Nose Workkia ja syksyisiä maisemia

Kesä meni humps! Mutta jotenkin on aika ihania nämä pimenevät illatkin. Vaikka iltalenkeillä tuntuukin siltä, että on keskellä yötä liikkeellä eikä kello kuitenkaan ole iltakasia tai -ysiä enempää.
Tällaisen kännykkäkuvan nappasin yhtenä iltana. Puhelin ei ihan taivu noin pimeään, mutta kyllä tuostakin hämäriin tunnelmiini pääsee :)

Syksyn alettua on tullut puuhailtua vähän uusia juttuja. Olen mukana täkäläisen koirakerhon toiminnassa ja innostuin ilmoittautumaan kurssille:

Osallistuimme Wiiman kanssa Nose Work - kurssille, kyse on siis hajutyöskentelystä, jossa etsitään tiettyjä hajuja erilaisilla ympäristöissä. Lajista voit lukea lisää Nose Work Finlandin sivuilta, klik.

Kiinnostuin NW:stä jo jokin aika sitten, kun kuulin siitä. Ajattelin, että tuossapa olisi mukava tapa saada koiralle aivonystyrähierontaa sisätiloissa ja lisäksi nenän käyttö olisi oiva tapa virikkeistää koiraa tarjoamalla sen nenälle luontaista työtä.
Teen Wiimalle aika usein nami-/ruokaetsintäratoja ajanvietteeksi tänne kotiin ja tarjoan sille myös toisinaan ruuan ulos "heiteltynä", jolloin se joutuu nenää käyttäen etsimään sitä pihamaalta. Mutta Nose Workin avulla saataisiin vielä uusi ulottuvuus tuohon nenänkäyttöön :)

 Pjukalan Kansanopisto (Axxel), Paraisilla

Kurssi oli koko viikonlopun workshop ihanassa Pjukalan Kansanopistossa Paraisilla. Kouluttajana Anna Loimaranta Taikamon Koirakoulusta.
Perjantaina kuulimme lajin teoriaa, hajujen käsittelystä ja kilpailuluokista, joskaan kilpailuja ei ole Suomessa vielä järjestetty lajin ollessa niin uusi. Lauantaina ja sunnuntaina pääsimme sitten itse asiaan, eli käytännön harjoituksiin.

Nose Work sopii kaikenlaisille koirille, siis aroillekin ja toisaalta myös koira-aggressiivisille koirille, sillä harjoitustilanteessa on aina yksi koira kerrallaan.

Harjoittelu aloitettiin niin, että meillä oli kaksi muovilaatikkoa, joista toisen pohjaan oli teipattu pieni huovanpala (huonekalutossu) ja siihen imeytetty yksi tippa hajuhydrolaattia, eucalyptuksen tuoksua.

Sitten harjoitusvuorossa oleva koira tuotiin paikalle ja joka kerta kun se vain edes katsahti oikeaa laatikkoa, naksuttimella naks ja palkka suuhun.

Pikku hiljaa, jokainen koira tahdissaan alkoi oivaltaa, että eucalyptuksen haju on hyvä juttu ja se kannattaa bongata. Wiima ei ollut nopeimpia oivaltajia - sillä oli selvästi hieman tekemistä vieraan tilan kanssa ja "tuijottavien" ihmisten, eli muiden kurssilaisten, sillä kaikki ohjaajat seurasivat jokaisen koiran harjoituksia. Wiima ei tosin arastellut ihmisiä, kävipä tervehdyskierroksellakin :) , mutta jotenkin sillä näytti olevan sellainen olo, että itse hajutehtävän lisäksi sen piti pitää silmällä huoneen tapahtumia. Paimenrotuiselle koiralle tosin aika tyypillistä tuo yleistilanteen tarkkailu.

Kun koira oli hoksannut, että eucalyptuksen haju on hyvä juttu ja sitä kannattaisi hakea, lisättiin laatikoita, sekä käännettiin ne toisin päin, jolloin koira joutui löytämään hajun laatikon alaosien reikien kautta.

Sitten ei tietenkään ihan riitä, että koira tunnistaa hajun, vaan sillä pitää olla jokin keino kertoa siitä ohjaajallekin. Eli piti päättää millainen olisi toivottava ilmaisu. Valitsin istumisasennon - Wiiman tulisi istua hajun äärelle merkiksi löydöstään. Ajattelin, että se olisi riittävän selkeä merkki minun havaita. Luulen, että kaikki kurssilaiset yhtä lukuunottamatta, valitsivat istumisen, ja tuo yksi koirakko taisi valita makuun.

Ilmaisun valittuamme harjoittelu jatkui niin, että hajun löydyttyä palkkaus tapahtui koiran ilmaisuasennossa, eli meillä Wiiman istuttua. Jossakin vaiheessa hajun tunnistaminen ja istahtaminen yhdistyisivät koiran korvien välissä jatkumoksi ja zadaa - siinä meillä olisi hajutunnistus ja sen ilmaisu :) !

Tein kurssilta pienen hankinnan ja ostin itselleni pari metallirasiaa, joihin oli porattu reiät. Sekä kävin ostamassa kuvassa olevan kaltaisia muovikoreja ja huonekaluhuopatassuja. Eucalyptus-hydrolaatin saimme kurssihintaan kuuluvana kurssilta.

Kurssin jälkeen treenailimme oppimaamme kotona . Wiimalla oli selvästi helpompaa kotona ja omalla pihalla kuin kurssipaikan luokkahuoneessa kun muut häiriöt olivat poissa. Tein sille laatikkoratoja muovisista säilytyslaatikoista sekä lisäksi piilottelin hajua kotona mm tuolien jalkoihin ja muihin paikkoihin.
Wiima oli hienosti hengessä mukana ja haki hajun kerta toisensa jälkeen. 

Mutta sitten tuli joitakin viikonloppuja kun olikin paljon muuta ohjelmaa ja pitkät työpäivät siihen päälle, niin hajuhommat jäivät taka-alalle...

Mutta kaivoin nuo laatikot tänä viikonloppuna "naftaliinista" ja tein Wiimalle radan lähikentälle. Jännäsin, että vieläköhän pimu muistaisi eucalyptuksen tuoksua pitäisi hakea. Iloni oli suuri kun huomasin sen muistavan mistä on kyse ja nuuskivan tiensä poikkeuksetta sen laatikon äärelle, johon eucalyptus-tuoksu oli piilotettu!

Joten uusi alku tähän hommaan ja nyt pitäisi koittaa pitää harjoittelut edes jotenkin säännöllisinä.

Hajun ilmaisussa on vielä vähän - aika paljon - hiomista. Istuminen ei ole vielä 'nivoutunut' tuoksun kanssa yhteen. Taitaa olla syytä nähdä vähän vaivaa tuon ilmaisun vahvistamisen suhteen myös, ehkä ihan erillisharjoituksina.

Mutta haisteluhommat tuntuu mukavalta puuhalta ja kivointa on, ettei tarvi lähteä pitkälle harrastamaan vaan radan voi rakentaa vaikka kotiin :)


Syksy on kivaa lenkkiaikaa, kun kelit on raikkaita ja kuulaita. Toisinaan on sateistakin, mutta olen sillä lailla vähän höyrähtänyt, ettei sadekaan varsinaisesti minua haittaa. Alla muutama lenkeillä räpsitty kuva päätähdestä sekä maisemakuvia täältä Paraislta :

Hauskoja ja kutsuvia kadunnimiä :)

Mukava tarjous, mutten hyödyntänyt.

Paraisten Kirkkosalmessa on liikennettä.
Tuossa vieressä oikealla puolella kuvan ulkopuolella on täkäläinen K-Supermarket ja ihmiset saapuvat tässä ostoksille. Autollakin kyllä pääsee kauppaan :)

Eräänä iltana Paraisten Keskuspuistossa reippaillessamme tuntui värit olevan kohdillaan.
Ilta-aurinko ja tumma taivaankansi, joka korosti värejä. Sellaisissa tunnelmissa tallensin Wimpulasta muutaman poseerauskuvan :

Mukavaa syksyn jatkoa !

Wiima veneajelulla ja valokuvamallina

Viime aikoina en ole oikein ehtinyt päivitellä Wiiman sivuja, vaikka kerrottavaakin on kyllä kertynyt, mutta niistä myöhemmin.

Tässä kuitenkin yksi matkakertomus ja hassu sattumus, kun kuvailin Wiimaa veneen takapenkillä elokuun loppupuolella. Wiima näytti niin sievältä siinä penkillä kököttäessään - taustallaan liehuva Suomen lippu ja kaunis saarimaisema - että päätin ottaa typykästä kuvan :)

Tähtäsin ja painoin laukaisinta - ja juuri sillä hetkellä Wiima päätti alkaa irvailemaan ja tällainen näky ilmestyi kameran näytölle:

Oikein hätkähdin nähdessäni tuon hurjan näköisen otuksen, joka ei ollenkaan muistuttanut kiltinnäköistä Wiimaani :)  Enemmän oli yhdennäköisyyttä Ice Age-elokuvista tutun oravan kanssa, vai mitä mieltä olet?

Mutta kyllä neiti onneksi suostui sitten poseeraamaan hieman asiallisemminkin minulle:

Tällä veneajelulla olimme matkalla mökiltä Nauvon pääsaarelle ostoksille ja syömään. 

Välillä mentiin vähän lujempaakin, kuten ilmeestä näkyy :)
Tämä veneen kokassa oleva tähyäjän paikka on Wiiman lempipaikka veneessä ja siinä se istua kököttää, ellei sitä siitä muualle komenneta (kuten alussa olevissa kuvissa on tapahtunut :) ).

 "Ohoi Kapu, Nauvon vierasvenesatama näkyvissä!"

Ravintolaksi valikoitui ravintolalaiva Najaden, joka tarjoaa ehkä lähiseudun parhaat pizzat. Tällainen nassu kurkki pizzariassa ravintolapöydän alta:

 

 Onhan se ehkä koiralle vähän epäreilua tuollainen ihmisravintolassa käynti, kun pöydän alle leijuu tällaisten herkkujen vastustamattomia tuoksuja. Mutta yritimme parhaamme mukaan korvata asiaa Wiimalle sitten myöhemmin paijauksen ja kepinheiton muodossa =)

 Ja taas ollaan takaisin mökkilaiturilla. Semmoinen reissu se oli. Kiitos kyydistä!

(Kuvat on otettu pokkarilla ja jokin "papukaija-asetus" päällä, siitä nuo riemunkirjavat värit. Mutta ne olivatkin silmääni tällä kertaa jotenkin hauskat, niin enpä ryhtynyt väritasapainoa jälkikäteen korjailemaan. Koittakaa kestää :) )

Lohen kyselyihin vastaamista ja olon tasaantumista

Edellisessä postauksessa 28.7 kerroin valeraskauden kourissa läähkivästä neitikoirasta.
Muut oireet, kuten petaaminen ja hoivaaminen menivät ohi varsin nopeasti, mutta läähättely kesti pidempään. Oli kuin Wiimakin (kuten naiset, ihmiset) olisi kärsinyt ns kuumasta aallosta, koska läähätyskohtaus iski yleensä ilta-aikaan, jolloin se saattoi herätä makuulta istumaan ja tuli viereen istumaan ja läähättelemään. Läähätteli siinä jonkin aikaa, minä paijasin massua ja hetken päästä koiruus vetäytyi takaisin makuulle - paha olo kai väistyi. Onkohan koirillakin tuollaisia hormonaalisia 'kuumia aaltoja', jotka tekevät, että olo tuntuu epämukavalta ajoittain? Siltä se kuitenkin vaikutti, koska pääasiassa muun ajan koiruus oli aivan normaali.

Tässä kylläkin läähätellään kuumaa kesähellettä ja kuvanottoa edeltänyttä suihkuttelua, joka ei ole Wiimasta oikein kivaa, mutta johon se kiltisti alistuu. Neiti kun oli kaislikossa pyörittyään poiminut itseensä ah, niin ihanan mädäntyneen kalan haj...tuoksun, jota me ihmiset emme osanneet oikein arvostaa, vaan pesimme pois. Koiraraukka!

Jännä, miten juoksut muuttavat myös energiatasoa. Alkukesän (juoksujen jälkeen n 2 kk) Wiima oli hyväntuulinen, mutta varsin rauhallinen ja piti maailmaa paljolti silmällä makuuasennosta käsin.
Juoksujen jälkeen kotona asuu kuin toinen koira. Esim eilen mökkeillessä seurasin Wiimaa oikein ajatuksella - olimme pääasiassa rannalla, kun sattui kaunis ja aurinkoinen päivä. Wiima oli koko ajan liikkeessä. Milloin se leikki itsekseen pallolla tai pyysi meitä heittelemään sitä, milloin se kulki nenä maassa kaislikossa ja pihamaalla. Välillä vauhdikkaita juoksuhepuleita, jotka päättyivät veteenkahlaukseen. Välillä toki rauhallisemminkin keppiä järsien taikka kaislikossa laiduntaen ja ruohoa syöden. Muutaman kerran näin Wiiman laskeutuvan makuuasentoon, mutta silloinkin pää pystyssä ja tapahtumia seuraten. Nokosia en nähnyt sen vetävän kertaakaan.
Wiimalle tuli runsaan tunnin pakotettu paussi, kun jätimme sen hetkeksi mökille odottelemaan ja piipahdimme itse naapuriin. Kunnes tunnin päästä haimme sen mukaan leikkimään naapurin labbiksen kanssa. Eli koiruus oli jollain tavalla liikkeessä tai ainakin valppaana oikeastaan koko päivän yhtä yksinolotuntia lukuunottamatta. Aika ero siihen alkukesän tylleröön, joka veteli nokosia pihalla silmät kiinni :)
Kyllä hormooneilla on näköjään vaikutusta.

Hauskinta tänä kesänä on ollut huomata, että Wiima on pysynyt mökkitontilla, vaikka tontti on aitaamaton! Viime kesänä oli pientä reviirin laajenemisen ongelmaa ja aloimme harkita tontin aitaamista. Tänä kesänä on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun neiti on hävinnyt näkymättömiin ja niilläkin kerroilla useimmiten se on silti ollut ihan lähistöllä ja tullut kutsuttaessa.

"...suomenlapinkoiran ryhti on ahmamainen..."

 Onkos tämä ryhti nyt se jota 'ahmamaisella' tarkoitetaan?
Tämä on ainakin se ryhti jolla Wiima useimmiten luonnossa etenee, pää selkärangan jatkeena ja usein vielä tällä lailla ala-asentoisesti. Luulen osasyyn asentoon olevan, että tältä maa-kuono -etäisyydeltä tuoksut varmaan yltävät mukavasti nenuun :)
Jotenkin tulee kyllä itsellä enemmän mieleen susi tai kettu kuin ahma tuosta etenijästä, jos nyt joku villieläin pitäisi valita?

Pää nousee ala-asennosta pystyyn tarkkailuasennossa. Tässä ollaan jähmetytty katsomaan näkyykö naapurin labbista pihalla. Ei näkynyt. Eikä mitään muutakaan, tyhjä piha vain. 

Tarkkailuasennossa häntä on yleensä hinan ylempänä - ja olisipa katselusuunnassa näkynyt mitä tahansa liikettä, olisi häntä noussut kaarelle selän yli.

Kyselyt

Niin, ja nuo kyselyt, joihin otsikossa viittasin. Olen tässä kesän mittaan vastaillut pariinkin kyselyyn, joita herra Hannes Lohi on minulle lähettänyt tai pyytänyt minua vastaamaan (no, ei sentään ihan henkilökohtaisesti...)

Aiemmin kesällä naputtelin vastauksia prof. Hannes Lohen johtaman geenitutkimusryhmän (Hgin yliopisto) Käyttäytymiskyselyyn. Kyselyn tavoitteena on kerätä laajasti tietoa koirien käyttäytymisestä eri tilanteissa. Jokaiselle rodulle on asetettu tavoitevastausmäärä ja jos tuo tavoite saavutetaan, niin rotu on mukana työryhmän myöhemmin tulosten perusteella laatimassa käyttäytymisprofiilianalyysissä.
Olisi niin mahtavaa, jos oma kotimainen rotumme lapinkoira olisi mukana analyysissä, joten toivottavasti tavoitevastausmäärä täyttyy!

Jos siis sulla asuu kotona suomenlapinkoira, etkä vielä ole vastannut kyselyyn, käy kipin kapin vastaamassa kysymyksiin tästä linkistä (muidenkin rotujen omistajien kannattaa käydä kertomassa vastauksensa ) :
https://koirangeenit-fi.directo.fi/?x103997=401175

Ja sitten juuri viime viikolla vastasin toiseen kyselyyn, joka liittyi koirien allergioihin. Se kysely tuli minulle henkilökohtaisesti sähköpostiin ja vastaus haluttiin nimenomaisesti kotonani asuvasta Wiimasta, Villi-Joikhu Lumihohdosta. Toki toivoivat, että jos kotonani asuu myös muita koiria, niin olisin voinut toimittaa vastaukset niistäkin.

Henkilökohtainen kutsu tuli, koska olin antanut verinäytteen Lohen geenipankkiin n vuosi sitten koiratapahtumassa ja nyt haettiin koiria mukaan tutkimukseen, jossa selvitettäisiin miten elinympäristö vaikuttaa allergiaoireiluun.

Kyselyyn voi vastata ja vastauksia toivotaan myös ilman henkilökohtaista kutsua sekä myös vaikka verinäytettä ei olisi jättänytkään. Lisäksi kaivataan myös allergioista kärsimättömien koirien vastauksia, Wiimallakaan ei mitään allergista oireilua ole toistaiseksi ollut.

Käy tämän linkin kautta kertomassa koirasi elinympäristöstä ja siitä, kärsiikö se allergisista oireista:https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/52350/lomake.html

Kyselyihin vastaaminen antaa meille loppukädessä lisää tietoa niistä asioista joilla on suora tai välillinen vaikutus koiran terveyteen ja se on eduksi mm jalostuspäätöksiä tehdessä.

Note to self - läähkyti läähkyn läähkii Wiima

Wiiman hormonikalenterissa on edetty toukokuisista juoksuista (alk 3.5) siihen vaiheeseen, että nyt ne (olemattomat) pennut ovat sitten taas kerran syntyneet ja neidin on vallannut (taas kerran) hormoonihuuruinen valeraskaus. Kuten aiemmillakin kerroilla tähän pisteeseen päästään hieman runsaan kahden kuukauden päästä juoksujen alkamisesta.

Läähättely alkoi lauantaina kaksi päivää sitten, tai silloin huomasin sen ekan kerran. Olimme autolautalla ylittämässä kahden saaren väliä ja lautalla kolisi aika kovin kun autoja lastattiin. Wiima hermostui äänistä yllätyksekseni jonkin verran ja alkoi läähättää. Ihmettelin tuolloin vain, että miksi se niin voimakkaasti reagoi kolinaan, vaikka samalla lossilla on ajettu ennenkin ihan rennosti eikä Wiima ole mitenkään erityisen ääniherkkä koira. Ja siitä se sitten alkoi, se läähätys ja omituinen käytös - tai silloin minä sen panin eka kertaa merkille, vaikka olin näiden oireiden alkamista jo jonkin aikaa odotellut.

Wiima on mielestäni läähättänyt nyt enemmän kuin aiempina kertoina. Muina oireina pesän rakentaminen, sekä lelujen hoivaaminen, mutta ne on nyt kerätty pois ulottuvilta.
Wiima on muistaakseni aiempien valeraskauksien yhteydessä lisännyt piippailua, nyt ei sitä ole vielä alkanut kuulua, mutta kovin hellyydenkipeä se kyllä on.

Narttukoirilla piilee aina kohtutulehduksen vaara, joten neitiä oireineen on pidettävä silmällä. Nisistä ei kuitenkaan tule vuotoa, kuten ei emättimestäkään.
Tänään lenkillä ja ulkona Wiima on ollut hyväntuulinen ja pirteähkökin, joten en ole toistaiseksi erityisen huolissani pikkuäidin tilasta.  Aiempia kertoja voimakkaampi (luullakseni) läähätysoire tosin pistää silmään - jos se jatkuu, niin taidan mielenrauhan vuoksi kuskata neidin lekuriin tarkistettavaksi.
Sain ystävältäni pitkäaikaiselta koiraharrastajalta vinkin karsia Wiiman ruuan nyt minimiin, kevytdieetti nopeuttaa oireiden ohimenoa. Ja koitamme keksiä  kaikenlaista pikku puuhaa, aktiviteettia ja muuta ajateltavaa, jotta koiruus heräisi sieltä haavemaailmastaan mahdollisimman nopeasti.

Jännä huomio on myös, että Wiima kulkee ulkona jotenkin tarkkaavaisempana nyt kuin yleensä (se on aina tarkkaavainen, nyt vielä enemmän), kuin se olisi hieman huolissaan - skannaa maisemaa oikealla ja vasemmalla, sekä pitää tarkkaa huolta siitä, että autot jotka tulevat takaamme, menevät ohitsemme eivätkä tule esimerkiksi päällemme (yleensä ei autoista paljoa välitä). En tiedä liittyykö tämä tarkkaavaisuuden lisääntyminen siihen, että Wiima on nyt tilastaan johtuen hieman herkempi vai johtuuko se vain yksinkertaisesti siitä, että se on elellyt saaressa joitakin viikkoja ja kaupungin menoon pitää taas totutella. Ehkä kyseessä on molemmat syyt yhtäaikaa.
En muista, onko se aiempina kertoina ollut tuollainen, kun edellisestä kerrasta on jo puoli vuotta, mutta kirjaan havainnon tähän, niin voin ensi talvena tästä lueskella.

Wiimalle on tullut jonkinasteinen valeraskaus jokaisen juoksunsa jälkeen. Ne eivät ole onneksi olleet kauhean voimakkaita.
Miten mahtaa muilla leikkaamattomilla nartuilla olla, meneekö jollakulla juoksukierto ohi ilman valeraskausoireita?

Kesäkelejä pidellyt ...

Kuvakavalkadi - eli tuokiotallennuksia säätiloista ja vähän muustakin kesän 2015 aikana. Joissakin kuvissa on koira, joissakin taas ei.
On ollut kummallinen kesä tämä kuluva kesä. Jossain puolella Eurooppaa kärvistellään hurjassa helteessä ja Suomessa vedetään villasukkia jalkaan, että tarkenisi.
En ole varsinainen hellepäivien ystävä - en siis jaksa kuumuutta pitkiä aikoja, mutta pari hellepäivää olisi lomajaksolle ollut oikein tervetulleita, että olisi voinut edes hieman rantaelämää harrastaa.
Niiden parin hellepäivän lisäksi olisin sitten tilannut poutasäitä, sellaisia +20 ja risat auringonpaisteella ja leppeällä merituulella.
Tilaukseni ei tainnut saavuttaa oikeaa vastaanottajaa, koska tuon sijaan on tosiaan ollut sitä villasukkakeliä sekä sadetta, sadetta ja sadetta.

Jääkiekkokielellä (joka muuten on mulle vierasta) voisi todeta, että
"Taivas varjele mitä sieltä tulee??" .

Sadehan noista tuon näköisistä pilvistä sitten lopuksi tulee...tilitilitom...

..tämä ei ollut sitten enää mitään "tilitilitomia" vaan suunnaton rankkasade, ihan sieltä sen kuuluisan Esterin takapuolelta! Joku kiirehtii venheellään suojaan.

Vettä tuli välillä niin paljon, että luulin vedenpaisumuksen tulevan
kuten kävi silloin joskus 2000 vuotta sitten.

Sateisina päivinä kirjat ja lautapelit pelastavat mökkeilypäivän. Tässä on meneillään Quarto-matsi. Poikani tarjosi minulle sellaisen vastuksen, että olin ihan helisemässä.
Kirkonkylästä teimme uuden pelihankinnan, Rappakalja, jolla ei ole kaljan kanssa mitään tekemistä, vaan siinä pitää osata huijata. Se on vielä muoveissa, sitä kokeillaan varmaan tänä iltana :)

Mutta, tokihan se aurinkokin välillä on näyttäytynyt, vaikka vähemmän kuin olisin toivonut:

Laiturivahdin tervetuliaispartio...

... tulija todettiin ystävällismieliseksi ja tilanne päättyi näin lämpimiin tunnelmiin, pusi pusi :

Itse en ole edes uimaan tänä kesänä vielä ehtinyt, mutta neiti karvajalka on kyllä - joskin hänkin tyytyy kahlailuun.

"Sanoitko jotain?"

Hyväntuulinen Wiima kutsuu leikkiin!
Ja kyllähän näin iloinen pyyntö piti palkita pienellä kepinheittelyllä :)

Wiiman mielestä vilpoinen kesä on varmaan ollut täydellinen. Kun jos kantaa villahousuja ympärivuotisesti kuten kyseinen neiti, niin ei totisesti helteitä odottele.

Lenkin varrella törmäsimme tällaiseen. Mielikuvitus lähti laukkaamaan, mikä merihirviö olisi kyseessä?! Mutta myöhemmin sain asiallisempaa infoa ja kuulemma kyseessä on kauriin lantioluu. Ihmettelen missä tai kenen pedon luolassa loput luurangosta piileskelee?

Kaksi jälkeä kuin kaksi sydäntä :)
Nämä kauriin jäljet löytyivät luurangon lähettyviltä. Kaverit varmaan käyvät jättämässä hyvästejä poismenneelle.

Neitikoira alkoi hieman 'touhottaa' jäljistä ja tuoksuista, ja katsoin parhaaksi laittaa sen liinaan. Liinassa Wiimaa aika usein ulkoilutankin - luotto ei ole ihan riittävä täyteen vapauteen (paikasta riippuen), liinan kanssa tilanne on win-win, eli molemmat voittavat; Wiima saa vapautensa ja minulla on tunne, että voin silti kontrolloida koiraa.
Joskin Wiiman lähelläolo ja luoksetulo on vuoden mittaan tehtyjen luoksetuloharjoitusten myötä huomattavasti parantunut.

Niin, että on niitä ollut niitä aurinkoisiakin päiviä. Tuo josta oli nuo lenkkikuvat sekä muutama muukin. 

Eräänä aurinkoisena päivänä lähdimme merelle. Hyppäsimme veneen kyytiin ja piipahdimme ulkona syömässä merenrantaravintolassa ja kaupassa (Nauvo, Kirjais Bystrand, suosittelen!) . 

Tiira yrittää meille naamasta päätellen jotain huudella, mutta en kuullut mitä sillä oli sanottavana. Luulen näin jälkikäteen, että se yritti varoitella meitä nousevasta ukkosesta!

Pilviä alkaa muodostua taivaan rantaan..

Pilviä, jo vähän tummempaakin, mutta sen lisäksi merimetsoja karilla.
(kuvan horisontti on jäänyt vinoon, pahoitteluni, jos vinous ottaa silmään)

 Merimetsot eivät ole suosittuja Turunmaan saaristossa, tai saaristoalueilla ylipäätään. Ne sotkevat ulosteillaan paikat, joissa majailevat niin, että kasvillisuus hiljalleen tukahtuu. Kalastajat sanovat niiden vievän kalat. Merimetso on kyllä ylväs lintu ja jotenkin jännittävän alkukantaisen näköinen, kuin jonkinsortin dinosaurus, mutta niitä on aivan liikaa. Ihmettelen, miksi niiden pitää olla rauhotettuja, kun aika harva muukaan merilintu on. 

Viime aikoina olen tosin kuullut, että pientä kannan vähenemistä on havaittu, merkikotkakannan puolestaan elvyttyä. Merikotkat ilmeisesti aterioivat merimetsojen mukeloilla. Hyvä merikotkat ja kiitos!

Tällainen pilvirintama lähestyi meitä. Merellä ei ole hyvä olla ukkosella. Tuolla tummansinisellä alueella näkyi tiheää salamointia. 

Suunnittelimme jo, että olisiko sitä rantauduttava johonkin välisatamaan ja odotettava ukkosilman loppumista.Mutta tätä kuvaa ottaessani olimme jo melkein kotirannassa ja selvisimme kuin selvisimmekin perille asti. 

Ja niin hassusti kävi, että tällä kertaa ukkonen muutti kurssia viime hetkellä, eikä edes tullut päällemme, vaikka siltä oli koko ajan näyttänyt.

Semmoisia kelejä on pidellyt tänä tähän asti kuluneena kesänä. Tänään paistaa aurinko ja luulenkin, että nyt lähden tekemään Wiiman kanssa saarikierroksen ja sitten asetun terassille lukemaan kirjaa!

Aurinkoista (-sempaa) kesää!

Ruokalistalla - nappuloiden vaihto

Wiiman pitkään käyttämä nappulamerkki poistui markkinoilta ja eteen tuli tilanne, että piti miettiä mitä neidille jatkossa syötetään.
Tajusin, ettei se ollutkaan niin helppoa - koirille on nappulamerkkejä merkki toisensa jälkeen, miten ihmeessä niistä osaisin valita yhden. Ihan kauheita määriä en ollut halukas maksamaan uudestakaan nappulamerkistä, mutta halusin silti, että ruoka olisi laadukasta. Päätin siis jättää markettien nappulat hyllyille ja valita eläinkauppojen tuotteista (en tiedä, saattaa marketeissakin olla ihan hyviä perusnappuloita, mutta en jaksanut alkaa niitä tutkia). Sekä tietysti uudenkin nappulan piti olla myös Wiimalle maistuvaa.

Wiima saa yleensä kaksi ruoka-annosta päivässä, toinen on nappula-ateria ja toinen useimmiten jotain muuta. Päivän perussetti on tavallisesti, että aamuisin nakkaan neidille kanansiiven pakkasesta sekä pari raakalihapullaa pihalle etsittäväksi ja sitten illalla on nappuloiden vuoro.
Nappuloihin lorautan pienen määrän piimää/luonnonjugurttia ja vähän vettä pohjalle sekä ruiskauksen kalaöljyä. Toisinaan voin laittaa oheen nokareen maksalaatikkoa, jauhelihaa, kananmunaa tai jotain meidän kaksijalkaisten ruuanrippeitä tms.
Wiiman ravinto ei siten muodostu pelkästään nappuloiden sisällöstä.

Wiima oli syönyt pitkään Purina Pro Plan -merkin lohipohjaista ruokaa (salmon and rice), mutta sitten minulle kerrottiin eläinkaupassa, että kyseessä olisi väistyvä tuote.

Niin minä siellä eläinkaupassa sitten hyörin ja pyörin, että mikä olisi ruoka, jota jatkossa Wiimalle tarjoaisin. Olin aiemminkin vältellyt ruokia, joissa oli käytetty viljoja kuten vehnää, ja sillä linjalla ajattelin olla nytkin. Ja koska jokin muukin linja piti vetää, jotta saisin rajattua valittavissa olevia ruokia, niin päätin pysytellä kalaa sisältävässä vaihtoehdossa, olivathan lohinappulatkin maistuneet Wiimalle ja pitäneet turkin kiiltävänä.

Tämmöisin miettein tartuin Pro Pac -ruokamerkin alla myytävään säkkiin ja sitä Bayside-vaihtoehtoon, jonka pääraaka-aineet ovat siika(-jauho) ja peruna. Lihavalkuainen jauhon muodossa takaa paremmin sen, että lihavalkuaisen osuus säilyy riittävänä valmiseen tuotteeseen asti. Tuoreen lihan ongelma on, että siitä haihtuu valmistusprosessin aikana  suuri osa vesihöyrynä ilmaan.

Pro Pac Bayside on sopinut hyvin Wiimalle, makukin tuntuisi olevan kohdillaan. Vatsa toimii kuten pitäisi eikä muitakaan ongelmia ole todettu.
Tätä on nyt ehditty syömään muutama säkki (ostan aina vain 3 kg:n pikkusäkkejä) ja tällä mennään varmaankin jonkin aikaa.

Pikkuisen itseäni harmittaa kuitenkin, kun kyseessä on amerikkalainen merkki, eli ruoka tulee jenkkilästä asti. Voi siis olla, että koitan katsella vielä vähän lähempänä tuotettua vastaavaa kalanappulaa. Että josko löytyisi edes eurooppalainen merkki, jos ei ihan suomalaista tai pohjoismaalaista.

Mitä nappulaa teillä syödään (tai syödäänkö teillä nappulaa?)  ja miten olet siihen päätynyt? Meneekö sinunkin pääsi pyörälle koirien ruokamerkkien äärellä?


(edit/jälkikommentti: Tämän pohdinnan jälkeen ruokamerkki vaihtui vielä kertaalleen vuonna 2017 ja sitä pohdin tässä tekstissä: http://wiimansivu.blogspot.com/2017/12/ruokajuttuja-kotimaisuus-on-tarkeaa.html)