Tihku MH-luonnekuvauksessa

Tihku kävi tänään sunnuntaina leikkipuistossa nimeltä MH-luonnekuvaus. Jos Tihkulta kysyttäisiin, niin olen varma, että sillä oli ihan superaamupäivä tuolla luonnekuvauksessa ja se kuvailisikin olleensa huvipuistossa! Niin hauskaa sillä vaikutti olevan, ekalla puoliajalla varsinkin! Eikä toisessakaan puoliajassa mitään valittamista ollut Tihkun mielestä, siltä ainakin vaikutti!

Sosiaalinen ja avoin, rohkea, utelias, leikkisä ja äänivarma Tihku, ihan tutkitustikin!

MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri osiota, jossa kuvataan koiran eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelee koiran ominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta.

MH-luonnekuvausta suositellaan nuorelle koiralle niin, ettei koulutus ja opitut taidot vielä vaikuttaisi koiran käytöksiin. Perinteinen luonnetesti taas paineistaa koiraa ihmisen taholta tulevalle uhalle, joten siinä ikäraja onkin korkeampi ja Tihkunkin toimitan luonnetestiin vasta aikaisintaan kolmen ikävuoden huitteissa. 

KONTAKTI

Kuvaus alkoi testinohjaajan (TO) tervehdyksellä testiosiossa Kontakti. Tervehdyksen jälkeen TO otti hihnan päästä kiinni ja vei Tihkun pienen matkan päähän ja tulivat sitten takaisin Sen jälkeen hän vielä tutki Tihkun hampaat ja kopeloi kroppaa. 

Kontakti = 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Yhteistyö = 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
Käsittely =  3 Hyväksyy käsittelyn

Luonnekuvauksen osiot kuvana alla ja
ihan kokonaisuudessaan löytyvät täältä: https://www.virkku.net/files/mh-luonnekuvaus/mh_luonnekuvauksen_osiot_2020.pdf

Video kontaktiosiosta alempana yhdessä leikkiosuuden kanssa.

LEIKKI

Leikkiosuus alkoi heti sujuvasti tuon kontaktiosion perään. Koira irroitettiin liinasta ja testiohjaaja otti lelun esiin. Se olikin todella iso, jättiläiskokoinen lelu, jota vedettiin hieman maassa ja heiteltiin. ja sitten seurattiin, että kiinnostuuko koira leikistä ja lelusta vai ei.

Tihkun kohdalla tiesin tarkkaan mitä tapahtumaan tulee - Tihku ei ujostele ja on aina valmis leikkimään, ja niinhän se oli, hän syöksyi salamana mukaan touhuun. 

Leikki jatkui sitten vielä heitto-osuuksien jälkeen niin, että TO pitikin lelua kädessään ja alkoi hypellä sen kanssa. Tihku oli tässäkin satasella mukana. 

Tässä leikkiosuudessa muuten näkyy, miksi luonnekuvaus kannattaa tehdä nuoren koiran kanssa. Koulutus voi alkaa nimittäin näkyä. Filmillä näkyy, kun TO pysähtyy lelun kanssa, mutta pitää sitä käsissään, niin Tihku perääntyy ja istahtaa. Se on harjoittelun tulosta - olemme harjoitelleet vireen hallintaa ja leikki jatkuu istumisesta, jota konstia Tihku tarjoilee TO:llekin 😃.
Tällainen voisi vaikuttaa testin tulokseen, jotenkin leikki-intoa vähentävänä asiana. Tihkun kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt.

Leikkihalu = 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Puruote ja taisteluhalu = 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta

VIDEO TERVEHTIMISESTÄ JA LEIKKIOSUUDESTA (youtube-video ei välttämättä näy mobiilinäkymässä. Vaihda internetnäkymään vierittämällä blogin alalaitaan)

TAKAA-AJO

Takaa-ajo tapahtuu vieheen kanssa. Koira irroitettiin liinasta, otettiin ote kaulapannasta ja varmistettiin, että sillä oli katse kohti viehettä. Viehe kun lähti liikkeelle, niin piti irrottaa ote pannasta ja sitten katsottiin, että oliko koira ylipäätään kiinnostunut vieheestä ja lähtisikö se pinkomaan perään. 
Tämänkin osion tuloksen tiesin jo etukäteen, Tihkulla on voimaskas saalisvietti ja poispäin liikkuvat objektit saavat aina vipinää sen tassuihin. 

Niin kävi kuin arvelin, Tihku ei epäröinyt sekunnin puolikastakaan kummallakaan kertaa - vieheosio toteutetaan kaksi kertaa, koska joskus koirat kuulemma innostuvat vasta toisella kertaa.

Tihkulla kerrat erosivat niin, että eka kerralla hän jäi hölmistyneenä katsomaan, että se olikin punainen rätti, mutta toka kerralla hän poimi sen suuhunsa ja retuutti vähän.

Tihkulta ei myöskään jää  m i kä ä n  huomaamatta - kanervikossa viereisen metsän siimeksessä piileskeli viehelaitteen ohjaaja, ja Tihku bongasi tyypin heti ja ennen mamman luo palaamista hän kävi molemmilla kertaa moikkaamassa viehekoneen ajajan metsän puolella 😃. Luoksetulo siis kyllä toimii nykyisin varsin hyvinkin.... kunhan ei ole muuta jännittävää näköpiirissä, joka on tutkittava ensin..

