Terveisiä pentukurssilta nro 3 !

Pentukurssi numero kolme oli tänään. Aiheena hihnakävely, tervehtiminen, pysähtyminen käskystä ja sitten tutustuttiin myös aktivointileluihin - se oli kivaa! Alempana siitäkin lisää. Niin, eikä unohdeta Pentupeuhua, taas saimme toki aikaa myös leikkiin!

Sen me Matten kanssa opimme ettei hihnakävelyn opettelemiseen taida auttaa muu kuin sen kontaktin parempi opettelu. Meillä kun on varsin hyvä kontakti ja pidän häntä silmällä periaatteessa, mutta käytännössä on välillä vähän toisin; ulkona on niin paljon muutakin hauskaa, muita koiria ja ihmisiä että minä pakkaan unohtamaan sen oman Matte-kullan roikkumaan hihnan päähän. Silloin kun kävelemme kahdestaan häiriöttä niin osaan kulkea ihan nätisti vierellä ja kuuntelen Mattea mutta häiriöille en vielä oikein osaa sulkea korviani. Siihen päätimme yhdessä panostaa, koska on minunkin etuni että opin kävelemään kauniisti hihnassa. Joten oli hyvä saada vinkkejä hihnakävelyn 'hiomiseen' ja hihnassa tervehtimiseen (ihmisten ja koirien).

Pysähtymistä vauhdissa harjoittelimme myös. Minulle on Paikka sana jo tuttu, niin tiesin mitä tehdä. Kaksi treenikertaa tehtiin - toisella pysähdyin kuin seinään Paikka-käskyn kuultuani, toisella olisin jatkanut matkaa Paikka-käskystä huolimatta ellei minua olisi hihnalla pysäytetty. Se johtui siitä että tällöin oli suunta minulle erittäin mieleinen, nimittäin kohti hauvakaveriani, enkä millään olisi sillä kertaa viitsinyt lotkauttaa korvaani pysähtymiskäskyille. Johan minä jo kerran pysähdyin ja näytin mitä osaan :)

Hihna- ja pysähtymistreenien jälkeen vaihdoimme aiheen astetta kevyemmäksi. Eli aktivointileluihin. Niistä minä innostuin! Innostun yleensä kaikesta mihin liittyy ruoka! :D Aktivointilelut ovat pääsääntöisesti sellaisia että kotiväki piilottelee nameja ja nappuloita erilaisiin avattaviin ja suljettaviin luukkuihin ja minun pitää keksiä miten saan ne sieltä. Pureminen ja huitominen ei tällöin auta vaan pitää käyttää sitä kuuluisaa Älliä. Joskus täytyy pyörittää kiekko juuri oikeaan kohtaan että sapuska löytyy taikka poimia esteitä edestä ja muuta kivaa. Olin kuulevinani Matten miettivän tämmöisen vekottimen hankkimista minulle ajanvietteeksi, mutta en nähnyt mitään ostoksia vielä tehtävän. Minäyttö maltan odotella, sillä hyvää kannattaa odotella vähän pidempäänkin :)

Minäpäs voisin tähän luetella mitä kaikkea minä nyt tässä iässä 3½ kk osaankaan, niin voin sitten isompana tulla tänne virkistämään muistini asiasta.

• Aloitetaanpa vaikka LUPA-projektista josta kerroin täällä . Eli siinä oli kyse siitä että Matte sai eräänä päivänä päähänsä että minun on killitettävä häntä silmiin ennen kuin saan ruokakupin. Ja myöhemmin 'killitys' laajenisi autosta poistumiseen, ulosmenoon ja muihin tekemisiini, joihin saisin luvan silmiin killittämällä.
  Tässä asiassa ollaan aika mukavassa vauhdissa, sanoo Matte. Ruokailuhetket ovat esimerkiksi nykyisin sellaisia että Matte asettaa ruokakipon maahan ja sanoo minulle että Istu. Sitten minä katson häntä silmiin enkä vilkaisekaan edessäni olevaa ruokaa vaikka massu kuinka kurnisi, kunnes Matte sanoo Ole Hyvä. Silloin vasta meikämimmi ryntää vähemmän naisellisella tyylillä ruokakupille, niin että hitaammat alta pois!
  Tätä luvan pyytämistä sitten sovelletaan eri asioihin päivittäisissä askareissani. Matte sanoo että tämä on tärkeä taito, joka voi joskus olla jopa turvallisuuteni tae!

• Istu. Maahan. Tassu. Kato (Katso). Nämä minä osaan, eikä niistä ei paljon selostettavaa ole. Maahan käskyä emme ole paljon harjoitelleet muualla kuin kotona, mutta Istu käskyä ollaan ja se kyllä sujuu oikein hienosti. Matte pyytää minua usein ulkonakin istumaan kun näen jotain kiinnostavaa, vaikka kissan tai lintuja, ja sitten me istumme ja katselemme sitä rauhassa.

• Tänne. Tämänkin käskyn minä tunnen. Ja tavallisesti vilistän kovaa vauhtia Matten tai Hussen luo, kumpi heistä minua sitten kutsuukaan. Mutta kyllä minulta toisinaan on korvat menneet niin lukkoon että Tänne-käskyt kaikuvat kuuroille korville. Näin käy kun olen havainnut jotain mielenkiintoisempaa.. Mutta hyvällä tiellä ollaan. Yksi tärkeimmistä käskyistä kuulemma, sanoo Matte, joten se minun pitää oppia kuulemma "pomminvarmasti"!

• Paikka. Tämä on aika tuore oppi. Tai on sitä kotiväki hokenut sitä aina tarpeen tullen mutta vasta jokin aika sitten Matte hoksasi että minähän osaan tämän. Niin kuin aiemmin kerroin, olen oppinut tämän vähän "vahingossa" ilman erityisiä opettelu- ja oppimisesta palkitsemisproseduureja . No, nyt kun huomattiin että tämmöinenkin sana oli korvieni väliin painunut, niin asiaan on alettu paneutua ja sitä on alettu käyttää ulkoillessakin. Matte sanoo yhtäkkiä Paikka ja sitten me pysähdytään, seistään hetki ja sitten hän sanoo Mennään. Ja sitten me mennään. Tämmöistä me harrastetaan usein mm. kadunylityksissä.
  Matte sanoo, että tämä on hyvä käsky, kun sitten kun minä olen tässä mestari, niin minut saa pysäytettyä kivipatsaaksi vapaanaollessakin. Saapa nähdä..
  Tämä käsky ei muuten liity aina kivoihin juttuihin. Nimittäin esimerkiksi tänään olen kuullut tätä sanaa enemmän kuin laki määrää. Otsassani oli pullea punkki Tosi Tiukassa ja Matte tuhersi sen poisottamiseksi. Ja aina se himputin hirttosilmukka luisti. Varsinainen show. Husse on meidän perheen punkkivastaava, mutta hän ei ollut kotona, hän on taitava. Saisi Matte ottaa oppia! Mutta minä siis olin Paikka-käskyn alla ja kyllä minä oikein kiltisti paikallani olinkin. Sain paljon kehuja ja makupaloja sekä proseduurin aikana että senjälkeen.

• Sivu. Tämä käsky on työn alla. Edelleen. Minulla on jonkinlainen käsitys mihin minun kuuluisi mennä, siihen vasemman jalan pohkeen vierelle, mutta en kyllä aina muista. Ja joskus istahdan myös eteen killittämään josta minut sitten ohjataan vierelle. Emme ole tätä paljon ehtineet harjoitella, mutta ns "siemen on kylvetty" - kyllä tämäkin hanskataan joskus, jos katsomme tarpeelliseksi ja sitten harjoitellaan enemmän.

•  Söka. On ruotsia ja tarkoittaa Hae. Husse on minun kanssani touhunnut tämän käskyn kanssa. Hän tapaa pyytää minua Istumaan Sitt ja sitten hän tekee namilla hajujäljen maahan, ihan lähelle vain toistaiseksi ja sitten minä saan hakea namin luvan saatuani. Tästä minä tykkään. En kyllä millään meinaa malttaa istua kun pyydetään enkä aina maltakaan. Sitten syöksähdän jo kurkkimaan mihin nami piilotetaan.. Mutta sitten temppu tehdään uudelleen. :)

• Pssa. Kkka. Matte kysyi saisiko hän kirjoittaa tämän osuuden eli nyt äänessä siis Matte: "Nämäkin sanat on tähän listattu vaikka en olekaan satavarma onko Wiima vielä oivaltanut, toista ainakaan. Sain päähäni joskus viikkoja sitten että voisi olla kätevää jos Wimppu tuntisi käskyt jotka tarkoittaisivat pissimistä ja kakkimista. Niinpä olen hokenut yllä olevia sanoja joka kerta kun mainittuja toimituksia tehdään. Välillä arvelen että oppi olisi mennyt jo perille, mutta enpä tiedä - ennemmin tai myöhemmin kai :) "

• Olikohan siinä kaikki? Lähestulkoon ainakin. Sitten olen tietysti oppinut normaalia arkea ja perheessä elämistä. Suhtaudun kärsivällisesti hoitotoimenpiteihin, matkustan autossa kuin vanha tekijä, kuten veneessäkin. Ja muutenkin tuntuu elämä olevan mallillaan. Paljon on oppimista vielä ennen kuin olen aikuinen, mutta Matte ja Husse on minusta kauhean ylpeitä, olen kuulemma oikein hoksaavainen tyttö. Niin ja koko ajan ei voi päntätä - välillä täytyy saada ollakin, istuskella vierekkäin ja rapsutella (minua siis) ja välillä myös riehua. Mutta aika ajoin on hyvä myös opetella tällaisia hyviä tapoja :)

Pentukurssilla ja sammakoita laskemassa, yksinoloakin

Heipparallaa ja hellät tunteet!
Time flies when you're havin' fun! Olen mm ollut pentukurssilla nr 2 (joka tosin ei tällä kertaa ollut pelkästään kivaa, mutta siitä lisää alla..), nähnyt kauhean paljon sammakoita ja kaikkea muutakin mukavaa sekä tavallista arkeakin on näihin päiviin mahtunut.

Pentukurssilla oli aiheena mm murina. Hätäisempi lukija voisi kuvitella että me koirat siellä pääosassa mennä muristelimme, mutta ei, tällä kertaa kurkkuääniä päästelivät kotiväet, itse kunkin koiran omat Mattet ja Husset. Ja niin minunkin Matteni <3 :D :D Kurssiope nimittäin antoi jokaisen koiran Mattelle tai Husselle lautasen jolla oli herkullista koiran ruokaa. Ja sitten tuo lautanen piti tunkea meidän pentujen nenän eteen ja murisemalla pitää pennun kuono kaukana lautasesta. Eli ikään kuin piti kotiväen leikkiä johtajakoiraa, alfaurosta tai -naarasta. Ja kuulkaa niin pisti meidänkin Matte nelinkontin ja kun koitin tunkea lakunessuni lähistölle, niin Matten kurkusta alkoi kuulua murinaa. Mitä lähemmäs hivuttauduin, sitä hurjemmin hän murisi! Olisittepa hyvät lukijat nähneet - ja eritoten kuulleet. Minun kävi niin sääliksi hänen surkeaa yritystään kuulostaa alfasudelta, että pidättelin hihitystä ja päätin päästää hänet pälkähästä ja pidättäydyin nameista. Peitin hihitykseni ja otin naamalleni masentuneen ilmeen: Menin makuulle, ristin etutassuni, lepuutin kuonoa niiden päällä ja tyydyin vain sivusilmällä katsomaan herkkulautasta. Silloin minua kovin kehuttiin ja herkkupaloilla palkittiin kun olin osannut kieltäytyä. Tietäisivätpä vaan mistä kaikki johtui, myötähäpeästä! :D

Mutta sitten tapahtui ikävämpiä, sellaista että kurssiope tuli luoksemme ja alkoi keikutella koiranruokalautasta edessäni. Silloin minä en voinut enää vastustaa haluani ja mennä nappasin herkun suuhuni! Se minun olisi pitänyt jättää tekemättä sillä juuri samalla hetkellä sain Vesisuihkun! Oikean loiskahduksen. Siitä minä kyllä säikähdin ja hämmennyin kovasti. Koin suurta epäoikeudenmukaisuutta ja meni hetki ennen kuin toivuin.

Kurssilla harjoiteltiin myös EI sanan käyttöä muissakin yhteyksissä ja minua vähän hermostutti, kun joka nurkasta kaikui korviini Ei ja Ei ja EI. En oikein osannut keskittyä ja tulin vähän levottomaksi. Mutta opettaja sanoi sitten että tämä on ainoa hieman epämukava kurssi pennuille, sillä tämän kurssin oli tarkoitus opettaa meidän pentujen kotiväille että miten meitä pentuja kielletään ja ohjataan. Mutta sen minä huomasin, etten ollenkaan tykkää kun noin kovasti sanotaan, minulle täytyy puhua kauniisti, kyllä minä tottelen.

Ja sitten vielä niitä kivoja juttuja lisää: Harjoiteltiin nimittäin pentukurssilla taas luoksetuloa. Sen minä osaan (kun haluan..)! Kaikenlaisia harhautussysteemejä koittivat luoda siellä minulle, mutta kun Matte huusi, niin meikäläinen lähti laukkaan ja suoraan Matten luo! Silloin halittiin ja sain herkkuja sekä kurssiopekin puhkesi kehumaan "Hienosti!".
Ja sitten tietysti pentupeuhu! Parasta! Taas meidän päästettiin vapaiksi ja saimme leikkiä yhdessä niin paljon kuin halusimme. Minä olen aina leikkinyt isojen kavereiden kanssa, mutta tällä kertaa meillä synkkasi pienen pihakoira-rotuisen pennun kanssa. Sen kanssa oli ihan erilaista leikkiä, kun piti vähän varoa, se oli niin pieni ja hento. Mutta meillä oli hauskaa ja minä olin hyvin varovainen!

Sitten lyhyesti muita juttuja. Vaikka ekaksi semmoinen, että - arvaa oliko Matte iloinen kun tuli tänään kotiin ja sitä kohtasi tämmöinen näky etupihalla?

Oli se! Iloinen nimittäin! Sanoi, että nyt meidän perheellä on lyhyt ja edullinen matka Kiinaan. Omalta pihalta ihan terassin vierestä. Ei ole kyllä joka perheellä tämmöistä väylää! Minäplikka kaivelin tämän tänään mennen tullen joutessani, kun olin Juniorin kanssa tänään kotona kahden. Niin ja olin vähän yksinkin, mutta silloin olin sisällä.
Tämmöisissä tosihommissa ei meikän nokka kauaa tuhise, joten jos sinäkin haluat tämmöisen reitin maan keskipisteeseen ja siitä eteenpäin haluamaasi suuntaan, niin pliis give me a call! Kyllä järjestyy. Matte kyllä koitti aukkoa vähän peitellä, etteivät naapurit tule kateellisiksi, mutta kun hän kävi muissa hommissa minä avasin yhteyden uudelleen, mitä sitä aarteita piilottelemaan?! (PS: onkohan muut lappikset kovia kaivamaan??? Vai olenko Wiima Outomyyrä? Rakastan myös sisätiloissa ja kaikkialla tunkea itseni kaikista pienimpiin koloihin..)

Niin ja jo tulin yllä mainineeksi, että on tullut oltua vähän yksinkin. Yksinolemisessa ei ole minulla kertakaikkiaan mitään ongelmia, vaikka olen kuullut että semmoistakin vaivaa voisi olla kuin ns. eroahdistus. Minä en kyllä semmoisesta kärsi, yleensä itsekseni ollessani lötköttelen ja pötköttelen, joskus saatan myös lötkötellä.. Niin ja luita kaluta ja sen semmoista.
Mitä nyt yhtenä päivänä olin salaa uteliaana tutkinut Matten joululaatikkoa kaapista (juu, avasin kaapinovenkin itse!), mutta en hajottanut mitään (juniori keskeytti puuhani...)
Tämä yksinolo on mennyt ikään kuin luonnostaan, kun minä nukunkin yksikseni, tosin kotiväen läheisýydessä näkö- ja kuuloetäisyydellä. Silloin kun olen itsekseni päiväsaikaan minä saan asustella keittiössä. Jostain syystä keittiön oviaukkojen lapsiportit tällöin suljetaan, mutta luulen että vanhasta tottumuksesta kai, Juniorin ajoilta..? Sillä minua varten ei kyllä olisi mitään tarvetta portteihin..
Matte sitä joskus päivitteleekin, että on kuin olisi kaksi koiraa yhdessä paketissa, sanoo minua itsenäiseksi, mutta toisaalta hyvin ihmisrakkaaksi ja kontaktinhaluiseksi. Semmoinen minä olen, sopeutuva ja mukautuva vähän jästipääkin mussukka :D

 

Sitten piti kertoa sammakoista. Niitä on meidän pihalla näkynyt joka ilta. Ja eilen iltakävelyllä näin pienen pieniä sentin mittaisia pikkusammakoita ja niitä oli niin paljon ettei niiden laskemiseen Mattenkaan sormet ja varpaat enää riittäneet. Kymmeniä ja taas kymmeniä. Joka puolella. Että onkos nyt menossa jonkinlainen sammakoiden invaasio, kysynpä vaan?

Kyllä on erittäin surkea kuva, mutta oli vain kännykkä mukana. Mattella siis. Minulla ei ollut edes sitä, onneksi sillä oli!

Ja sitten vielä semmoista että huomenna minä täytän 14 viikkoa! Se on sitten jo 3½ kuukautta! Sen kunniaksi minua on taas tänään vähän kuvattu ja tässä lopuksi vähän sitä satoa. Toivotan nyt tässä vaiheessa jo kuulumisiin ja näkymisiin, kun en tiedä kirjoittelenko sinne loppuun sitten enää mitään. Elikä moikkis vain!

 
Tähän loppuun voisin kuitenkin vielä todeta että koirilla on koirien herkut ja ihmisillä ihmisten herkut. Onneksi! Tsau!

Kesäriemuja, mustikoista ja vähän muutakin

Kesäterveisiä! Meidän väki iloitsee kovasti kun sateet loppuivat (toistaiseksi) ja sen sijaan on aurinko paistellut lämpimästi. Ja minä iloitsen siitä myös, sillä vaikka kahlaaminen ja uiminenkin (toisinaan) on jees, niin taivaalta tulevasta sateesta minä en kyllä oikein pidä, rankkasellaisesta etenkään. Sama juttu kuin suihkuttelun kanssa, siitäkään en oikein pidä.
Mutta nyt ollaan sitten nautittu ulkoilusta ihan niin sanotusti "kybällä". Oltiin muun muassa hiekkakuopilla juoksemassa. Siellä minä juoksin ja kaivoin kuoppia ja taas juoksin, sitten vähän kiipesin ylös ja alas ja taas juoksin ja kaivoin. Kyllä meillä oli kivaa! Tässä muutama valokuva riemuistani (klikkaa kuvaa niin aukeaa isompana) :

Juniorikin oli mukana ja kisailimme yhdessä, katsohan näitä:

Tuon riehumisen jälkeen olinkin vähän kuumissani, joten hakeuduimme vielä virvoittavien vetten äärelle:

Kesähuveihini kuuluu myös mustikoiden poimiminen. Olen siinä hyvin taitava ja nopea. Matten kanssa käyn poimintareissuilla. Mattella on omituinen tyyli. Hän kerää mustikat ensin pikkuisiin purkkeihin vasta kotona syötäväksi, ehkäpä hänen suuvärkkinsä ei sovellu muunlaiseen mustikan keruuseen, sääli. 

Meikäläinen taas on varsinainen tyylilyyli mitä tulee mustikan keruuseen (ja muuhunkin..). Meitsi syö mustikat puskasta suoraan massuun ilman mitään välietappeja. Yleensä heitän itseni mahalleen mustikanvarpujen keskelle ja sieltä rennosti hamuan lähimarjat suukkeliini. Puikkonokkani on tähän puuhaan erityisen sopiva. Sitten siirryn ja sama kuvio toistuu. Olen kehittänyt tyylistäni lähes taidetta - saa vapaasti lainata ideaa ja koklata.. :) Mustikanvarpujen seassa makaaminen ja marjojen hamuaminen onkin yksi kesän kivoimmista iloistani. Eikä ole pahitteeksi terveydellenikään. Syö sinäkin mustikkaa, verisuonesi kiittävät!

Edellisessä postauksessa kerroin pentukurssista. Ollaan kuluneella viikolla harjoiteltu niitäkin juttuja, muttei mitenkään 'veren maku suussa' kuten Matte asian ilmaisi. Minulla on nyt jonkinlainen käsitys paikasta nimeltä SIVU. Se on luullakseni siinä vasemman pohkeen lähiseudulla. Matte joskus mutisee, että pemppuni on vinksin vonksin, kun pitäisi olla Matten kanssa samansuuntaisesti, mutta 'Sou Whottia, Matte', sanon minä, kyllä se meikälikan pemppuli siitä asettuu ja suuntansa löytää, kun vaan jaksetaan harjoitella.

Vanhoja juttuja muistutellaan mieleeni päivittäin, ISTUmista ja TÄNNEä ja MAAHAN menoa muun muassa. Kaikki sujuu hienosti, paitsi tuo maahanmeno on minusta edelleen jotenkin vastenmielistä. Painaudun kyllä maahan jos on ihan pakko (lihapullaa luvassa), mutta sitä ennen koitan josko muilla konstein heruisi.

Olen muuten oppinut olemaan paikallani kun minulle sanotaan PAIKKA.Taisin yllättää Matten osaamalla, kun sitä ei ole minulle erityisesti opetettu. Olen vain pannut merkille että hän sanoo aina Paikka kun toivoo minun olevan aloillani. Taidan olla aika hoksaavainen tyttö? :D Sitä sanaa käytetään muun muassa kun minua kytketään hihnaan tai vapautetaan lenkillä. Lisäksi sitä käytetään kaikenlaisissa ns. hoitotoimenpiteissä, punkinpoistossa ja korvien tutkimisessa. 

Olen muuten alkanut kestämään tuollaisia 'hoitojakin' aiempaa paremmin ja huomannut ettei minulle yleensä tapahdu mitään pientä epämukavuutta kamalampaa, niinpä olen nykyisin aika hissukseen kun minua käsitellään. Ja lopussa kiitos seisoo, sillä sitten minua kovasti kiitellään, kun kaikki on valmista.

Ja ai niin: Perjantaina oli taas merkkipäiväni. Nimittäin perjantaina minä täytin 13 viikkoa! Olen siis asunut kotona "jo" kuusi viikkoa (=1½ kk!!) ja se aika on kyllä mennyt yhdessä hujauksessa! - Ja tässä minä saan synttäripusun 13 viikon merkkipäivän kunniaksi, mukavaa!

Pentukurssilla (1)

Männä päivänä astui meikälikkakin koulunpenkille. Nimittäin kotiväki oli ilmoittanut minut pentukurssille! Otsikkoaiheina jo etukäteen ilmoitettiin olevan: "luoksepäästävyys, oikea-aikainen palkitseminen ja vapaa-käsky, eri palkitsemistavat,sivulle tulo, paikalla olo, luoksetulo, katsekontakti, kontaktin pitäminen".
Oli hauska huomata että osasin jo osan harjoituksista. Osasin istua ja tulla luokse kutsusta kuin vettä vaan, eikä siinä edes ympärillä oleva hälinä minua häirinnyt. Sain jopa kehuja kouluttajalta osaamisestani "hienosti sujuu!".
Kurssilla harjoitellun Maahan-käskynkin osaan, periaatteessa, mutta kävikin ilmi, että painan pyllyni maahan vähän väärässä järjestyksessä. Minä isken pyllyni maahan ensin ja vasta sitten seuraa hartiaseutu. Kun pitäisi kuulemma niin päin että ensin laskeutuu hartiaseutu ja sitten pylly. Syy on se, että jos tekee kuten minä teen, niin sitten siinä on ikään kuin kaksi käskyä yhdessä, istu (ensin) ja maahan (toiseksi), kun kyse on eri käskyistä. Tätä meidän pitää vähän työstää ( - taikka jatkaa vanhalla mallilla, hmm..).

Myös kontakti oli kurssin aiheena. Minulle on kyllä tullut tavaksi ottaa katsekontaktia hihnan toiseen päähän - toisinaan otan itsekin, mutta ainakin jos minua kutsutaan, kun sitten voi olla jotain kivaa tiedossa ja minun kannattaa olla tarkkaavainen. Kontaktin ottaminen on minulle siis jo tuttua kauraa (en saa ruokakippoanikaan ilman kontaktiharjoitusta!), mutta sitten kun olisi pitänyt kontaktissa pitempään killittää Mattea, niin sitten kyllä kärsivällisyyteni herpaantui, koska ympärillä oli niin paljon kivaa. Sivusilmällä näin ja kuulin Matten hyppivän ja vinguttavan lelua, mutta en millään malttanut häntä katsella kun häntähän voin katsella kotona myöhemminkin. Oli paljon kivampaa katsella koirakavereita ja niitä ihmisiä kentällä. Voi olla kylläkin että minulta silti odotettiin jotain muuta kuin sitä veuhtomista, täytyypä pohtia ensi kertaa varten.


Ihan uusi asia oli SIVU. Eli paikka ohjaajan vasemman jalan vieressä. Sellaisen paikan olemassaolosta minulla ei ollut mitään käsitystä. Aika mukavalta paikalta kyllä vaikutti, kun siihen päästyäni sain joka kerta kehut ja herkun. Täytyypä huomenna kerrata, että missä se paikka olikaan.


Ja ihan viimeiseksi oli säästetty paras. Nimittäin pentupeuhu! Meidät pennut päästettiin vapaiksi sisällä hallissa ja saimme peuhata sielumme kyllyydestä. Pikkupennut pistettiin omaan aitaukseensa ja meidät isot (minäkin olin siis isojen puolella, haha) omalle puolellemme. Hihnat irti ja sitten juoksimme ja juoksimme, ympäri ja ympäri. Välillä pysähtelin myös mukavilta näyttävien ihmisten tykönä rapsuja hakemassa. Rapsutirapsun! Ensi viikolla uudelleen!

Filmi: Iltalenkillä

Tjenare kompisar & terve kaverit! Tämän kertaisesta päivityksestä voisi todeta että lyhyestä virsi kaunis, en nimittäin aio tarinoida tämän enempää. Piipahdin vain lataamassa sivulle pari filminpätkää eräältä iltalenkiltä. Sekä lisäksi yksi automatkailupätkä :) Sipsipussi auki, limut kehiin, hyvä asento, katso ja nauti! :D Hau hau ja Vuh!
Terkuin; Wiima Wiipottaja Wimppu Wesirotta Pehmukka Kukkanen :D (12 vkoa ja risat)

