sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Talven tuulet ne metsässä laukkaa - eli metsälenkkiä ja vähän rally-tokoakin

Tänään Wiima tapasi uuden koirakaverin Rimman. Teimme Rimman ja emäntänsä kanssa sunnuntaiaamulenkin metsään ja parasta oli kun tällä lenkillä koirat saivat päästellä vapaina! Reitti olikin meille Wiiman kanssa ihan uusi, hyväksi totesimme ja kierrämme varmuudella toistekin!
Wiima-tyttönen totteli varsin hienosti luoksetulokutsuja, mutta varmuutta siihen kaipaan vielä siinä mielessä, että jos kuonon edestä olisi ponkaissut pupu, niin pahaa pelkään että perään olisi ponkaissut Wiima...
Alla muutama reissulla ottamani valokuva:
Yläkuva. Metsäaukealla heittelimme vähän nameja koirien etsittäväksi. Wiima istahti fiksuna tyttönä paraatipaikalle katsomaan mihin suuntaan lentää - "ehkä suoraan suuhun kun istun näin lähellä ja raotan vähän leipäläpeä", mietti Wiima





*****

Rally-toko treenit olivat taas illalla. Kulunut viikko on mennyt harjoitellessa edellisessä kirjoituksessa mainittuja taitoja - ja kyllä ollaan päästy mukavasti eteenpäin, ei nolottanut osallistua kurssille :) Toki harjoittelemissamme liikkeissä on tosi paljon vielä hiomista ja oppimista, että ne painuvat Wiiman selkärankaan ja ylipäätään alkavat näyttää siltä miltä kuuluu, mutta olemme päässeet alkuun - oikeat sijainnit ovat suurinpiirtein löytyneet ja Wiima hakeutuu niihin käsimerkistä, käskysanoja ei vielä ole.

Seisominen teetti - kuten pelkäsin - eniten töitä. Sitä en nimittäin ollut Wiimalta ennen pyytänyt, eikä se voinut ymmärtää, että Emäntä on nyt yhtäkkiten saanut tällaista päähänsä. Mutta olemme saaneet siihenkin nyt jonkinlaista "tolkkua" - tästä on hyvä jatkaa.

Mutta tänään olimme sitten eka kertaa Rally-toko radalla, viimeksi vain harjoitellessamme liikkeitä.
Ja mahdoinko kuvata itseäni jo viime tekstissäkin elefantiksi posliinikaupassa - hmm, se tunne jatkui tänäänkin :D ! Rally-tokossahan on rata, joka koostuu tehtävälappusista, kuten "vasen täyskäännös" "koira eteen vasemmalta sivulle" ja niin edelleen.
Itse tehtävärastit eivät olleet kauhean vaikeita (sillä vaatimustasolla, jonka meille aloittelijoille olen laittanut), mutta minä söhelsin. Vaikka rata oli kirkkaana päässäni, niin sitten kun olin sitä suorittamassa, keskityinkin niin täydellisesti Wimppuun että unohdin missä järjestyksessä rataa pitäisi edetä ja että mitä liikettä mikin kyltti taas tarkoittikaan. Ja taas palattiin vähän taaksepäin ja eiku uudestaan :D

Joopa joo, ei kun harjoittelemaan taas tulevalla viikolla. Kyllä se siitä. Ja on vielä todettava että harvoin kulkee tunti niin äkkiä kuin rally-toko tunneilla :)
Kirjasi pvm
Tunnisteet: , ,

3 kommenttia:

  1. Aliel17/1/13 7:24 ip.

    Onko teilläpäin noin vähälumista vai sattuiko kuvauskohtiin vain erityisen vähälumiset kohdat? Meillä saa kyllä jo ihan kahlata melkein polviaan myöden hangessa.

    Hienoa, että Wiima on hyvin tajunnut luoksetulon kannattavuuden. :) Jos haluaa kokonaisvaltaisempaa hallintaa kuin pelkkä luoksetulokutsunnoudattaminen (viitaten mahdollisen jäniksen perään lähtöön), halutessaan voi opettaa koiran olemaan kiinnostumatta eläimistä ja niiden perässäjuoksusta. Silloin sillä ei ole halua/tarvetta lähteä minkään perään, joten luoksutelukutsua (tai muuta kehoitusta) totellaan todennäköisemmin, jos sellainen niissä tilanteissa ylipäätään tarpeen olisi.

    Mulla on kaksi koiraa näin opetettu ja on rentouttavaa ulkoilla koira vapaana, kun tietää, ettei se lähde minnekään, vaikka näkisi jotain enkä huomaisi/ehtisi kieltää/kutsua luokse/tmv.

    VastaaPoista
  2. Terhi17/1/13 11:51 ip.

    Heippa Aliel! Wiima on eka koirani ja olen tässä pikkuhiljaa huomaamassa että näköjään on vain mielikuvitus (ja viitseliäisyys) rajana mitä kaikkea koiralle voi opettaa :)
    Luoksetulo on Wiimalla aika vahvana, mutta tuollaisiin äkkinäisiin häiriötilanteihin haluaisin varmuutta. Toivon nimittäin juuri tuota mitä tarkoitat että Wiima pysyisi kotiväkensä lähistöllä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

    Tuntuu vaan että sitä on vaikea harjoitella, tai ehkä en ole keksinyt hyvää tapaa? Pitäisi pystyä siedättämään koiraa erilaisiin tilanteihin, niihin "pupun lähtöihin", mutta sellaisia tilanteita tulee harvoin tilauksesta. Miten sinä Alien olet menetellyt? Kaikki vinkit ilolla vastaanotetaan :)

    Ja lumikeleistä - juu, täällä Suomen lounaisnurkassa oli viikonloppuna tuollaista, sitten tuli jo alkuviikosta lunta maahan aika reilusti ja nyt lumipeite on taas jo kattavampi. Ja se on ihanaa, sillä lumien vähennyttyä oli toosi liukasta - onneksi oli nastat :)

    VastaaPoista
  3. Aliel18/1/13 2:49 ip.

    Vanhaan blogiin joskus kirjoitin aiheesta, tosin lähinnä ohitusten näkökulmasta, mutta samoin toimi myös vapaana pitämiseen (tai itse asiassa meillä käytös on vapaana parempaa kuin narussa, koska vapaana oloon on panostettu enemmän). Kehuin ja namitin siis alkuun kaikista näkemistämme eläimistä (ja ihmisistä yms.) ja tarkoituksella suuntasin lenkkejä sellaisille alueille, missä varsinkin eläimiä oli paljon. Edelleenkin satunnaisesti esim. kissan nähdessämme saatan sanoa "oho, kato kissa, onpa hienoa" ja palkkaan Lumeksen. Lumes saa siis katsellaan kyllä osoittaa havainneensa jotain, mutta sen jälkeen sen kiinnostus suuntautuu joko matkan jatkamiseen tai minuun (saanko palkkaa, näin lintuja). En siis koskaan kiellä kiinnostuksesta eläimiä kohtaan vaan ohjaan sen haluamanilaiseksi. Varsinaisia metsäneläimiä kohtaa harvemmin, joten opetusta on vaikea suorittaa niilläkin, mutta meillä ainakin tämä koti- ja lemmikkieläinten kohtaamisissa tehty työ on toiminut metsäneläimiinkin.

    Tietenkään koskaan ei voi koirasta olla satavarma, etteikö se minkään perään lähde, jonka vuoksi mahdollisesti vaikeissa tilanteissa kutsun Lumeksen luokse tai pidän sitä hetkisen kiinni.

    Tässä linkki vanhan blogin puolelle http://www.lumes.vuodatus.net/blog/2643032/kohtaamisia-kauniisti-ohi/

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)