lauantai 13. marraskuuta 2021

Onnea murunen - ensimmäinen syntymäpäivä!

Ajan kulkua, sitä ei voi pysäyttää ja tuntuu, että se juoksee nopeammin ja nopeammin koko ajan. Muutama päivä sitten saavutimme taas yhden merkkipaalun kun Tihku Pöp Pöppiäinen Pöplund täytti vuoden🧡! Pienestä tuli iso. Silti tuntuu, että ihan vasta hän tuli kotiin.

Tihku 8 viikkoa

Tihku yks vuotta

On ollut vauhdikas, ja raskaskin vuosi, mutta samalla niin antoisa ja ihana! Raskautta vuoteen tietenkin toi korona ja sen seurannaiset, mutta myös on pentuarki välillä aika raskasta. Mikään ei ole pennulle itsestään selvää, kaikki asiat täytyy pennulle opettaa ja välillä on myös opettamisen työkalut hukassa.

Välillä itsen valtaa epätoivo, ja ajattelee, että varmaan teen jotain tyhmää ja pilaan pennun, ja toisaalta kun katsoo muita pentuja, niin voi tulla ajatelleeksi, että miten noi osaa jo tommostakin, kun itse on vielä kaukana kyseisistä taidoista.

Mutta sitten kun huomaa, että arki alkaa sujua ja pentu tuhisee ihanasti sylissä, niin kaikki on ihanaa - samalla tajuaa, että kiire ja vertailu pois, sekä ettei ole mikään kiire mihinkään, tämä on meidän yhteinen ihana ystävyysmatka🧡.



Tihku 6 viikkoa, kasvattajan sylissä
Kuva: Minna Rinne, Erimoone


Tihku lähimetsässä 8 vkoa

Tihku on hauska persoona. Hän on jotenkin koko ajan niin iloinen ja onnellinen. Häntä heiluu iloisesti aina kun hänelle puhuu ja se heiluu kun hän itsekin puuhailee jotain. Vertailuna Wiima - hänkin on iloinen, mutta myös aika totinen - hän suhtautuu vakavuudella moniin asioihin, esimerkiksi työskennellessä tehdään töitä eikä hupsutella. Kun taas Tihkun mielestä pikku hupsuttelu ei ole koskaan huono vaihtoehto.
Nelijalkaperheenjäsenemme ovatkin monelta osin toistensa vastakohtia. Se on aika jännä juttu ja ihanaa, kun he ovat ihan omia persooniaan :) !


Tihku 8 kk


Tihku on ...

  • ...hyvä kommunikoimaan. Hän toimii assistenttina ja tulee luokse kertomaan kun Wiima haluaa ulos (tai sisään), kun uunikello soi, jos en heti nouse, tai jos jokin muu asia on Tihkusta vinossa. Tällaisessa tilanteessa hän tulee luo, kaapii tassullaan ja kun saa huomion, alkaa "kuljettaa" kohti havaintoaan.
  • ...leikkii mieluiten ihmisen kanssa. Jos Tihkulle antaa lelun, niin hän tuo sen ihmiselle ja haluaa leikkiä yhteistä leikkiä - nouto- ja vetoleikit on parasta. Se kuuluisa pierukaan ei lähde sieltä saharasta (kuten sananlaskussa) yhtä nopeasti kuin Tihku lähtee heitetyn lelun perään! Vertaukseksi hyvin itsenäisen Wiiman tyyli - hän nappaa lelun mukaansa ja aloittaa sillä oman leikin tiettyjä poikkeustilanteita lukuunottamatta.
  • ...kekseliäs leikkijä. Vaikka Tihku leikkii mielellään ihmisen kanssa, niin välillä hänkin toki leikkii itse. Silloin leikki on usein aika kekseliästä. Hän voi esimerkiksi ottaa pallon suuhunsa, pudottaa sen, jotta se vierisi ja sitten syöksyy itse perään. Ja sitten kuvio toistuu.
    Pentuna hänellä oli makuuhuoneessa hauska leikki: hän pudotti pallon vaatenaulakon trallien läpi ja sitten tassuilla ohjasi pallon trallien alta pois, ja taas uudestaan kävi pudottamassa pallon trallien alle, jotta pääsi taas ohjailemaan palloa. Hänen leikeissään on siis usein pientä, kekseliästä jujua ja Tihku vaikuttaakin olevan aika smartti koira!
    Joskin hän osaa erittäin hyvin myös ihan vaan suolistaa ja repiä kappaleiksi - näissä hommissa on yleensä kyse vain sekunneista 😅.
  • ...hauskalla tavalla röyhkeä. Tihkulla on "inkkarinimi" (saako niin nykyaikana sanoa? toivottavasti en loukkaa ketään) Aina Vähän Tiellä. Nimi kuvaa häntä erinomaisesti, koska hän on aina siellä missä tapahtuu, keskimmäisenä.
    Niin on Wiimakin, mutta kohtelias Wiima on hyvin tarkka siitä, ettei vaan ole ihmisen tiellä, mutta Tihku seistä jököttää tapahtumien keskipisteessä paikallaan. Tihku ei myöskään väistä silmäkontaktia tai käytä rauhoittavia signaaleja ihmisen kanssa keskustellessaan.  Tässä hän on täysin erilainen kuin Wiima, joka signaloi meille ihmisillekin rauhallisia aikeitaan.
    Koirien kanssa keskustellessaan Tihku kuitenkin käyttää signaaleja hienosti. Uskon myös, että Wiiman nöyryys ja Tihkun "röyhkeys" ovat myös luonteenpiirteen lisäksi sukupuolijuttu?
  • ...koirasosiaalinen, kyllä (ainakin vielä vuosikkaana). Tihku ei ole joutunut ikinä kahakkaan vaan hienosti viestii kukkoilevillekin uroksille olevansa pikku koiranen, mutta ei  kuitenkaan liian alistuvasti tai väistellen, vaan samalla innokkaasti leikkiin pyytäen. Lapinkoiraurokset eivät välttämättä ole kaikkein koirasosiaalisimpia, joten tässä varmaan tapahtuu muutosta iän karttuessa.
    • Yhden "melkein kahakan" muistan, mutta se oli oma vikani: olimme kolmen koiran voimin metsässä (Tihku ja tuttu uros ja vieras narttu). Päätimme ottaa koirista kuvan ja laitoimme ne istumaan vierekkäin. Tihku oli ponnistamassa pois paikaltaan, jolloin otin sitä pannasta kiinni, joka johti siihen, että Tihkun asentokieli muuttui ja tuttu uros, jonka kanssa oli hetki sitten leikitty, syöksyi kimppuun.
      Saimme koirat kuitenkin erotettua ja pienen rauhoittelun jälkeen päästimme ne taas vapaaksi ja kaikki sujui kuin ennenkin - ihmisen aiheuttama väärinkäsitys. Hyvä oppitunti siitä, miten pannassa kiskova koira näyttää uhkaavalta ja miten niitä konflikteja tuolla ulkoillessa syntyy.
  • ...ihmissosiaalinen. Kyllä, mutta missä määrin - en tiedä, riippuu määritelmästä? Tihku on "mammanpoika", viihtyy lähellä, tulee syliin ja kuten edellä kävi ilmi, myös kommunikoi taitavasti. Näin siis omien ihmisten kanssa.
    Vieraatkin ihmiset tervehditään iloisesti, mutta kiinnostus laimenee nopeasti ja vieraasta ihmisestä tulee Tihkulle nopeasti samantekevä. Tämä kyllä on paimenkoirille varsin tyypillistä. Wiima on samanlainen, mutta luulen, ettei Wiima ollut vieraita kohtaan pidättyvä vielä näin nuorena, tai sitten en osannut asiaa vielä tuolloin analysoida. Molemmat koirat ovat kuitenkin ystävällisiä ja avoimia ja tervehtivät ihmisiä iloisesti.
  • ... sylikoira. Jos sattuu istahtamaan sohvalle tai lepotuoliin, niin voi olla varma, että Tihku loikkaa syliin. Hän tulee kuononsa kanssa ihan lähelle, pussaa ja nuuskii hellästi naamaa ja korvia, ennen kuin lötsähtää maaten. Kovin pitkään hän ei kyllä sylissä pysy - hän ei pysy pitkiä aikoja paikallaan missään, paitsi yöllä nukkuessaan.
    Tihku tulee myös useita kertoja päivässä oma-aloitteisesti tervehtimään ja hyppää ihmistä vasten kahdelle jalalle. Siinä hän hymyilee ja katselee silmiin, niin että ihminen tajuaa alkaa rapsutella massun alta tai mikä vielä parempaa, selkäpuolelta lapaluiden tienoilta, silloin Tihku vaipuu transsiin :). 
    Tällainen sylikoira on meille myös uutta, koska vaikka Wiima on aina lähistöllä, niin hän ei ole ikinä tungetteleva eikä tule syliin. 
  • ...lähelläpysyvä. Vapaana ollessaan Tihku pysyy lähistöllä. Tai oikeastaan kaahaa kauheaa vauhtia poispäin, mutta sitten kaahaa samanlaista vauhtia takaisinpäin. Ja uudestaan ja uudestaan. Riistajäljelle Tihku ei lähde (lue kesän jäljestyksestä, LINKKI), mutta vielä en tiedä, mitä tapahtuisi näkölähdössä - tai siis perään kyllä ilman muuta korkealla saalisvietillään lähtisi, mutta koskakohan palaisi? Heti kun näköyhteys katkeaa vai milloin? Se kyllä vähän jännittää ja toivon, että saamme harjoitella irtioloa vielä paljon ennenkuin peura tulee irtiollessa näköpiiriin!
  • ...erittäin valpas ja reagoiva. Tihku näkee ja kuulee kaiken - ja myös sekunnin sadasosassa reagoi näkemäänsä. Iän karttuessa ominaisuus toki tasaantuu, kun asiat tavanomaistuvat, mutta vahva valppaus on luonteenpiirteenä. Tämä on eka kerta itselle kun työskentelen tällaisen koiran kanssa ja olen joutunut miettimään monet asiat uusiksi, ja oppinutkin itse samalla!
    Valppaus ja iso kiinnostus ympäristöön häiritsevät työnteossa (mitä se sitten onkaan - rallya, nenähommia - you name it) keskittymistä, mutta vaikka olen tämän asian edessä eka kertaa, olen melko varma siitä, että ajan kuluessa työnteon käytösmallit syvenee ja keskittyminen paranee. 
  • ... levoton. Tai miksi sitä nyt kutsuisi. Rauhoittuminen on välillä kiven takana. Onneksi moni asia ja tilanne on jo helpottunut, ja Tihku löytää rauhan joko itse taikka minun avustuksellani. Kuitenkin on päivittäin tilanteita edelleen, kun rauhan soisi löytyvän. Levottomuus tai stressi purkautuu piippailuna ja läähätyksenä, ja tarpeena liikkua koko ajan. Näin on esimerkiksi uusissa hallitreeneissämme, jossa työskentely jo sujuu, mutta tauot ovat vaikeita. Nämä taidot ovat meillä ongoing -harjoittelussa ja päivittäin vahvistan omaehtoista levollemenoa. Varmasti myös ikä tekee tässä osin tehtävänsä.
  • ... kiipeilijä ja tasapainoilija. Tihku ei vierasta erilaisia alustoja ja jotenkin luonteenomaisesti lähtee aina kiipeämään ylöspäin, jos sellainen paikka eteen tulee ja valitsee kiipeämisen tasamaan edelle. Hassua, mutta totta :).
    Jos alusta alkaa yllättäin kallistella ja "elää", Tihkun eka reaktio ei ole poishyppääminen (kuten Wiimalla) vaan tasapainoilu.


Yksivuotias Tihku Littoistenjärvellä tuulisena päivänä


Synttärisankarin lahja oli possu.
Se oli jo saman päivän aikana ilman sisälmyksiä, joten pääsimme viettämään myös hautajaisia. 



Juhlat vietettiin perhepiirissä. Lautasella jauhelihaa, luonnonjogurttia, porkkanatikkuja ja vähän nappulaakin.



Tällaisia ajatuksia vuosikkaasta Tihkusta. Hän on hyvin kultainen ja erityinen koira, ja olemme hänestä kovin onnellisia. Hän naurattaa meitä keksinnöillään ja tempuillaan ihan päivittäin 🧡🥰😊. 
Paljon onnea kullanmuru, vielä näin jälkikäteen!
Mitäköhän tuleva vuosi tuokaan meille tullessaan!


sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Herrrkullisia juttuja

Koitan pakata mahdollisimman hyviä herkkuja mukaan, kun on tarkoitus treenailla koirien kanssa. Tihkun kanssa on käyty rallytokossa ja alkusyksystä myös arkitaitoja kertaamassa. Niissä molemmissa tarvitaan lähtökohtaisesti nopeasti kurkusta luiskahtavia nameja, eli pehmeitä ja pieniä paloja, mutta myös niin herkullisia, että niiden eteen tekee mieli vähän työskennellä.

Wiima on myös ollut alkusyksystä vaihtelevasti rallyssa (vaihtelevasti = ei viikoittain) sekä lisäksi hänellä on ollut hajuetsintätreenejä, joissa ruokapalkan nopea nieltävyys ei ole samanlainen kriteeri.

Koiria kiittäessäni käytän myös leluja ja sosiaalista palkkaa, mutta tässä tekstissä jutustan nimenomaan herkuista.


Kongi ei ole meillä treeniherkku. Tässä siis herkutellaan muuten vain perjantain kunniaksi :).
Täytteenä taisi olla pakastettua, rusinatonta maksalaatikkoa.
Mums mums. Koirat olivat pitkän aikaa syömäpuuhissa.
Maksalaatikkoherkkuja ei jaella jokapäivä eikä edes viikottain, 
joten kannatti nuolla jokainen muru.


TIHKU

Tihkulle olen treeneihin tavannut keittää vuorotellen maksaa ja sydäntä. Maksan ostan siivutettuna (maksapihvit), joten ne kypsyvät nopeammin. Keitän niitä yleensä noin 30 minuuttia, sitä luokkaa. Mutta paremmin olen oppinut kypsyyttä arvioimaan siitä, että ensin kun maksapalat kiehahtavat, niin tulee vaahtoa pintaan ja kun vesi on taas kirkasta, maksakin on kypsää.

Sydämen keittoaika on pidempi. Voi olla, että lyhempikin riittäisi, mutta haluan, että se on kokonaan kypsä, niin olen keitellyt sydäntä hiljaisella tulella noin tunnin ajan.

Jatkokäsittely molemmille on sama - annan jäähtyä, pilkon pieniksi ja sitten vielä hetkeksi - n 20 min uuniin 100 astetta, jotta ne vähän kuivuisivat, mutta jäisivät pehmeiksi.

Sekä keitetty sydän että maksa ovat Tihkulle superherkkua ja ovat toimineet Tihkun palkkioina hyvin. Ne kiinnostavat lähtökohtaisesti häiriössäkin - siis ainakin paremmin kuin vaikka kaupasta ostettavat namit.


Pikku-Tihku viime keväänä hallitreeneissä opettelemassa hihnakäytöstä


Koiran herkkupannari

Viime viikolla bongasin netissä uuden reseptin, jota innostuin kokeilemaan, kun luin instassa, että Tihkun veli oli herkusta tykkäillut. Tämäkin oli menestys - nimittäin koiran oma pannari:

- 400 g nauta-sika jauhelihaa (itse käytin 350 g kananjauhelihaa kun sattui kaapissa olemaan)
- 3 kananmunaa
- eikä muuta

Sekoita kananmunat huolella jauhelihan joukkoon. Kananmunia ei siis pitäisi pystyä seoksessa enää näkemään, kun se on hyvin sekoitettu. 


Koiran pannari ennen ja jälkeen uunin

Levitä seos uunipellille tasaiseksi levyksi ja paista 225 n 30 minuuttia. 

Ota pannari uunista ja anna jäähtyä. Kun pannari on jäähtynyt, leikkaa pieniksi paloiksi.
Helpoiten tämä sujuu saksilla - ensin pitkiä suikaleita ja sitten suikaleet pikkupaloiksi. 


Tällaisia nameja niistä tuli. 
Sakset oli hyvä apuväline pilkkomisessa - parempi kuin veitsi.

Tällaiset mukanani vein Tihkun rallytokon hallitreeneihin (tokat hallitreenit tänä syksynä ja ekat meni melkolailla penkin alle kaiken muun ollessa niin jännittävää ja kuono kiinni maton hajuissa) ja jännitin kyllä aika paljon, että toimivatkohan herkut niin haastavissa olosuhteissa. Ja kyllä toimivat!! Erittäin hyvin! Ehdottomasti nämä maksan ja sydämen rinnalle vaihteluksi.


Rauhoittumisherkut

Rauhoittuminen on Tihulle vähän vaikeaa ja harjoittelemmekin sitä eri paikoissa. Rauhoittuminen alkaa sujua paremmin, mutta tuolla uudessa rallytokohallissa rauhoittuminen on aika vaikeaa - tekeminen sujuu, mutta odottaessa levottomuus nousee, ja piippaus ja läähätys alkaa. Onneksi sekin on aavistuksen helpottanut, tai ainakaan ei pahentunut ja muualla kuin tuolla uudessa hallissa, rauhoittuminen sujuu jo aika hyvin.

Syöminen rauhoittaa, mutta siihen ei kelpaa nuo pienet nopeasti nieltävät namit vaan koiran pitää saada tuntea syövänsä. Olen huomannut, että kuivatut kivipiirat ja kuivattu broilerin sydän sopii tähän tarkoitukseen todella hyvin. Tihku joutuu niitä oikeasti pureksimaan, ja se auttaa hermostuneisuuteen. 


WIIMA

Wiima ei pääsääntöisesti ole kovin ronkeli herkuissaan, joten sen palkkaaminen on helpompaa. Wiima on sterkattu narttu ja aina vähän nälkäinen.

Muistan kyllä Wiimankin nuoruudesta kertoja kun sille ei herkkuni maistuneet - esim yhdet nosetreenit, joissa hän käänsi päätään herkuilleni kun odottelimme etsintävuoroa ja olin kauhuissani, että miten ihmeessä nyt palkkaan. Hajuetsintä on kuitenkin Wiimasta niin kivaa ja löytöön kuuluu Wiiman mielestä herkuttelu, niin itse harjoituksessa herkkuni sitten kelpasivat :)


Vaihteeksi kolikkoetsintää eucalyptuksen sijaan :)


Wiimallekin keittelen toisinaan maksaa ja sydäntä - tai ehkä niin päin, että jos Tihkulta jää jäljelle, niin sitten ne saa Wiima. Olen ehkä vähän tullut laiskaksi tässä, koska Wiimalle kelpaa muukin. Kun Wiima oli ainoa koira ja nuorempi, niin sen treenit sujuivat myös pitkälti maksan ja sydämen voimalla.

Wiiman treeneihin voin paloitella mukaan myös ihmisruokaosastolta juttuja, esimerkiksi verilättyjä (myös pinaattilättyjä on hätätilanteessa kokeiltu, ja toimi :D !). Kuutioitu juusto ja joskus myös lihapullan tai nakkien palat voi löytyä treenitaskusta, mutta etenkin kahta viimeksi mainittua koitan vältellä niiden suolaisuuden vuoksi.

Wiiman kanssa käytän joskus myös kaupan valmiita nameja, juuri noita tonnikalapötköjä tai kanasuikaleita, jotka leikkaan pieniksi paloiksi. 

Yllä olevat koskee siis rallytokoa ja vastaavia juttuja, joissa namin nopea nieltävyys on tärkeää.


Hajuharrastuksissa harrastan aika paljon "superpalkkoja", jotka luon pieniin pakasterasioihin.  Löytöjä ei kertatreeneissä ole niin monta, joten palkkakin voi olla isompi, ja palkkapurkilla (purkki jossa on kansi ja joka yhdessä avataan) koitan lisätä ahmimisintoa, jotta palkka olisi vielä "ihanampi". Näissä purkeissa käytän usein - laiskana ihmisenä - kaupan hyllyltä saatavaa broilerin kypsää filettä. Toisinaan teen purkkeihin tuoksujen sekamelskan - siinä voi olla pikkusuupaloja sisältäen vähän voileipäkinkkua, kananmunaa, juustoa, koiran herkkuja, niitä verilätyn paloja ja lähes mitä vaan muuta vastaavaa. 

Namipurkkien lisäksi harrastan nose workissä myös suoraan suuhun toimitettavia palkkoja, mutta ehkä tällöin vähän isompia paloja tai useampi palkka taskusta peräkkäin koko ajan kehuen.
Maahan heitetyt namit on hajuetsinnöissä useimmiten nounou, koska alueelle ei muiden treeneissä olevien koirien vuoksi oikein voi tekemällä tehdä herkkuhäiriöhajuja.



Lenkkiherkkuja

Lenkeillä taskun pohjalla voi sitten olla vaikka HauHaun tonnikalapötköjäkin tai vastaavia kaupasta saatavia nameja , jotka pistän kynnellä taskussa kolmeen osaan, tai jos olen ahkera niin saksin :). Ne toimii arkisissa tilanteissa vahvisteena, mutta eivät kyllä ole superherkkua.
Joskus joutuu heittämään myös nappuloita taskunpohjalle - mulla on Dagsmarkin Hanko sellaisena kotinamina, joka ei siis meillä ole ruokanappula. Hangolla ei esim ohitustilanteessa pitkälle pötkittäisi Tihkun kanssa, mutta nekin maistuvat etenkin maahan heiteltynä.

Lisäksi lenkkinamina voi kulkea myös nuo ihmisruokaosaston tuotteet - verilättyjen palat, kuutioitu juusto ja lihapulla/nakki, mutta kuten sanottu, kaksi viimeksi mainittua on hyvin suolaisia, joten niitä ei kannata kovin usein koiralle syöttää.



Honkkeli ja tavarajuna :D


Palkkatavat

Vielä pari sanaa namipalkkaustavasta. Useimmitenhan se nami tulee annettua kädestä koiralle suuhun. 
Joskus, etenkin Tihkun kanssa, namin antamiseen pitää ladata vähän muutakin kuin, että nami luiskahtaa kielelle. Silloin käytän ääntäni iloisesti ja vähän "härnään" namin kanssa koiran nenän edessä ennen sen antamista. Tämä nostattaa intoa saada nami ja siitä tulee arvokkaampi.

Namin heittäminen etäämmälle koiran haettavaksi nostaa namipalkan arvoa vielä selvemmin. Ja vieläkin enemmän, jos heittelystä tekee pienen leikin, eli heittelee setin eri suuntiin - aina uusi, kun edellinen on löytynyt. 

Pitkäkestoinen namipalkka. Se onnistuu esimerkiksi lohi- tai maksapasteijatuubin kanssa. Tämä voisi toimia vaikka ohitustilanteissa, joskaan en ole tätä sellaiseen käyttänyt. Lenkillä on tuubi kyllä ollut taskussa muutaman kerran - valmiiksi avattuna ja siitä on nuolaisun saanut, kun on tullut käyttäydyttyä toiveiden mukaisesti. Pitäkestoisena olen tuubia toistaiseksi käyttänyt vain Tihkun kanssa pentuna kynsien leikkaamiseen.

Superpalkka. Tällaisen loihdin yleensä kannelliseen purkkin palkkioksi jostain isommasta työstä, kuten juuri nosetreeneissä tai jälkitreenin lopussa. Siinä sitten yhdessä tuo purkki löydetään, yhdessä avataan kansi, tuoksut leijuvat koiran nenään ja sitten saa ahmia. Nostaa kummasti herkun arvoa entisestään!

****

Siinä joitakin ajatuksia palkkaamisesta ja herkuttelusta. Jos sulla on hyviä ideoita, niin kirjoittele niitä mielellään kommenttikenttään!

perjantai 22. lokakuuta 2021

Fyssarikuulumisia syyskuvin ryyditettynä

Pruukaan kiikuttaa koirani kehonhuoltoon pari kertaa vuodessa, ellei ole jotain aihetta käydä vielä useammin. Wiiman kanssa ollaan pääosin tällöin käyty koirahierojalla, mutta välillä myös fyssarilla, ehkä kuitenkin enemmän silloin Wiiman polvivaivan jälkimainingeissa, ja muuten sitten hierojalla.
Tihkulle olin varannut ajan fysioterapiaan, koska se oli hänen eka varsinainen käyntinsä (keväällä käytiin vain harjoittelemassa Wiiman vuorolla) , ja tuo aika koitti nyt. Otin sen oikein lomapäiväksi, niin sain samalla ihanan arkivapaan!

Oikeastaan vähän oikein jännitti, että miten Tihkun ranka ja lihakset voivat, kun Tihku mennä kaahottaa joka paikkaan niin vauhdilla - välillä liukastelee lattioilla kun hepuloi ja viimeksi tänään ovikellon soidessa ryntäsi yläkerran portaita alas sellaista vauhtia, että rytmi vähän unohtui ja pikkumies rytisi pakettina alas muutaman portaan verran.

Tasapainolautailua fyssarilla

Tihkun ranka, lihakset ja muutkin paikat olivat kuitenkin ihan hyvässä kunnossa. Pientä kireyttä takaosassa, jota sitten availtiin. Fyssarilla oli kiva taktiikka nuoren koiran hoitamiseen - hoito tapahtui siinä asennossa, missä Tihku milloinkin oli, eikä häntä tarvinnut pakottaa mihinkään asentoon. Tihkun kanssa on kylläkin "kelliasentoa" eli kylkimakuuta harjoiteltu juuri hoitotoimenpiteitä silmällä pitäen. Tihku myös antoi lähes yllättävän hyvin tehdä hoitoa, jopa siinä vähän kireässä takaosassa, eikä yrittänyt juurikaan väistää. Luulen, että siinä oli salaisuutena juuri tuo, että kun hän sai liikkua, niin hoito ei tuntunut pakotetulta.

Hoidon jälkeen testasimme hieman tasapainolautaa - lauta oli siis vain keskipisteestään tuettu ja kallisteli siten joka suuntaan, josta syystä koiran oli tasapainoiltava. Tihku on niin rento erilaisilla alustoilla, että se pystymme tekemään laudalla myös vähän liikeratoja - pyörähtämään, istumaan ja muita sellaisia  pikkutemppuja. Jännä miten erilaisia koirat ovat - Wiimakin on melko alustavarma, mutta hän olisi kyllä pohtinut pitkään ennen kuin heiluvalle alustalle hyppäisi.

Vielä toinen kuva, jossa tuo lauta näkyy paremmin :)
Tällainen olisi kyllä kotonakin hyvä. Ihan silmissä näkyi miten kropan lihakset työskentelivät,
kun lauta kallisteli.

Kotona tuleekin kyllä jumpattua tasapainotyynyillä, sen tavan opin Wiiman polven oireillessa. Voi olla, että sen säännöllisyys on pennun tultua vähän kärsinyt, pitäisi kyllä siinä taas ryhdistäytyä.

Fyssarilla kun saatiin hommat päätökseen, niin piipahdettiin vielä Kauppakeskus Myllyssä, ja haimme sekä koiranruokaa Mustista ja Mirristä, että myös itse nautin hetken arkivapaapäivästäni kahvilassa kahvin ja pestocroissantin äärellä :). Tihku sai kahvilanpitäjiltä kovasti ihailua, he kyselivät lapinkoirista ja yhdellä heistä oli kova pentukuume.

Pestolla maustettu croisantti oli muuten herkullista.
Voin myös arvailla, ettei herkkuna ollut kevyimmästä päästä 🙄.

Kauppakeskuksessa oli puoliltapäivin arkipäivää melko rauhallista


Sellainen keikka se fyssari- ja ostoskeikka oli :)


SYYSTUNNELMIA

Eletään lokakuun puoltaväliä, ja viime aikoina on ollut tuulisia päiviä, sateisia päiviä, mutta myös hienoja aurinkoisia päiviä - oikeastaan säätiloja joka lähtöön!

Alla pieni kuvakavalkadi viime päivien ulkoiluista.


Tuulipyrstö



Wiimalla on komea takapotku!



Wimppu täräkkänä :D





Pihamaa on ihan keltaisena, "jonkun" tarttis haravoida


Ja lopuksi futisaiheinen kuva, kun kävimme kannustamassa paikallista futisjoukkuetta voittoon. 
Voittohan siitä tuli ja pieni Parainen siirtyy ykkössarjaan ensi kaudella. Heijaa Parainen!


lauantai 16. lokakuuta 2021

Hui! Lukko joka petti!

Meinasi olla jännittävä tilanne pari päivää sitten iltalenkillä! Teimme lenkin vähän myöhemmin pimeän jo laskeuduttua ja hoidimme samalla kauppaostokset. Tihkun hihna oli minun kädessäni ja Wiiman miehelläni. Lenkin jälkeen saavuimme kaupan parkkipaikalle, jonne auto oli jätetty parkkiin ja ryhdyin availemaan ovia.  

Yhtäkkiä nostin katseeni ja näin kun irtokoira juoksenteli kauempana kaupan ovien edessä! Samalla hetkellä tajusin, että se olikin meidän Tihkumme (11 kk), ja taluttimen hihna roikkui tyhjänä kädessäni😮! 



Tihku ja sadesään kampaus


Hihnan lukitus oli auennut (!!) niin etten ollut sitä ollenkaan tuntenut kun keskityin auton ovien availuun! Tihku ei myöskään mitenkään tempoillut hihnassa, eli lukko oli avautunut todella helposti!

Onneksi muutun tällaisissa tilanteissa robotiksi, enkä ehtinyt säikähtää, vaan iloisesti aloin kutsua Tihkua. Ja onneksi hän käänsi kutsusta heti suuntansa ja tuli takaisin, ja niin kaikki onneksi loppui onnellisesti.

Tilanteen jälkeen aloin miettiä, että mitäpä jos en olisi nostanut katsettani kun nostin. Toki olisin varmasti sekunnin päästä tajunnut, että hihna kädessäni oli tyhjä, mutta tuossa tilanteessa parkkipaikalla autojen seassa jokainen sekunti oli kallis.
Jos en olisi Tihkua nähnyt, en olisi edes voinut päätellä mistä suunnasta alkaa huhuilla, jos hän ei olisikaan saapunut.
Monta "jossia", mutta huh, onneksi pelottavimmat skenaariot eivät toteutuneet.


VIRATON LUKKO

Kyseessä oli molemmilla koirilla ihan uudet heijastinnauhalla varustetut hihnat, joissa pistoolilukko. Olin vielä ostaessani tarkistanut, että itse lukko oli melko jämerä, sellainen, että se ainakin hyvin kestäisi lapinkoiran. 

Mutta en ollut osannut ottaa huomioon, että lukon kestävyyteen ei vaikuta pelkästään jämeryys ja koko, vaan myös sen mekaniikka 


Pistoolilukko

Julkaisin tästä postauksen myös omalle facebook-sivulleni ja usea koiranomistajatuttuni kertoi näistä pistoolilukoista samanlaisia kokemuksia.  Moni kertoi välttelevänsä pistoolilukolla varustettuja hihnoja, koska koiransa oli päässyt sellaisesta irti. Pistoolilukko saattaa aueta todella helposti, jos lukko joutuu tiettyyn asentoon, katso alla oleva filmi.

Näin huomaamattomasti lukko aukeaa.
Tämä on oma testimme tapahtuman jälkeen ja kylläpä yllätyimme!
Video ei luultavasti näy mobiilissa, joten
klikkaa alta internetversio päälle, niin voit katsoa filmin.

Pistoolilukkoa turvallisempi vaihtoehto on esimerkiksi bgb-lukko. Se ei samalla tavalla voi lipsahtaa auki, mutta FB-sivulleni tehtyjen postausten perusteella sellaistakin oli tapahtunut, eli ihan pomminvarma ei ole bgb-lukkokaan (myös nimellä bgb-haka).

BGB-haka
Kuva poimittu netistä.
Toivottavasti en riko kenenkään tekijänoikeuksia tällä kuvalla.

Vielä turvallisempi lukko on niinsanottu twistlock-lukko, jonka avaamnen on kaksivaiheista. Se ei siis voi aueta itsestään kuten edellä mainitut lukot. 

Twistlock-lukko
Kuva poimittu netistä.
Toivottavasti en riko kenenkään tekijänoikeuksia tälläkään kuvalla.


Lisäksi yksi tuttuni suositti liinoja, joissa ei ole lukkoa ensinkään, vaan liinan päässä on silmukka, joka pujotetaan valjaiden tai pannan kiinnityspaikkaan. Tällainen liina ei sitten tosiaan irtoa, ennen kuin sen irrotat.

Minulle tuli pistoolilukon ikävä ominaisuus täydellisenä yllätyksenä. Ensin ajattelin, ettei minulle ole ikinä ennen näin tapahtunut, mutta kun asiaa tarkemmin mietin, niin Wiima on vuosien mittaan ainakin kaksi kertaa päässyt pistoolilukosta itse irti.
Jotenkin tilanne on molemmilla kerroilla ollut erilainen, koska  Wiima, aikuinen koira, jää vain vierelle kököttämään, jos hihna irtoaa. En siksi ole tullut asiasta hämmentyneeksi tai nähnyt kauhukuvia, vaan uudelleen kiinnittänyt hihnan enempiä miettimättä.

Toivottavasti näistä tiedoista on apua muillekin, jotka hihnan ostoa juuri nyt suunnittelevat. Itse opin nyt kantapään kautta välttämään pistoolilukkoja.



sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Tihku paimennustaipumustestissä

Lauantaina oli jännittävä päivä! Olin ilmoittanut Tihkun 11 kk paimennustaipumustestiin Lohjalle Usvanummen tilalle. Olin ensin haarukoinut Somerolla järjestettävää paimennustaipumuskoetta, mutta kuin hoksasin, että Lohjan testi on Lappalaiskoirien järjestämä, niin asiasta ei tarvinnut enää aprikoida - tietenkin halusimme "omiemme joukkoon" :).


Uunituore Paim-T Tihku


Testitapahtuma oli kaksipäiväinen, eli testit kulkevat vielä tänään sunnuntaina kirjoituspäivänäkin. Me saimme onneksi paikan toivomaani lauantaiaamupäivään, niin ei tarvinnut koko viikonloppua jännittää :) !

KOIRAN SOSIAALISUUS, HALLINTA JA KETTERYYS

Testi alkoi tuomarin (Anne Ojanen) puhuttelulla. Puhuttelu kuulostaa pahaenteiseltä, mutta oikeasti oli kyse siitä, että hän kertoi, mitä kokeessa tulee tapahtumaan. Puhuttelun päätteeksi tuomari avustajansa kanssa tarkisti osallistuvien koirien mikrosirut. Samalla hän tarkisti koiran luoksepäästävyyden, joka onkin yksi testin läpäisykriteereistä - koira ei saa olla aggressiivinen.

Testi jatkui edelleen koiran sosiaalisella testaamisella siten, että jokainen koirakko vuorotellen kulki muiden koirakoiden välistä vähän matkaa eteenpäin ja sitten taas takaisin omalle paikalleen. Tässäkin tarkkailtiin koirien suhtautumista toisiinsa ja aggressiivisuus olisi ollut hylkäävä piirre.

Koirakujan kävely minua etukäteen vähän jännitti, koska Tihku voi lenkillä vähän rähistä vastaantulijoille. Mutta turha pelko, hän tuli kanssani tosi hienosti koirakujan läpi molempiin suuntiin. Ja itse asiassa kaikki koirakot läpäisivät nämä testit.


Itse testiä ei saanut kuvata, mutta tässä odottelemme tuomaripuhuttelun alkamista ennen testiä.


Toinen osio oli hallintaosio. Tässä kohtaa mentiin ladon taakse koirakko kerrallaan. Tuomari tarkasti varusteet (sileä peruspanta kunnollisella lukolla, joka ei tule vetämällä pään yli) ja sitten antoi ohjeeksi vapauttaa koiran ja kertoi reitin, josta meidän pitäisi mennä yhteistumin mennä - reitillä oli myös oja, jonka yli kulki silta tai laiturin tyylinen rakennelma, ja jonka yli koira olisi ohjattava.

Myös tämä Tihkun irroitus minua vähän jännitti, sillä Tihku ei toistaiseksi ole vierellä pysyvää tyyppiä, joskin kyllä tulee kutsusta luo, eikä karkaile tiehensä. Ja kävi ilmi, etten turhaan jännittänyt, sillä kun Tihku oli vapaana, niin ekat metrit se kuli kanssani, mutta tajuttuaan, että on vapaana, niin kiihdytti askeleet iloiseen riemuralli-laukkaan!

Tihku laukkasi sieltä ladon takaa ladon etupuolelle kurkkaamaan vuoroaan odottelevia koiria, minä huutelin kutsuhuutoa ja sieltä se Tihku sitten laukkasi yhtä vauhdikkaasti takaisin. Vielä minun piti ohjata hänet sen siltarakennelman yli, mutta tuomari huuteli, että ota kiinni vaan. 

Sadattelin mielessäni, että siinä meni sitten tämä testimahdollisuus, mutta tuomari sanoikin, ettei tämä ole mikään tottelevaisuuskoe ja Tihku kyllä omalla tyylillään todisti, että luoksetulo toimii, ja olevansa ketterä koira 😊. Ketteryys on yksi testissä selvitettävä asia - paimenkoiran on oltava ketterä.

Tihku se on vielä pentuna (ainakin, yritän kyllä hioa tähän lähelläpysyvyyttä) sellainen formulakoira, että mennään täysillä yhteen suuntaan ja sitten onneksi tullaan takaisin yhtä täysillä. Tämä sitten onneksi riitti näytöksi tuomarille hallinta- ja ketteryystestissä.

Niin siinä sitten kävi, että vielä oltiin mukana testissä, vaikka tällainen esitys järjestettiinkin :).


PAIMENNUSOSIO

Jos koira läpäisi edelliset osiot, niin sitten päästiin lampaille. Hakaan mentiin koira kytkettynä liinassa ja lampaat olivat pienessä pyöröaitauksessa. Tuomari seisoi aitauksen luona ja seurasi ähestymistämme. Tihku kyllä näki lampaat heti ja alkoi vetää kohti aitausta.

l
Kuvituskuva joltain paimennuskerralta. Testissä ei saanut valokuvata.


Tuomari antoi ohjeet, että kuitenkin kävellään vielä koira liinassa aitauksesta poispäin ja kierretään haassa kauempana ollut tötterö. Sitten kääännytään takaisin kohti aitausta ja tuomarin merkistä tuli pudottaa liina ja sen jälkeen ei koiralle saanut enää sanoa mitään, piti olla kuin sitä ei olisikaan. 

Lähdin etenemään kohti totteröä ja pidin ajatuksella liinan pitkänä, ilman, että käytin mitään kutsusanoja, jotta Tihku ei mitenkään tuntisi olevansa käskyn alla. 
Tötteröltä saimme vielä muutaman metrin lähestyä aitausta yhdessä ja sitten tuomari näytti kaukaa kepillä merkin, että liinasta oli irrotettava. Itse etenin hiljaa kohti aitausta ja Tihku myös.
Tihku haisteli vähän maata siinä, mutta sitten lähti laukkaan aitauksen luo ja sitä kiertämään.


Hölötellään mukavia autoilla odottaessamme vuoroa


Itse sain ohjeen lähteä myös aitausta kiertämään, mutta koira minun piti jättää huomiotta. Niin me molemmat kiersimme omaa tahtiimme, Tihku välillä laukaten ohitseni. Tihku nosti haukun ja koitti komentaa lampaat liikkeelle. Sivu silmällä näin myös, että välillä hän seisoi kahdella jalalla aitausta vasten ja oli vähän turhautunut siihen, ettei päässyt sisään. Jossain kohtaa sain ohjeen vaihtaa suuntaa ja vielä seisahtaa aitauksen äärelle. Harmillisesti en ihan tarkkaan muista mitä Tihku siinä kohtaa teki, vaikka arvaankin tuomarin siinå tarkkailleen hakeeko Tihku lauman tasapainopistettä. 

Muistan myös, että jossain kohdassa Tihku tuli, ehkä vähän äänettömyyttäni ihmetellen, taakseni ja vierelleni kiertämään aitausta yhdessä, mutta puolikkaan kierrettyämme, lähti se taas hoitamaan asioita itsenäisesti, kun ei minusta tukea saanut.

Ja sellainen oli se lammastestiosuus. En osannut arvioida millaisia asioita tuomari kaikenkaikkiaan tarkastelee, mutta sen tiesin, että Tihkun kiinnostus ei ollut voinut jäädä epäselväksi :).

TULOKSET

Testin päätteeksi saimme hakea kisakirjat. Ja voi miten iloiseksi tulinkaan, kun löysin kirjasta mukavaa luettavaa!
Tihku oli läpäissyt testin erinomaisin eli parhain arvosanoin! Sanallinen arvostelu: "Lähestyessä kiinteä tarkkailu. Kontrolloi ja tasapainottaa laumaa". Mahtavaa, hyvä Tihku💗! 



Ja yllä oleva tulos siis siitä huolimatta, että Tihku teki sen riemukierroksen olematta täysin kuulolla hallintaosiossa. Tästä oli kyllä merkintä arvostelulomakkeella: 
Suhde ohjaajaan (este, ohjaajan poissaolo sekä luoksetulo) olivat OK, mutta lisämerkintänä, että jos  haluan jatkaa paimennusta, niin hallinnan tulisi olla tiiviimpää! Ja tästä olen kertakaikkisen samaa mieltä😃!


Olipa kiva visiitti! Myös koska kyseessä oli Lappalaiskoirien järjstämä tilaisuus, niin paikalla oli vain lappalaisia ja jostain kumman syystä lappalaisväki on aina tosi kivaa ja rentoa porukkaa. Tapasin pari tuttua, ja myös pari aiemmin vain SoMesta tuttua ja nyt tapasimme elävässä elämässä ihan eka kertaa.




Testipäivän kelin harmaita sävyjä