torstai 20. kesäkuuta 2013

Kolmas kerta agility-radalla

Ihan nopea päivitys agilitykuulumisia, tänään oli nimittäin kolmas kerta ja treeneistä jäi erityisen mukava jälkimaku tällä kertaa. Tuntui siltä että Wiima-typykkäkin oli ihan oikeasti saanut jutun juonesta kiinni, kun pyrki tekemään joitakin esteitä ihan itsenäisestikin, niin kivaa sillä tuntui olevan.

Pujottelussa oli nyt vähän enemmän vauhtia kuin on tähän asti nähty. Wiima on kyllä tähänkin asti ihan reippaasti astunut pujotteluesteeseen, mutta hömpsötellyt hieman lönkötellen läpi. Tänään nähtiin vähän reippaampaa menoa, tarkoituksella koitinkin kyllä sen virettä vähän nostaa - vaikka ei kai tässä vaiheessa vielä kannatakaan ampaista luodin tavoin, kun emme ole mitään rataa tehneet, yksittäisiä esteitä vain harjoitellaan.

Viime päivityksessä (http://wiimansivu.blogspot.fi/2013/06/putkesta-lapi-ja-pujotellen.html) kerroin kontaktipinnalla harjoittelusta - mitä aloittelijan kieltä, kyse on siis tietenkin puomista, jonka alastulomomenttia olemme kaksi eka kertaa harjoitelleet, siinä kun olisi muistettava pysähtyä. Olemme myös kotona vaihetta vähän harjoitelleet portaikossa (etujalat maassa, takajalat esteellä/portaalla) ja kontaktialustan kanssa (Wiima tökkää alustaan pysähtyessään, niin pysähtyminen olisi varmempaa).
Mutta tänään päästiin eka kertaa kiipeämään ylös puomille - ja Wiima paineli kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä :) Ihan eka kerralla se taisi hieman pohtia, että mihin olikaan joutunut, seuraavan kerran se meni jo ihan reippaasti ja sen jälkeen se innostui puomin ylittämisestä niin että olisi tahtonut puomille ihan koko ajan. Ja itse asiassa, kun kurssin päätyttyä kuljimme puomin ohi kohti autoa, niin puomin kohdalla pimu taas kaarsi puomille - ja eikun ylittämään taas =)

Putkikin juostiin taas läpi, mutta haastetta lisäten, eli nyt putki ei ollutkaan enää suora vaan U:n malliin käännetty. Putken suulla Wiima vähän hämmentyi huomatessaan ettei nähnytkään sen läpi, mutta pienen houkuttelun jälkeen pimu kyllä sinnekin meni ihan iloisin mielin ja vielä uudelleenkin, joten oikein jees.
Putkeen kytkettiin vielä hyppyeste siten että putkesta tultua "poimin" koiran ohjaukseen ja ohjasin sen vielä hyppyesteen yli. Hyppyesteitä oli kentällä kolme peräkkäin, mutta ajanpuutteen vuoksi ehdimme harjoitella vain tuon putken ja yhden hyppyesteen yhdistelmää.

Mukavalta tuntuu edelleen tämä agiliitämisharrastus. Vauhdikasta on ja vauhdikkaammaksi muuttuu ja koira on iloisella tekemisen meiningillä mukana - bueno!
Sekä olen myös ihan kauhean iloinen toisestakin asiasta. Nimittäin Wiima pitää oikein mukavaa kontaktia kentällä, en oikeastaan tarvitsisi hihnaa kentän reunalla ollenkaan (enkä tietty radallakaan) mutta käytän sitä kun muillakin on. Vaikka se lenkkipoluilla edelleen kiinnostuukin vastaantulevista koirista ihan pikkiriikkisen enemmän kuin olisi toivottavaa, niin tuolla koulutuskentällä se on hienosti kuulolla eikä pyri muiden koirien luo - edes vaikka joutuisin jättämään sen hetkeksi yksin Paikka-käskyn alle.  Jess! Hyvä Wiima! :)

Näillä puheilla, mukavaa juhannusta itse kullekin! :)



2 kommenttia:

  1. Kiitos samoin teillekin! :) toivottavasti aurinko paistaa että saa olla ulkona niin paljon kun voidaan.
    T.Udo ja kotiväki

    VastaaPoista
  2. Hieno Wiima! :) Tuo vahva kontakti on kyllä upea ja tärkeä juttu - ja Wiima on vielä niin nuorikin että siitähän kerkeää tällä menolla tulla ties mitä, hih!

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku