Ja sitten olikin juhannuksen vuoro, ja minä täytin juhannusaattona 9 viikkoa. Taas köröteltiin paatilla mökille. Tällä kertaa tapasin uusia koirakavereita. Mukavia kavereita kaikki, mutta eniten minulla synkkasi leijonakoira, löwchen, Bonon kanssa. Hän ei suuttunut minulle vaikka välillä kiskoin hännästä minkä - toistaiseksi varsin vähäisiltä - voimiltani jaksoin :) Mutta se johtui vain siitä, että Bonon häntä oli kertakaikkisen upea ja kiskottavaksi tehty - katso itse:
Tapasin Bonon lisäksi Nemon, bordercollien. Nemo ei ollut niin innostunut kanssani leikkimään, kun se oli nimittäin töissä. Sen piti valvoa missä meidän pihan pallot luuraa, vähän niin kuin sen kollegat lammashaassa, ja jos joku palloista pääsi karkuun, niin Nemo hoiti 'kadonneen lampaan' pikapikaa takaisin pihapiiriin. Mä kyllä ihailin sen tyyliä ja koitin matkia minkä pystyin - pingoin perässä karanneita palloja paimentamassa. Ehdittiin me välillä lepäämäänkin, ja tässä me paistatellaan päivää kolmisteen:
Ja sitten eräänä päivänä joukon jatkoksi liittyi vielä Fonzie, labradorinnoutaja. Fonziekin oli ihan jees tyyppi, vaikka pikkuisen sitä jännitinkin ja hieman väistelin, kun se oli vähän iso ja villi. Mutta kiltti se oli ja kyllä meistä vielä kaverit tulee, kun tutustutaan paremmin. Ja kyllä me tutustutaankin, kun ollaan oikeastaan serkuksia, vaikkei sitä päältä päin uskoisi :) Tähän kuvaan ehti Fonzie-'serkkukin':
Sitten Matte ja Husse juhannusihmisvieraineen sytyttivät kokon, ja se oli sitten komea! Sitä sitten ihailimme porukassa, me koirat ja ihmisetkin. Illan hämärtyessä oli kiva katsella tulen leikkiä myös Hussen sylistä käsin. Tässä vielä muutama tunnelmakuva juhannusaattoillasta:
