maanantai 28. tammikuuta 2013

Käytiinpä eläinlääkärillä..

Wiiman takalistosta on viime aikoina aina välillä noussut ilmoille tuoksahdus, joka ei ole ollut mikään naisellinen kukkaistuoksu. Anaalirauhasten lehahduksia olemme syyksi arvailleet ja niinpä Wiima onkin kerran jos toisenkin joutunut alistumaan meidän koiranhoitajanoviisien käsittelyyn kyseisessä asiassa. Tyylinä on ollut suihkutella kädenlämpöistä vettä typykän ahteriin ja painella 'ulostuloaukon' molemmilta puolilta.
Meistä on tuntunut ettei hoitomme tulos oikein vastaa odotuksiamme lehahdusten jatkuessa, joten päätimme varata Wiimalle ajan eläinlääkärille syyn selvittämiseksi. Samalla oli tarkoitus puhua Wiiman silmistä, joissa toisessa on taas havaittu pientä punotusta, joskaan ei mitään vuotoja tai rähmimistä. Silmätulehdusta Wiimalla on ollut ennenkin, puolen vuoden iässä (tässä siitä kerrasta: http://wiimansivu.blogspot.fi/2012/11/silmatulehdusta-ja-painotietoja-65-kk.html).

Takalisto-ongelma oli mitä arvelimmekin, eli anaalirauhaset hieman täyttyneet - ei kuitenkaan tulehduksia. Saimme kädestä pitäen ohjeistuksen miten niiden tyhjennys tehdään, jos ja kun sellainen toimenpide taas olisi tarpeen. Joten kaikki hyvin ahteririntamalla.

Silmässä olikin sitten lääkitystä vaativa vaiva, joskin lievänä, nimeltään Rakkulainen silmän sidekalvon tulehdus eli Follikulaarinen konjunktiviitti. Selvisi että kyseessä on tyypillinen nuorten koirien vaiva joka voi olla sitkeäkin, siis toistua, mutta helpottaa aikuisiällä - vaiva on sidoksissa pennun immuunipuolistuksen kehitykseen.
Lääkehoitona (kuten viime kerrallakin) antibioottitipat sekä silmähuuhde.

Eläinlääkärin asiakkaana Wiima oli valioluokkaa. Samaan aikaan odotushuoneessa oli kissa kopassaan sekä useampia pikkukoiria. Pikkukoirilla oli menoa ja meininkiä, eikä ihan äänetöntäkään, kun taas Wiima tyttönen istuskeli hiljaa ja katseli niiden puuhia. Välillä Wiimallakin tosin maltti petti ja typykkä olisi tykännyt sännätä mukaan touhuporukkaan, mutta kiltisti kuitenkin totteli kun pyysimme sitä istuutumaan paikalleen. Hyvä Wiima! :)

Ei tullut näpsittyä kuvia eläinlääkärin vastaanotolla, mutta kirjoitus ilman kuvia on tylsä.
Joten tässä alla viikonloppuna kännykkäkameralla otettu näpsäisy :)


6 kommenttia:

  1. Lumollakin on ollut havaittavissa punotusta silmissä. Voisikohan kyse olla tuosta samaisesta vaivasta? Lumolla on ollut nyt toinen korvakin punoittava ja siellä on huomattavasti enemmän likaa kuin toisessa korvassa. Mitäisiköhän meidänkin mennä eläinlääkärille...?

    VastaaPoista
  2. Heippa Lumolainen :) Wiimankaan silmä ei vuotanut tai rähminyt, mutta se minkä pitäisi olla silmässä valkoista olikin vähän punainen. Ja kummallista oli että välillä oli päiviä jolloin punaisuutta ei oikeastaan ollut, kun sitten seuraavassa hetkessä taas olikin vähän. Siksi en ihan heti osannut asiaan reagoidakaan, ja kun koiraa itseään ei tuntunut silmäoireet vaivaavan.
    Vaivaa on kuulemma eritoten juuri nuorilla koirilla, joten sikälikin voisi olla hyvä tarkastaa.
    Hoitokuuri tippoineen ja huuhteluineen on vaan aika sirkusta, eikä Wiima tykkää tipoista ollenkaan, mutta alistuu (suhteellisen) kiltisti osaansa :)
    Korvaongelmia ei meillä tällä kertaa ollut. Tuntuuko korvassa hajua?
    Kannattaa käydä kysymässä lääkäriltä, niin saapi varmuuden :)
    Toivottavasti saatte terveen paperit, se on aina kivointa!

    VastaaPoista
  3. Bra att det går åt bätrre håll, vi ha haft oxo ögona med Udo varit på morgonen gula klimpar runt ögona och lite våta, veterinären sa att putsa med ögonvatten, det har nog hjälpt, han sa att om han är ute mycket och det blåser mycket ell drar så får dom lätt våta ögon. Man vill ju alltid det bästa för dom hårbollarna...

    VastaaPoista
  4. Paranemisia Wiiman silmälle ja kärsivällisyyttä tippojenlaitonaikaan. :)

    VastaaPoista
  5. Käväistiin sitten Lumon kanssa eläinlääkärillä ja sillä oli, kuten epäilinkin, korvatulehdus. No, nyt täällä meilläkin on aikamoinen sirkus, kun Lumo ravistaa heti päätään sen jälkeen kun korvienhuuhteluaine on laitettu ja kaikki roiskuu ympäri seiniä :)

    VastaaPoista
  6. Heippa! No hyvä että syy selvisi ja lääke tepsii, niin saadaan Lumolaisenkin korvat kuntoon. Meillä myös silmätippojen laittaminen vähän sirkusta - Wiimalla oli silmätulehdus myös syksyllä ja silloin se ei arastellut silmiään, tippojen laitto oli helppoa, mutta epäilen sen saaneen jonkinlaisen kammon eläinlääkärillä kun niitä silmiä "kaivettiin" ja nyt hän rimpuilee kotonakin lääkkeenannossa aika tavalla. Mutta sinne silmään se lääke kuitenkin loppujen lopuksi päätyy :)

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima