Raision Uikkupolku tarjoilee kivan iltalenkin

Raision sataman lähettyvillä kulkee mukava Raisionlahden kiertävä maastopolku, Uikkupolku. Se kannattaisi varmaankin kiertää keväällä, kesällä tai alkusyksystä, jolloin maisemissa voisi nähdä lampaitakin, mutta oikein sopiva reitti se oli kierrettäväksi näin loppusyksystäkin.

Lokakuisena arki-iltana meille tuli ongelma. Olisi pitänyt ehtiä erääseen rakennustavarakauppaan Raisiossa sekä sen lisäksi lenkittää koira. Ja jälkimmäinen mieluiten valoisana aikana. No keksittiin, että lähdetään liikkeelle koko sakki - minä, mies ja koira - ja kierretään ensin joku koiralenkki Wiiman kanssa ja sitten poiketaan ostamaan se, mitä piti ostaa.

Kännykkäkartta käteen ja googlen hakutoiminnot vauhtiin, mitäs reittejä siellä Raisiossa nyt olikaan. Muutamia reittejä löysimmekin, tuttuja ja tuntemattomia, niistä valitsimme aika nopeasti Uikkupolun sen tarkoitukseemme sopivan sijainnin vuoksi. 

Jos reittiä lähestyy autolla Raision keskustasta Nesteentietä pitkin, niin Nesteentien varrelta löytyy parkkipaikka tien oikealta puolelta puhdistamoa vastapäätä. Parkkipaikka oli tosin illalla aika täynnä ja veimme automme puhdistamon eteen tien toiselle puolelle - en tiedä oliko se sallittua. Lisää parkkipaikkoja löytyisi ilmeisesti myös Raisionlahdentien varresta. 
Ihmisiä olikin aika paljon liikkeellä, mutta koska itse olimme vähän myöhemmin liikkeellä, niin polku tyhjeni mukavasti kun itse olimme vasta alkupätkällä.

Parkkipaikkaa löytyy ruksin kohdasta. Oma automme oli vastapäisen puhdistamon tien reunassa.

Reitti on osittain yhden kerrallaan kuljettavaa polkua, mutta osittain tuollaista vähän leveämpääkin väylää, jossa kohtaaminen on helppoa. 

Reitin varrella on erilaisia opastekylttejä kertoen ruovikoista ja muista reitin varren luontoaiheista

Peräkanaa kuin ne kuuluisat köyhän talon possut :)

Reitillä on pituutta 4,5 km ja sen varrelta löytyy myös lintutorni. Itse emme lintutornille tällä kertaa menneet vaikka syysmuuttoa olisi ehkä ollut nähtävissä. Torni kuitenkin tuli eteen jo alkumatkasta ja siellä oli ihmisiä, joita emme halunneet koiran kanssa häiritä - emmekä toki lintujakaan. Wiima on kyllä tottunut lintutornivieras, mutta vain jos emme häiritse muita bongaajia.

Lintutorni on tuon kävelysillan päässä. 

Tässä aitauksessa on kesäisin käsittääkseni lampaita.
Täytyy poiketa talven taituttua itsekin uudelleen lambeja katsomaan :)

Reitti kiertää siis Raisionlahtea ja niinpä Turun telakka (Meyer) siintää jossain
kohdalla kaislikkojen yli. Jotain risteilyalusta siellä nytkin työstetään, mutta korona-aika on aika rankka telakka-alalle. Sääli, ennen koronaa Turun telakka oli hyvässä nosteessa ja tilauskirjalla töitä.

Auringonkukatkin jaksoivat vielä lokakuussa paistatella

Ilta alkoi jo hämärtyä pimeän puolelle, mutta ei haitannut kun näytti näin kauniilta

Kiva, helppokulkuinen reitti, suosittelen. Hyvä keskeinen sijainti, mutta silti tuntee olevansa luonnon keskellä. Ja lintutornilla pitää itsenikin päästä vielä käymään.
Lenkin kierron jälkeen ehdimme myös vielä hyvin sinne alkuperäiseen kohteeseemme rakennustavaraliikkeeseen ostamaan rännisuojia. Ja ne olivatkin hyvä hankinta, rännit ovat tänä syksynä pysyneet puhtaana syyslehdistä :) !

Wiimastako isosisko!??

"Anteex mitä sanoit? Minustako isosisko??" "Nii-in Wiima, siltä se nyt näyttää, että perheenlisäystä saattaa olla luvassa." 

Perheemme saattaa tosiaan lisääntyä pentusen (koira- , ei sentään ihmis-) verran, jos kaikki sujuu kuten ollaan ajateltu. Johan tässä ollaankin asiaa isännän kanssa vuoden verran vatkattu suuntaan ja toiseen, mutta sitten kuitenkin vähän lykkäilty ja päätetty vain odotella. Nyt kun asia nytkähti vähän eteenpäin, niin ei malttaisikaan odottaa enää ollenkaan! Siis ei ollenkaan!

