lauantai 20. lokakuuta 2018

Hajutestikuulumisia ja tyttöjä naurattaa

Kyllähän se nyt tiedetään ja tieteellisestikin osoitettu, että koira aistii omistajansa mielialat. Mutta aika hauskan huomion tein tässä jokin aika sitten siitä, miten Wiima reagoi ilmeisiini, eleihini ja ääniini (en tiedä mihin noista se itse asiassa reagoi..) :

Juttelin yhtenä päivänä Wiimalle jotain asiaa ja se seisoi minua vastapäätä ja kuunteli puhettani tosi tarkkaan. Sitten puhuessani vähän naurahdin, jolloin Wiiman häntä alkoi heilua ja kun taas jatkoin puhumista, niin häntä pysähtyi, mutta kuuntelu ja kontakti jatkui intensiivisenä.

Mietin havaintoa siinä samalla puhuessani ja siitä innostuneena lisäsin puheeni väliin pieniä hihityskohtauksia ja kyllä - täsmälleen itse nauraessani alkoi Wiimaakin naurattaa eli häntä iloisesti heilua, kunnes häntä taas pysähtyi puheen ajaksi.
Ja siinä me tytöt sitten yhdessä vuorotellen juttelimme ja hihittelimme 😊.



Wiima on tietenkin oppinut, että kun minua naurattaa, niin olen iloinen ja etenkin kun nauran Wiiman kanssa ollessani, niin ne on tietenkin aina onnellisia hetkiä. Joten oma nauruni herätti varmaan koirassakin sitten iloisen tunteen. Tai oliko se sitten opittu käytös - mene ja tiedä, mutta hauska huomio kuitenkin.
Olen tuota nyt toisinaan toistanut ja myös Wiiman reaktio toistuu. Mutta riippuu vähän Wiiman fiiliksistä, yhteishihitykseen tarvitaan kontakti, reporankaillessa ei häntä heilu vaikka miten kikattaisin.

Hajutestikuulumisia
Auran Nuuskut ry järjesti 18.10. viralliset Nose Work -kisat Vanton tilalla Raisiossa sekä samalla 2-luokan hajutestin. Tuo ilta oli minulla varattuna muuhun, joten en ilmoittautunut kisoihin - ja se olikin täyttynyt ensimmäisten 10 minuutin aikana. Mutta sitten kävi niin, että ilta vapautuikin ja tapahtumaa edeltävänä iltana kyselin, että vieläkö mahtuu hajutestiin. Kyllä mahtui, ja niin ilmoitin meidät sitten mukaan.

Laakerinlehti on meille kyllä tuttu haju ja olemme treenanneet sillä, mutta viime aikoina olemme keskittyneet pelkästään eucalyptukseen. Sen verran extempore oli tuo ilmoittautumiseni, ettemme edes kerinneet muistutella laakerinlehteä mieleen - paitsi kotona juuri ennen lähtöä tein pienen harjoituksen ihan perusmetallirasioilla: yhteen laakerinlehteä ja vähän haastetta tuomaan laitoin niihin pariin muuhun koiran herkkuja. Ajattelin, että jos Wimppu tuosta sen laakerin ennen herkkuja bongaa, niin olen turvallisilla vesillä. Ja niin kävi, että laakeri löytyi helposti ja lähdimme matkaan.

Saavuimme paikalle vähän myöhässä - olin jo ilmoittautuessani kertonut, etten ehdi paikalle ihan ilmoittautumisaikaan ja niinpä vuoromme oli lähes heti paikalle tultuamme. Vanton pihalla oli tietenkin todella paljon koirien hajuja ja siellähän on myös kaneja, poneja ja niin edelleen, ja Wiimaa kiinnosti nuo kaikki maaperän hajut, niin ettei sen nenä meinannut maasta irrota. Jopa niin, että kun pikaisesti tein sen kanssa vielä yhden testietsinnän 'lämmittelypaikalla', niin Wiima kyllä merkkasi löydön, mutta se ei ollut ollenkaan motivoitunut etsimään laakerinlehteä niiden ihanien muiden hajujen joukosta. Kääk, ajattelin, mitäköhän tästä tulee...

Hajutesti on aina ns laatikkoetsintä, joka toteutetaan määrämuotoisesti tietyn välimatkan päähän toisistaan laitetuilla pahvilaatikoilla. Testin tarkoitus on varmistaa, että koira tuntee etsittävän hajun ja hyväksytty tulos on kilpailuihin osallistumisen edellytys. (kuva Nina Remes)


Wiima tapasi myös pupuja =)

Mutta huoli oli onneksi turha. Kun varsinaiseen etsintään ryhdyttiin, oli Wiiman työmoraali taas kohdillaan ja se käveli suoraan hajulaatikon luokse ja merkkasi hajulaatikon ja hajustetun kohdan. Käyttämämme aika oli aivan reilusti alle määräajan, joka muistaakseni oli 2 minuuttia. Hyvä Wiima!

Eli nyt meillä on oikeus kisata Nose Workin kakkosluokassakin sitten kun sen aika koittaa - vielä olisi ykkösluokan kisoja käymättä ennen luokkanousua, sillä olemme tähän mennessä osallistuneet vasta epävirallisiin kisoihin. Tänä syksynä noita virallisiakin kisoja on täällä meidän hoodeilla jo ollut ihan muutamia, mutta ajankohdaltaan niin, ettemme ole päässeet ilmoittautumaan.


Iloisia syysvärejä sinunkin syksyysi!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Wiima, wieraileva tähti

Perjantaina meillä oli Wiiman kanssa hauska ilta. Olin nimittäin jo keväällä saanut pyynnön saapua paikallisen Rotary-klubin vieraaksi Nauvoon kertomaan koiraharrastuksesta ja nimenomaan Nose Workista ja nyt se ilta sitten olisi.

Olin valmistautunut muutaman dian kanssa, joissa halusin ensin vähän laajentaa kuvaa ja kertoa koiran virikkeistämisen ja aktivoinnin tärkeydestä ennen kuin päästiin itse asiaan, eli Nose Workkiin. Ajattelin, että kuulijakunnassani ei varmaankaan kaikki olisi koiraharrastajia ja toisaalta, vaikka koira olisikin, niin jokaisella ei ole mahdollisuuksia harrastuksiin, joten halusin myös antaa joitakin sellaisia vinkkejä, joilla koiran päivään saa helposti virikettä kävelyjen väliin. Esimerkiksi sen, että ruokinnassa voisi välillä luopua ruokakiposta ja heitellä ruuan pihalle etsittäväksi ja koira pääsee siten käyttämään nenäänsä ruokaa hakiessaan.

Harmittelen, etten tullut esitykseni alussa kysyneeksi, että miten monella kuulijalla itsellään on koira. Joten en yhtään tiedä oliko mukana koiranomistajia muuta kuin yksi pariskunta, jotka tunsin 'koirapiireistä' jo entuudestaan.

Nose Workkiin otin sellaisen näkökulman, että kerroin toki lajin perusteet ja pääkohdat, mutta lisäksi myös yleisemmin hajuntunnistuksen kouluttamisesta ja toisaalta miten ilmaisu rakennetaan ja mitä siinä kannattaa ottaa huomioon. Ajattelin, että laajempi näkökulma myös koiran nenänkäyttöharrastuksiin voisi tälle kuulijakunnalle olla kiinnostavampaa.

Wiima odottelee, että se voi lähestyä tehtävää tekemään - hakemaan eucalyptusta herkkujen keskeltä. 

Esityksen päätteeksi meillä oli Wiiman kanssa pieni työnäytös. Olin ennen esitystä piilottanut aulaan muutamia hajujemmoja, jotka nyt haimme. Olin Wiimasta aivan hurjan ylpeä - luennon aikana se kiltisti ja hiljaa makaili vieressä, ja kun oli aika tehdä hommia, niin sitten se toimi oikein hyvällä draivilla ja keskittyneesti yleisöstä piittaamatta.

Tein meille etukäteen pienen ansankin - tai joka olisi voinut olla ansa - eli hajuerottelutehtävän, jossa yhdessä purkissa oli eucalyptusta ja muissa koiran herkkuja. Ajattelin, että katsojista voisi olla erikoista ja jännää, että koira hajulle opetettuna valitsee eucalyptuksen vaikka tarjolla oli myös juusto- ja kinkunsiivua.
Pikkusen jännäsin miten meidän käy, kun en ole tuollaisilla herkkuhäiriöillä vähään aikaan treenannut ja kerroin katsojillekin, että miten homman pitäisi mennä, vaikka meillä ei ehkä just niin menisi. Mutta eikä mittään, Wiima oli kuin vanha tekijä ja merkkasi eucalyptuksen enempiä ihmettelemättä. Hyvä Wiima <3 <3 !

Wiima taisi sulattaa kaikkien sydämet iloisella työskentelyllä. Katsojia nauratti haistelun nuuskutusäänet ja sitten sellainen hassu tilanne, että ensin tehtiin löytö, palkitsin Wiiman ja hajulähdettä poistamatta käännyin yleisöön päin. Sillä aikaa Wiima hiippasi selkäni takana takaisin hajulähteelle ja kökötti siinä toiveikkaan näköisenä lisäpalkkaa odottamassa =)

Wiimakin kuuntelee tarkoin mitä puhutaan =)


Sitten oli aika lähteä kotimatkalle, lossi oli aika tyhjillään. Taisin matkustaa väärään suuntaan - perjantai-iltaisin liikennettä on enemmän saaristoon päin kuin sieltä pois. 


Sellainen perjantai. Vähän erilainen ja oikein kiva - kuulijakunta kun oli niin mukavaa ja tunsin itseni tervetulleeksi. Ja tietenkin myös on kivaa, kun voi tätä itsellekin mieluisaa koiraharrastusviestiä viedä eteenpäin =)












sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Epätasaista ravia ja Wiima hierojalla

Viime viikolla kiikutin Wiiman Turun Koirafysion koirahierojalle. Nimittäin olin syksyn mittaan toisinaan ollut näkevinäni pientä epätasaisuutta Wiiman ravissa. Etuosan liike ei näyttänyt symmetriseltä.
En ponnisteluistani huolimatta ollut pystynyt näkemään, kumpi puoli saattaisi olla kyseessä ja lisäksi epäsymmetriaa ei ollenkaan näkynyt joka lenkillä, vaan vain toisinaan, ja siksi olin jo alkanut epäillä itseänikin, ehkäpä mitään ei ollutkaan vialla.

Eräällä iltalenkillä kuitenkin taas näin saman epätasaisuuden ja nyt jotenkin selkeämmin. Wiima näytti myös luopuvan raviaskelesta ja vaihtoi käyntiin, ja taas raviin, josta käyntiin. Ravi siis kuitenkin on sille ominaisin askellaji ja mieleen tuli, että jonkinlainen kipuoire siellä nyt täytyy olla.

Jätin lenkin vähän lyhemmäksi tuona iltana ja kiiruhdimme kotiin ryhtyäkseni tutkimaan vapaita aikoja niin eläinlääkäreillä kuin fyssareilla ja hierojilla. Ei se toki kai niin kiireistä olisi ollut, mutta mieleni teki päästä pikaisesti kuulemaan ainakin eka mielipide.

Samalla viikolla löytyi täydellinen ilta-aika työpäivän jälkeen koirahierojalta, josta olin saanut myös suosituksia. Itsellänihän ei oikein ollut kokemusta, kun Wiima-rassu ei juurikaan ole päässyt näuttimaan hieronta- tai muista fyssaripalveluista.


