lauantai 11. helmikuuta 2023

Koiraohitusfilosofiaa by Tihku

Koiraohitukset ovat olleet Tihkun kanssa yksi isoista haasteista, sillä Tihku kiihtyy kovasti muista koirista, edelleen nyt 2-vuotiaana. Olen kuitenkin viime aikoina ajatellut, että homma on oikeastaan aika hyvällä mallilla tällä hetkellä ja olen löytänyt ohituksiin hyviä työkaluja. Ajattelin niistä tehdä pienen postauksen yhteenvedoksi siitä, missä nyt mennään.



Look at That -menetelmä (oma sovellukseni siitä)

Ensimmäinen ja tärkein asia on, että alan kehua Tihkua heti kun näköpiiriimme ilmestyy koira. Käytännössä kehun häntä siis toisen koiran bongaamisesta (LAT). Samalla alan syöttää Tihkulle nameja, aluksi Tihkun ollessa nuorempi ihan liukuhihnalta sieltä toisen koiran suunnasta - ei siis ollut väliä, ettei Tihku ottanut kontaktia, palkkasin silti.
Nykyisin ollaan päästy sellaiseen tilanteeseen, että kun Tihku näkee koiran, alan edelleen heti kehua. Jos tilanne vaikuttaa vaikealta, teen kuten edellä ja palkkaan koiran suunnasta, mutta nykyisin useimmiten ja yhä useammin Tihku pystyy luopumaan vastaantulevan koiran katselusta ja vilkaisee minuun namin saadakseen, saa namin ja vilkaisee uudelleen, saa taas namin ja niin edelleen.

Varsinaisessa ohituksessa Tihku on aina toisella puolella kuin ohitettava koira, ja namien avulla päästään toisesta koirasta ohi nykyisin pääsääntöisesti ilman haukkua ja muutenkin päivästä ja tilanteesta riippuen oikein mallikkaastikin. Piippausta saattaa kuitenkin vielä noissa tilanteissa esiintyä, eli mitenkään rauhallisissa fiiliksissä ei vieläkään olla, mutta toivottavasti joskus.

Toisinaan näen koiran ennen Tihkua. Se on toisaalta harvinaista, sillä Tihku  n ä k e e   k a i k e n  , mutta välillä sellaista kuitenkin sattuu. Tällöin olen huomannut hyväksi tavaksi kertoa Tihkulle, että olen nähnyt koiran, jotta hän ehtii asennoitua vieraan koiran lähestymiseen ja heti kun hänkin näkee tuon lähestyvän koiran, niin alan vuolaasti kehua bongauksesta. Namipalkka alkaa taas virrata tilanteesta riippuen lähestyvän koiran suunnasta tai jos Tihku pystyy luopumaan, niin sitten kontaktista. 

Tuota yllä kerrottua tilannetta olen kylläkin miettinyt viime aikoina, pitäisiköhän minun hieman hioa sitä. Minulla on vihjesanana Koira, "katsopas Tihku, Koira tulee sieltä". Tihku tunnistaa vihjeen ja alkaa katsoa, missä se toinen koira sitten on.
Muistelen kuitenkin aikanaan Wiiman kanssa tehneeni sen virheen, että aloin sillekin ilmoitella lähestyvistä koirista, joka johti siihen, että Wiima alkoi nuorena tyttönä kiihtyä jo pelkästä sanasta - joskaan silloin en ymmärtänyt, että on hyvin tärkeää huomioida kriteerinä se hetki, kun koira näkee toisen koiran eikä odottaa kontaktia, jolloin palkka voi jäädä saamatta, joka oli tietenkin huono juttu.


Vaikka kriteerini on nyt eri - koska palkkaan Tihkun jo koiran näkemisestä ja se on ollut toimivaa, niin pohdin, josko vihjesanaa silti olisi syytä laajentaa. Eli että antaisin vihjeelle yleisemmän merkityksen, joka vain kertoisi Tihkulle, että "jotain" sellaista on tulossa, jonka näkemisesä saa palkkaa.
Sitten käyttäisin samaa sanaa niin koirien kuin myös myös muiden, ei-niin-kiihdyttävien asioiden bongailussa, kuten vaikka pyöräilijöiden tai rullalautailijoiden kohdalla, jotka eivät aiheuta Tihkussa reaktioita. Näin havainnot ei aina olisi niin kiihdyttäviä, ja riski vihjesanan latautumisesta ehkä vähenisi. Kokemuksia? Ajatuksia?

Sitten on niitä tilanteita, joissa ei kannata kikkailla vaan pelion menetetty heti alkuunsa. Esimerkiksi kun vieras koira ilmestyy eteemme ihan yhtäkkiä, vaikka jonkin kulman takaa, silloin Tihku ei saa itseään pidäteltyä eikä ehdi minua vilkuilemaan, vaan avaa sanaisen arkkunsa ja minä keskityn vain ohjaamaan koko poppoon - itseni ja Tihkun tai itseni, Tihkun ja Wiiman - tilanteesta pois. 





1 - 2 - 3 eli yksi - kaksi - kolme

Jollain kurssilla tutustuin Control Unleashed -menetelmään, joka menee niin, että koiralle lasketaan ääneen Yksi Kaksi Kolme - ja kolmosella koira saa aina herkun. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi vetää Tihkun huomio itseeni laskemisen ajaksi, kun jo sanan Yksi oletusarvo on, että herkkua on tulossa. 

Tämä menetelmä ei aluksi meinannut kantaa hedelmää. Namit nimittäin ei ole Tihkulle kovin voimakas vahviste, nuorempana vielä vähemmän, ja saattoi olla, että vaikka laskeskelin noita numeroita, niin Tihku vaan ohitti kolmosen, koska olikin jotain kivampaa, vaikka yritin toki keskittää harjoitukset paikkoihin, joissa häiriöitä ei olisi.

Olen kuitenkin sinnikkäästi jatkanut, lenkeilläkin ottanut satunnaisesti ihan vain yhden tai kaksi sarjaa , ja jos kolmosen kohdalla tuli namin ohitus, niin saatoin vaihtaa suuntaa, laskin taas ja sitten kolmosella jo maistuikin.

Tästä on pikkuhiljaa muodostunut peli, johon Tihku nykyisin liittyy jännemmissäkin tilanteissa, ja vaikka nami ei juuri siinä kohtaa muuten niin kiinnostaisi, niin numeroita laskemalla se sitten kuitenkin kiinnostaa ja Tihku keskittyy peliin. Niinpä vaikeissa koiraohituksissa tai muuten erityisissä tilanteissa ryhdyn laskemaan ja saan useimmilla kerroilla Tihkun mukaani ja keskittymään itseeni.

Miten tämä tukitaito koulutetaan koiralle? Tämä kannattaa kouluttaa ketjuttaen, eli ensin hokea vain sanaa Kolme ja ja siitä palkka. Sitten kun se on hallussa, lisätä eteen Kaksi ja kolmosella palkka. Kun koira malttaa jo odottaa kakkosesta kolmoseen, niin vielä ykkönen eteen ja niin on ketju valmis.

Pelin sanat voi tietenkin numeroiden sijaan olla mitä vaan, mikä suuhun sopii :) . 


Harjoitukset jatkuvat. Tavoitteeni on, että Tihku olisi vastaantulevista koirista välinpitämätön. Ymmärrän kylläkin, että siihen on pitkä matka, eikä siihen ehkä ikinä Tihkun kanssa päästä, mutta välietappeja olemme jo tavoittaneet - jokainen haukkumaton ja rauhallisempi ohitus on ilon aihe ja olen tosi iloinen, että olen löytänyt hyviä ja toimivia työkaluja haasteeseen. 
Miten teillä? Ja millaisia työkaluja käytät?



7 kommenttia:

  1. Tuo yksi-kaksi-kolme -leikki kuulostaa hauskalta! Sitä voisin kokeilla omien koirien kanssa ihan vaan koska syöminen ja oppiminen on niistä kivaa. :) Meillä ei nykyisin asu enää muita koiria samalla kylällä, niin koirien ohituksia tapahtuu hyvin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos löysit kirjoituksesta idean. Siinä on tosiaan herkkusuun kannalta kivaa se, että koko ajan tietää, että namia on tulossa, kun se emäntä alkaa laskeskella :) . Ja jännä juttu huomata on ollut sekin asia, että vaikka Tihku ei ole varsinainen herkkusuu, niin itse pelin kaavamaisuus jotenkin sitä kiehtoo ja se usein pystyy liittymään peliin jännemmissäkin tilantgeissa, jonkinlainen sijais- tai tukitoiminto siis.
      Oih, tuo onkin parasta, ettei niitä muita koiria olisi! Toisaalta kaupungissa, kuten vaikka Turussa, jossa koiria on paljon, Tihku selviää melko hyvin. Mutta sitten täällä pikkukaupungissa ne yksittäiset koirat, jotka näkyy jo kaukaa, kun muita kulkijoita ei ole - ne ovat hankalimpia ohitettavia :) .

      Poista
  2. Kiva, kun kirjoittelet näitä teidän juttuja, aina mukava lueskella, miten toiset opettavat koirilleen asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Itsekin tykkään lukea muiden keinoista ja käytännöistä ja googlailen ajatuksia. Blogiin näitä omia touhuja tulee kirjattua siksi, että on kiva juttu, että asiat säilyy muistissa ja myöhemmin on kiva katsoa, mitä on milloinkin touhuttu.

      Poista
  3. Meillä ohitulset edelleen työläitä. Naavakin ärhäkkä joten vaikeaa opettaa kahta yhtä aikaa, ja laiskuus estää tekemästä yhden kanssa kerrallaan lenkkiä. Ja vaikeutta lisää se, että täällä kotiseudulla tulee koira vastaan n. kerran viikossa, tai harvemmin. Eli täytyisi lähteä autolla ihmisten ilmoille. T Onko tuo 1,2,3 sama jota pentukurssilla opetettiin niin, että juosta pyörähtää ja sanoo yykaakoo ja tiputtaa kasan nameja maahan, pyörähtää toiseen paikkaan ja sama juttu? En tajunnut pentukurssilla että se etenisi tuohon ja voisi olla käyttökelpoinen. Pitää kokeilla ja ryhdistäytyä harjoittelemaan. Kiitos innostuksesta🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kirsi! Toivottavasti tekstistäni ei tullut väärää käsitystä, joudun kyllä itsekin keskittymään ohituksiin toden teolla - etenkin kun olen molempien kanssa ulkona, joskin Wiima kulkee kyllä nätisti, eikä reuhoa, mutta silti on vähän kädet täynnä kahden kanssa :) .

      Ollaan vissiin käyty sama pentukurssi :) , sillä muistan tuon laskemiskaavan myös siitä hauskasta luoksetulopelistä. Tämä ei kuitenkaan ole sama juttu ja sanarimpsu voi olla oikeastaan mikä vaan. Tässä, jota kuvasin, on oikeastaan kyse vaan siitä, että koira saa vihjeen, että palkaa tulossa ja saa tehtävän ottaa kontaktia vaikeissa tilanteissa.

      Voitaisiin Kirsi PS-porukassa ottaa tässä keväällä vähän ohitustreffejä? Samalla nähtäisiin taas toisiamme :) ? Olisi meillekin hyödyllistä!

      Poista
    2. Hyvä idea. Olisi meille (Naava ja Pihka) niin tarpeen!

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku