keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Liebster Blog palkinto

Hauska yllätys oli kun blogikaverimme Lupu ja emäntänsä Jenna muistivat meitä tällaisella oikein sydämellisellä palkinnolla! Kiitoksia paljon teille ja minäkin seuraan innolla ja mielenkiinnolla teidän blogianne, kun on hauska lukea saman ikäisen lapparin touhuista kun asiat ovat niin tuttuja. Wiima huutelee vieressä että kirjoittaisin Lupun myös olevan myös kuvissa varsinainen pikku-komistus ja ilo silmälle, sanoo Wiima-typykkä ;D

"Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. 

 Varsinaista hommaahan tässä ei ole, vaan säännöt kuuluvat näin: 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 
2.Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Olen aika uusi bloggaaja - tai siis tämän puoli vuotta olen kesästä asti ollut kun teki mieli alkaa pitää "päiväkirjaa" elämäni ensimmäisestä koiraemännyydestä ja koirulini kasvuvaiheista. Mutta tässäkin ajassa on minulle ehtinyt suosikkeja tulla. Suosikkiblogini pyörivät aihepiiriltään koirien, valokuvauksen ja kirjojen maailmassa, sillä ne aihepiirit ovat itselleni tärkeitä. Päätin palkita ja nostaa esille koirablogeja sekä yhden valokuvablogin:

Niuniun nurkkaus - tässä blogissa seikkailee hurmaava paimensukuinen lapinkoira, jonka emäntä ottaa aivan ihania oivaltavia kuvia. Kuvien aiheena tietenkin Niuniu söpöliini itse ystävineen, mutta myös kauniita luontoaiheisia kuvia.

Turkistarha - on kiva blogi. Tässä blogissa ilostuttavat myös kauniit kuvat komeista koirista - Ciran siniset silmät <3 :). Sekä tykkään tosi paljon tämän blogin kirjoitustyylistä. Pohdiskelevaa, rohkeaa, humoristista ja kekseliästä samanaikaisesti.

Röllin sydän - nimisessä lämminhenkisessä blogissa seikkailee tietenkin Rölli, kaunis kermanvärinen lapinkoira. Tätä blogia seurailen myös mielenkiinnosta lappalaiskoiran touhuja kohtaan; kivoja kirjoituksia ja kuten edellisissä, tässäkin on mukavia kuvia.

Suomenlapinkoira Lumo -  on Wiiman siskon sivusto. Sitähän me tietenkin seurataan silmä kovana jotta tiedetään mitä siskon elämässä tapahtuu. Sekä tiettykin ihaillaan sisko-kullan kuvia!

Picture of the Day - on jotain ihan muuta kuin koiria. Valokuvaharrastajana haluan muistaa yhtä suosikkikuvablogia. Tässä blogissa on kauniita ja kekseliäitä kuvia aiheena kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä. Blogi päivittyy päivittäin ja en voi kuin ihmetellä mistä Sirpa ammentaa aiheensa, jotka hän taiten tallentaa.






torstai 15. marraskuuta 2012

Silmätulehdusta ja painotietoja (6,5 kk)

Wiima on saanut elämänsä ekan lääkityksen runsaan puolen vuoden iässään. Sen silmä punoitti ja  hieman vuosi. Vuoto oli aluksi vesimäistä ja koitimme hoitaa sitä pyyhkimällä silmää vedellä, mutta kun vuoto muutti muotoaan paksummaksi niin eläinlääkäriinhän sitä oli mentävä.

Silmätulehdus -vihulainenhan siellä oli ja silmäsalvaa lääkitykseksi määrättiin. Kahden viikon kuuri muuten, aamuin illoin, pitkä aika! Hieman jännäsin mitä se Wiima tykkää kun aletaan silmää  lääketuubilla sohia, mutta hänpä istui paikallaan kauniisti kuin patsas.
Vieressä odottavista palkintoherkuista saattoi olla hyötyä :)

Samalla tuli pimu punnittua eläinlääkärin vaa'alla ja viisari nousi 15,1 kiloon. Lääkärin kommentti Wiiman mitoista oli että pimulla on "erinomaiset strategiset mitat; hieman hoikahko, ei haittaisi vaikka vähän tulisi lisäpehmustetta kylkiin, mutta pentuna hoikkuus on hyvästä - nivelet ja kasvavat luut säästyvät". Hyvä tietää - sitä kun tulee aina kokemattomuuttaan itse ihmetelleeksi, että onkos tässä tullut ruokittua koiraansa liikaa vai liian vähän vai kenties - kuten osoittautui - juuri sopivasti. :)


Niin ja PS, meidän Wimppukin löytyy nykyisin Lappalaiskoiragalleriasta Linkki
Lappalaiskoiragalleria, pääsivulle Linkki

lauantai 10. marraskuuta 2012

Lauantain aamulenkki

Lauantaiaamun lenkillä isännän kamerasta. Löysimme muuten uuden reitin tosi kivoissa maisemissa. Koiranomistamisessa on se(kin) hyvä juttu, että lähiseudun kaikki polut ja reitit tulevat pikkuhiljaa tutuiksi :)

Ja PS: hauskaa tiedossa tulevina viikonloppuina;
Viikon päästä mennään viikonloppukurssille opettelemaan klikkerin käyttöä.
Ja sitten siitä viikon päästä osallistumme ohituskurssille Turussa. Wiima kulkee hihnassa nätisti ja ihmiset se osaa ohittaa mallikelpoisesti, niin pyöräilijät kuin muutkin menijät. Mutta vastaantulevat koirat kiinnostavat aika lailla ja tavoitteeni on että Wiima oppisi hihnassa kulkiessaan suhtautumaan muihin koiriin suhteellisen välinpitämättömästi. Tuolla kurssilla saataneen harjoittelua tähän asiaan.




maanantai 5. marraskuuta 2012

Maneesissa treeniä ja kakkahommia

Sunnuntaina siirryttiin sitten harjoittelemaan sisätiloihin, harjoittelemaan arkitottelevaisuutta siis. Taikka itse asiassa ei vielä siirrytty - ulkokentälläkin käydään niin kauan kuin kelit sallii, kenttä lumeton ja niin edelleen. Mutta tästä sunnuntaista lähtien on mahdollisuus kerran viikossa harjoitteluun myös sisätiloissa, paikkana ratsutallin maneesi.Tuo ratsutallin tarjoama tila aiheutti meille Wiiman kanssa yllättäviä lisähaasteita, niistä haasteista lisää alempana..
Sisäharjoittelu maneesissa on itseohjautuvaa, eli voipi harjoitella mitä päähän pälkähtää - ja harjoitusaiheet tulevat varmaan riippumaan paljon siitäkin keitä kentällä on paikalla. Toivon että joskus olisi koossa sopiva poppoo ohitusharjoituksiakin varten.

Tällä kertaa paikalla oli useampi agilityharjoittelija sekä meitä tottelevaisuuspuolen (huitasen nyt minut ja pennunkin surutta tuohon kategoriaan :D ) porukoita kaksi, me siis Wimpun kanssa sekä jo pitkälle (siltä näytti ainakin) ehtinyt 'TOKO-bokseri'. Oli mukava katsoa sitä bokserin ja ja ohjaajan iloa heidän yhteistyössään. Me Wiiman kanssa harjoittelimme arkitottelevaisuutta, tällä kertaa paikallaoloa istuen ja maaten, seuraamista ja sivulletuloa.
Wiima toimi oikein mukavasti paitsi seuraaminen kyllä kärsi ihanista tuoksuista maneesin lattialla! Hevosen lanta on selvästikin yksi Wiiman "herkkuruuista" - kaivoin nimittäin aika monta lantapalleroa sen suusta, yäks! Enkä selvästikään seuraamisharjoituksessa ollut Wiiman mielestä kiinnostavampi kuin lantapallot, jotka olivat siis kiinnostavampia - miten mieltä ylentävää, muissa harjoituksissa sentään pimun kiinnostus onneksi säilyi.
Jos jollain lukijalla on vinkki miten saada Wiima iloisesti sivuttamaan lantapallot niin vinkkaa kommentti-ruudussa, kiitos! Ja olihan siellä maneesin purujen joukossa myös esim porkkananjämiä ja muitakin hevosten (ja Wiiman) herkkuja, joten ei ihme että mimmin pää meni sekaisin tuoksusinfoniassa :D En tiedä oliko muiden (aikuis)koirien massut tupaten täynnä kun en huomannut tätä samaa herkkuongelmaa muilla koirakoilla..

Mutta herkkutuoksuista huolimatta treenit sujuivat hyvin eikä Wiima häiriintynyt muista koiristakaan niin kauan kun eivät olleet ihan vieressä. Ja mikä hauskinta - pääsimme myös kokeilemaan yhtä agilityestettä, eli putkea! Kivaa! Ensin putki tuntui Wiimasta vähän epäilyttävältä ja se koitti juosta sen ohi, mutta kun lyhensimme putkea hieman, niin pumps juoksi pikku Wimppuli putken läpi häntä heiluen luokseni, joka kökin putken toisessa päässä - ja sittenpä se innostui ja meni putkea edestakaisin ja tuntui pitävän sitä hurjan hauskana juttuna! Ensi kesänä ruvetaankin opettelemaan  agilityhommia! :D

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kysymyksiä ja vastauksia

Jaahas - Niuniu emäntineen heitti meitä kysymyshaasteella!
11 kysymystä joihin olisi määrä vastata sekä sitten 11 omaa kysymystä (alempana postauksessa) seuraaville haastetuille. Saamani kysymykset ovat vastauksineni tällaiset:

1. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: koirasi luonnetta kuvastava kuva?
Olen heti vähän tottelematon ja heitän tähän yhden kuvan sijasta sarjan:

2. Koirasi erikoisin lempinimi?
Kuikka! Lienee vääntynyt siitä kun Wiimasta piti ensin tulla Kukka, mutta siitä tulikin sitten Wiima (Kukkanen) - oletan että tuo Kuikka on vääntynyt Kukkasesta taikka sitten se on ollut vain muuta hassua vääntelyä. Tämä nimi iittyy hali-riehulässytyshetkiin.
Lempinimien lista on kyllä varsin pitkä. Wiima Wimps Wimpsis Wimppu Wimppuli Wiipottaja Pumppeli Kukkanen - ja niin edelleen.. :D

3. Muistatko, minkä rotuisen koiran halusit ollessasi ala-asteella (olettaen, että silloin jo oli koirakuumetta)? Jos sinulla oli jo koira, mitä muita rotuhaaveita oli? Koirakuumetta oli, tosi kovaakin. Mutta olin allerginen ja minulle ei pitänyt koskaan omaa koiraa tulla. Joten mukana kulki mielikuvituskoirien lauma - vanhempien kanssa uimahallissakin kesti ennen kuin itse ehdin altaaseen kun ensin piti altaan reunalta vuorotellen käskeä sinne mielikuvituskoiralaumani, johon muistaakseni ainakin kuului dalmatialaisia! Isompana allergiani helpotti huomattavasti, aikuisiällä melkeinpä poistui, mutta kun puhetta koiran ottamisesta tuli niin kävin kolme vuotta siedätyshoidossa lääkärillä kosken halunnut riskeerata omaa terveyttäni enkä myöskään koiran elämällä ja kohtalolla leikkiä.
Ja siedätyshoito on kuulkaa kummallinen juttu, nimittäin pumps, allergiaoireita ei ole. Ihmeellistä tuo lääketiede. Ja ihanaa - enpä arvannut pikkutyttönä mielikuvituslaumani kanssa että jonain päivänä itselläni oma karvakorva olisi! Olen muuten aina tykännyt myös terriereistä, varmaan johtuen siitä että sellaisia on lähipiirissä aina ollut.

4. Koirasi epärodunomaisin piirre? Minusta tuntuu että Wiima on hyvin tyypillinen lapinkoira: iloinen, vallaton, touhukas, rauhallinen, utelias, kiltti, nöyrä, itsenäinen, huumorintajuinen, säänkestävä - kaikki samassa paketissa! ---   Paitsi, tulikin mieleen nämä jutut: A) Wiima tykkää vedestä ja vesileikeistä, myös ui mielellään ja B) sillä on Aina jotain suussa, nappaa orapihlaja-aidanlehdetkin suuhunsa ohikulkiessaan - onko nämä tyypillistä lappalaisuutta?? Nuo ominaisuudet saattavat johtua siitäkin, että Wiimalla on ehkä lapsuudesta johtuva harhaluulo että se olisikin noutaja - nimittäin niin tiiviisti se vietti ensimmäisen kesänsä vesipeto-labbiksen kanssa :)

5. Haluaisitko koiranomstajana asua jossain muussa maassa?  Enpä taida, viihdyn täällä saaristossa ja täällä on koirankin hyvä olla. Mutta minulla voisi olla vapaa-ajanasunto jossakin PohjoisSuomessa, Norjan Lapissa tms. Siellä sitten saapikkaat jalassa kamera olalla vaeltelisin Wimppulin kanssa niissä upeissa maisemissa ja se tuntisi olonsa kotoisaksi (edellyttää etteivät palkkatyöt häiritsisi harrastuksiani niin kuin ne nyt tekevät :) )

6. Koirasi suurin haaste koulutuksessa? (Tarkoittaen temppuja/agia/tokoa perusarkitoimivuuden sijaan.) Wiima on vasta pentu ja koska se on eka koirani niin minulla ei ole kouluttamisesta oikeastaan kokemusta. Nuo "oikeat lajit" eivät kuulu harrastuksiimme toistaiseksi, arkitottelevaisuuskentällä kyllä viikottain käymme. Suurin koulutushaasteeni lienen minä itse, etten menisi kaikessa kokemattomuuttani ns. p..e edellä :) Nimittäin se on minusta kiinni, jos Wiima ei jotain opi, niin innokas oppimaan se tavallisesti on ja yhteistyöhaluinen - siis yleensä, on niitä kyllä yhteistyöhaluttomiakin hetkiä riittävästi koettu :D

7. Koiranomistamisen parhaita hetkiä ovat...? Kyllä ne ovat ne yhteiset tekemiset ja ulkoilut. Ne hetket kun koira kieli roikkuen hymyilee päin naamaa kertoen olevansa onnellinen juuri siinä hetkessä.

8. Suosikki koiraleffa? Viime jouluna tuli tosi tarinaan perustuva elokuva nimeltä Eight Below (http://en.wikipedia.org/wiki/Eight_Below) js tykkäsin siitä kovasti.

9. Jos koirasi olisi joku muu eläin kuin koira, mikä eläin se olisi? Miksi? Kissaa siinä ainakin olisi, sillä olen aina ajatellut että Wiima liikkuu jotenkin kissamaisesti. Venytellessään köyristää selkänsä kissan lailla sen sijaan että venyttelisi kuten koirat yleensä.  Myös muu liikehdintä on jotenkin kissamaisen ketterää ja nopeaa. Sitten siinä on kyllä ripaus kettuakin, nimittäin Wiima on myös pikkuisen ovela ja kettumaisen leikkisä ja vallaton. Eikä ulkonäöltäänkään ketusta kaukana :)

10. Miten päädyit juuri siihen rotuun, joka sinulla on? Allergiasiedätyksen aikana oli kolme pitkää vuotta aikaa miettiä. Ja montaa rotua mietimmekin. Pitkän aikaa oli ykkösenä yksi toisenlainen suosikkirotuni, eli borderterrieri. Tämänrotuinen hoitokoira meillä aina silloin tällöin vieraili ja se oli (ja on) meille tosi rakas. Mutta silti kaiversi että olisiko vielä jokin muu rotu jota en edes osannut ajatella.
Törmäsin tutkimuksissani suomenlapinkoiraan ja sen luonne ihastutti heti - siinä olisi meidän koiramme! Aprikoin kuitenkin, sillä googlaillessani ja näyttelyissä näkemäni lapinkoirat olivat hyvin paksuturkkisia ja itse hain hieman kevyempiturkkista rotua. Eräänä iltana taas asian parissa googlaillessani törmäsin kuvaan jossa oli ihan erityinen lapinkoira - ja ihastuin heti! Se oli muuten Nutukas Ursula (kuvalinkki Kennel Omituisen sivulle)! Ihmettelin, mikäs se tuollainen kevyemmän oloinen lapinkoira oli, ihana turkkikin ja kaunis rakenne. Silloin vasta löysin paimensukuisen lapinkoiran luokse - luin siitä,  otin yhteyksiä kasvattajiin, kävimme katsomassa niitä ja sitten päätimme että sellainen meille tulisi. Olin ihastuksissani siitä että siinä on koira, joka näyttää koiralta, ei jalostettu mitään liikaa eikä mitään liian vähän vaan juuri kaikki tarpeellinen plus ihanat lapinkoiran luonneominaisuudet. Emmekä ole katuneet päivääkään! On siis oikeastaan Ursulan ansiota että meillä on paimensukuinen lapinkoira, se johdatti minut jäljille :)

11. Miten juuri tämä koira päätyi luoksesi?  Olimme keskustelujen jälkeen varanneet pennun Villi-Joikhuilta tietystä pentueesta. Toivoin tyttöä - ja valinnanvaraa oli sillä pentueessa olikin kahdeksan tyttöä ja kaksi poikaa. Ne olivat kaikki ihania mutta kaksi tyttöä oli pienempiä kuin muut ja ne "vetivät" minua puoleensa. Niiden välillä valinta osui Wiimaan sen ihanien valkoisten sukkien vuoksi sekä se vain tuntui omalta kavutessaan itse syliini kun kävimme niitä katsomassa.
Tässä kuva siltä käynniltä, Wiima on kolme viikkoa:


***

JA OMA HAASTEENI:
Sitten niitä omia kysymyksiä haastetuille - ne voisivat olla vaikka tämmöiset, katso alla. Tuli tosin hieman karsittua kysymysten määrää =)

1. Miten päädyit juuri siihen rotuun/rotuihin, joka sinulla on (lainaan tätä edeltä, sillä kysymys on hyvä)?
2. Onko koiraasi luultu jonkin muun rodun edustajaksi, minkä?
3. Millaisia asioita puuhaat koirasi/koiriesi kanssa? Harrastuksia ja muita yhdessä tekemisiä?
4. Mitä kuuluu koirasi ruokavalioon? Onko erityistä lempiruokaa?
5. Mieluisin valokuvasi koirastasi/koiristasi? (tai mieluisimmat, koska yhden valinta voi olla supervaikeaa..)
7. Mitä koirasi tykkää hoitotoimenpiteistä kuten kynsienleikkuu? Suihkutus? Hampaiden harjaus? 
8. Miksi koirasi/koiriesi nimi on se mikä se on? Oliko muita vaihtoehtoja nimeksi?
9. Mikä oli ensimmäinen asia tai taito jonka koirallesi/koirillesi opetit? 

Haastettuina ovat - no ehkä ainakin Wiiman sukulaiset, jos he lukevat blogiani - eli Lumo-sisko, Ronja-sisko, ja Lumo-täti pentuineen sekä kirjataan vielä Lupu ja Riemuloikka ja Turkistarha.  Ja of course kuka vaan joka kysymykseni luettuaan intoutuu vastaamaan :)

Niuniun Elinan tapaan taidan itsekin intoutua vastaamaan vielä omiin kysymyksiinikin, mutta en vielä, sillä nyt alkaa sormet olla puutuneita tästä näpyttelystä :)

Mukavaa syysviikonloppua!




tiistai 30. lokakuuta 2012

Painopäivitys, 6 kk

Wiima täytti 6 kuukautta viikko sitten ja sen kunniaksi punnitsimme pimun sekä mittasimme säkäkorkeuden. Enkä ollut uskoa mittanauhaani ja pyysin vielä isäntääkin varmistelemaan:
Wiiman säkäkorkeus olisi nyt mittauksemme mukaan 47 senttiä! (varsin epätieteellinen mittaustapa, joten 46-47 sentin huitteissa ainakin huidellaan).
Eli Wiima keikkuisi siten suurin piirtein suomenlapinkoiranarttujen säkäkorkeusasteikon ylärajoilla. 
Jännä nähdä miten paljon lisäsenttejä se ehtii keräämään ennen ekoja juoksuja.
Painoa sillä on nyt 14,1 kg.

Tuo säkäkorkeus oli todellinen hassu yllätys, siis se että mittaa oli niin paljon, olen nimittäin itse ajatellut ja luullut että meidän Wiima olisi suhteellisen Pieni lapinkoira. Se tuntuu niin pieneltä tirriäiseltä ja Oho, sitten yllättäen osoittautuikin amazoniksi :D

Strategiset mitat on päivitetty myös Wiiman painosivulle, jossa kehitys on nähtävissä:
 

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

LuntaLuntajaLunta

Paraisten Keskuspuisto on saanut lumihunnun ja sitä kävimme Wiiman (nyt muuten 6 kk !!)
kanssa ihastelemassa:





Tästä kuvasta näkee että 6 kk ikäinen Wiimakin tietää mitä tarkoittaa kun sanotaan "Paikka", siinä se istua kököttää siirryttyäni hieman etäämmälle kuvaamaan! Ennen pyyntöä kuitenkin yleensä tsekkaan häiriötekijät sillä jos nurkan takaa tulisi koirakko, niin näkisin mahdollisesti vain Wiiman hännänpään vilahtavan - koulutuskentällä tuo kyllä sujuu toisen koiran lähelläkin, mutta "oikeassa elämässä" maltti luultavimmin vielä pettäisi  :)


 





Tuo huvittavan kiinteä tuijotus johtuu siitä että Wiiman jokainen lihas on jännittynyt syöksähtämään kohta kuvan jälkeen heittämäni lumipallon perään! :)








Tästä kuvasta tuli mielestäni varsin onnistunut joten olkoon se Wiiman virallinen ½-vuotiskuva. Nimittäin tänä lumisena viikonloppuna Wimpun plakkarissa on 6 kk ja yksi viikko päälle! 
Onnea ihanalle typykälle toivoo kotiväki! <3 :)