Tänään on tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 2023, ja se on valjennut kauniina ja aurinkoisena. Vuosi vaihtui viime yönä, ja voi sitä raketin räjähtelyä ja tykinjyskettä. Muistelisin, että pari viime vuotta on ollut näillä meidän huudeilla hiljaisempaa, mutta tänä vuonna raketinampujat ottivat ilon irti ja paukkua kuului jo alkuillasta uutena vuotena. Kuulemma jo edeltävinäkin päivinä, mutta minun korviin ei niitä paukkeita kuulunut.
Sen jo tiedän, että Wiima on hötkyilemätön, eikä reagoi ilotulitukseen - ei paukkeisiin, sihinöihin, eikä myöskään valoräiskyntään. Tihku on ollut äänivarma koira, mutta äänipeloille on tyypillistä kehittyä, jos on kehittyäkseen, ajan kanssa pentuiän jo ohittaneelle koiralle. Siksipä Tihkun kannalta en voinut etukäteen olla varma mistään, ja yritimme ottaa kaiken varman päälle.
Aamupäivällä tein pidemmän lenkin täällä kotikaupungissa, ja iltapäivällä keksimme isännän kanssa, että mennään metsään ja lähdimme metsälenkille, ja vielä illemmalla teimme pienen pissilenkin omilla huudeilla. Onneksemme ei sillä reissulla pauketta ollut, kuin jossain kauempana mahdollisesti.
Uusi vuosi sujui kaikin tavoin rauhallisesti, olimme isännän kanssa kahden - monet ystäväperheet olivat valinneet matkustaa ulkomaille vuoden vaihteeksi, joten olin varannut iltaan herkkuja itselleni ja isännälle ja valmistauduimme kivaan filmi-iltaan. Koirille taas löytyi puuhakorista niin putkiluita, maksalaatikkokongia kuin vielä naudan niskajännettäkin. Sen verran väsyneitä kuitenkin olivat koirat päivän puuhista, että putkiluita jaksoivat nakertaa, mutta muut herkut ovat edelleen tallessa!
Iloisena totesin, että ei se Tihku vieläkään paukkeesta säikkynyt. Noteerasi kyllä; alkuvaiheessa alkuillasta kun alkoi lähitaloissa räiskyä, Tihku kyllä nousi pauketta kuultuaan makuulta hämmästelemään asiaa, mutta kun sen kummempia ei tapahtunut ja töllikin säilyi vahingoittumattomana, niin eipä hän sitten vähän ajan päästä enää jaksanut paukkeita laskea, vaan jatkoi putkiluun järsimistä ja myöhemmin illalla veteli vaan hirsiä.
Muistan Wiiman olleen pikkutyttönä samanlainen - kyllä hän nuorena äänet noteerasi ja tarkkaili, alkaako jotain ikävää tapahtua, mutta kun elämä jatkui kuten ennenkin, niin eipä Wiimakaan niistä sitten enää piitannut. Nyt on jo useampi vuosi mennyt niin, ettei Wiima niitä ääniä enää edes noteeraa.
Ilotulitteet pois yksityisiltä
Toivoisin kyllä, että ihmiset alkaisivat laittaa rahansa muualle kuin räjähteinä taivaalle. Useammalla ystävälläni on rakettipelkoinen koira ja se on todella surullista, kun eihän koira voi ymmärtää mitä tapahtuu. Minulla on myös ystävä, jolla on kahden hevosen hevostalli, ja toinen hevosista on hyvin paukkuarka. Tänä vuonna oli kuulemma sujunut paremmin, mutta viime vuonna oli poniparka saanut kovia paniikkikohtauksia tallissaan ja taisi itseään vähän loukatakin.
Metsän eläimille uuden vuoden yö on varmasti kärsimys, enkä voi olla miettimättä sodan jaloista paenneita ukrainalaisia, joille räiske voi näyttäytyä pelottavana.
Kannatan lämmöllä sitä suuntausta, ettei ilotulitteita enää yksityisille myytäisi, ja ilotulituslupia olisi vain julkisilla tahoilla, kuten kaupungeilla.
Krooh pyyh..
Rallya ja Hoopersia
Monet kirjoittelevat kaikenlaisia tavoitteita alkaneelle vuodelle. Itse en viitsi sellaisia juuri listata, mutta ehkä kuitenkin koitan ne pari tulosta sieltä Rallyn VOI-luokasta Wiiman kanssa saada, olkoon se tavoitteemme.
Tihkun kanssa aloitamme tammikuun lopussa uuden harrastuksen, Hoopersin, ja toivon, että siitä saamme hauskan lisän puuhailuihimme. Olen aika innostunut siitä, koska siinä Tihku saa päästellä laukka-askelin, josta hän nauttii. Joskaan Hoopersiin ei lajina olla liittämässä aikakriteeriä, vaan se painottuu tekemisen tarkkuuteen, joten vauhti ei ole lajissa se olennainen asia, tiesi eräs kouluttaja kertoa.
Toivon myös, että Hoopersin myötä saamme rakennettua parempaa struktuuria treeniharjoitteluun - eli, että treenihetket ja odottelut olisi koiralle selkeitä kokonaisuuksia, ja ettei treenihetkiin kuuluisi mitään "haahuiluja".
Tihkunkin kanssa myös rally jatkuu, vaikka nyt olemme vähän taukoa pitäneetkin.
Loppusanat - eli pari vinkkiä:
LEFFAVINKKI
Katsoimme uuden vuoden yönä muun muassa Beck-sarjan leffan "Kuolemanloukku". Suosittelen, taattua Beck-laatua. Tässä leffassa esiteltiin myös "vanhan" Beckin tyttärenpoika Vilhelm, joka aloitti poliisinhommat samalla asemalla kuin isoisänsä.
Erittäin hyvä oli myös 8-osainen sarja Hautalehto, jonka katselimme joulun alla.
RUOKAVINKKI
Ja toinen vinkki on ruokavinkki. Olen ennenkin tehnyt jauhelihapannaria iltaherkuksi, mutta eka kertaa kokeilin tätä reseptiä, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tällä reseptillä ( https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/160355/Jauhelihapannari/ ) tuli erinomaista pannaria!
Toivotaan, että Tihkullakin on geenit kohdillaan ja pysyy kaikinpuolin äänivarmana jatkossakin. :)
VastaaPoistaÄänettömät ilotulitteet saisivat kyllä saada enemmän mainostilaa ja sitä myötä ostajiakin - se hiljentäisi näitä "rakettijuhlia", mutta halukkaat saisivat silti katsella värivaloja taivaalla, vaikka se ääniosuus siitä jäisikin pois.
Jauhelipannari on kyllä hyvää! Tapaan itse tehdä sen niin, että puolikas pelliä jauhelihalla ja toinen puolikas normisti ja hillo päälle, niin saa sekä suolaista että makeaa. :)
Kiitos samoin: hyvää uutta vuotta! Teillä sujuikin uuden vuoden vastaanotto rauhallisin menoin, onneksi ei koiruuksia raketit haitanneet. Meillä Into pelkää, ja vietimmekin mökillä vuoden vaihtumisen.
VastaaPoistaIhan samaa mieltä olen, että ei tarvitsisi raketteja ampua ollenkaan, jos valoshowt vaikka korvaisivat..Ja kiitos leffasuosituksesta, pitääpäs laittaa katselulistalle=)