Ja taas meillä juostaan!

Wiima -tylleröinen aloitti neljännet juoksunsa pari päivää sitten perjantaina, 2.5.2014.
Juoksurytmi näyttää vakiintuneen tuohon n. 5-6 kk:n väliin;
ekat juoksut tulivat 12_2012
tokat juoksut 5_2013
kolmannet 11_2013 ja nyt siis nämä
neljännet, 05_2014.

Juoksut ne eivät koskaan tunnu tulevan oikeaan aikaan. Tai riippuu miltä kantilta katsoo, eipähän venyneet ainakaan juhannukseen, jolloin vieraaksemme saapuu pari leikkaamatonta urosta! Siitäpä olisi ollut leikki kaukana - ja mahdollisesti seurauksena söpöläisiä sitten parin kuukauden päästä :)
Joten ihan hyvä, mutta nyt joudumme pidättäytymään viikottaisesta rally-tokosta, ja se vähän harmittaa.

Tänään lenkkeilimme Lenholman luontopoluilla (Parainen). Olikin kiva reitti; tammilehto ja hakalaidun -maastoa, maa täynnään valkovuokkoja ja lintujen laulua konsertiksi asti. Myös kurkien töräytyksiä kuului tuon tuosta, muttemme nähneet niitä kuitenkaan.
Sen sijaan näimme kansallislintujamme laulujoutsenia, mikä oli hauskaa, sillä ne ovat varsin harvinaisia täällä. Meidän kulmilla kun tapaa enimmäkseen tuota kyhmynokkaista versiota joutsenesta.

Taivaalla oli varsin komeat pilvet koko ajan, mutta vain yksi ropsaus niistä tuli. Kotiin päästyämme sen sijaan tuli hetken aikaa rakeita!

Lintutorni, johon tietenkin kiivettiin tähystämään.

Laulujoutsenparvi oli pysähtynyt Paraisille lepäilemään ennen siirtymistään lopullisille kesäsijoilleen.

Myös Neiti Utelias kurkisteli lintutornin aukosta maisemia =), mutta...

..enimmäkseen neidin oleminen lintutornissa näytti tältä; korvat mielenosoituksellisesti lerpallaan se odotteli, että jatkaisimme matkaa.
Ja kyllähän me sitten jatkoimmekin:

Valkovuokkoja oli kaikkialla!

Myöskin närhiä oli kaikkialla! Taikka sitten tämä yksi ja sama hemmo seurasi meitä kaikkialle.
Mutta mille vaan oksalle katsoin kulkiessani, kökötti siellä oksalla närhi! :)

 Pari metsäkaurista oli päiväkävelyllä samaan aikaan. Wiimakin huomasi sarvipäät ja olisi mielellään lähtenyt morjestamaan niitä. Mutta kytkettynä typykän sen suuntaiset aikeet karisivat.

Voi että oli nättiä. Ja nuo tummanpuhuvat pilvet vain korostivat värejä.

Ja koska pysähtelimme valokuvaamisen vuoksi tuon tuosta, niin olihan Wiimallekin suotava hampaiden terotustauko ja näin antaumuksella sitä sitten teroiteltiin - valkovuokkopedillä  :)

Mukavaa toukokuun alkua itse kullekin!

Wiima Juniorien handlattavana

Silmiini osui Kennelliiton ilmoitus, jossa kerrottiin tarvittavan kotimaisrotuisia koiria Junior Handlereiden valmennusviikonloppuun täällä Turussa. Asia kiinnosti minua, koska tarjolla olisi hyvää häiriötreeniä (olla lähellä muita koiria ja silti keskittyä omaan tekemiseen) ja käsittelyharjoitusta, jotka molemmat taidot ovat hyväksi arjessa. Lisäksi kiinnosti nähdä millaista tuo handleritouhu on, kun en siitä kauheasti tiedä. Varmistin vielä etukäteen, että saanhan seurata Wiiman valmennusta kehän reunalla ja kun sain siihen suostumuksen, niin ilmoitin kuin ilmoitinkin Wiiman mukaan.

Ja niinpä piipahdimme Liedon Koirakeskuksessa tänä sunnuntaina Junior Handler -tapahtumassa.
Sali oli jaettu kahteen osaan ja toisella puolella oli vain näitä kotimaisia rotujamme ja toisella puolella sitten muita, seurakoirarotuja ainakin. Itse tietty istuin kotimaisten rotujen kehän äärellä, ja en voinut kuin ihailla komeita ja kauniita rotujamme, suomenlapinkoira, lapinporokoira, karjalankarhukoira, suomenpystykorva ja suomenajokoira.

Tapahtuma eteni siten, että kaksi handleria harjoitteli samalla koiralla, ensin toinen ja sitten toinen. Wiimaa ohjasi kaksi nuorta tyttöä, jotka molemmat ohjasivat Wiimaa tosi nätisti. Makupaloilla, kehuen, houkutellen ja innostaen. Olin itse pakannut Wiimalle keitettyä kyljystä mukaan, joten makupaloissa sillä ei ainakaan ollut valittamista =)

Tilaisuus meni ihan hyvin, paitsi että ehkä paikalle oli haalittu aavistuksen verran liikaa koiria, taikka sitten osan olisi voinut aina välillä komentaa ulos. Kehässä oli välillä vähän tungosta, mikä vaikeutti erityisesti urosten olemista - joskin sellaista se kai näyttelyissä on.
Myöskin tuomari, joka handlereita ohjasi oli aika suorasukainen ja läksytti jopa minut, kun en heti hoksannut hänen kutsuvan minua! Ensiksikään en oikein kuullut mitä hän puhui ja sitten kun kuulin, niin hän kutsui nimeä Wilma. Kun varovasti kyselin, että ei ole Wilmaa, mutta Wiima olisi, niin hän torui minua, kun oli jo kahteen kertaan joutunut kutsumaan =)

Alla muutama kuva Wiimasta handlerien ohjauksessa.

ja tässäpä alla vielä komea herra Leevi (Ahulin Iki-Jeppe),
joka emäntineen oli reissussa seuranamme:

 

ja vielä vähän muitakin rotuja, kuten

komea komea lapinporokoira, johon kovasti ihastuin :

kaunis suomenajokoira:

 

 

pippuriset suomenpystykorvat:

ja komeat hurjimukset, karhukoirat ,
kuvassa taustalla, en ollutkaan harmikseni tullut kuvanneeksi niitä erityisesti :

Semmoinen päivä tämä sunnuntai. Valmennustapahtuma kesti kolme tuntia, mutta sen verran jännä päivä oli Wiima -tyllerölle, että reissusta tultuamme teimme pienen lenkin, sen jälkeen tyttö ruokittiin, ja sitten Wiima kömpi pöydän alle ja veti siellä pitkät pitkät torkut =)

Peukutusta tottistellen

Jos olet kirjautunut Facebookiin, niin tiedät, että koko 'feissari' on tällä hetkellä täynnä 'yhteispuuhailuvideoita'. Siis videoita, joissa eläimen,lemmikin omistaja puuhaa jotain kivaa lemmikkinsä kanssa. Kyse lienee alunperin jostain hevospiireissä alkaneesta haasteleikistä, joka nyt on levinnyt sitten koirapiireihin ja mahdollisesti muihinkin otuksiin.

Tällainen haaste saatiin mekin Wiiman kanssa, ja vaikka yleensä en lähdekään mukaan kiertojuttuihin yms, niin tässä kun oli aiheena koirat (lemmikki), niin haksahdin tietty mukaan.

Ja tällainen filmi meillä sitten Wiiman kanssa syntyi. Wiima muistelee tässä vanhaa temppuaan tunnistaa sormiani - ja kyllähän typykkä aika hyvin jyvällä oli, joskin kerrattavaakin piisaa  =)

 

Nyttemmin on vähän temppujen opettelu jäänyt. Pitääkin taas vähän terästäytyä siinä, koska Wimppu 'temppuilusta' kovasti tykkää.

********

Ja vielä pari kuvaa (taas ) lenkin varrelta. Neljän kuvan kollaasissa alla ollaan puistossa harjoittelemassa vähän tottista. Onko muuten jollain vinkkiä miten saada Wiima istumaan seisonnasta kaukokäskyllä? Wiima siis kyllä istuu, mutta jos olen ensin jättänyt typykän kauemmas paikkaseisontaan, niin kun sanon että 'istu', lähtee Wiima ensin minua kohti ja istahtaa sitten vasta puolessa välissä matkaa =) Eipä silti että tuosta asiasta arjessa mitään haittaa olisi, ja vähän mukavan hassuakin se on, mutta jos nyt tahtoisi harjoitella tuon liikkeen ihan kuin se kuuluu tehdä, niin onko ehdotuksia?

Ja tämä kuva ^ kuten nuo alemmatkin on otettu puisto-tottiksen jälkeen jatkuneella lenkillä, eri puolilla Paraista.

^ meille Paraisille tuli tuollainen ulkotreenauspiste (näkyy vähän Wiiman takana oikealla) keskuspuistoon. Se on kivaa! Mukavaa tehdä pari reisiliikettä kuin ohimennen kun tuolla päin liikkuu :)

See you later alligator =)

Testaussuunnitelmia ja metsäilyä

Wiiman päänmenoksi on suunniteltu - ja toteutumassa - tälle vuodelle parit testit:

Ensiksikin virallinen luonnetesti. Tämä on ollut ajatuksissa, mutten ollut kovin toiveikas suunnitelman toteutumisesta juuri tänä vuonna, kun tiesin niihin olevan välillä vaikea mahtua - enkä toisaalta ollut halukas ajelemaan testin perässä kovin pitkiä matkoja. Mutta kävipä sitten niin, että tuossa naapurikunnassa järjestetään kesällä testi ja tulin kysyneeksi järjestäjältä, että A) saako siihen jo ilmoittautua ja B) mahtuuko mukaan.

Sain myöntävät vastaukset molempiin kysymyksiin ja niinpä meillä on nyt luonnetestaus sitten alkukesästä! Tosi kivaa ja jännittävää. Ja jännintä on se, kun minulla on tietenkin omat käsitykset siitä, miten Wiima testiosioista suoriutuu, mutta tulee olemaan tosi kiva nähdä, että olenko vielä hieman kokemattomalla "koirasilmälläni" osannut panna merkille oikeita asioita ja tehdä oikeita johtopäätöksiä Wiiman luonteesta ja kyvyistä. Mutta lisää siitä sitten myöhemmin lähempänä testiä =) .

Ja lisäksi toinen, epävirallinen testi, nimittäin petotesti! Petotesti suoritetaan konekarhun ja/tai -suden avulla (oikea täytetty peto kauko-ohjattavan kärryn päällä), sekä paikan päälle tuodaan aitoja suden ja karhun hajuja. Koira ohjataan ensin tälle hajujäljelle, jotta se yhdistää esiin tulevan otuksen karhuksi / sudeksi. Koirathan eivät ole seuranneet telkkarin luontodokumentteja eivätkä siksi tiedä, että karhun kuuluisi oikeasti liikkua neljällä jalalla eikä neljällä pyörällä - pedon haju tekee tilanteesta koiralle todellisen, näin kertoo testaaja.
Koiran käytöstä havainnoidaan testin aikana (Kuten kiinnostuuko koira pedon hajujäljestä, ja mikä on reaktio, kohti vai poispäin? Kiinnostuuko koira itse karhusta/sudesta ja mikä on reaktio, pako, valehyökkäykset ja väistely vai mahdollisesti hyökkäys? Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, lähestyessä? Koiran rohkeus, jatkuva silmäkontakti, ohimenevä silmäkontakti vaiko silmäkontaktin väistely? Kiinnostavaa on myös koiran palautuminen testitilanteen päätyttyä, onko koira pedon hävittyä heti oma itsensä vai kestääkö rauhoittuminen 'normitilaan' pidempään?) ja havainnoista saa testaajan kirjallisen sekä laajemman suullisen arvion testin jälkeen.

Sain ajatuksen toimittaa Wiiman tällaiseen susi- ja karhutestiin kahden kimmokkeen kautta:

Ensiksikin sain kuulla tuollaisesta petotestistä kun muutama koiratuttuni oli sellaiseen osallistunut. Kaikkien näiden koirien omistajat kertoivat, että testissä saatiin aikaan aitoja reaktioita koiralta ja että miten mielenkiintoista oli nähdä koiran käytös petokohtaamisessa. Lisäksi koira saattoi yllättää, ujona ja hieman varovaisena pidetty koira olikin toiminut varsin fiksusti ja viileähermoisesti kohdatessaan karhun - ja päinvastoin etukäteen rohkeana pidetty koira olikin asettunut omistajan taakse piiloon.
Minuakin alkoi kiinnostaa asia ja nähdä se, että hyppäisikö ystävällinen Wiima myöskin ystävällisesti suoraan suden suuhun vai ymmärtäisikö se pitää etäisyyttä tai vaikka paeta. Mielenkiintoisia asioita yrittäessäni opetella ja ymmärtää Wiiman mielenliikkeitä ja käytösmalleja.

Lisäksi viime syksynä meillä oli Wiiman kanssa niin kummallinen kohtaaminen, että petotesti alkoi tuntua vielä mielenkiintoisemmalta. Oltiin iltakävelyllä pimeän aikaan ja ohitettiin villiintymään päässyt iso autiotalon puutarha. Yhtäkkiä Wiima pysähtyi niille sijoilleen, alkoi tuijottaa puutarhan puita kohti ja murisi kuuluvasti. Wiiman murinaa, paitsi leikkitarkoituksessa, en ole kuullut ikinä ennen enkä jälkeen tuon tapahtuman. Sitten murina vaihtui haukuksi, hälytyshaukkutyyppiseksi sekä näin että Wiimaa pelotti todella kovasti. Se olisi luultavasti sännännyt viereltäni karkuun ellei olisi ollut kytkettynä. Ja koko ajan koira tuijotti tiiviisti puustoa kohti, mutta itse en pimeydeltä nähnyt mitä siellä piileksi. Alkoi hieman sitten jo itseänikin mietityttää, että mikä sieltä puiden välistä kohta kimppuumme syöksähtää, niin hipsittiin siitä sitten Wiiman kanssa tiehemme. Wiima piti pitkään silmällä, ettei se joka puden välissä lymyili, tullut peräämme.

Wiiman tuntien uskon, että ihminen ei aiheuta Wiimassa noin voimakasta reaktiota, etenkin kun meihin ei siis kohdistunut mitään itseni havaitsemaa uhkaa. Olenkin siksi vakuuttunut, että siellä puustossa piileksi jotain mistä lähti 'villi' tuoksu Wiiman nenään. Susi tai karhu se ei varmaankaan ollut, kuten testissä, mutta ilveksiä näillä seuduilla on, jopa täällä keskustassa kuulemma, taikka sitten vaikka mäyrä, hirvi tai jokin muu - mene ja tiedä.

Niinpä tuo kokemus takataskussa päätin esitellä Wiimalle suden ja katsoa mitä pimatsu on sellaisesta otuksesta mieltä. Tuo kyseinen testi kiertää Suomea ollen lähes joka viikonloppu jossain päin maata, mutta jostain syystä se ei ole (tietääkseni) oikeastaan poikennut täällä Varsinais-Suomessa, paitsi viime kesänä Salossa, jossa kaksipäiväinen testitilaisuus oli kuulemma venynyt nelipäiväiseksi suunnattoman kiinnostuksen vuoksi.

