Lupajuttuja hihnalenkeillä ynnä Huippufiilis treeneissä!

Tihkun (6 kk) kanssa haasteena on koko ajan ollut kontaktin rakentaminen. Hän on hyvin itsenäinen pentu ja vaikka esimerkiksi herkku maistuu, niin ulkoillessa ympäristö on kiinnostavampi kuin minä ja herkkuni.
Olen toki kokeillut myös leluja, ne kiinnostaa, mutta lelullakaan en ole saanut rakennettua sellaista omaehtoisen kontaktin pitämistä (tai sellaisen alkeitakaan), jota tavoittelen. Usein ulkona kävellessämme on niin, että Tihku saattaa vilkaista minuun, mutta varsinaisesti mikään, mitä tarjoan siitä palkinnoksi, ei voita sitä mitä se kokee ympäristöstään. Hän herkuttelee useimmiten palkkanaminkin, mutta se ei motivoi haluamaani suuntaan yrittämään lisää. 

Tässä ei kuitenkaan kaikki. Nimittäin toisaalta Tihku kyllä on hyvin kiinnostunut työskentelemään kanssani, etenkin sisätiloissa tapahtuva koulutus, muuallakin kuin kotona, sujuu yleensä erityisen hyvällä yhteistyöllä ja kontaktilla. Myös ulkona kun opettelemme asioita rauhallisessa paikassa homma sujuu keskittyneesti. Hyvä keskittymiskyky ja yhteistyöhalu tulivat esiin myös parin viikon takaisessa smartdogtestissä.

Ongelma syntyy kun etenemme ja liikumme, jolloin nenään tulee aina vaan uusia hajuja ja uutta kiinnostavaa nähtävää. Silloin Tihku unohtaa, että olen hihnan päässä, ja vaikka pysähdyn ja odotan kontaktia ennen eteenpäin lähtöä, niin matka jatkuu taas, ei yhteisessä kuplassa vaan molemmat omissa kuplissamme.

Olen tätä todella paljon miettinyt, että miten pääsisin sinne Tihkun pään sisään tähän asiaan vaikuttamaan. Toisaalta elän toivossa, että kun ikää tulee, ei ympäristönkään houtukutukset ole enää niin jännittäviä, mutta en tietenkään ole voinut sitäkään jäädä vain odottelemaan. 

Otin sitten yhden idean kautta asiaan vähän toisenlaisen lähestymistavan. Tähän asti Tihku oli saanut kulkea hihnassa pientareilla ja missä nyt kulki ja haistella sen minkä haisteli - aiempi menetelmäni oli puuttua tilanteeseen vain kun hihnassa syntyi vetoa, sekä palkita onnistumiset, omaehtoiset kontaktit. Lisäksi olin luonut lenkin varrelle yhteistä puuhaa, kuten leikkejä tai pieniä rallytreenejä, jotta Tihku alkaisi pitää minua kiinnostavampana (ja tietenkin myös siksi, että yhteinen puuha on kivaa!).
Tämä oikean käytöksen bongaaminen ja siitä palkitseminen ei silti selvästikään oikein toiminut, koska palkkani eivät kuitenkaan motivoineet kontaktikäytöksen lisääntymiseen, vaikka vaihtelin herkkujen laatua ja myös leluja. 

Lähdin nyt liikkeelle toisella tavalla. Itse asiassa en ihan hirveästi tästä uudesta tyylistäni tykännyt, mutta ajattelin, että se kuitenkin on Tihkun parhaaksi, koska kontaktin pitäminen hyödyttää myös koiraa ja sen hyvinvointia.
Ryhdyin tekemään lenkkejä hyvin lyhyessä hihnassa, niin, että Tihku joutui siksi kulkemaan ihan vierelläni. Tätä en tietenkään tehnyt mitenkään väkivalloin, vaan kun lyhyt hihna kiristyi, pysähdyin, odottelin kontaktia, superkehut ja taas etenimme samalla tavalla, sekä lisäksi kehuin sitä vieressä kulkemisesta.  Ja lisäksi tärkein pointti - kaikki mistä Tihku nyt kiinnostui, esimerkiksi lyhtypylvään juuren "sähköpostit", sinne pääsi haistelemaan vain Luvalla. Lisäsin siis luvanpyytämistä lenkin varrella oikein urakalla, kaikki kiva kulki nyt minun kauttani.

Tällainen tyyli on koirasta tietenkin melko tylsä, vaikka pyrinkin luomaan todella paljon iloa niihin luvan saamiseksi otettuihin kontakteihin ja kulkemiseemme ylipäätään. Tihku on kuitenkin vielä pentu, niin päädyin noudattamaan uutta menetelmääni lenkin alussa (kunhan höyryt oli saatu pois) ja lenkin lopussa, mutta osan ulkoilua halusin tehdä myös koiran ehdoilla ja sillä aiemmalla tyylillä, etteivät ulkoilut muodostuisi liian ikäviksi.

Niinpä siis keräsin Tihkun vierelle alkumatkasta ja loppumatkasta, mutta puolessa välissä kuljimme kuten ennen ja tyydyin vain palkkailemaan  onnistumisista. Niissä puolivälin palkoissa edelleen vaihtelin palkan laatua ja välillä tyydyin palkkaamaan satunnaisesta vilkaisusta ihan vaan superiloisesti eli sosiaalisella palkalla, jos huomasin, että namit eivät vetäneet puoleensa.

Tällä kaikella oli kuin olikin positiivisia seurauksia. Alku- ja loppumatkat, jotka Tihku kulki vieressäni lyhyessä hihnassa, alkoi se yhtäkkiä kurkistella ylöspäin minuun, kontaktikäytös siis lisääntyi!
Koitin aina olla tilanteen tasalla palkan suhteen, antaako herkku vai lupa päästä haistelemaan, jotta en tuottaisi pettymyksiä.  Välillä sitä kontaktia oli jo niin paljon, että pelkäsin minulta herkkujen loppuvan, mutta sehän oli tarkoitukseeni nähden oikein positiivinen ongelma :D.

Nyt minusta alkaa tuntua, että olemme oikealla tiellä, vaikka matkaa vielä on 😊, mutta onhan koirakin vielä nuori, melkeinpä vauva. Toivon kuitenkin, että aika nopeasti voisin purkaa tuon nyt vaatimani vieressäkävelyn - paitsi tietenkin jos se tulee omaehtoisesti, silloinhan se on hienoa - sillä kriteerini koiralenkeillä ei ole vieressäkävely, vaan koira saa kävellessään kulkea piennarta ja tutkia maailmaa, mutta rauhallisesti, kuulolla ja hihnassa kiskomatta.

HUIPPUFIILIS TREENEISSÄ

Eilen oli arkitaitokurssin toiseksi viimeinen kerta. Se on ulkokentällä ja mukana on seitsemän muuta koirakkoa. Tihku kiihtyy muista koirista edelleen, mutta se on aivan huomattavasti vähentynyt, myös "äänitehosteet" ovat vähentyneet. Kurssin alkamishetkistä sen hyvin huomaan - eka kerralla kesti ehkä 10-15 minuuttia, ennen kuin Tihku rauhoittui tekemiseen, kun viime kertoina rauhoittuminen on sujunut paljon nopeammin.
Eilen kiihtymystä oli oikeastaan vain kentälle menon yhteydessä, ja siinäkin kuitenkin jo koimme myös onnistumisia - hetkittäisiä yhteiskuplahetkiä, ja kun pääsimme paikallemme rinkiin, niin Tihku rauhoittui yllättävän nopeasti. 

Katsottiin koiria ja syötiin herkkuja, ja Tihkun pulssi laski. Olin varannut myös taukomaton mukaan ja siinä hän herkutteli, jopa kääntäen selkänsä muihin koiriin pian saapumisemme jälkeen! Jess!!

Tuntuu kuin joku tuijottaisi :D

Kurssikerran teemana oli juurikin kontakti ja muiden koirien ohittelu - eli just meidän haasteet, sekä pieni luoksetuloharjoituspiste, jossa koirakot piipahtivat vuorotellen.

Aivan uskomatonta mutta Tihku oli tällä kertaa todella hyvin kontaktissa. Hän on ollut vähän sellainen yhden herkun koira, eli ottaa palkaksi tarjoamani namin, mutta se ei motivoi tarpeeksi häntä yrittämään saada niitä lisää, jolloin hän häviää omaan kuplaansa. Mutta tänään oli toisin. Yhden namin syötyään hän jo kurkki, olisiko toista tulossa (😍😍😍).
Aloitin nuo edellä kerrotut lupaharjoitukset viime viikolla ja tämä kurssikerta oli ensimmäinen niiden jälkeen. Ero oli aivan huomattava, enkä voi olla ajattelematta, että se on suureksi osaksi tuon uuden tyylini ansiota.

Teimme mm koirakko kerrallaan pujottelua ringissä muiden koirakkojen edestä ja takaa, ja Tihku se vaan asteli kontaktissa tai pari kertaa haisteli maata, mutta ei ollut mitenkään lähdössä muiden koirien luo tai muuallekaan omaan kuplaansa, vaan kuljimme sananmukaisesti iloisessa yhteistyössä.

Tähänkin asti on kurssilla sujunut hyvin kaikki paikallaan tehtävät harjoitukset ja Tihku on tällöin hyvin saanut suljettua muut koirakot pois mielestään, mutta näin taitavaa liikkeelläoloa ja koirien ohittamista ei vielä ole nähty!

Myös luoksetulopisteellä meillä sujui hyvin, mutta siinä Tihku onkin useimmissa tapauksissa aika taitava.

Olin seitsemännessä taivaassa! Toki meillä on vielä pitkä matka taivallettavana, jotta ollaan siellä, missä toivon meidän joskus olevan, (ja takapakkiakin tulee, ainakin teini-iässä!) mutta nyt minulla on sellainen olo, että olemme päässeet haluamani matkan alkuun, kun tähän asti olen koittanut miettiä, miten tähän ylipäätään päästäisiin. Mahtavaa!

En tietenkään tiedä, mitkä kaikki asiat tähän kehitykseen vaikuttivat (ja oliko ohimenevää 🤪), mutta olen melko vakuuttunut, että tuo edellä kertomani korostunut lupaharjoittelu vei meitä eteenpäin.

Tästä on hyvä jatkaa! Ilon kautta!