Takaa-ajo 1. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 1. kerta = 2 Ei tartu, nuuskii saalista (tarttui ohimennen ajanoton 15 sek jälkeen)
Takaa-ajo 2. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 2. kerta = 3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä

Tässä takaa-ajo-osion vaihtoehdot ja lisäksi myös aktiviteettiosion vaihtehdot:

Video vieheosiosta:

AKTIVITEETTITASO

Neljäs osio mittasi sitten koiran aktiviteettitasoa. Eli kun en tapahtu mitään, osaako koira rauhoittua. 
Tätä tulosta en osannut ennakoida. Tai siis - rauhoittuminen on haasteemme ja olemme tätä paljon harjoitelleet. Rauhoittuminen sujuu jo paremmin kuin joskus aikaisemmin, toisinaan jopa niin, että kun pysähdyn, niin Tihku rentoutuu heti, vähän harvinaisia ovat vielä ne kerrat, mutta sitä tapahtuu.

Toisaalta, Tihku on kotonakin ollut viime päivinä vähän tavallista levottomampi - en tiedä, että onko omia hormoonimyrskyjään vai juoksunarttuja.

Testissä osio meni niin, että minut käskettiin metsän reunaan seisomaan ja sitten minun oli oltava passiivinen kolmen minuutin ajan, koiraa huomioimatta. Tihku oli liikkeiltään melko rauhallinen, mutta ääntä vuosi piippauksen muodossa melko paljon.

Aktiviteettitaso = 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

Video aktiviteettitaso: 

Etäleikki

Etäleikki oli hauska osio. Asetuimme Tihkun kanssa katsomaan määrättyyn suuntaan ja yhtäkkiä noin 40 metrin (minulle sanottiin) päässä tuli mökin takaa esiin "etäleikkijä". Siniseen hupputakkiin pukeutunut hahmo hyppeli ja liikkui omituisesti ja heitteli lelua ilmaan. Sitten hän livahti takaisin piiloon. Siinä kohtaa sain taas irrottaa Tihkun (joka oli jo kytkemätön, mutta pitelin pannasta). 
Tihkuhan ei asiaa ihmetellyt vaan säntäsi matkaan hahmoa tutkimaan. Ja olisin Tihkun tuntien ihmetellyt, jos ei olisi sännännyt!

Sitten he etäleikkijän kanssa leikkivät lelulla, ja heillä oli hauskaa, kunnes Tihku bongasi pissat ruohotupossa ja jäi kiinni siihen lutkuttelemaan (voi urokset, urokset🙄🤣).

Etäleikin arvostelu:
Kiinnostus = 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Uhka/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
Leikkihalu = 4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
Yhteistyö = 4 Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta

Etäleikin video: 

YLLÄTYS

Luonnekuvauksen kuudes osio oli Yllätys. Se oli ensimmäinen osio, jonka oli tarkoitus vähän koiraa yllättää ja ehkä hieman jopa säikähdyttää. Kyseessä oli maassa makaava iso sininen haalari, jota piti koiran kanssa lähestyä ja kun olime kohdalla, haalari nostettiin ylös. Luonnetestissä on samantyyppinen osio. 

Haalarin pamahtaessa eteemme, Tihku pysähtyy hetkeksi ja menee sitten uteliaana tutkimaan, että mikä siihen tupsahti. Välttelyä ei ilmene siinäkään vaiheessa kun ohitamme haalarin uudelleen.

Arvostelu
Pelko = 2 Kyykistyy ja pysähtyy
Puolustus/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Yllätysosio videoituna:

ÄÄNIHERKKYYS (räminälaite)

Sitten testattiin ääniherkkyyttä. Oli määrä kulkea metallisen lavan ohi ja juuri kun olimme vieressä, niin testiohjaaja veti rautaisia kahleita metallilavalla ja kolina oli kova. Tihku loikkasi väistäen sivuun, joka oli toki ihan fiksu muuvi, ettei loukkaa itseään. Sitten ihan sekunnin taisi tuumata, jonka jälkeen meni oma-aloitteisesti katsomaan, mikä siinä räjähti. 
Kun lava sitten uudelleen ohitettiin, mitään väistämistä ei näkynyt. 

Arvostelu 
Pelko = 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
Uteliaisuus = 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua 
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta räminä laitetta kohtaan

Ääniherkkyysosio videoituna: (liitetään myöhemmin)

AAVEET

Kahdeksas testiosio on nimeltään aaveet ja homman juju oli nimeä myöten. Seisoimme Tihkun kanssa vierekkäin ja pian kaksi valkoisiin aavepukuihin pukeutunutta hahmoa tuli esiin eri puoliltamme ja alkoivat lähestyä meitä. Tihku tarkkasi niitä ensin ihan ääneti, mutta sitten otti askeleita eteeni ja kertoi aaveille, ettei kannata lähestyä.
Kun aaveet aina vaan lähestyivät, otti Tihkukin muutaman askeleen taaksepäin ja tuli viereeni, edelleen oli hyvin tarkkaavainen ja haukkui aaveita kohti. 

Aaveet pysähtyivät ja tässä kohtaa sain ohjeen pudottaa liinan, jotta Tihku voisi liikkua. Tihku ei kuitenkaan itse lähtenyt tutkimaan aaveita, mutta sitten kun itse otin pari askelta toista aavetta kohti, jatkoi Tihku uteliaana matkaa itse ja kävi tutkimassa, mitä oliot oikein olivat - ja tervehti ihmiset lakanoissaan taas oikein iloisesti. 

Aaveet:
Puolustus/aggressio = 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
Tarkkaavaisuus = 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
Pelko = 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
Uteliaisuus = 4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puo- leenväliin
Kontaktinotto aaveeseen = 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Aaveet-osio videona:

LEIKKI ja AMPUMINEN

Yhdeksäntenä testiosiona oli taas leikkiminen. Tarkoitus oli katsoa, että miten paljon koira on testin edetessä kerännyt kuormaa ja paineistunut, pystyisikö se edelleen leikkimään tai toimimaan samalla tavalla kuin leikkiosiossa testin alussa.
Lisäksi koiraa valmisteltiin seuraavaan kymmenenteen osioon, johon sisältyi ampumisia. Kaksi laukausta niin, että leikki jatkuu koko ajan ja koira on irti. Ja sitten vielä kaksi laukausta passiivisina, koira kytkettynä.

MH-testin voi suorittaa myös ilman ampumisia, meiltäkin kysyttiin, että haluanko minä. Ja jos ensimmäinen laukaus olisi ollut ylitsepääsemätön, niin seuraavaa ei olisi ammuttu.

Arvostelu:
Leikki - leikkihalu = 4 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
Leikki - tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

Ampuminen = 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Valokuvia ei tullut testissä otettua. Filmeissä minua avusti ystävällinen testitoimihenkilö.
Tämä kuva on otettu somettamiseksi :D testin jälkeen kun marssimme autolle, väsyneinä, mutta onnellisina :)

**********

Testitulokset olivat siis kovasti sen näköisiä kuin olin ajatellutkin. Tihkun sosiaalisuus, avoimuus ja myös suunnaton uteliaisuutensa tulee esiin arjessakin. Olin myös päätellyt, että Tihku on rohkea, joskaan tuollaisia tilanteita ei ole arjessa tullut paljon vastaan - rohkeutta olen ehkä enemmän nähnyt erilaisilla alustoilla ja vähän toisenlaisissa tilanteissa kuin paineistavissa. 

Ehkä hieman yllätyin sen kovahermoisuudesta myös. Että se hallitsi itsensä noin hienosti ja tilanteen mentyä ohi Tihku myös palautui ihan saman tien, ei mitään jäljelle jäävää painetta. Se oli todella hieno juttu!

Toisaalta Tihku on "toiminnan mies" kuten sanoi tuomarikin, eli kestää passiivisuutta vähän huonosti, piippailee. Joskus olen joissain tilanteissa itse ajatellut, että piippaus ja hermostuneisuus olisi voinut kertoa paineistumisestakin, mutta tästä päätellen kyse on vain turhaumasta. Tätä vireenhallintaa harjoittelemme ja toivon, että siinä vielä enemmän kehitymme.

Tihku sai kehuja tuomareilta ja testitilaisuuden toimihenkilöiltä, että on hieno koira. En voinut kuin yhtyä heidän mielipiteeseensä ja olin pikkupojasta oikein ylpeä. 

Ai niin, sitä kyllä taas kysyttiin, että haukkuuko Tihku kotioloissakaan  joku toimihenkilöistä odotti, että "koska haukku alkaa". Taitaa lapinkoirien maine olla sellainen, että haukutaan tyhjää. Oikeasti haukku pitäisi tulla siinä tilanteessa, kun sitä tarvitaan, ei muuten vain. Haukku on paimennuksen työväline ja siinäkään ei voi koko ajan räksyttää, koska silloin koira menettää haukun antaman voiman, jota se voi erityistilanteissa tarvita sisukkaan paimennettavan kanssa.

Arvonnassa onnisti - herkkua pukkaa

Osallistuin instagramissa arvontaan jokin aika sitten. Niitähän pyörii paljonkin siellä eri profiileissa, mutta kun osallistujiakin on yleensä paljon, niin eipä niistä ole kauhesti voittoja tullut. Tilanne kuitenkin korjaantui kun yhdessä arvonnassa oli palkkiona Pala Petfoofin nameja ja ruokaa, ja minä olin toinen voittajista. Ei hullumpi voitto!

Tämä ei muten ole maksettu mainos vaan ihan tarina onnistumisestamme ja suositus siinä mielessä, että Palan herkut on maistuneet meidän molemmille koirille. Wiiman kohdalla se ei ole yllätys, mutta nirsompi Tihkukin pitää niitä maistuvina. 

Voittolaatikko tupsahtikin sitten nopeasti kotiin, ihan muutamassa päivässä ja siellä oli enemmän pusseja kuin olin uskaltanut odottaakaan - niin treeninameja kuin sitten Pala Petfoodsin koiranruokaakin.

Yleensä kokkailen namit itse, etenkin näin treenikautena kun iso osa koiran ruuasta koostuu juurikin nameista. PalaPetin herkut ja ruoka ovat ilmakuivatettua tuorelihaa, joten ne sopivat tarkoitukseen erinomaisesti. Niinpä onkin ollut helppoa nyt kun jos ei ehdi kokkailla, niin on ollut pusseja joista heittää namipalkat taskun pohjalle.    ... Rehellisyyden nimissä, kyllä taskuni pohjalle päätyy myös peruskamaa, eli lihapullaa ja nakkia, mutta vähemmän kuitenkin - yritän hoitaa homman terveellisesti.

PalaPetin ruokakin on Wiiman ja Tihkun mielestä ollut maistuvaa, mutta kun en aio siihen koirien ruokinnassa siirtyä, niin olen tarjoillut sitä osana koirien omaa ruokaa, siinä sivussa. Sen verran suolainen on PalaPetfoodin ruuan hinta, että pysyttelen nykyisissä ja myös sopivaksi osoittautuneissa ruuissa.

Nameja sen sijaan ihan varmasti tilaan joskus uudelleenkin. Ellen taas voita :).

Miten pulu ohitetaan?

Oletko joskus miettinyt miten pulu ohitetaan? Tarkoitan niitä kyyhkyn sukuisia lintuja, joita puluiksi sanotaan ja erityisesti niitä urbanisoituneita, rohkeita yksilöitä, jotka tepastelevat kaduilla ja toreilla ihmisten joukossa.

Veikkaan, että aika harva on tullut pohtineeksi millä tyylillä ne kannattaa ohittaa ja kohdata, ja toisaalta, jos joku tätä on pohtinut, niin on satavarmasti koiranomistaja!

Tuossa takana se tapahtui! Sankarit itse kuvassa :D

Pari päivää sitten aamulenkillä käännyimme yllä kuvassa olevalle tielle ja - melko lähellä tepasteli pulu keskellä tietä! Muorikoira Wiima ei pulusta kiinnostunut, mutta teinipoika Tihku näki sen samassa sekunnissa, kuten näkee aina kaiken. Näin Tihkusta, että seuraavassa sekunnissa se tekisi iloisena syöksähdysliikkeen ja pölläyttäisi pulun ilmaan, mutta siinä samassa sekunnissa itse päätin, että näin en antaisi tapahtua, vaan pulu saisi jatkaa tepasteluaan.

Niinpä keräsin salamannopeasti koirat lyhyelle hihnalle ja laskin vauhtimme mateluvauhtiin. Tihku selvästi hämmästeli puuhiani ja hiippaili vieressäni minua ja pulua vilkuillen. Liikuimme aivan hiljaa, huomaamattomasti ja kyyryssä (minä😅) ensin pulua kohti ja lopulta vain noin metrin etäisyydeltä sen ohi - ja totta tosiaan, pulu ei säikkynyt minua tai koiriakaan ollenkaan, vaan tepsutti onnellisen tietämättömänä riskaabelista tilanteestaan. 

Päästyämme pulusta ohi kehuin Wiiman ja erityisesti Tihkun maasta taivaaseen. Ja siinä kohtaa meistä lähtikin jo vähän älämölöä niin, että pulukin katsoi parhaaksi lennähtää kauemmas.

Saman aamulenkin maisemia - pääsimme reittimme myötä metsänkin puolelle.

Tässä oli monta oppia - ensiksikin Luopuminen. Kaikki poispäin säntäävä on Tihkusta mahtava juttu ja niinpä lintujenkin pölläyttely on parasta harrastustoimintaa! Ollaan aika hyvin saatu rauhoitettua etäämpänä olevien lintujen kohtaamista. mutta näin lähelle ei olla ennen päästy - tai siis ei ole ollut tilaisuutta yrittäkään. Olen niin iloinen, että hän pysyi hiljaa ja malttoi olla syöksähtämättä!

Toinen oppi oli Liikkeen Hidastaminen. Olen käynyt nyt Tihkun kanssa harjoittelemassa paimennuksen alkeita ja niissä puuhissa on välillä syytä edetä hitaasti, ettei lauma hajoa ja hermostu. Ajattelin, että haluan liikkeen hidastamisen ärsykekontrolliin vihjeen kera ja olen nyt muutaman kerran ehtinyt tehdä tuollaisia hiippausharjoituksia, josko siitä olisi apua sitten lammashaassa. Aiemmat hiippausharjoitukset on tehty ihan perustyylillä ilman puluja tai muuta rekvisiittaa :).

Wiiman kanssa tällaisia juttuja onkin paljon harjoiteltu - tykkään seurata lintujen, oravien ja muiden puuhia, joskus myös niitä valokuvata, ja Wiima on oppinut, että niissä tilanteissa ollaan kuin ei oltaisikaan. Mutta tilanteen salliessa ei Wiimastakaan ole pöllömpää puuhaa nostaa pienellä hyppäysliikkeellä tepasteleva lintu taivaan tuuliin :)

Kuusenkerkkä on terveysruokaa!

Hortonoomit ihmettelemässä valkovuokkoja. 

Sellainen pulutarina se oli. Kun jatkettiin matkaa, niin jäin miettimään kahta asiaa:
Sitä, että sattuikohan lähitalon ikkunassa joku kurkkimaan, sillä todella hiippasin itsekin kyyryssä pulun ohi kädellä suuntaa näyttäen. Pitihän minun mallia näyttää! Mutta ehkä se "kylähullun" titteli olisi aika komea :D !
Toinen mitä mietin oli, että millainenkohan hermorakenne kyseiseltä pululta paljastuisi luonnetestissä, kun vaikutti kovahermoiselta tyypiltä!

  

Punkkihäädön aika ja kevään merkkejä katsomassa

Tänä vuonna meillä venähtikin vähän pitkäksi punkkihoidon aloittaminen. Jotenkin en hoksannut miten pitkällä kevät oli ja toisaalta tulihan se vähän myöhässä tänä vuonna. Asumme Turunmaan saaristossa ja koska täällä on paljon peuroja, kauriita ja hirviä, niin on sitten punkkejakin. Olen siksi ottanut tavaksi häätää niitä koirilta ihan keväästä syksyyn, tänä vuonna vähän myöhästyin normiaikataulusta, mutta vain ihan muutaman olemme joutuneet nyt käsin poistamaan, koirilla tosin on tuota turkkia, joten havaitseminen voi olla vaikeaa - siksipä se punkkilääkitys onkin tärkeää!

Toukokuun alussa ajelin eläinlääkäriasemalle ja hain paketin Bravectoa, josta riittäisi tabletti molemmille koirille. Olen vallan pitäytynyt Bravectossa sen löydettyäni, sillä olen todennut sen niin erinomaisesti toimivaksi. Aiemmin käytin liuoksia, ja niiden kanssa vaikutuksen alkaminen kesti noin viikon ja vaikutusajan lähetessä loppuaan, alkoi vaikutuskin vähetä, mutta silti piti ohjeen mukaisesti odottaa, että sai lisätä liuosta.

Tällaisen (linkki tuossa alempana) melko kattavan tekstin kirjoitin kokeiluistani vuonna 2015, jolloin eka kertaa tuota Bravectoa kokeilimme.Se oli tullut markkinoille vuotta aiemmin 2014, mutten uskaltanut olla ihan eturintaman testaaja, vaan odottelin käyttökokemuksia ekan vuoden. Kun vielä keskustelin tutun eläinlääkärin kanssa, joka kertoi "kaikkien" eläinlääkärienkin siirtyneen Bravectoon, uskaltauduin kokeilemaan sitä itsekin. Enitenhän siinä jännitti se, että kun tabletti on nielty, niin se on mahassa, vaikka haluaisinkin käytön lopettaa. Pelko oli kuitenkin turha, tabletti on toiminut kuten pitää. Linkki tuohon aiempaan kirjoitukseeni - aukeaa uudelle sivulle:  Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Punkkitorjunnasta jutunalkua (wiimansivu.blogspot.com). Vuoden 2015 jälkeen Bravecton käyttö on ollut jokavuotista Wiimalla ja nyt myös Tihkulla.

Tihku syntyi marraskuussa 2020, joten kesään mennessä silläkin oli jo sen verran kokoa, että eläinlääkärin mielestä Bravectoa oli turvallista käyttää. Niillä on sitten menty ja toimii erinomaisesti - tabletin jälkeen punkit jotenkin vain kaikkoavat, eli kuolevat, enkä ehdi niitä edes havaita. Mitään sivuvaikutuksia meillä ei ole Bravectosta koskaan ollut. 

Bravectohan toimii siis niin, että se ei varsinaisesti karkota punkkia koirasta pois vaan tappaa kiinnittyneen punkin. Tämä on mielestäni hyvä juttu, sillä en tahdo myöskään niitä "karkoitettuja" punkkeja möyrimään kotimme tai mökkimme lattioille ja sieltä kiinnittymään meihin ihmisiin. Parempi on, että jos sellainen koiran kyytiin nousee, kuolkoon siihen. Vähän raakalaismaista punkkien kannalta😃, myönnän, mutta näin se menee.

Ja onneksi tuli nuo Bravectot sitten jokin aika sitten otettua, sillä piipahdin Tihkun kanssa kotikylän luontopolulla, jossa runsaan kaurispopulaation vuoksi on myös punkkeja ja jokaisella vierailullani niitä on koirien kyytiin noussut. Niin tälläkin kertaa. Näin kaksi kiipeilemässä Tihkun naamalla ja ne kohtasivat taholtani loppunsa heti. Kuitenkin jos joku vihulainen oli turkkiin asti päässyt, niin sekin on jo punkkien päätepysäkillä.

Kuvia luontopolkureissultamme, Paraisten Munkviken

Kielot jo hyvässä vauhdissa toukokuun puolessa välissä

Tihku ei oikein ymmärtänyt, miksi hänen piti näyttää söpöltä valkovuokkojen keskellä, kun olisi ollut paljon kivampaakin tekemistä :D

Nämä ovat metsäkortevauvoja. Metsäkorte on yksi lempikasveistani. Tämä on maanpeitokasvi, mutta ulkomuodoltaan sellainen, että se saa mielikuvitukseni juoksemaan ja pystyn sielunisilmin näkemään pienet menninkäiset ja pikkupeikot juoksemassa varjoisassa metsäkortemetsässä :)

Aina on hyvä hetki kiipeillä ja tasapainoilla!

Meri siintää. 

Sellainen oli se reissu. Tuli iloinen kevätfiilis, kun oli niin vihreää ja vehreää🌱. Valkovuokkomeriä ja sinivuokkomeriä, puhkeamattomia kielomeriä. Hiirenkorvat lehtipuissa. Tästä se lähtee!

Tihku paimennuksen alkeiskurssilla

Tihkun kanssa kävimme neljän kerran kurssilla oppimassa lammaspaimennuksen alkeita. Se olikin hyvä päätös, sillä kurssilla tuli harjoiteltua asioita järkevässä järjestyksessä ja kurssi auttoi erityisesti itseäni järjestämään palikoita päässäni.

Kurssilla ei juuri ole tullut kuvia otettua, pari kuvaa vasta sitten kun Tihku oli jo autossa tai vuoron jälkeen pellolla. Itse treenin aikana ajatukset olivat 100%:sti tekemisessä.

Kurssi käytiin Koirataidolla Hilskan tilalla ja kurssikerrat olivat hyvä yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. 

Kurssin teemoina olivat lauman kuljettaminen ja samalla opeteltiin tunnistamaan lauman tärkeitä pisteitä, kuten pakopiste ja vetopiste, ja missä kohtaa koiran olisi oltava, jotta lauma pysähtyy tai kulkee eteenpäin tai kääntyy. 

Lisäksi harjoiteltiin ymmärtämään lauman tasapainopistettä ja opetettiin koiraakin siihen hakeutumaan. Tai siis sehän on paimenkoiralla usein vaistonvaraista ja niin oli Tihkullakin, tasapainottaminen tulee Tihkulta itsestään. Lampaat olivat tässä harjoituksessa aitauksessa ja harjoittelimme kiertämään lampaita, pysähdyimme ja katsoimme hakeutuuko koira tasapainottamaan tai katkaisemaan vetoa kohti vetopistettä.

Koiraa ohjattiin olemaan kuulolla ja tekemään työtä ihmiselle eikä "itselleen". Harjoiteltiin tärkeitä taitoja, kuten lampaista luopumista (tämä tietysti vasta sitten kun koira oli jo syttynyt paimennukseen) tehtävän päättyessä, tai koiran käskyttämistä lampaista kauemmas, sekä suunnan vaihtoja laumankierrossa. Opeteltiin myös käyttämään paimennuskeppiä.

Teemat toistuivat eri kerroilla, mutta olosuhteet vaihtuivat. Alussa lampaat olivat pienaitauksessa tai koirat kiinni liinassa, mutta jatkokerroilla oltiin jo koirat irti lampaiden seassa. 

Tihkulla on selvästi taipumuksia paimenkäytöksiin, se näkyi tälläkin kurssilla selvästi. Olin hänestä oikein ylpeä, ja itsellenikin tuli niitä kuuluisia oivalluksia.  Ehkä suurin ilonaihe minulle on ollut nähdä, miten Tihku on oppinut lampaiden äärellä malttamaan itsensä ja jollain tasolla ymmärtämään, ettei homma ole yksilösuoritus vaan meidän kahden yhteistyötä, ja lisäksi hän on ollut hienosti kuulolla. Se on iso muutos esimerkiksi viime kesän paimennuskäynteihin, jolloin oli kyllä kiinnostusta ja hinkua, mutta korvat ja etenkin kaivattu jarru usein puuttuivat.

Tämä kuva on otettu viimesen kurssikerran lopuksi laitumella monta kokemusta rikkaampana. Tihku on kuvassa kovin pätevän näköinen :D

Sen verran taas tästä paimennushommasta innostuin, että varasin samaan paikkaan tunnin ensi viikolle. Lisäksi pääsemme pari kertaa tässä alkukesästä täällä kotikylässä paimennusta harrastavan ystäväni pelloille kun heidän kesälampaansa saapuvat - ihanaa, että on tällainenkin mahdollisuus!

Aina välillä päätän, että paimennusta en ala varsinaisesti harrastaa. Se on vaikeaa, aikaavievää ja kallistakin. Mutta jonkinlainen into minulla on tähän nyt syttynyt. Katsotaan mihin se kantaa, päätöksiä ei onneksi tarvitse tehdä suuntaan eikä toiseen, vaan mennään fiilispohjalta - se on hyvä mittari moneen asiaan!

Wiimalle RTK1 ja eka AVO-tulos

Olen näköjään kirjoitellut tuosta ekasta onnistumisestamme huhtikuun alussa hylkyjen jälkeen, silloin olikin mahtava tunne kun hylkyjen jälkeen meille tupsahti kisan voitto! Sen jälkeenkin on kuitenkin tapahtunut:

Huhtikuun lopussa osallistuimme taas kisoihin, tällä kertaa Liedossa TSAU:n eli Turun Agilityurheilijoiden hallilla. Tämä jännitti minua hieman kentän kannalta, sillä tiesin hallissa usein olevan meneillään kahdet kisat samanaikaisesti, kuten oli nytkin, eli kun oltiin radalla, niin viereiselläkin radalla tapahtui. Jännäsin vähän, että tämä voisi vaikuttaa keskittymiseemme. Mutta turha huoli, Wiima keskittyi hommaan hienosti ja itsekin onnistuin keskittymään.

Näistä kisoista tuloksena 97 pistettä (uusiminen), kisojen kolmas sija ja RTK1 -koulutustunnus. Hyvä Wiima! Olet mahtava muidu ❣

Liedossa tultiin kolmanneksi. Oltiin samoilla pisteillä kuin kakkoset, mutta vähän hitaampia :). Semmosia me ollaan Wiiman kanssa, ei mitään tykkejä kumpikaan :D

Liedossa saatiin kehuja, että osataan ja erityisesti oli kyltti Askel Oikealle ilostuttanut tuomaria. Wiima kyllä vetääkin sen kyltin hienosti, jos vaan onnistun kertomaan hänelle, että olisi sen liikkeen aika.

Kun kerran oltiin Liedossa kisaamassa, niin kisojen jälkeen livahdettiin Littoistenjärven rannalle vähän rentoutumaan suorituksen jälkeen. Se olikin hyvä valinta pikku lenkille - kauniit maisemat ja ihana ulkoiluilma!

Onnistumisestamme innostuneena aloin kyttäillä uutta kisaa. Harmillisesti huhtikuun lopun kisa oli täynnä ja seuraavat Varsinais-Suomen kisat vasta kesällä, heinäkuussa. Ok, sitten odotellaan, nou hätä. Tulin kuitenkin laittaneeksi viestiä huhtikuun lopun kisoihin, Salon Koirahallille, että jos peruutuspaikkoja tulee, niin tullaan mukaan. 

Eipä aikaakaan kun tuli viesti, että paikka olisi - ilostuin ja pikapikaa ilmoitin, että otamme paikan. Se olisi eka starttimme AVO-luokassa. Jännää!

SEKOILUA  AIKATAULUISSA
Varmaan koska osallistuimme peruutuspaikalta, eli vähän eri rutiinilla ja, koska sunnuntai tuolloin oli äitienpäivä, niin sekoitin mielessäni milloin kisa oikeastaan onkaan. Päässäni oli kristallinkirkkaana, että kisa on lauantaina ja niin lähdimme Wiiman kanssa matkaan lauantaina puolilta päivin.

Perille päästyämme ihmettelin vähäistä automäärää hallilla, mutta AVO-luokka oli pieni niin kohautin olkiani ja marssin sisään. Kävikin ilmi että paikalla oli hypokoirien koulutusta ja mieleeni alkoi avautua, että olimme liikkeellä vääränä päivänä! No, sellaista sattuu, vähän nauratti - teimme sitten lenkin Salossa ja piipahdimme paikallisessa Mustissa ja Mirrissä.

EKA AVO-LUOKAN TULOS - ja tuomaripalkinto TP!
Lauantain jälkeen myös sunnuntaina toimitimme Wiiman kanssa itsemme Saloon ja tällä kertaa oli kisat käynnissä. Olen koko ajan ollut ihmeissäni, miten keskittynyt Wiima on kisoissa, hän ei kuule eikä näe mitään muuta kuin minut ja keskittyy tekemiseen. 

Tällä kertaa kuitenkin meillä oli tuomari, joka törrötti ihan hyppyesteen vierellä keskellä rataa ja Wiima otti kuin ottikin tuomarista vähän häiriötä. Olisi varmaan halunnut tervehtiä, ei kuitenkaan jättänyt vierustani, mutta haukahti tuomarille. Mietin, mitäköhän tuomari siitä oli mieltä, mutta otettiin homma rauhallisesti vaan ja kerroin Wiimalle istumisliikkeessä, että tehdään tässä yhdessä vaan ja rauhoitutaan. Se pikku rauhoittelu auttoikin ja Wiima unohti tuomarin.

Niin kävi, että saatiin eka AVO-tulos! Pisteitä kerättiin 87p., miinuksia vinosta istumisesta 3p ja eriaikaisesta käännöksestä 10 p.
Tuomari ei ollut pahastunut siitä, että Wiima hänelle haukahti, vaan antoi meille vielä tuomaripalkinnonkin, hurraa! Tuomaripalkinto luovutettiin saatesanoilla, jotka arvostelulomakkeessakin luki, että "Kaunista ja rauhallista ohjaamista", ja vielä lisäsi olevan harmi, että sattui tuo lopun eriaikaisuus. - Olipa kiva palaute, että tuomari piti esiintymisestämme! Tämä oli jo toinen tuomaripalkintomme tänä keväänä, eka tuli toisesta hylätystä suorituksesta eka kerroilla. 

Tästä on kiva jatkaa! Saapa nähdä, mihin rahkeemme riittää!

Tihkun kaupunkireissu (LAT)

Pääsiäisen lankalauantaina minulla oli asiaa Turkuun. Poikamme käväisi nimittäin kotona yökylässä synttäreitään juhlimassa pitkäperjantaina, mutta lauantaina hän alkoi jo haluta takaisin kämpilleen Turkuun. Lupasin heittää hänet autolla ja säästää bussilla matkaamisen vaivan - samalla pakkasin myös Tihkun autoon, aikomuksenani viedä hänet taas ilmisten ilmoille.

Omassa, pienemmässä kotikaupungissamme on hiljaisempaa ja on vaikea saada paljon hyviä harjoitushäiriöitä samalle lenkille, joten olen pitänyt hyvänä kiikuttaa Tihkua Turun keskustaan viikon-parin välein, mikäli vain on onnistunut. Toisinaan vain ihan lenkille niin, että Wiimakin on mukana. Useimmiten kuitenkin ollaan menty vain kahdestaan ja oikeasti hyödynnetty kaikki vastaantulevat koirat, kaikista suunnista ohisingahtelevat scootterit, ihmistungokset ja niin edelleen.

Tihku 1 vee ja 4 kk ikää

Turku oli pääsiäislauantain alkuillasta hiljaisempi kuin olin ajatellut. Saattaa johtua siitä, että koska koko päivän oli ollut ihan mahtava keli, niin "liikkujat" olivat ehtineet siinä kohtaa päivää jo liikkua ja illanviettäjät eivät olleet vielä saapuneet paikalle.
Vaikka oli hiljaisempaa kuin yleensä, niin ohikulkijoita ja hengailijoita silti riitti - ihmisiä ulkotersseilla, ohikaahaavia scoottereita (moottoroitu potkulauta) milloin miltäkin puolelta ja koiran taluttajiakin näkyi mukavissa määrin. Jollain myös oli bileet jokirannassa, ja afrikkalaiset rytmit kaikuivat ihanasti Aurajoen rannalla.

Kyllä vuosikkaalle riittäisi hyvin Pikkuherrainpolku, mutta
Tihkun mielestä (Iso- ) Herrainpolku oli just hyvä!

Tasku täynnä Tihkun herkkuja lähdimme liikkeelle ja kun olimme saaneet isoimmat höyryt purettua ekojen parin sadan metrin matkalla, niin lähdin liikkeelle LAT- tekniikalla, jota olen viime aikoina paljon soveltanut, mutta nyt vähän eri tavalla kuin ennen. 

LAT-tekniikka pähkinänkuoressa
Kyseessä on vastaehdollistamisen tekniikka. Kun jännittävä kohde ilmestyy näköpiiriin, naksautetaan tai sanotaan palkkasana, ja koiran katsoessa ohjaajaa se palkitaan. Tavoitteena on, että ajan mittaan koira yhdistää kohteen ilmestymisen ruokapalkkaan, jolloin kohteeseen liittyvä tunnetila muuttuu positiiviseksi, ja koira alkaa kohteen ilmestyessä tarjota kontaktia.

Kaunis Turku, Aurajoki ja Kirjastosilta pääsiäisenä

Nyt olin siis laventamassa metodia. Olen käyttänyt LATia jo melko pitkään, mutta vähän muokattuna versiona siten, että Tihku on saanut katsoa kohdetta (esim toinen koira), ja herkkuannos on tullut häiriön suunnasta. Tihku on saanut siis syödä ja katsoa, ja minä olen samalla kovasti kehunut.
Tämä on ollut hyvä tapa rauhoittaa mm. koirakohtaamisia, jotka ovat olleet Tihkulle hyvin kiihdyttäviä, mutta nykyisin huomattavasti helpompia - esimerkiksi Tihkun kova haukkureaktio toisen koiran näkemisestä on jäänyt näin kokonaan pois. Toinen haasteellinen tilanne on ollut maassa pomppivat linnut, jotka aina ennen aiheuttivat syöksähdysreaktion, mutta nyt pääsemme paljon rauhallisemmin ohi - useimmiten.

Uusi tapani noudattelee varsinaista LAT-ohjeistusta tarkemmin, eli palkkasana kiihdyttävän kohteen näkemisestä ja palkka siitä kun koiran pää kääntyy minua kohti. Tämä on edelleen hyvin vaikeaa, jos kiihdyttävä kohde on lähellä, käytän siis metodia vain jos arvelen, että se voisi onnistua - eli vaikkapa kauempana olevaan koirakkoon. Lisäksi sovellan nyt LATia harjoitusmielessä ihan kaikenlaisiin kohteisiin, vaikkapa ihmisten näkemiseen, potkulautoihin, jne, jotka eivät Tihkua kiihdytä, mutta auttavat siinä, että käytös yleistyisi ja homma alkaisi helpommin toimia vaikeidenkin kohteiden äärellä.

Lauantain kävelyllä minulla oli siis kosolti häiriöitä, joiden kanssa vahvistaa toivomaani käytöstä. Kun Tihku huomasi kohteen, jonka valitsin harjoittelua varten, Yes, ja sitten palkka minun suunnastani. Ja kuulkaa, on mahtavaa huomata, että se pää alkaa kääntyä. Aiemmin ei olisi ollut tähän mitään mahdollisuuksia, Tihku ei saanut katsettaan irti kohteesta. Toisaalta en aiemmin varsinaisesti harjoitellut helpompien kohteiden kanssa, vaan vain niiden vaikeiden, joiden kohdalla syötiin ja katsottiin. Varmasti se, että nyt harjoitellaan ihan helppojenkin juttujen äärellä, helpottaa kontaktin ottoa vaikeammissakin tilanteissa. 

Lisäksi bongasin pari ihan omaehtoistakin päänkääntymistä 👏👏👏, eli Tihkun omaa ilmoitusta "kohteesta":
Toisella kertaa istuimme penkillä joen rannassa ja vain hengasimme (rauhoittumisen ja "olemisen" opettelua, joka oli vaikeaa, mutta jossa Tihku on jo aika hyvä!). Yhtäkkiä näkyi joen vastarannalla keltainen labbis omistajansa kanssa - Tihku näki sen, katsoi sitä hetken ja sitten siirsi katseensa suoraan minuun! Tästä tuli runsaasti palkkaa vuolain kehuin. Ja lisäksi oli toinen samantyyppinen tilanne myöskin kaukana olevan koirakon kanssa. Joten eiköhän tämä homma tässä pikkuhiljaa etene! Siitä olisin tosi iloinen!

Alussa kerroinkin, miten aftikkalaiset rytmit ihanasti kuuluivat iltapäivässä. Kulkiessamme takaisin autolle huomasin joen vastarannan alatasolla joukon tanssivia ihmisiä, naisia ja miehiä. Olin kulkenut siitä alkumatkasta ohi, mutta koska he olivat "alatasolla" en nähnyt ihmisiä, kuulin vain musiikin "jostain". Tulipa iloinen, kesäinen fiilis! Ihan kuin kesällä!