Vettä, sadetta ja vettä sekä luoksetuloharjoituksia

Sataa sataa ropisee, vesi vedempi vesin, tilitili tom. Suihkussa nimittäin. Ja ulkonakin (kuten melkein joka päivä tänä kesänä). Mutta aamupäivällä jouduin siis suihkuun, koska turkissani oli jotain selittämätöntä 'tuoksuvaa' ja Tarttuvaa mähtäriä, josta kukaan ei tiennyt mitä ihmettä se oikein oli. Ja tämä oli kuulkaa ensimmäinen kertani suihkussa! Tassuja nyt on huljuteltu ennenkin, mutta tällä kertaa kastuin siis kokonaan. Kummallista miten epämiellyttävää se oli esim uimiseen verrattuna! Husse tuli suihkukaappiin mukaan ja Matte peijakas valokuvasi. En päästänyt ääntäkään, mutta kiersin suihkukaapin reunoja kuin susi. Olemmehan sentään sukua, minä ja susi siis. Tässä kuva minusta suihkukaapissa, en järin iloiselta näytä. Kiinnitä eritoten huomiota korviini, joista toinen osoittaa itään toinen länteen, en usko että temppu onnistuu kaikilta?:

Mutta osaan myös arvostaa puhtautta. Nimittäin suihkunraikkaana olikin sitten ihana ottaa päivätorkut ulkona terassilla. Eikös tekisikin mieli palluttaa tämän näköistä pehmoposkea? :)

Mutta sitten kävi niin että kaikki tapahtui ikään kuin uudelleen! Vähän niin kuin elokuvassa Päiväni Murmelina. Onko sinulle joskus käynyt niin? Jouduin nimittäin myöhemmin päivällä - pahus vieköön - taas suihkuun, mutta tällä kertaa vahingossa! Luepa alta:

Lähdimme Matten kanssa lenkille. Mattella oli mielessään myös luoksetuloharjoitukset, joka on kivakivaa! Tarkoittaa sitä, että minä saan laukata vapaana (jee!!) , kunhan käyn morjestamassa Mattea kun käsky käy. Tällöin minut myös aina ruhtinaallisesti palkitaan. Suuntasimme lenkkimme sorakuopille ja sinne päästyämme pääsin vapaaksi, enää ei ollut pelkoa autoista.

Matte kehui, että tottelin hurjan hienosti. Tulin luokse kun käsky kävi ja pidin muutenkin huolen siitä, ettei hän hävinnyt näkyvistä. 

Vain kerran minulle sattui vahinko. Sorakuopan reunalla, vesirajassa, oli hirmuisen kiinnostavia hajuja enkä huomannut Matten häviävän näkymättömiin. Haistelin aikani, ja sitten tajusin etten enää näe Mattea missään. Minun tuli vähän hätä. Juoksin vauhdilla tulosuuntaamme, mutta kuulinkin tutun äänen huutavan nimeäni toisessa suunnassa. Vauhdissa korjasin suuntimaa ja laukkasin kohti ääntä. Pydähdyin vielä kuuntelemaan äänen suuntaa ja lopulta hänet löysin. "Matte, et saa noin hävitä minulta!", toruin häntä samalla kun olin superonnellinen hänen löytymisestään.

Matte kertoi minulle menneensä piiloon kun en tullut ja oli nähnyt poukkoiluni koko ajan sieltä pensastaan. Hän kertoi vain halunneensa että minä tulen hänen luokseen eikä hän minun luokseni. En tiedä mikä älli siinä sitten oli, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, löysimme toisemme. En kyllä päästänyt Mattea sitten tämän jälkeen enää kovin kauaksi näkyvistä ettei taas saa päähänsä mennä piiloon. Hmph. Tässä pari kuvaa, kun laukkaan luokse Tänne- kutsun kuultuani (klikkaamalla isommaksi):

Mutta, piti kertomani siitä päivän toisesta suihkukerrasta. Tällä kertaa se tuli taivaasta. Nimittäin kesken lenkkimme, aivan ilman ennakkovaroituksia taivas aukeni. Vettä tuli kuin sen kuuluisan Esterin hännän alusesta. Sitä tuli niin paljon ettei enää tiennyt missä meni tie ja missä meni joki. Vaikkei jokia kartan mukaan tällä paikalla kuulunut olla ensinkään.

Ja entäs minä sitten. No, minä sain ne päivän toiset suihkut :P Voin kertoa etten ihan likettänyt tätäkään suihkua.. (tasapuolisuuden nimissä mainittava että niin kastui Mattekin.. ;D )

Tiet olivat hetkessä muuttuneet kuravelliksi tai peräti joenuomiksi:

Hankkiuduimme kotiin niin pikaisesti kuin pääsimme, mutta ehdimme kuitenkin kastua ihan läpikotaisin. Kuulin Matten iloitsevan mukaan nappaamastaan sadehupparista joka suojasi häntä ja kameraa, mutta kuulin hänen myös kiroavan sitä että farkut kastuessaan alkoivat painaa niin paljon että ne olivat kuulemma pudota hänen päältään vyön unohduttua. Silloin minua kelistä huolimatta hieman hymyilytti :)

Lopuksi kuitenkin, kotona terassilla sateelta suojassa ja taas elämä hymyilee (vaikka aurinko ei). Toivon kuitenkin että tämän päivän suihkuttelut olivat nyt sitten tässä. Paitsi tassunhuljutusta saattaa edessä olla, pahoin pelkään...

Kolme kuukautta, 12 viikkoa - täynnä!

Meikämimmi täyttää tänään kolme kuukautta! Se nyt ei tiettykään ole maailmankaikkeuden mittakaavassa vielä kovin paljon mutta on tässä nyt sitten jo ehditty hieman maailmaa nähdä.
Tämä kolme kuukautta tuntuu olevan meidän koirien elämässä jonkinlainen virstanpylväs ja tähän on liittynyt kaikenlaisia riittejä, joita aiempiin merkkipäiviini, kuten 2 kk päivänä, ei ole liittynyt.

Ensiksikin, kolmen kuukauden merkkipäivääni edelsi jo joitakin päiviä sitten yksi superikävä juttu, jonka nimi oli 'Madotus'. Ei kyllä kuulosta kivalta nimenkään perusteella, vai mitä meinaat? Voin kertoa että oli vielä ikävämpää. Suuhuni tungettiin pipetti täynnä pläähmakuista töhnää. Koitin vikuroida pois, mutta keksivät peijakkaat että Husse pitelee minua paikallaan ja Matte tunkee tököttiä suuhuni, niin en minä siitä mihinkään päässyt. Lopuksi tökötti kai päätyi suurimmaksi osaksi massuuni, mutta osin myös partakarvoihini ja ties minne.
Matte sanoi tänään, että vieläkin on muistona kipeä peukalo tuosta tilanteesta, kun vahingossa taisin käyttää naskalihampaitani vähän liian kovin.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä se ei ollutkaan niin kamalaa, luulen että sen teki kamalammaksi se kun vikuroin ja väänsin, niin joutuivat minua niin kovin pitelemään. Ja sainhan minä sitten herkkupalan palkinnoksi. Kaikki hyvin loppu hyvin. Taitaa olla opettelemista tässä hommassa vielä sekä minulla että myös kotiväellä. Jos sinulla on hyviä niksejä tähän hommaan tulevaisuutta silmällä pitäen, niin kirjoita kommenttiin, kiitos! :)

Tänään sitten varsinaisena merkkipäivänäni oli sitten mukavampaa tiedossa. Pääsin nimittäin eläinlääkäriin! Sekös vasta olikin hauska paikka! Ensin köröteltiin autolla lääkäriasemalle ja tässä sitä mennään:

Ja kun pääsimme eläinlääkärin ovesta sisään, mikä ihana hajujen maailma vastaani tulikaan. Koiria, kissoja, uusia ihmisiä ja vielä jotain tuntematonta, kaikkia näitä tuoksuja ihanassa sekamelskassa. Päässäni soi oikea tuoksusinfonia. Odotushuoneessa tapasimme pienen mäyräkoiran ja suurtakin suuremman alaskan malamuutin, joka oli komea koira, sitä ihaillen katselin, samoilta seuduilta kun tässä tullaan, pohjoisesta. Olisin kaikkia kovin halunnut tervehtiä ja pyörinkin ihan hyrränä, kuten Matte tapaa sanoa, mutta sitten minua pyydettiin rauhoittumaan ja istuen katsomaan. Käskystä yritin pitää pienen peppuliinini lattiassa ja paljon se siinä pysyikin, mutta sitten välillä oli taas vähän yritettävä syöksähdellä josko jo pääsisi vaeltelemaan - ei päässyt. Ei se mitään, kiva oli katsella istuenkin ja kuunnella mukavia ääniä.

Lääkärinhuoneessa minut nostettiin pöydälle. Korvani tutkittiin, silmät, jalat, kaikki muutkin. Olin kuulemma "juuri sopivassa lihassa", eli en liian pallero enkä liian luipero, vaan sopivasti passeli. Ja sitten minuun pistettiin piikillä rokotteita, eikä se tuntunut kamalalta sillä minä mutustelin samalla naksuja joita kiltti lääkäri minulle tarjosi.

Eläinlääkäriltä tultuamme tapasimme vielä pari tuttua ja sain kunnon rapsut molemmilta, joten tämä oli oikein onnistunut reissu. Kuukauden päästä taas, tehosterokotus, ja meikämimmi oikein odottaa sitä jo!

Tässä vielä viralliset ja torelliset kolmekuukautiskuvat minusta:

Aijuu, meinasi kokonaan unohtua, katsopa mitä löytyi pihavesikupistani, sillä oli varmaan myös ollut jano. Husse pelasti sen ja se pääsi takaisin vilvoittaville, sateesta märille ruohoille.