Kotka on kaunis kaupunki eli kesäreissun huippuhetkiä (matkakertomus osa 2)

Kun oli Kolilla käyty ja Joensuun liepeitä tutkittu, pakkauduimme taas autoon. Reitti kulkisi alaspäin rannikolle ja Kotkan kautta kotiin. Kotka poimiutui matkan varrelle, koska korvani oli joskus ja jossain poiminut lauseen "Kotka on kaunis paikka", ja niinpä teki mieli mennä sekin katsastamaan kun kerran matkalle osui.

Kotka kyllä lunasti lupaukset, kaupunki oli panostanut kauniisiin puistoihin ja merellisyyteen. Keskustasta löytyi Sapokan vesipuisto, jossa oli kivoja taideteoksia siellä täällä ja vesiaiheita - niin lampia kuin vesiputouksia ja suihkulähteitä. 

Tässä postauksessa vähän valokuvia tekstein siitä mitä kaikkea kaunista Kotkassa näimme :). 

Kotkan Sapokan vesipuiston putous. Etualalla kiva kettupatsas!

"Hei, hei, miksi kuvailet jotain kivettyneitä kettuja, 

kun täällä on ihan aitoakin nelijalkaista kuvattavaa???"

"Noni Wiima, hymyilepä sitten kameralle :) !"

Wiima ja emu. Tai mikä tipu tämä sitten olikaan. 
En tiedä miksi, mutta minusta näiden kahden olemuksessa on jotain samaa :)

Tämä osa Sapokan vesipuistoa oli vähän sellainen kuin millaiseksi ajattelen ns. kiinalaisen puutarhan.

Toisella puolella oli satama, jossa näkyi olevan paljon reissuveneitä.

Emme kuitenkaan käyneet niitä enempiä katselemassa, vaikka yleensä venesatamat houkuttavat meitä katselemaan, mutta nyt näimme samanaikaisesti nämä alla olevat kaunokaiset - ihania, vanhanaikaisia puuveneitä, jotka makailivat omassa laiturissaan.

Tämä haikara ei ollut sulkia ja höyheniä vaan kiveä, mutta kaksi kertaa sitä piti vilkaista, jotta varmistui. 

Tästä pidin erityisesti. 

Veden väreet peilasivat niin kauniisti tuohon hahmon kumpuilevaan pintaan. 

Vesipuistossa oli useampia tällaisia esiintymislavoja. Minusta aika kiva ajatus, että voi kokoontua vaikka ihan extempore esiintymään tai kuulemaan esitystä. Tämän nimenomaisen katsomon lavalle päästäkseen piti olla vähän ketterä, ettei sukat kastu!

Olisipa kiva tietää, onkohan nämä esiintymislavat käytössä :) . 

Kuivemman maan esiintymislava kivilohkareista koottuna. 
Tässä voisi pyöreän kiven päällä harrastaa vaikka yksinlaulua tai runonlausuntaa, yleisöä tulisi varmasti.

Vesiputouskukkulan laella oli tällainen kokoelma kivipatsaita, nimeltään Kivikotkat.

Patsaat esittelevät suomalaisia rakennuskiviä, kuten graniitti, kalkkikivi ja niin edelleen. 

Tämäkin oli minusta hauska ajatus ja näyttävä toteutus.

Tässä esimerkiksi graniittigneissiä (tuo musta) täältä maan lounaiskulmalta Loimaalta.

Komeita Kivikotkia olisi voinut ihailla istuenkin tällaisella kivestä muotoillulla valtaistuimella. 

Wiima testasi, mutta tuolissa ei ollut kuulemma riittävästi pehmeyttä.

Kotkassa on puistoja vaikka muille vähemmän puistoisille kaupungeille jaettavaksi. Emme valitettavasti ehtineet kiertää niitä kaikkia, mutta Sapokan Vesipuiston tutkittuamme lähdimme vielä ihmettelemään toista paikkaa, nimittäin Meripuistoa, joka sijaitsi niemenkärjen toisella puolella. 

Puistoissa piisaa - eikä tässä (kyltissä) kaikki!

Kotkan Meripuistoon ihastuin kovasti! 

Se oli laaja niemenkärki, jossa oli jokaiselle jotain, paljon katseltavaa niin aikuisille kuin lapsille. 

Erilaisia taideteoksia, leikkivälineitä, lammikkoja, piknikpöytiä, oleskelualueita - kuin kotkalaisten olohuone.

Tämä pieni tötsä oli planetaario! Se olisi ollut kiva nähdä myös myöhemmin illalla, miten katon reiät toimisivat. Ainakin löysin oman merkkini Geminin eli kaksoset.

Taustalla näkyvä patsasryhmä oli nimeltään Tammisotilaat. Ne muistuttivat Kotkan edessä käydyistä kahdesta meritaistelusta Ruotsin ja Venäjän välillä. Toisen voitti Venäjä ja toisen Ruotsi, joka halusi valloittaa Baltian ja Suomen kaakkoisosat takaisin Venäjältä itselleen. Rajaa ei näiden taistelujen myötä kuitenkaan siirretty.
Sen sijaan Venäjällä Katariina ymmärsi, että alue kiinnostaa ja ryhtyi linnoittamaan seutuja (LINKKI: Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä). Ihan kaikkea tätä en muista koulusta, vaan luin opastaulusta tuolla käydessäni. Sivistävää.

#Tammisotilaat

Ylen sivut netissä kertovat Tammisotilaat-teoksesta seuraavaa:

28 kypäräpäistä tammipylvästä seisoo Katariinan Meripuistossa Kotkassa ja katsoo merelle päin. Kyseessä on Tammisotilaat -tilateos, joka kuvaa heinäkuussa vuonna 1790 käytyä Ruotsinsalmen toista meritaistelua.

Tammisotilaat katsovat suuntaan, johon sotalaivoja aikoinaan upotettiin taistelussa.

Jos nyt olisi tuo hetki, merellä näkyisi valtava määrä – noin 500 alusta – tykkilaivoja ja mereltä kuuluisi tykkien yhtenäistä jyskettä.

Näin kertoo Kymenlaakson museon intendentti Vesa Alén. Alénin mukaan 28 patsaan monumentilla on historiallinen merkitys, sillä se tuo uuden ulottuvuuden Katariinan Meripuistoon sekä Ruotsinsalmen meritaistelun jäänteisiin. Pohjoismaiden suurin meritaistelu eli Ruotsinsalmen toinen meritaistelu käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä vuonna 1790 Kotkan edustalla. Taistelu päättyi ruotsalaisten komeaan voittoon.

Sotilaat on tehty vuosina 1789–90 upotettujen sotalaivojen rakennusmateriaalista eli massiivitammesta. Niitä on säilytetty vuosien mittaan eri paikoissa, kuten kotkalaisille tutussa vanhassa ruutikellarissa.

KLikkaa opastaulu isommaksi ja lue palanen historiaa :) !

"Kun vuodet tulevat täyteen, ohjaan veneeni valoisalle merelle.

Tuuli puhaltaa myötäisesti, ja pilvettöman taivaan alla, unohdun aalloille."

* Olavi Heino

Jos on meritaisteluja, niin tietenkin on myös merelle osoittava tykki! Tai kanuuna, en tiedä kumpi. Mutta jompikumpi, sen tietää Wiimakin.

Jos koskaan reissaat Kotkan suunnassa, suosittelen lämpimästi tutustumista kaupunkiin. Ja nämä nähtävyydethän ovat erityisen mainot koiran kanssa matkustavalle, sillä ulkopuistoissa ei tarvitse miettiä, hermostuuko joku koirasta vai ei. Koko matkalla ei kyllä kukaan hermostunut, missään. Päinvastoin. Hymy leviää ihmisten huulille ja juttu luistaa, kun on koira mukana jäätä rikkomassa.

Reissukoira <3

Kotkasta lähdettyämme poikkesimme vielä suunnittelemattomasti Strömforsin Ruukkikylään. Se oli nopea piipahdus, ja Wiimakin odotti varjossa viileäksi viilennetyssä autossa. Maisemat olivat mahtavan hienot, mutta sisällä putiikeissa emme nyt ehtineet käydä. 

***

Wiima Lappeenrannassa

Sellainen oli se reissu. Suomessa on ihan hurjasti nähtävää ja ihania paikkoja. Kotimaassa matkustelu kannattaa - se sivistää itseä ja matkailuyrittäjät kiittää, erityisesti tänä vuonna, mutta toki aina ja joka vuonna. Mutta matkustelun jälkeen oli ihana tulla kotiin ja lähteä löhöämään mökille!