Niinpä tulinkin ehdottaneeksi täkäläiselle koirakerholleni Par-Haulle, että mitäs jos järjestäisimme sellaisen itse, niin muutkin Turun seudun ihmiset halutessaan pääsisivät testaamaan koiransa. Ja niin päätimme tehdä. Sellaista olen nyt sitten puuhannut tänne Paraisille, tapahtuma on syyskuussa ja mikä hauskinta, kyselyitä on tullut paljon ja jopa ilmoittautumisia jo aika lailla vaikka tilaisuuteen on vielä puoli vuotta aikaa.

Tervetuloa Sinä lukijakin mukaan testaamaan koirasi, 13.-14.9.14 Paraisilla. Testiin ovat tervetulleita kaikki rodut koosta ja rodusta (myös monirotuiset) huolimatta.
Tässä on linkki tapahtuman sivuille: Par-Hau Petotesti, linkki
ja tapahtuman event-sivu Facebookissa: FB Event.
Huomaa että pelkkä eventiin osallistuminen ei riitä ilmoittautumiseksi, vaan sähköposti tarvitaan. Ilmoittautumisohjeet löytyy molemmista linkeistä ja ole tarvittaessa yhteyksissä kysymyksin.

Että sellaista(kin) jännää siis tiedossa tälle vuodelle  =)

Ja tietty vähän kuvitustakin. Ei valitettavasti susia tai karhuja, mutta sentään Wiima-kettu metsälenkillä viime viikonloppuna:

^ kömpelömmänkin on helppo liikkua kun on tällaisia apuvälineitä :D

^ muitakin kulkijoita samoilla poluilla oli ollut

^ Joku oli rakentanut hienon majan kallion alle

 ^ ja loppuun vielä yksi meriaiheinen kuva samalta reissulta, eikös näytäkin keväiseltä? :)

Uusia kavereita sekä lappalaispuuhia

"Talitintin titityy, kevätsointiin virittyy.
Mäyrämuori havahtuu, joko nyt on maaliskuu?"

Noin sanotaan lasten lorussakin ja niin se vaan on, että talven selkä alkaa taittua ja kevät on koittanut. Joskin on se talven selkä ollut kaiken kaikkiaan vähän heppoinen, tuntuu, ettei talvea tänä vuonna ollutkaan. No, mitä menneitä suremaan, kevät ja kesä edessä - ja talvi sitten taas vuoden päästä :) !

Wiiman kanssa ollaan viime aikoina käyty muutaman kerran hiekkakuopalla juoksemassa kaverin kanssa. Kaveri on ihan uusi, Sino, alaskanmalamuutti. Törmäsimme Sinoon ja kotiväkeensä juurikin ollessamme lenkillä tuolla hiekkakuopan huitteilla. Sino ja Wiima olivat heti samalla aallonpituudella ja ottivat pienet vauhtirallattelut, kun kerran oli tilaa juosta.
Ohessa muutama kuva pariskunnasta leikin tuoksinassa:

^ Wiimalla meneillään täyskäännös täydessä vauhdissa ..

^ Sinon merkkaustauko; MUN hiekkakuoppa! =)

Kuvia katsomalla on varmasti helppo uskoa ja ymmärtää, että ennen kuin Wiima-typykkä päästettiin olohuoneen matolle vetämään nokosia tämän urheilusuorituksen päätteeksi, niin tuli piipahdettua suihkun kautta - varsin rapaisia olivat nimittäin nämä leikkikaverit! :)

Lauantaina 8.3 oli sitten vuorossa lapinkoirien Puuhapäivä (Linkki) Raisiossa ja oltiin tiettykin Wiiman kanssa mukana. Ja olikin tosi kiva päivä! Mukana oli 12 koiraa, pentuja ja aikuisia, ja päivän ohjelma koostui rally-tokosta, temppujen harjoittelemisesta, valikoiduista agility-esteistä ja erilaisista koiran aktivointimenetelmistä ja ongelmanratkaisuleluista. 

Todella hyvää antia oli myös hyvä häiriöharjoittelu, jota saatiin koko ajan siinä sivussa - eli siis sitä, että koira oppii tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa vaikka toinen koira on siinä ihan vieressä; tärkeä taito!

Niin ja tietenkin, kivaa on myös tavata samanhenkisiä ihmisiä, joista osa oli jo ennestään tuttuja ja toiset taas uusia kivoja tuttavuuksia. Ohessa muutama kuva Puuhapäivän tunnelmista:

^ Wiima tuijottelee punaista purkkia ja suunnittelee strategiaansa, sen alla on nimittäin tuoksuva pala keitettyä possun ulkofilettä =)

^ itse olen kameran takana, mutta Wiima on kuvassa oikealla

^ kiitos Wiiman kuvasta, Katja!

 

 Ja välillä oltiin vähän ulkonakin turisemassa ja nauttimassa kahvikupposta kevätilmassa, mukavaa!

Mukavaa maaliskuuta !

(ja minulla on tänään lomamaanantai, ihkua!!)

Blogihäiriköitä

Viime aikoina olen alkanut saamaan roskapostia (engl.kiel), huijaus-/häirikkökommentteja blogiini. Ne jäljittelevät oikeita kommentteja, vaikkapa kehutaan blogin ulkoasua ja kirjoitusteni tasoa ja sitten pyydetään vierailemaan kommentoijan omassa blogissa, jonne on linkki. Enpä ole klikkaillut.

Omituisinta on, että ne eivät pääsääntöisesti näy täällä blogissa, ei myöskään tuolla muokkauspuolella kommenttivälilehdellä. Näen ne ainoastaan sähköpostissani samalla tavalla kuin muutkin tähän blogiin jätetyt kommentit. Siis siitä huolimatta, että meiliosoitteeni ei näy sivulla missään.

Lisään nyt blogiin vähäksi aikaatuon sanavahvistuksen, vaikka tiedän sen olevan kommentin jättäjälle ärsyttävä.
Enkä toivo liikoja sen vaikutukselta, koska nuo häirikkökommentit ei tosiaan muutenkaan näy täällä blogissa, niin tuokaan toimenpide ei häiriköitä estäne. Mutta kokeilen sitä nyt kuitenkin.

Mulla on myös toinen, aika hiljainen blogi valokuvia varten: http://terripic.blogspot.fi/, sitä kautta häirikköpostia ei tule, eli tämä ei näytä olevan kaikkien blogspot -blogien vaiva.
Saatko sinäkin samanlaista, tai toisenlaista, häirikköpostia?

^ häirikköposti meilissäni. Ja nyt minun olisi kai pitänyt ymmärtää klikata tuota lähettäjän blogia Trophies, mutta enpä kumminkaan klikannut.

****

Ja koska tämä on kuitenkin Wiiman sivu ja tarkoitus on puhella koiramaisista asioista, niin tähän loppuun muutama koirapuistokuva. En ole tullut vierailleeksi koirapuistoissa Wiiman kanssa juurikaan, en oikein tykkää siitä, kun sääntöjä on usein varsin niukalti eikä niitä noudateta, ja etenkin kun koskaan ei tiedä millaisen koiran kanssa joutuu nenäkkäin.
Mutta nyt mulla on ollut vähän jalkavaivaa ja olen joutunut vähän himmailemaan lenkityksessä. Isäntä hoitaa pitkät lenkit ja minä pissitykset sekä olen sitten kiikuttanut Wiimaa nyt myös koirapuistoon muutaman kerran. Ja meillä onkin ollut tuuria, on sattunut kivat koirat joiden kanssa on synkannut hyvin. Alla Wiima viilettää collie-ajokoiramix Murren (11 v)  ja labbis-kultsumix Fannin (7 kk) kanssa.