Kesäkampaus ja Viheriäisten lenkki

Wiima sai taas kesätukkansa viikko sitten. Lapinkoiraahan ei varsinaisesti kuulu trimmata, mutta sen jälkeen kun Wiima steriloitiin, on turkki muuttunut runsaammaksi eikä vaihdu ihan niin hyvin kuin ennen. Ei se ole mahdoton vieläkään ja näen toisinaan lapinkoiria, joilla on luonnostaan samanlainen turkki (tai paksumpi) kuin Wiimalla nyt. 

Viime kesänä kuitenkin huomasin, että turkki vaikutti Wiiman jaksamiseen lämpiminä päivinä ja silloin kiikutinkin sen eka kertaa parturoitavaksi. Siitä jäi niin hyvä kokemus, että päätin tehdä saman joka kesä, ja nyt se hetki sitten koitti. (Linkki viime vuoden postaukseen, jossa pohdin lapinkoiran turkkia enemmälti)

Tuuli tuivertaa uudessa kevyessä turkissa ja nyt se pääsee kutittelemaan ihan iholle asti :)

Kauneushoitolan ohjeet oli suorittaa pohjavillapesu ja sitten turkki on saksittu lyhyeksi, ei ajeltu. Turkkiin jäi vatsaa myöten sen verran pituutta, ettei hyönteiset kiusaa. 

Korona-aikana en päässyt mukaan trimmaajan kotona tapahtuvaan trimmaushetkeen (koiran yksin jättämistä hoitoon pohdin viime vuoden kirjoituksessa, linkki), mutta oli hauska huomata, miten Wiima ilostui trimmaajan nähdessään ja kun jäin parkkipaikalle katsomaan heidän poistumistaan, niin näin, että Wiima oikein veti trimmaajaa hihnan perässä ja ihan oikealle ovelle, vaikka edellisestä kerrasta oli kulunut vuosi!
Wiimahan ei siis yleensä vedä hihnassa ja jos se joskus sen tekee, niin pieni huomautus riittää ja taas mennään nätisti. Mutta trimmaajan ovelle mentiin niin että trimmaajakin joutui juoksemaan😄. Se oli kiva nähdä, viime kokemus vuoden takaa ei voinut olla kovin ikävä :). Trimmaajalle kerroin Wiimaa noutaessani, että Wiiman kanssa ei tarvitse juosta vaan voi pyytää kävelyvauhtia, mutta hän kertoi olevan kivaa, kun asiakas on innoissaan!

Turkki pari päivää ennen kauneussalonkikäyntiä

Alla vielä pari kuvaa lenkin varrelta. Wiiman nosetreenit olivat viimeksi Raision Viheriäisissä ja treenien päätteeksi tein lenkin Viheriäisten kauniissa maisemissa, jotka totta tosiaan ovat vihreitä ja vehreitä. Reittimme kulki pitkälti pitkin Raision ulkoilureittiä Timalipolkua, joka kulkee rantaa pitkin, mutta emme kulkeneet sitä loppuun asti vaan kurvasimme sitten omille teillemme.

PARI SANAA NOSESTA TÄHÄN VÄLIIN

Nose-treenien teema oli maastoetsintä, eli hajujemmat olivat metsäisessä maastossa. Se on Wiimalle haasteellista, kun metsän muutkin hajut on siitä aina niin kiinnostavia. Ja lisäksi olimme kuudesta koirasta viidentenä vuorossa, eli paikalla oli jo paljon koirankin hajuja. Mutta ihmeen hyvin hän etsinnästä suoriutui, vain yksi jemma haetutti itseään eikä Wiima meinannut saada sitä ihan kohdistettua. Jemma sijaitsi isossa risukasassa, jonne ei ihan lähelle päässytkään, mutta koiran pitäisi kertoa, missä haju on voimakkaimmillaan.  Siitäkin kyllä sitten lopulta suoriuduimme.

Teimme kaksi etsintäkierrosta, ja yllä kuvasin toisen kierroksen. Eka kierros oli hauska motivaation nostatusetsintä. Ja se tapahtui niin, että kouluttaja sekä minä ja Wiima seisoimme keskellä metsää. Kouluttaja poimi Wiiman huomion kutsumalla sitä ja sitten heitti hajujemman (metallirasian) eteenpäin noin viiden metrin päähän. Sitten me lähdimme etsimään, mutta ei suoraan, jotta koira ei voisi edetä sinne mihin näki purkin laskeutuvan, vaan joutuisi etsimään. Niin kiersimme pikkulenkin ja lähestyimme putoamispaikkaa eri suunnasta, ja nenän avulla haimme purkin. Tämä oli Wiimasta ihan sairaan kivaa, kuten on tapana sanoa 😃 , ja muori oli aivan liekeissä, joka fiilis jatkui koko treenien ajan vielä seuraavaankin etsintään!

Raision Viheriäinen on nimensä mukainen.

Muori lentää =)

Sen pituinen se.