Wiima on nyt kahdeksan vuotta, keväällä yhdeksän. Jos hän pysyy terveenä, niin uskon meillä olevan vielä monta yhteistä vuotta - vielä ei vuodet tytössä juurikaan näy kuin korkeintaan viisauden karttumisena. Parin vuoden päästä kuitenkin voi olla toisin, ja meistä tuntui, että siinä vaiheessa ei ole enää mummukoiralle reilua, että perheeseen tulisi riesaksi vauhdikas pentu. Joten pentukoira olisi olisi otettava perheeseen vielä kun Wiimassa pirteyttä riittää, tai sitten vasta Wiiman jälkeen. Emme halunneet jäädä odottelemaan emmekä edes ajatella Wiiman jälkeisiä aikoja, vaan alkoi tuntua, että tämä olisi juuri oikea hetki. 

Lopullinen ajatusten naksahdus siirtyä ajatuksista toimintaan tapahtui kuitenkin kun luin yhdestä tulossa olevasta pentueesta, jossa kaikki tuntui kasvattajaa ja pentueen vanhempia myöten täsmäävän toiveisiimme. Ja se oli sitten menoa. Kerron lisää, kunhan pentu on maailmassa.

Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä nyt. Innostusta ja odotusta tietenkin lähinnä. Kahmin luettavakseni pentuoppaita, onhan Wiiman pentuajoista jo kulunut se kahdeksan vuotta! Toisaalta olen myös oppinut paljon tällä matkalla, Wiima on ollut hyvä opettaja - minulle on monessa asiassa kirkastunut, miten haluan toimia pennun kanssa, joita asioita en Wiiman kanssa ensimmäisen koiran omistajana osannut ajatella.

Mielessä pyörii myös ihan arjen asioita - ihan siitä lähtien, että miten ihmeessä kahta koiraa lenkitetään yhtaikaa😅, kun on tottunut vain yhteen koiraan? Ja miten teen, että voin keskittyä pentuun, kun kuitenkin ehdottomasti haluan pitää huolen, ettei Wiima ala tuntea itseään vähemmän tärkeäksi? 
Lisäksi huomaan miettiväni, mitä asioita haluan esitellä pennulle sen ensimmäisinä viikkoina, jolloin "sosiaalistamisikkuna" on avoimmillaan - korona-aikana sosiaalistamiseen täytyy laittaa lisäefortteja, kun maailma on nyt niin erilainen ja sulkeutuneempi. 

Jos sulla on hyviksi todettuja vinkkejä ja "kikkakolmosia" pennun tuloon kun perheessä jo on aikuinen koira , niin kerro mielellään kommenteissa! 

Wiima pikkutyttönä.
Tämä kuva on otettu samana päivänä, kun hän saapui kotiin😍 

Vaaleanpunaiset pikku varpuset <3

Sudenpentu 💗

Mammiti

Siitä olen hirmuisen onnellinen, että talossa asuu fiksu ja viisas Wiima, joka voi kauniilla (pääasiassa 😅) käytöksellään opettaa pentuselle tärkeitä taitoja. Kaikki koulutus ja pennun kasvatus ei ole siis pelkästään minun ja mieheni varassa, vaan me tehdään se Wimpun kanssa yhdessä 💗. Kovasti toivon, että tämä on ilouutinen myös Wiimalle - ja uskon, että se onkin!

Elämme jänniä aikoja! Voi tulisipa se jo!

Turun Ruissalo on kaunis luontokohde syksylläkin

Ruissalo on saari Turun edustalla. Se on paikkakuntalaisten suosima luonnonläheinen ulkoilusaari, ja sieltä löytyy niin hyviä piknikpaikkoja, luontopolkuja kuin 1,5 km uimarantaakin. Luonnon kannalta alue on erityinen, sillä se sijaitsee tammipuuvyöhykkeellä ja sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojen suojeluohjelmaan.

Ruissalossa ei juuri ole uutta rakennuskantaa, mutta sen sijaan siellä on kauniita huviloita, joiden useimpien rakennuskausi ajoittuu 1800-luvulle tai 1900-luvun alkuun. Lisäksi sieltä löytyy koiraystävällinen Ruissalon kylpylä (Huom kotimaan matkailijat!), golfkenttä ja Turun Yliopiston kasvitieteellinen puutarha.
Niin ja vaikkei muuta Ruissalosta tietäisi, niin lähes jokainen tietää, että siellä järjestetään jokakesäiset, perinteiset Ruisrock-festarit eli nykyisin kansansuussa Ruissi.

Teimme yhtenä vapaapäivänä reissun Ruissalon luontopolkuja tutkimaan. Edellisestä kerrasta oli jostain syystä vierähtänyt ihan hurjan pitkä aika. 
Yksi reiteistä lähtee Kasvitieteellisen museon parkkipaikan syrjästä, ja sille suuntasimme ensimmäiseksi.
Luontopolut on muuten merkitty myös digitaaliseen muotoon CityNomadiin, jota on helppo seurata vaikka kännykästä ja löytää reittien lähdöt, sekä reitin varrella kivoja tietoja maisemista.

Ruissalon polut CityNomadissa

Reitti kulkee lehtipuumetsässä tammien ja myös lehmusten ja pähkinäpensaiden reunustamana. Maasto on polkua ja toisaalla vähän leveämpääkin väylää. Lisäksi pitkospuuta ja portaita. Kaikenkaikkiaan hyvin helppokulkuinen reitti ja sopii hyvin kaikenlaisille kävelijöille.

Muurahaiskeko oli saanut syksyisen koristelun

Edellä väitin reittiä helppokulkuiseksi, ja sellainen se kyllä onkin. Näiden kaatuneiden puidenkin ohi pääsee ihan helposti :)  

Kävelimme myös Ruissalon Saaronniemen kärkeen, josta avautuu hienot näköalat merelle. Vierestä löytyy myös pitkä hiekkaranta uimareille ja kesällä auringonpalvojille, mutta koska olimme liikkeellä koiran kanssa, niin jätimme hiekkarannan nyt väliin. 

Hieno reissu ja kiva ulkoilupäivä! Tällä kertaa meillä oli teemana tuo luontopolkuilu, mutta yhtä hyvin voisi päivän teemana Ruissalossa olla vaikkapa piipahdus kasvitieteellisen museoon tai vanhojen pitsihuviloiden bongailu, lisätietoja huviloista löydät täältä Ruissaloyhdistyksen sivulta LINKKI. 

Ja kesällähän menopelinä voi Turun Aurajoesta Ruissaloon olla vaikkapa vesibussi 😊!

Venereissu eli ruskaretki Airistolle

 

Viime viikonloppuna teimme pienen venereissun merelle katsomaan saariston ruskaa. Tarkoituksena oli myös tutkia, olisiko meduusat nousseet sisäsaaristoon, kuten ne usein syksyllä tekevät vesien viilennyttyä. Meduusoja ei ollut, ilmeisesti niiden nousu on ollut jo aiemmin, ja ne eivät ole joka vuosi yhtä runsaslukuisia. Mieheni oli nähnyt joitakin jo syyskuussa, ehkäpä niiden "kulta-aika" oli tänä vuonna jo silloin.

Meduusa paattimme vierellä "jonain vuonna"

Niinä vuosina kun meduusoja on paljon, näyttää meri ihan epätodelliselta ja niitä on jännä katsella. Jotkut ovat ihan uskomattoman isojakin, melkein ruokalautasen kokoisia, mutta pääosinhan ne ovat pieniä tai sellaisia kämmenen kokoisia. 

No, meduusoja ei siis ollut, but no worries, katselimme sitten rantojen keltaisia puita ja nautimme raikkaasta syyskelistä. Kunnes nautinto loppui ja niskaan tuli jäinen vesikuuro. Mutta se kesti vain muutaman minuutin ja taas paistoi aurinko. Sellainen keli oli koko päivän - hyvin vaihtelevaksi kuvailisin 😊. Varusteet oli kuitenkin kelin mukaan harkittu, joten selvisimme naurussa suin vesikuuroistakin.

Rakkahista rakkahin tuulitukka, hörökorva 💗

Syksyisellä merellä tuntuu kummalliselta kun kaikkialla on niin hiljaista. Mökkirannat ovat hiljentyneet ja veneliikennettäkään ei ole. Kesällä veneitä kulkee ristiin rastiin ja rannoilla puuhastellaan, elämää on joka paikassa. Lintuja nytkin sentään bongailimme, mutta aika vähän ja kaukaa, ettei kameran putki yltänyt.

..ja se epävirallisempi passikuva

Laivatytön virallisempi passikuva

Yllemme alkoi kerääntyä tummia pilviä, jotka kuvissa näyttävät kyllä vielä tummemmille kun olivatkaan, koska kuvat on otettu vastavaloon. Ajattelimme, että taivas näyttää siltä kuin tuomiopäivä olisi tulossa ja päätettiin, että olisi syytä hakeutua takaisin maihin.

Mutta eikä mittään. Ei tullut tuomiopäivän myrskyä eikä mitään muutakaan, vaan taas paistoi kaunis syysaurinko kun pääsimme laituriin. Eipä haitannut - kivan retken kuitenkin ehdimme tehdä😊.