Tihku 7 kk eka kertaa laivakoirana ja mökkielämää

Tihku, 7 kk, on osoittautunut olevan aika huimapää pennuksi 😊. Olemmehan sen jo aiemmin huomanneet. ettei Tihkulla juuri ole alustapelkoja ollut ja se on kotonaan niin liukkailla kuin kiikkerilläkin alustoilla. Nyt on kuitenkin myös takana pari mökkireissua ja venereissua niin ikään, ja Tihku se on varmaan edellisessä elämässään on ollut laivakoira, koska niin luontevasti se matkasi moottoriveneenkin kyydissä.

Tämä oli se asia, jota olin pohtinut, että kun pentu tulee talvella, että miten mahtaa sitten veneily sujua kun sitä ei pikkupennusta asti pääse harjoittelemaan, mutta ei haitannut.

Tihkulle puettiin tietty pelastusliivit päälle ja pidin sen myös hihnassa, koska kuten kuvasta näkyy, niin ei riittänyt, että olisi penkillä istuttu, vaan piti kiipeillä ja tunkea kuonoa tuuleen😀. En uskonut, että se varsinaisesti olisi loikannut veteen, mutta putoaminen tällä kiipeilytyylillä oli kuitenkin mahdollista. Pääasiassa kyllä pidin Tihkun vieressäni istumassa, mutta nämä kiipeilykuvat oli niin hauskoja, että piti näpätä kuva, ennen kuin kutsuin Tihkun tuolta reunalta pois. Miten iloinen olenkaan siitä, että veneily sujuu näin kivasti!

Wiima on tottunut veneilijä, mutta se tykkää eniten rauhallisesta vauhdista, jolloin hän haluaa istua veneen kokassa ja katsella maisemia. Mutta kun veneellä ajetaan kovemmin, ns plaanissa, niin Wiima hakeutuu veneen pohjalle jalkoihin odottamaan, että oltaisi perillä - ei pelkää, muttei varsinaisesti nautikaan. Tihkua taas vauhti ei näyttänyt haittaavan pätkääkään.

Kesällä mulla on ajatuksissa tehdä pieni kesälomareissu täällä Suomessa ja tämä mökkeily antoi viitettä siitä, miten Tihku asettuu kodiksi uuteen tuntemattomaan paikkaan. Keväällähän emme mökillä koirien kanssa käyneet, vaan nyt kesällä vasta, joten mökki oli tosiaan Tihkulle uusi paikka. 

Ja hienostihan se sujui. Tihku pysyi hyvin pihamaalla, mistä olin tosi iloinen, ettei minun tarvinnut sitä kytkeä - paitsi loppuillasta, kun pikkumies sai hepulikohtauksen ja laukkasi täyttä höökää pitkin rantaa ja laitureita, että pelkäsin jo sen loukkaavan, ja  tajusin, että nyt olisi pikkukaveria autettava rauhoittumaan, sille itselleen se oli nyt liian vaikeaa.

Tuo rauhoittuminen meillä onkin edelleen opeteltavien asioiden listalla. Hepulikohtaukset on toki ihan jees, Wiimakin nitä edelleen saa ja olen niistä iloinen joka ikisestä, koska ne kertovat sisällä kuplivasta ilosta. 

Mutta Tihkulla tosiaan on rauhoittumisen kanssa sellaista ongelmaa, että kuin pikkulapsi hän taistelee rauhoittumista vastaan ja viimeisillä voimillaan hakee vielä uuden lelun, ellei hommaa pysäytetä. 
Uskon kuitenkin, että ikä jo itsessään tuo tähän helpotusta ja koitan tätä rauhoittumisen taitoa hänelle myös opettaa, sekä aina kehua maatemenosta.

Tässä näkyy, mikä minusta on mökkeilyn parhaita puolia: pitkät aamukahvit aurinkoisella terassilla hyvän kirjan kanssa! Tämä Ylösnousemus ei ole Remeksen uusimpia, mutta oli jäänyt jostain syystä välistä lukematta. Kyllä oli taas menoa ja meininkiä niin, että piisasi!

Isäntä lähti Wiiman kanssa tuttavansa luo hoitamaan jotain asiaa, niin minä ja Tihku teimmekin sitten päivälenkkimme kahdestaan. Täällä luonnon keskellä Tihkendaali sai mennä aika paljon vapaana liina perässään, ja ihan nautittiin olostamme vaan.

Kyllä päivässä pitää vähintään kymmenen painiottelua olla, jos Tihkulta kysytään. Wiimalle riittäisi vähän vähempikin, mutta välillä hänkin innostuu 😊

TIHKUN kriittiset mitat 7 kk ikäisenä: 49 senttiä ja 14,1 kg - ehkä vähän hoikahko kyllä.