Silmät menivät kiinni kun oli niin ihanaa

Koirahieroja oli erittäin läpikotainen ja tarkka ja teki hyvää työtä. Suurempia löydöksiä ei Wiimasta löytynyt paitsi kylläkin kireyksiä juuri siellä hartioissa ja lapojen seuduilla. Taivutettaessa Wiiman pää kääntyi paremmin oikealle kuin vasemmalle. Hierojan käsitys oli, että kipuherkempi koira on kyllä hyvinkin saattanut oireilla kireyslöydöksistä. Eli ehkäpä siellä sitten jotain ikävää pistelyä on ollut, jonka olen pannut merkille liikkeessä. 

Kotiinviemisiksi saimme venytysohjeet, houkutella koira taivuttelemaan päätään kohti eri paikkoja kehossaan, kohti kylkeä, kohti kupeita, kohti pyllyä ja niin edelleen. Eivät nämä venytysliikkeet minulle mitään uutta olleet, mutta eipä ole tullut moista harrastettua Wiiman kanssa. Tuhma emäntä. Korjaan tapani.

Ennalta jännäsin, että miten Wiima saa hoitoajan puitteissa rentouduttua hierojan käsissä, mutta se onnistui oikein hyvin. Hieroja antoi jopa kehut, että oikein hyvin sujui ensikertalaiseksi ja että oli kuuliainen koira. Ylemmästä kuvasta näkyy, että rento on meininki :) !

Eli sellainen juttu se oli. Onneksi mitään ikävämpää ei löytynyt, ainakaan tällä hakemisella. Nyt rauhoitumme seuraamaan tilannetta ja jos oiretta näkyy myöhemmin edelleen, niin sitten on pohdittava lääkäriä ja kuvantamista.

Wiima kotikaupunkinsa keskuspuistossa ennen sterkkaa, 
ja jolloin massussakin kasvoi vielä karvat :) 

lauantai 6. lokakuuta 2018

Westerholmin polulla Nauvossa

Viime viikonloppuna oli hienot kelit ja teki mieli lähteä luonnon helmaan ulkoilemaan. Wiiman sterkasta oli kulunut kuusi päivää ja se tuntui olevan aivan oma itsensä, se oli sellainen jo ihan parin päivän päästä operaatiosta. Niin ja haavatkin olivat hienosti umpeutumassa.
Näiden johtopäätösten jälkeen päätimme lähteä Nauvon puolelle uudelle kulttuuripolulle, Westerholminpolulle (Westerholmstigen), jonka kiertämistä olin suunnitellut jo varmaan vuoden, mutta se toteutettiin vasta nyt. Reitti olisi sopivan pituinenkin ottaen huomioon Wiiman rajoitukset, eli noin 3 km (3,5 km näytti gepsi lenkin jälkeen).

Tämä on Paraisten lauttarannasta (Parainen-Nauvo). Lossia piti vähän odotella, niin kävimme haukkaamassa meri-ilmaa rannassa.

Tämä kanava yhdistää Nauvon pohjois- ja eteläsataman. Tästä ajelemme paatilla monta kertaa kesässä. Vierasvenesatama on pohjoissatamassa, kaupat taas eteläsatamassa. Harvemmin tulee katsottua tätä maisemaa tällä lailla maakrapuna :) .

Reitti alkoi pitkospuilla. Ja se olikin hyvä, sillä alla oli varsin märkää, ihan lammikoiksi asti.


Reitin varrella oli tällaisia opaskylttejä, jotka kertoivat tarkemmin juuri sen paikan historiasta ja niistä oli luettavissa paljon mielenkiintoista tietoa mm Seilin saarelle joutuneesta Fagerströmistä, toisen maailmansodan pommituksista ja Suomen arvellusti 15. vanhimmasta tammestakin :)

Polku on omistettu suomalaiselle maisemamaalarille Victor Westerholmille (s. 1860), joka vietti lapsuuden ja nuoruuden kesiään Nauvossa. Westerholmin kesäpaikan rantaheinikoita käytettiin tuolloin lehmihakana ja myöhemmin hänen maalauksissaan lehmihaat näyttelevät suurta osaa. Nykyisin arvellaan hänen saaneen innoituksensa juuri noista nuoruuden kesistään.


Köyhän talon porsaat...



Ajeltu massu loistaa karvattomana, se olisi ollut kesähelteillä mainio kampaus! :)
Toivottavasti karva ehtii mukavasti kasvamaan takaisin ennen talvipakkasia.



Reitti vei vähän kallioillekin, mutta kuvan kalliot olivat pieniä siihen verrattuna mitä myös olisi ollut tarjolla. Nimittäin reitillä olisi ollut mahdollisuus nousta myös korkealle kallioille näköaloja katsomaan, mutta oli sen verran liukasta ja sammaleista valui vettä kallioille, että päätimme jättää sen hauskuuden turvallisuussyistä väliin tällä kertaa ja tyytyä vain reippailuun. 

Näköalat kyllä kiinnostavat kuitenkin, joten pitää mennä tuonne uudelleen vaikka ensi kesänä.
Reitti oli sikäli kivasti suunniteltu, että tarjolla oli kaksi hyvin merkattua polkua, toinen tämä kiertoreitti ja toinen sinne ylös kallioille - jokaiselle jotakin.




Minäkin kerrankin kameran edessä eikä takana =)

Tämmönen se profiili nyt on =) Jotenkin näyttää niin luiperolta kun mahan alla ei ole karvoja ja sitten alusvillatkin on vastikään tiputettu ..ja tippuu edelleen.

Ihania syysvärejä jo näkyi, mutta ei ruska mitenkään vauhdissa täällä lounaiskolkalla vielä ole.


Lenkin jälkeen palasimme Nauvon kirkonkylään, joka on siis ihan kävelymatkan päässä kiertämästämme polusta. Vierasvenesatamassa oli vielä paatteja ja niitä näimme tulevan päivän mittaan lisääkin. 



 

Ulkoilun jälkeen meillä oli nälkä ja kävimme syömässä Nauvon vierasvenesataman Strandkrogenissa. Siinä kävi sellainen hauska sattuma, että olimme aikeissa laittaa Wiiman autoon odottelemaan, mutta ohi kulkiessamme sattui ravintolan omistaja olemaan portailla ja Wiima heilutti hänelle häntää.

Minä huutelin, että 'Tullaan kohta teille syömään, mutta viedään koira ensin autoon', johon ystävällinen ravintolanomistaja vastasi, että 'nyt sattuu olemaan kabinetin puoli tyhjillään, joten tervetuloa vaan koirankin kanssa' ja niin pääsi Wimppu mukaan ravintolaankin eikä tarvinnut jäädä autoon kököttämään.

Lisää tällaisia ihania syyspäiviä!




keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Sterkkapotilas Wiima tässä päivää!

Wiima se piipahti pikimmiltään sterkassa maanantaina 24.9.2018. Leikkaus tehtiin tähystyksellä ja poistettiin munasarjat. Samana iltana kotona Wiima oli kivulias ja itkeskeli, joten päädyin antamaan sille yötä vasten kipulääkettä (Carprodyl), vaikka määräys oli antaa kipulääkettä vasta seuraavasta aamusta. Kipulääkkeen jälkeen koiruus rai rauhan ja nukahti.



Ruokahalu oli yllättäin tallella. Eläinsairaalassa sanottiin, että ruoka ei välttämättä maistu eka iltana, joten tarjosin ensin vain ihan vähän ja helposti sulavaa ruokaa, riisiä, raejuustoa ja keitettyä haukeakin, kun isäntä oli sellaista kotiin juuri viikonlopun päätteeksi kantanut. Ekaksi laittamani annos ei neidille kuitenkaan riittänyt vaan hän tomerasti osoitti, että lisääkin mahtuisi, ja niinpä tein mimmille vielä vähän lisää purtavaa. On kai aika hyvä merkki, että ruokahalussa löytyy :) .

Vessahommat  puolestaan oli aluksi vähän proplemaattisia. Ennen leikkuuseen lähtöä tehtiin aamulenkki ja sen varrella neiti hoiti molemmat hädät pois alta. Mutta sitten leikkausiltana ei tullut pissi saatika kakka.
Sitten seuraavana aamuna aamuyöstä viiden aikaan koiruus herätti minut ja ilmoitti, että nyt pitäisi ulos päästä ja silloin vihdoin onnistui pissiminen. Pidätti siis melkein vuorokauden.
Kakkahommat antoivat odottaa itseään vähän pidempään, se onnistui vasta kahden päivän päästä operaatiosta, tänään, keskiviikkoaamuna. Mutta toimenpide itsessään vaikutti sujuvan melko helposti ja se toistettiin vielä hetki sitten tänä iltana.

Homma lienee siis kai aika hyvällä mallilla, kun ruoka maistuu ja tyhjennyspuuhatkin sujuu :) !

Ekan illan fiiliksiä... <3

Mulla oli vähän huono omatunto tästä sterkkahommasta jo ennakkoon. Tuntui ikävältä toimittaa Wiima puukon alle, vaikka se luottaa minuun kuin kallioon ja uskoo, ettei mitään pahaa voi kanssani tapahtua. Hassua, miten petturiksi itseni tunsinkaan, vaikka Wiiman parhaaksi tässä toimittiin.

Niinpä koitin hankkia itselleni paremman omantunnon ja hemmottelin Wiimaa sunnuntaina kaikella mistä arvelin, että se pitäisi. Ja siitä tuli sitten kombinaatio sänkipeltojuoksua, pienet nose-treenit, rapsuttelua ja leikkimistä ja vähän herkutteluakin :)

Tässä alla vielä muutama kuva sunnuntain sänkipeltojuoksuilta:




Kun on oikein onnellinen, näyttää varmaan tämmöiseltä :) ?


Fiuuh, tuolta se tuli ja tuonne se meni.. 





 Tästä on varmaan muitakin mielipiteitä, riippuen keneltä kysyy, mutta itselläni on sellainen mielipide, ettei ole koiramaailmassa kauniimpaa profiilia kuin lapinkoiran profiili <3



Semmoinen onnenpäivä oli se sunnuntai. Se muistoissa jaksaa vähän aikaa sairastaa ja eipä aikaakaan kun Wiima on toivottavasti taas kunnossa (tänään illalla kaksi päivää operaation jälkeen poistettiin oheiden mukaan laastarit leikkuurei'istä, hyvin näytti parantuminen alkaneen).

*********






sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Terkkuja rally-tokokisoista! Sairaustupauutisia myös..

Lauantaina 22.9.2018 korkattiin Wiiman kanssa meidän kisaura 😊! Eli osallistuttiin rallytokon virallisiin kisoihin, kun ne nyt kerran järkättiin tässä meidän kotikaupungissa.

Wiiman kanssa ollaan rallya harrastettu jo pitkään, Wiima taisi olla 10 kuukautta, kun mentiin eka kerran kurssille. Pääasiasssa ollaan osallistuttu vakioryhmiin, eli kaikkien luokkien kyltit on tuttuja.
Niinpä tuntui siltä, että ALO-luokassa selvittäisiin ihan helpolla, koska rata vieläpä vaikutti aika simppeliltä. Mutta kisajännitys yllätti ensikertalaisen, niin etten osannutkaan itse toimia radalla ihan parhaimmalla tavalla - Wiima kyllä osasi, kuten aina :)

ALO-radan kaavio:

Ja ratamme pääsi myös filmille kun ystäväni Siv ystävällisesti kuvasi, kiitos Siv!



Ja niin kävi, että saatiin hyväksytty tulos pisteillä 90p. Kymmenen pisteen vähennys tuli jo kakkoskyltillä "istu, kierrä koiran ympäri":
Saavuimme kyltille ja annoin Wiimalle käskyn istua perusasentoon, mutta Wiima taisi vähän ennakoida toiveitani, sillä olemme harjoitelleet "istu-seiso-maahan" -liikesarjoja viime aikoina, ja niinpä se ponkaisi istunnasta seisomaan vaikkei olisi pitänyt. Tai sitten annoin sille tietämättäni jonkun merkin, Wiima seuraa eleitäni niin silmä tarkkana.
Tässä kohtaa kokenut kisaaja olisi ilmoittanut liikkeen uusimisesta ( - 3 p.), mutta minä en sitä hoksannut vaan jatkoin liikettä ( -10 p / TVÄ.). Pahus sentään. Jos tuloksena olisi ollut tuo 97 pistettä, niin olisimme saattaneet olla palkintopallilla, joskaan muiden kisaajien ajoista en tiedä.
Tuomarin kommentti lämmitti mieltä, eritoten tuo yhteistyötä koskeva, sehän se on kaikkein tärkeintä tässä koiraharrastuksessa, että molemmilla on hauskaa!


Lisäksi olen tässä miettinyt, että Istu-käskyllä Wiima olisi luotettavammin istunut  nousematta, Sivu-käskyllä (jota käytin) se on valmis liikkeeseen, vaikkakin paikallamme ollessa Wiima istuu Sivulla. Otan opikseni.
Ja toisaalta, so whattia noista pisteistä! Saatiin hyväksytty tulos meidän ekasta kisasta ja se on kyllä tosi hauskaa! Ehkäpä koitan jollain aikataululla kerätä vielä pari muuta hyväksyttyä kisaa, niin saataisiin tuo koulutustunnus :) !

Tässä vielä muikea kisaajan poseeraus kisapäivän jälkeen:

Oma koiraseuramme oli toinen järjestävistä tahoista ja niinpä olin aamupäivällä, kun oma kisavuoromme oli iltapäivällä, lupautunut tuomarin sihteeriksi. Sekin oli hyödyllinen kokemus, kun sain tuomarin silmin nähdä voittaja- ja mestariluokan suoritukset. 

SAIRAUSTUPAUUTISIA
Ja juu, sitten on uutisia myös sairaustupaosastolta, vaikkakaan mistään sairaudesta ei kyse olekaan. Nimittäin neitikoira Wiima Wimpelsson se joutuu huomenna maanantaina leikkauspöydälle steriloitavaksi!

Olen tätä miettinyt aika paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että juoksut on koiralle normaali ja luonnollinen asia, kuten niihin liittyvät valeraskaudetkin. Ja luonnollisia toki ovatkin.
Mutta jotenkin nuo valeraskaudet tuntuvat olevan Wiimalle vähän raskaita, vaikka niihin ei varsinaisesti mitään kamalia sairausoireita, kuten tulehduksia, ole liittynytkään. Mutta etenkin valeraskauksien alkuvaiheessa Wiimasta tulee säikky, se on jotenkin tosi varuillaan lenkeilläkin ja muutenkin valeraskausaikaan esiintyy kummallisia käytöksiä. Ja tietenkin se pesäntekovimma, pieniin koloihin ahtautuminen pesäntekemiseksi ja vauvojen haaliminen. Lisäksi minulla on sellainen vaikutelma, että valeraskaudet ovat vähän pahentuneet iän myötä.

Myös kohtutulehdusten riski kasvaa kun koira vanhenee, niin loppujen lopuksi päätös sterilisaatiosta olikin nyt yllättäin aika helppo. Sellaista meillä tiedossa siis huomenna.

Wiima apilapellossa viikko sitten Nose Work-treenien tauolla 



sunnuntai 19. elokuuta 2018

Jutun juurta rally-tokosta

Viimeksi olen kirjoitellut toukokuussa. Se tarkoittaa, että kaikki kesäkuulumiset on kertomatta!
Olipa erikoinen kesä, kun hellekelit vaan jatkuivat päivä toisensa jälkeen ja välillä oli niin kuumaa, että lapinkoiraa hirvitti - ja emäntää yhtä lailla.

Lenkkeilyäkään ei voinut kuumimpina päivinä harrastaa, pienet pissilenkit vain ja sitten aamuvarhain vähän pidempi. Alkoi jo kyllästytää, kun moni kiva juttu, mitä kesällä oli ajateltu tehdä jäi tekemättä (mm. pari vaellusreissua ja yksi kotiväen maalausprojekti). Mutta kyllä kaikenlaista tuli kuitenkin puuhattuakin. Kuten esimerkiksi:

Ilmoitin meidät kesän alussa Rally-tokokurssille. Rallytoko onkin ollut meillä vähän tauolla. Luulen, että edellinen ohjattu tunti meillä on ollut viime syksynä, mutta tunsin lajiin tuolloin pientä kyllästymistä, joten sen jälkeen homma on muutamaa omatoimiharjoittelua lukuunottamatta ollut hyllyllä.

Mutta kesäkurssi tuli juuri sopivasti, meillä on ollut kivaa, Wiimakin on tykännyt ja ollut taas tosi taitava. Ja niin siinä kävi, että A ) ilmoitin meidät vielä syksyn vakioryhmään ja B ) ekoihin virallisiin RT-kisoihimme ikinä! Kisaura ei välttämättä olisi auennut, mutta meillä on kisat omassa kylässä, joten nythän niitä ei voinut jättää väliin.

Wiima toimii radalla tosi hyvin (emännässä on enemmän tekemistä, kun en vieläkään näiden vuosien jälkeen muista miltä puolelta niihin spiraaleihin ja pujotteluihin mennään), mutta pientä hiomista on:

1. oikealle käännökset. Niissä Wimppu vähän jätättää ja joudun houkuttelemaan sitä. Mutta kuten aina, on vika taas ohjaajassa - kouluttaja kertoi käsityksenään, että itse alan niissä käännöksissä hidastella, kun odotan Wiimaa ja niinpä sekin hidastelee.
Niinpä olen ottanut niihin nyt uutta lähtöä ja naminkin käteen, ja tässä pieni pujotteluesitys, jossa oikealle käännökset sujuu jo aika hyvin. Jossain vaiheessa sitten tuota käsiohjausta täytyy taas häivytellä.

2. istu - seiso - maahan - istu. Istunnasta seisontaan sujuu ihan hyvin ja siististi.
Mutta seisonnasta maahan, siinä on vähän tekemistä, sillä Wiimalla on pyrkimys mennä pylly edellä maahan, kun pitäisi mennä etupää edellä. Tämä sujui joskus paremmin, mutta liikerata on siltä unohtunut. Kyllä se sieltä löytyy kun yhdessä muistellaan ja harjoitellaan.
Ja maasta istuntaan - siinä pitäisi takajalkojen pysyä paikallaan, mutta Wiima ottaa pieniä askelmia.
Nämä nyt eivät ole kauhean fataaleja virheitä, mutta niissä meillä on vähän puuhaa :)

3. peruuttaminen. Tämä on ollut propleema aina, mutten ole tullut sitä työstäneeksi. Wiima kyllä peruuttaa, mutta se ei onnistu tekemään sitä suoraan taaksepäin vaan peruutuslinja viettää aina jommallekummalle puolelle.


Niin ja ne kisat on vasta syyskuussa, joten vielä on aikaa vähän hermoilla (no en oikeasti, vielä.. :D ) ja harjoitella.


Ja vielä pari hellepäivän iltana auringonlaskun aikaan otettua kuvaa: