Ystäväkoira Wiima

Otsikko on ehkä vähän liiottelua tässä vaiheessa, ainakin siinä suhteessa että Wiima näin puolivuotiaana olisi virallinen ystäväkoira, kaverikoira. Mutta siinä suhteessa on toki ihan täydellinen otsikko, että Wiima typykkä se on mitä parhain ja ihanin ystävä! :)

Mutta nyt jo eksyin asiasta. Nimittäin piti kertomani että tämä viikonloppu menee ystäväkoirakurssin merkeissä. Perjantai-iltana osallistui Matte yksinään teoriatunneille ja sitten lauantaina sekä sunnuntaina myös koiruudet olivat mukana kun asioita harjoiteltiin käytännössä. Pääpaino kurssilla on siinä että koira osaa tervehtiä vieraita ja tuttuja ihmisiä kauniisti ja rauhallisesti, lähtökohtaisesti neljällä jalalla seisten (ei siis päin hypäten). Myös joitakin temppuja tai muita käyttäytymismalleja voidaan opiskella joista eri ryhmien luona vieraillessa olisi hyötyä. Esim itse olen Wiiman kanssa harjoitellut tänään kauniin tervehdyksen lisäksi sellaista että se asettaisi käskystä päänsä polvelleni paijattavaksi - ja edistyttyämme se sitten osaisi asettaa nenunsa hyväilyä varten sen ihmisen - vieraankin - polvelle kuin pyydän. Huomenna sunnuntaina ohjelmassa lienee opittujen asioiden vahvistamista sekä myös uusia kujeita.

Kurssi tähtää siis siihen että koiran kanssa voisi tuottaa iloa muillekin ja käydä tervehtimässä ihmisiä sairaaloissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja vastaavissa paikoissa, mielikuvistus lienee rajana. Saapa nähdä päästäänkö koskaan oikeasti ystäväkoirahommiin, mutta taidot joita tällä kurssilla opitaan ovat paikallaan arjessa muutenkin. Edellä kerrottujen lisäksi kaupan päälle tuli oppia malttamisesta ja rauhoittumisesta sekä muiden koirien läsnäolon sietämisestä rauhallisena, sillä paikalla oli viisi muuta koirakkoa eikä telmiminen tullut kyseeseen. Wiima selvisi tästä rauhallisuuskokeesta sen iän huomioiden ihan kympin paperein. Ei pääsääntöisesti temponut muiden luo sekä istui tai makaili rauhassa, pääsääntöisesti, kun odotimme vuoroamme. Ihan tuntien loppua kohden se alkoi hieman piippailla, vinkua, mutta en ole varma että oliko se silloinkaan kyllästymistä ja maltin herpaantumista vai piippasiko se jotain oikeaa tarvetta esim pissihätäänsä.

En kysynyt kurssikavereilta lupaa kuvien julkaisuun, joten kuvia ohessa kuvia vain omasta ystävähauvastani.

PS: tuli muuten kiva fiilis kun kouluttaja kehui kontaktiamme sekä kertoi huomaavansa Wiiman kanssa muutoinkin käytöstapoja harjoitellun! :)

 

Tässä kuvassa oppilas Wiima harjoittelee käskystä laittamaan kuononsa polvelleni makaamaan