Tein tuolloin päätöksen pysyä kalapohjaisissa nappuloissa rajatakseni hieman vaihtohtoja, koska erilaisia koiranruokia on niin paljon. Päädyin silloin ProPac -sarjan Bayside-nappulaan, jonka pääraaka-aine on siikajauho (Lihavalkuainen jauhon muodossa takaa paremmin sen, että lihavalkuaisen osuus säilyy riittävänä valmiseen tuotteeseen asti. Tuoreen lihan ongelma on, että siitä haihtuu valmistusprosessin aikana suuri osa vesihöyrynä ilmaan).
Ja kun tuossa alussa hämmästelin, etten ole aiheesta mitään kirjoituksia tehnyt, niin tässä samalla oivallan, että varmaankaan siihen ei ole tarvetta ollut, sillä olen pysynyt saman nappulan käyttäjänä viimeiset pari vuotta. Tai itse asiassa niin, että kotona on ollut vuorotellen säkki ProPacia tai säkki Canaganin kalanappulaa, riippuen siitä missä kaupassa olen ostoksia tehnyt. Asioin kahdessa eri eläinkaupassa ja toisesta saa vain toista, ja toisesta toista. Molemmat nappulat on sopineet Wiimalle oikein hyvin. Wiima on onneksi sillä lailla kiitollinen ruokittava, ettei sillä ole mitään allergioita eikä minun tarvitse pelätä ripulisirkusta, vaikka tarjoaisinkin sille uusia makuja.
Olen tässä kumminkin harmitellut, eritoten tuon ProPacin kohdalla, että ihanko pakko sitä koiranruokaa on lennättää jenkkilästä asti tänne Suomeen. Canagan on sentään Euroopasta, Briteistä, mutta turhan kaukaa sekin.
Siksipä ilostuin kovin kun tänä vuonna markkinoille tuli uusi täysin kotimainen koiranruoka Häme! Siinäkin proteiinina kalajauhoa, joka on omaa itämeren silakkaamme sekä possua. Valitsemani kalateema sai siis jatkoa vaikka merkki nyt sitten taas parin vuoden tauon jälkeen vaihtui. Ruuassa on myös kauraa, mutta sen tiesin ennestään sopivan Wiimalle - olenhan joskus keitellyt sille kaurapuuroa erilaisin lisukkein ja se on Wiiman herkkua.
Häme-nappulat tuntuvat olevan Wiiman mielestä todella hyvänmakuisia, sillä se suostuu syömään jopa kuivan nappulan sellaisenaan. Yleensähän on siis ollut niin, että jos kippoa täyttäessäni putoaa nappula lattialle, niin Wiima ei suin surminkaan syö sitä. Sille maistuu nappulat vain lisukkeiden kera (ja silloin maistuukin hyvin!), mutta kuivia nappuloita se söisi vain äärimmäisessä hädässä. Häme-nappulan kanssa nähtiin sellainen ihme, että Wiima veteli sen kitusiinsa ihan sellaisenaan.
Niinpä meillä on nyt syöty kotimaista Hämettä sitten alkusyksystä asti. Olen siitä tosi iloinen, koska pyrin meidän ihmistenkin ruuissa kotimaisuuteen ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokiin.
Nappulan (puoliksi Häme ja ProPac) lisäksi kupissa on keitettyä haukea ja maustamatonta jugurttia, niin ja loraus kalaöljyä
Kuppi täytetään nappulalla ja erilaisilla lisukkeilla. Esimerkkinä annos noin viikon takaa, jonka tulin kuvanneeksi yhtä lapinkoiralehden artikkelia varten:
Nappulan (puoliksi Häme ja ProPac) lisäksi kupissa on keitettyä haukea ja maustamatonta jugurttia, sekä loraus kalaöljyä . Kuppiin saattaa myös päätyä jauhelihaa tai muita lihoja tai kaloja, kananmunaa, raejuustoa, sopivia ihmisten ruuanjämiä ja muuta vastaavaa. Minulla on myös tapana lorauttaa kupin pohjalle vähän vettä, mutta en turvota.
Ja sellaisilla ruuilla se Wiima on sitten tähän asti pysynyt hengissä. Toivottavasti pysyy jatkossakin, kotimaisen ruuan voimin!
Ehdin syksyllä syöttää kokeiluksi yhden pikkupussin tuota Hämettä, kunnes tuli palkintoruokasäkkejä ja Mestalle ihan oma ruokavalio. Hyvin maistui Häme koirille ja olisin kotimaisuuden takia ostanut lisääkin ilman noita edellä mainittuja seikkoja. Jotain kritiikkiä olen lukenut siitä, että ruuassa käytetään Itämerestä pyydettyä kalaa, jota ei ihmisillekään suositella jatkuvaksi ravinnoksi kaloihin kertyvien terveydelle haitallisten aineiden vuoksi. Tosin eipä siitäkään ole mitään tietoa, mistä kaikkiin muihiin kalaa sisältäviin koiranruokiin ne kalat tulevat. Hämeen kohdalla nyt on ihmisten helppo spekuloida, kun asia on mainittu, ja muutenkin tuntuu, että joillain on ihan ihmeellinen vastahankainen asenne ollut valmistajaa kohtaan jo ennenkuin ruoka oli edes markkinoilla. Vähän edes soisi kannatusta annettavan Suomessa suomalaisista raaka-aineista valmistettavalle ruualle, itse ainakin arvostan. :)
VastaaPoistaKyllä, tuntuu siltä, että joillakin on tosiaan aina oltava jotain vastahankaa asioihin, olivatpa ne asiat mitä hyvänsä.
PoistaSe on harmi, koska kuten sanot, niin olisi syytä olla iloinen siitä, että meillä on kotimainen tuote. Ympäristöystävällisyys sekä myös työpaikat ja verotulot - ne ovat kaikkien etu.
Olen kylläkin ymmärtänyt, että Häme on ollut menestys ainakin valmistajan odotuksiin verrattuna, joten narisijat lienee vähemmistöä - ja toki kritiikki myös on hyvästä silloin kun se asiallisessa muodossa annetaan.
Tosin, tuo itämeren silakan dioksiiniasia on totta. Mutta itse olen miettinyt sen niin, että koiran elinikäodote on 10-20 vuotta ja dioksiinikertymä jää siten murto-osaan verrattuna vaikka ihmisen kertymään siinäkin tapauksessa, että Wiimalle ei tarjottaisi mitään muuta ruokaa. Olen myös ymmärtänyt, että aineenvaihduntansa ansiosta koiran keho myös poistaisi noita aineita ihmistä nopeammin, mutta se on vain kuultua, enkä ole asiaa enemmälti tonkinut.
Aina sitä joutuu hieman kompromissaamaan päätöksissään, harva asia on yksiselitteisen hyvä. Mutta kuten kirjoitat, niin itsekin ajattelen, että mieluiten syön itse ja tarjoan koirallenikin lähellä tuotettua ja valmistettua ruokaa. Hauskaa, että nyt on tarjolla sekin vaihtoehto :)
Totta tuokin, ihmisellä jo pelkkä lapsuus kestää enemmän kuin koiralla koko elämä, niin onhan siinä toki eroa, syökö Itämeren kalaa 15 vuotta vai 50 vuotta. :)
Poista