tiistai 4. elokuuta 2020

Pikku nosettelut ja lapinkoiralenkki

Kesä on ollut harrastuksista paussia, mutta omatoimisia treenejä ollaan tietty välillä pidetty. Kuten eilenkin, kun treffattiin kaverin kanssa nosettelun merkeissä! 
Kävin laittamassa hajut paikalleen noin kolme tuntia ennen etsintää, ja lisäksi laitoin muutaman häiriöhajun etsintäalueelle - ruokaa sekä hajulähteitä, joissa oli pelkästään minun omaa hajuani (siis tuoksuani 😃) - tämä siitä syystä, ettei Wiima alkaisi etsiä minulle tuoksuvia kohteita vaan nimenomaan etsittävää hajua. Tästä syystä on myös hyvä tehdä aika ajoin etsintäratoja, jotka joku muu on tehnyt. 





Treenikaverimme isovillakoira Trixi ja emäntänsä


Villakoira Trixin takana näkyy kuvassa kaksi valkoista tarraa seinässä, jos tarkkaan tihruttaa. Tarroja oli yhteensä viisi ja vain yhdessä oli etsittävää eucalyptucsen hajua, joka koiran tuli ilmaista. Loput olivat sellaisia, joita olin pitänyt ihoani vasten, ja jotka koiran piti siis ohittaa - häiriö oli erityisesti Wiimalle suunniteltu, näin pyrin tekemään jokaisessa itse laatimassani treenissä.


Etsinnällä ei ollut varsinaista teemaa, mutta viimeisen etsintäalueen toteutin vähän eri tavalla kuin ennen - tai oikeastaan samalla tavalla kuin kevätkauden viimeisissä harkoissa eli lähetin koiran toimimaan etsintäalueelle itsenäisesti. 
Kisatessahan ei tuollaista tilannetta voi tulla eteen, noseworkissa (kilpailulajina) hajua etsitään yhteistyössä koira pääsääntöisesti kytkettynä, ohjaaja siis joko ohjaa koiraa tai roikkuu hihnanpainona. Mutta koska itse en kisaa (ainakaan enemmälti), niin voin vähän laventaa sääntöjä haluamaani suuntaan ja se on aika kivaa kokeilla vähän eri versioita hajunetsinnästä. 

En kumminkaan suuria kuvitellut kun annoin Wiimalle etsintävihjeen, ja kohde oli 20-30 metrin päässä, kun tällaista ei ole harjoiteltu kuin silloin kerran, mutta niin vain tein - lähetin Wiiman liikkeelle töihin ja itse jäin paikalleni... 

Wiima kipittää etsintäalueelle, jossa sen on tarkoitus etsiä ja ilmaista etsittävä haju itsenäisesti. 


Ja niinhän siinä kävi, että Wiima piipahti etsintäalueella, mutta hieman hämmentyi, kun en ollutkaan sen mukana. Wiima kipitti takaisin luokseni kysymään, että mitä ihmettä oikein touhuan. 
Mutta kun lähetin sen uudelleen matkaan, niin joku poletti putosi sinne mihin pitikin, koska sitten Wiimukka kipitti matkaan uudelleen, ryhtyi etsimään, löysi hajun ja vielä ilmaisi sen itsekseen. Voin kertoa, että olin superiloinen ja Wiima sai superpalkan 😊!

Treenien jälkeen oli vielä aikaa pikku lenkille!


Lapinkoiralenkki Haunisten altaan ympäri

Paimensukuisten lapinkoirien Turun seudun aluekerhon kimppalenkki pidettiin heinäkuun viimeisellä viikolla. Huomasi, että väki oli vielä lomilla, koska koirakkoja ilmaantui nyt paikalle vain kaksi - me ja Ehta-poika emäntineen, Ehtalla ikää kokonaiset 10 kuukautta! Kiva ja energinen poika <3!

Ehta ja Wiima

No mihin se nyt hyppäsi 😃???





Sellaisia juttuja tällä kertaa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku