keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Päivät ei oo veljiä keskenään

"Päivät ei oo veljiä keskenään", sanoi Wiima viime viikonlopun jälkeen, kun oli ensin lauantaina kärsinyt melkein myrskylukemissa puhaltaneesta tuulesta ja sateesta, ja sitten sunnuntaina paistoi lähes keväinen aurinko.

Litimärkä Wiima. 

Tulihan ne korvat sentään sieltä esiin :D

Lauantaina (21.11.) tosiaan satoi, tuuli ja vihmoi täällä maan lounaiskolkalla niin, että jopa Wiima the Jokasäänkoira näytti vähän kärsivältä! Vilu sille ei varmaankaan tullut ja mahtoiko turkkikaan alusvilloja myöten kastua, mutta luulen kiusallisinta olleen kun tuuli puhalsi niin kovin, että sadepisaratkin lensivät vaakasuorassa ja suoraan silmiin, eli vastatuuleen kulkiessa oli siristeltävä koko ajan. Sama tilanne tosin minulla hihnanjatkeella 😀💦.

Tunnelmat ei näytä oikein nautinnollisilta...


Tuulee niin että pyllykin tuulettuu.
Ajattelin, että tämä tuntuisi varmaan aika kivalta, mutta pidin silti omat
housuni jalassa
😅

Tästä usein köpöttelemme niemenrantaan katsomaan merenkäyntiä, mutta nyt siihen olisi tarvinnut sukelluspuvun. Meillä ei ollut, niin käännyimme takaisin.





Ei se loppujen lopuksi niin haittaa vaikka sataa ja tuulee. Itsellänikään ei ollut ihan sateenkestävää takkia, se alkoi päästää läpi jossain vaiheessa ja piponi imi kaiken veden, mutta lenkillä kun liikkuu, niin silti pysyi lämpimänä. Ja sitä ihanampaa on sitten saapua kotiin, vaihtaa kuivat päälle ja juoda kuppi kuumaa.

Ja sunnuntainahan olikin sitten ihan toisenlainen meininki🌞. Ei oikein voinut uskoa, että samaa viikonloppua elellään kuin edellisenä päivänä.

Finby Klintin näköaloja merelle päin

Keli oli kirkas ja aurinkoinen, tuuli kyllä puhalsi, muttei enää myrskylukemissa. Sen verran kuitenkin, että ajattelin sen kuivattaneen sadevedet kallioilta, ja lähdimme kiipeämään täkäläiselle näköalakalliolle, Finby Klintille. 
Klintin huipulla sijaitsee tähystystorni (alakuvassa), jossa sota-aikana tähystettiin taivahalle ja sotien jälkeen tornissa on ollut, on ehkä edelleenkin, radioamatööritoimintaa.



Tätä ja yläkuvaa kun vertaa, niin huomaa, että aurinko oli välillä esillä ja välillä pilven takana.

Tähystystornista alaspäin maaston seuraavalla tasolla on jonkinlaiset rakennuksen perustukset. En valitettavasti tiedä mikä rakennus siinä on ollut, mutta poseerauspaikaksi se sopi hyvin.

 


Kotiinpäin kiersimme sitten paikallisen golfkentän kautta ja vaikka suomme golffaajille heidän golffausilonsa, niin silti emme Wiiman kanssa osanneet olla riemuitsematta siitä, että golfkausi on ohi ja nyt sen sijaan pienet koiraeläimet voivat rauhassa spurttailla greeneillä ihan sielunsa halusta!
Kiva kun on kaupungissakin tällaisia paikkoja, joissa koiraa voi pitää vapaana kun muita ihmisiä saatika muita koiria ei näy mailla halmeilla.


Vauhtinappi kaakossa!


Jolkottelija 

Wiima Wimpelsson 8,5 vuotta 💖

Sellaiset oli ne marraskuun viikonlopun kelit. Hellettä ei ollut eikä salamointia, mutta kaikki muut säätyypit nähtiin. Waihtelevaa marraskuuta, sanoi Wiima.




6 kommenttia:

  1. Hih... Pepputuuletus näyttää kieltämättä hauskalta. :D Mutta ehkä se ei ihmisille oikein sovi julkisille paikoille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japp, päätin sitten olla siveellinen vaikka olis tehnyt mieli liittyä Wiiman kanssa samaan rintamaan :D

      Poista
  2. Söpöjä kuvia. Willahousuja olisi hyvä itse kunkin tuulettaa aina välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja eikös vaan, villavaatteiden tuuletus on jo ihan isoäidin ohje :D

      Poista
  3. Teillä on hienot lenkkimaisemat, ihania kuvia olet ottanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaisa! Kiitos! Tuona viikonloppuna tuli tosiaan liikuttua aika hienoissa maisemissa :). Onneksi näitä kauniita luontomaisemia on tarjolla täällä kotimaassa melkein matkustipa mihin vaan :).

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku