Wiima, Kiva Koirakansalainen !

Wiima läpäisi Kiva Koirakansalainen -testin 25.5.2014 Paraisilla täkäläisen koirayhdistyksen järjestämässä testissä.
Oltiin itsekin aka yllättyneitä tuloksesta, sillä oikeastaan ajatus oli 'tosimielellä' osallistua testiin vasta syksyllä, jolloin oma rotujärjestö on aikeissa järjestää testausmahdollisuuden.
Kiva Koirakansalainen -testi on kuitenkin sellainen, että sen voi epäonnistuessaan uusia ja hintakin on edullinen, joten ilmoitin meidät mukaan kun kuulin, että Paraisilla testi järjestetään meidän omalla koulutuskentällä. Ajattelin, että nyt olisi kiva nähdä millainen testi oikein on, ja sitten ennen syksyn varsinaista testiä harjoitella niitä asioita, jotka tällä 'harjoittelukerralla' eivät menisi putkeen.
Mutta niin hassusti kävi, että läpäisimmekin testin! =)

Tässä me vielä ootellaan vuoroamme kun tolleri on testissä

Kiva Koirakansalainen -testi ei ole mitään eriskummallista vaan siinä itse asiassa mitataan vain koiran arkitottelevaisuutta. Koiran tulee olla hallinnassa erilaisissa tilanteissa ja häiriöissä, sekä se ei myöskään saa tempoa hihnassa ja sen tulee kulkea omistajansa kanssa samaan suuntaan omistajan liikkeitä myötäillen, joskaan seuraamisliikettä ei vaadita. Koiraa saa kehua ja käsittääkseni taputtamalla kiittääkin (jota en tehnyt, käytin vain ääntä kehuissa), mutta makupaloja, leluja tms palkkioita ei saa käyttää.

Ääni- ja näköhäiriöinä kokeessa käytettiin räminäpurkkeja sekä avustajaa, joka juosten ohitti koirakon kottikärryjä työntäen ja haravan rämistessä kärryjen kyydissä.
Koira sai reagoida ja tarkastella äänen lähdettä ja ohikulkevaa "puutarhuria", mutta se ei saanut alkaa haukkua, sännätä luokse tai pakoon vaan olla rauhallisesti ohjaajansa vierellä.
Tämä testiosio meillä sujui aivan hienosti: Wiima noteerasi ohijuoksevan "puutarhurin", mutta ei koittanut juosta hänen peräänsä, ei myöskään säikkynyt ääntä tai muutenkaan siihen erityisesti reagoinut.


Myöskin testiin kuului kohtaaminen avustajan kanssa (kätteleminen ja lyhyt keskustelu) ja koiran piti olla ohjaajansa vierellä syöksymättä avustajan luokse.
Sama kohtaaminen toistui kentällä siten, että avustajalla oli mukanaan 'avustajakoira'  (joka onneksi oli rauhallinen!), ja tässä testin piti sujua kuten edellä, eli oma koira ei saanut syöksyä 'avustajakoiran' eikä sen taluttajan luo vaan pysyä ohjaajansa hallinnassa.
Lisäksi testiin kuului kolmas kohtaaminen avustajan kanssa, tällä kertaa avustaja käsitteli koiraa tutkien sen kynnet, korvat ja hampaat sekä harjasi koiran turkkia. Koiran piti suhtautua tilanteeseen rauhallisesti ja antaa käsittelyn tapahtua.
Wiiman kanssa ensimmäinen avustajan kohtaaminen sujui oikein hienosti.
Toinen kohtaaminen, jossa mukana oli koira, oli hieman jännempi, sillä Wiima kaarsikin yllättäin sivultani eteeni kurkkimaan vierasta koiraa, mutta kun hieman tiukemmin sitä kielsin, niin pimu pysähtyi niille sijoilleen eikä pyrkinyt enää lähestymään avustavaa koiraa. Huh, ehdin jo mielessäni ajatella että plörinäksi meni, muttei sitten mennytkään =)

(ei, en odota vauvaa, tuuli se vain paitaani leuhuuttaa :D )

Myös edellä kertomani avustajan suorittama koiran käsittely meni ihan hyvin, enkä siinä varsinaisesti ongelmia odottanutkaan. Joskin huomasin Wiimasta että se vähän hämmästeli, miksi tuo vieras ihminen harjaa sen turkkia ja tutkii sen kynsiä, koska kukaan muu ei ole sellaisia juttuja Wiimalle tehnyt kuin minä. No eläinlääkäri tietenkin, mutta vastaanotolla on käyty sen verran harvoin, ettei moisesta ole tullut ihan jokapäiväistä. Emmekä ole asiaa tullut kummemmin harjoitelleeksi, ja ihan hyvinhän se sujui.

Yksi testiosio oli myös ihmisjoukon läpi kulkeminen. Ihmisjoukko oli tässä tapauksessa neljä varsin tiiviisti seisovaa ihmistä, joiden välistä Wiiman kanssa tungeksimme. Siinäkään ei suurempia ongelmia ollut, Wiima seurasi nätisti mukana. Yhdellä avustajalla oli selvästi koiran makupaloja taskussaan ja Wiiman kuono kohosi aina hänen kohdallaan ilmaan, mutta mitään jumitteluja tai hihnan kiristymistä ei tapahtunut. Hyvä hyvä =)

Sitten ihan perustaitoja (jollaisia tosin edellä mainitutkin ovat :) ), eli hihnakävelyä vetämättä. Kävelimme kentälle tehtyä rataa pitkin ja radalla oli käännöksiä ja seisahduspaikkoja, joissa koiran piti sujuvasti myötäillä ja seurata mukana. Myös istumiskäsky testattiin tällä osuudella.
Tällaiset jutut on Wiimalle iisipiisiä, elikä peruskauraa :)

Luoksetulossa, maahanmenossa ja paikallaan pysymisessä ohjaajan (siis minun :) ) poistuessa muutaman metrin päähän merkattuun paikkaan ei ollut ongelmia.

Testi päättyi osioon, jossa minun oli poistuttava Wiiman näköpiiristä kolmeksi minuutiksi ja Wiima jäi tuomarin hoteisiin. Hyväksymiskriteereinä oli, että Wiiman pitäisi odotella nätisti; ei alkaa vetää perääni tai muualle, ei alkaa pitää haukkukonserttia eikä myöskään häiritä hihnan toisessa päässä olevaa tuomaria.

 (siellä se Wimppuli odottelee, minä olen piiloutuneena tuon vajan takana)

Tämä testiosuus minua jännitti eniten, sillä Wiima alkaa joskus vähän piippailla kun asiat eivät etene. Ja kyllähän se hieman piippasikin, mutta onneksi niin vähän, ettei tuomari kokenut sen olevan häiriöksi.

Ja kun tuosta omistajan odottamis-tehtävästä päästiin, niin testi olikin lopussa ja saimme kuulla, että olimme läpäisseet testin! Wau! Pätevä Wiima-mussukka, moiskis! :)
(asiaan saattoi aavistuksen vaikuttaa sekin, että Wiimalla on menossa juoksujen jälkeinen pikku deppis ja se on hieman saamattomampi kuin yleensä, mutta toisaalta - kyllä Wiiman kanssa on aina tosi helppo liikkua ihmisten ilmoilla, ei tarvitse hävetä tai väistellä ihmisiä. Että ehkä olisi lopputulos ollut näin iloinen minä juoksukierron aikana vaan ! )

Kotona piti pimatsu tietty vielä kuvata kotinurmella diplomin kanssa! Saanko esitellä :

Wiima, Kiva Koirakansalainen