keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Pentuja katsomassa - odottavan aika on pitkä!

Viikonloppuna käytiin katsomassa tulevaa perheenjäsentämme Seinäjoella. Ihania terävähampaisia lyllertäjiä koko joukko💗! Harmittelin pusakkani liian pieniä taskuja, kun olisin halunnut tunkea koko 4-viikkoisen joukkueen taskunpohjalle kotiintuomisiksi 💝! 


Hei google, voitko kertoa mikä petoeläin tässä kuvassa on?
Onko supikoira, ahma, susihukkanen vai kenties lapinkoiranpentu?
Hampaat ainakin kuin naskalit!

Meille on siis tulossa maailman paras joululahja: koiranpentu! Pentunen tulee Seinäjoelta kennelnimellä Erimoone paimensukuisia lapinkoiria kasvattavalta kasvattajalta. 
Tätä pentua on odotettu jo noin vuoden päivät, joskaan emme ole tienneet odottavamme juuri tätä pentulia, mutta ainakin vuoden olemme kotosalla jutelleet, että voisi olla oikea aika pennulle. Olemme kuitenkin lykänneet asiaa eteenpäin, mutta tänä syksynä aktivoiduin, kun luin pentueesta, josta yhtäkkiä tiesin, että pentu olisi saatava!

Ensiksikin kasvattimamma Erimoonen Minna tekee kasvatustyötä suurella sydämellä, rodun terveys- ja luonneasioiden ollessa tärkeyslistan kärjessä. Minna pohtii yhdistelmät tarkkaan ja haluaa kasvattaa tervepäisiä koiria, jotka sopivat niin perheeseen kuin harrastuskentille. Nämä ajatukset koiran jalostuksesta vastaa niitä, joita itsellänikin on. 
Todettakoon, ettei jää tai synny mitään vääriä käsityksiä, niin myös Wiiman kasvattajakennel Villi-Joikhu panostaa terveystutkimuksiin ja tekee muutenkin oikein hyvää työtä rodun hyväksi.

Hupsis, pentuevierailun jälkeen olen yhtä ukkovarvasta köyhempi 😃

Puppyhali 💓

Intooni pentuasiassa vaikutti kuitenkin erityisesti nimenomainen syntymässä oleva pentue! Ilmoitellessaan pentueesta Minna (kasvattaja) kertoi pentueen emän luonteenpiirteistä, ja oli todella outoa, kun tuntui kuin olisin lukenut kuvausta omasta Wiimastani. Ajattelin heti, että juuri tuollaisen koiran kanssa olen tottunut elämään!
Pentueen äiti Erimoone Taivaanlahja "Riemu" on myös "Varman" eli virallisesti Nereaneidon Taikausvan tytär, joka on mielestäni yksi kauneimmista lapinkoirista ja, jonka myös tiedän viihtyneen ja pärjänneen harrastekentillä hyvin. 

Kuvalähde: Kennel Erimoone
http://erimoone.com


Eikä minua innostuttanut vain pentueen emä, vaan myös pentueen isä. Isipappana on nimittäin "Tessu" (vir. Tessu), 10-vuotias poikamies Lapista. Minusta on kauhean hauskaa, että näitä vanhempia herroja käytetään jalostuksessa, sillä siinä se terveys punnitaan, että säilyy terveenä ja hyväkuntoisena kymmenen vuotiaaksi asti. Sitä paitsi Tessu on ihan valtavan suloinen ja komea poika! Tämä pentue on Tessun kolmas pentue ja enempää ei ole tulossa. 

Pentueessa oli kolme tyttöä ja kolme poikaa. Olin aluksi ajatellut, että tietenkin narttu, kun sellaisen kanssa tässä on nyt opeteltu olemaan, mutta jostain olkapäältä alkoi kuiskia ääni, että mitä jos kuitenkin uros. Vähän jännitti lausua tätä ajatuksien muutosta ääneen, kun silloin se muuttuisi todeksi, mutta asia ratkesikin itsestään, kun kuulin, että narttupennuista yksi oli jäämässä kotiin ja kaksi olivat varattuja, joten urokset jäivät jäljelle - ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin!

Niinpä pitäisi jaksaa odotella joulun tienoille, jolloin saamme hakea tekonimeltään Toivo-pojan kotiin! Nimi saa varmaankin päivitystä täällä kotona, päätöksenteko on vielä vaiheessa.

Täältä sateiselta Turun seudulta lähdettiin ja päädyttiin Seinäjoelle winter wonderlandiin. Lunta oli 5-10 senttiä, ja lisää tuli. Sääli, että meillä oli niin pikainen piipahdus, ettemme ehtineet Seinäjokeen enempää tutustua. Sen kuitenkin päätimme, että kesälomareissu Pohjanmaalle pitäisi toteuttaa, kun nyt ollaan pari-kolme kesää reissattu itäisessä Suomessa.
Yö vietettiin Seinäjoella hotellissa, mutta koronameiningillä, eli iltaruoka take awayna huoneeseen ja aamulla jätettiin buffa väliin ja syötiin minun tekemiäni eväitä. 
Tylsää, mutta minkäs teet. Kyllä se tämä koronakin jossain vaiheessa taas helpottaa, nyt on tsempattava!

Hotellivieras. Itsemme lisäksi näimme neljä muuta vierasta.

Ihana lumisade. Wiima otti siitä kaiken irti ja alkoi harrastella lumisukeltelua,
kuten alla filmillä näkyy!



Jännä reissu! Ja joulua jo odotellen 😊 !




4 kommenttia:

  1. Odottavan aika on pitkä! :) Teillä on ihana joululahja luvassa. <3
    Itsekin ikäni narttukoirien kanssa eläneenä yllätyin, kuinka mahtavia uroksetkin ovat. Ensimmäiseksi omaksi koiraksi en uskaltanut ottaa urosta, kun aina puhutaan, kuinka ne ovat kovempia ja vaativampia, mutta Ronia helpompaa urosta ei voisi ollakaan. Uroksen kanssa on ollut paljon suoraviivaisempaa. En tiedä, onko se vain mielessäni, mutta tuntuu, että narttu helpommin loukkaantuu ja mököttää, mutta Roni ei ainakaan ole mököttäjien sukua. Sitä ei jää kaivelemaan, jos joku kiva asia kielletään, vaan on heti valmis seuraavaan puuhaan. :) Eikä uroksen ja nartun kanssa ole tarvinnut pelätä tappeluita, kun Lucy on ehdoton pomo ja Roni palvoo hänen ylhäisyyttään Queen Lucya. :D
    Eiköhän teilläkin Wiima saa arvoisensa alamaisen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinulla on tällainen kokemus :) . Juuri näin toivon, että meilläkin menee. Aiemmat koiratuttuni ovat aina olleet uroksia, mutta kun ryhdyin omaa ottamaan, niin ajattelin kuten sinä, etten uskalla ekaksi koiraksi ottaa, narttu olisi monella tavalla nöyrempi ja sopeutuvampi.
      Nyt kuitenkin alkoi tuntua, että haluaisin yrittää uroksen kanssa ja tosiaan tuokin oli yksi perusteista, vaikkei ainoa, että uros ja narttu ovat hyvä lauma, muija päättää ja äijä seuraa, eikä tarvi tappeluita tosiaan pelätä :). Lasken jo päiviä!

      Poista
  2. Ihanaa! Kutkuttava pentue, kiva päästä seuraamaan ainakin yhden pennun edesottamuksia! Onnea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos onnitteluista! Jännittävät ajat edessä taas😃! Sormet syhyävät jo!

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku