Joulun viettoa

Aattoilta vierähti saaristolaisjoulutunnelmissa mökkisaaressa miehen vanhempien luona ja yö mökissä, jonka jälkeen joulupäivänä takaisin kotiin.

Wiimalle reissu tarkoitti iloa ja riemua, vapaana juoksua pitkin mökkimetsiköitä, uusia hajuja kauriiden ja jänöjussien, leikkikavereina lapsia, herkkuluuta lahjapaperissa ja sokerina pohjalla - tapaaminen labbis-kaveri Fonzien kanssa!

Oma kohokohtani oli - edellä mainittujen lisäksi - kun mökkisaaren tietä kävellessäni lensi merikotka niin matalalta ylitseni, että saatoin erottaa sen keltaisen koukkunokan. Sellaisina hetkinä ei kamera tietenkään ole käsillä..

Wiima takapenkillä Juniorin kanssa matkalla joulunviettoon

Alla muutama kuva Wiiman ja Fonzien jälleennäkemisestä.
Kuvat on näpsitty pokkarilla suhmurailmassa, joten laatu on kaukana, mutta

vauhdikas tunnelma välittynee :)

^ Wiima halaa oikein "kahdella kädellä" :)

 Kaiken joulunvieton, touhun ja leikin sekä Fonzien kanssa riekkumisen jälkeen illalla mökille palattuamme tuli typykälle uni.

Ja joulupäiväaamuna, jouluaamiaista kattaessani, tällainen silmäpari seurasi tekemisiäni hyvin tarkkaan,

kinkun, lohen ja juustojen tuoksu taisi ihanasti leijailla sen nenuliiniin, eikä suotta, Wimpulankin kuppiin näitä herkkuja maistettavaksi päätyi :)

***

Ja tänään Tapanina lumisade jatkuu jatkumistaan. Lumitöitä tiedossa taasen, mutta karvakorvaa ei harmita. Toivottavasti lumentulo sentään loppuu ennen kesää :)
Ja PS: Uudistin samalla hieman sivujen ulkonäköä kun teki mieli saada enemmän talvea näkyviin :)

Ravintolassa, uimassa ja kaverin kanssa peuhua

Tänään on kuulkaa taas tapahtunut, vaikka päivä alkoikin leppoisasti. Sitä on meikäläinen tänään käynyt eka kertaa ravintelissa, ajellut paatilla (taas), plumpsinut meressä ja leikkinyt kaverin kanssa, muun muassa.
Isäntä kun tuli töistä, niin hurautimme paatilla saaristoravintolaan, Nauvon Bystrand, kotiväen kesäsuosikki! Meri oli ihan pläkä ja tuuli vilvoitti mukavasti. Tässä minä matkustan:

Perille kun saavuttiin, niin valittiin ulkopöytä. Matte sanoi, että osasin käyttäytyä superhienosti, fiksummin kuin pari muuta koira-asiakasta, joilla oli paljon asiaa koko ajan - vaikka ei se kyllä meitä häirinnyt. Mutta minua nimittäin vähän ramasi ja kun olin silmäillyt paikan, nuolaissut yhtä pikkupoikaa nenänpäähän, niin meikä heitti vaakatasoon penkin alle ja veti tupluurit. Että niin rennoissa merkeissä sujui meikäläisen eka ravintolakäynti. Oli muuten kiva paikka, kun meitä koira-asiakkaitakin oli huomioitu, pöytien päässä oli meille tarkoitetut juomakipot. Niin, enkä jäänyt tyhjinsuin ravintelissa minäkään, kotiväki oli varannut minullekin pikku makupalan jota mutustelin ennen luomien lupsahdusta.

 

Sitten palasimme takaisin kotiin ja saimme yllätysvieraita. Nimittäin "serkkuni" Fonzie, labbis, porukoineen piipahti minua leikittämässä, jee jee. Fonzie on suuri kuin hevonen, mutta kiltti ja tykkää leikkiä. Kaverin kanssa peuhaaminen on ihan parasta mitä tiedän. Tässä alla muutama kuva meidän leikeistä, välillä pulahdeltiinkin:

Ja sitten yksi kuva omituisesta vesirotasta tontillamme tänään. Ähäpiti, sehän oon tietty MÄÄ! Suoraan afroditemaisesti merestä nousseena. Matte koitti kuvata wet-eleganssiani, mutta meikälikka sain sellaiset hepulit vedestä noustuani, että vedin riemukierroksia suorin jaloin tontin ympäri sata lasissa, niin että vain 'perskarvat' tallentuivat filmille :)

Ja vielä yksi kuva yllä olevasta Vesirotasta kaverinsa kanssa. Niin vauhdikkaaksi siis muodostui tämän päivän ilta, että nukahdin Maten syliin turkin kuivauksen ja harjauksen (tuntui ihanalta..) aikana, enkä siitä herännyt kuin iltapisulle ja tuutisin taas aamuun asti :) Nati nati ja hyvää yötä lukijoillenikin..

Juhannus 2012 ja koirakavereita

Ja sitten olikin juhannuksen vuoro, ja minä täytin juhannusaattona 9 viikkoa. Taas köröteltiin paatilla mökille. Tällä kertaa tapasin uusia koirakavereita. Mukavia kavereita kaikki, mutta eniten minulla synkkasi leijonakoira, löwchen, Bonon kanssa. Hän ei suuttunut minulle vaikka välillä kiskoin hännästä minkä - toistaiseksi varsin vähäisiltä - voimiltani jaksoin :) Mutta se johtui vain siitä, että Bonon häntä oli kertakaikkisen upea ja kiskottavaksi tehty - katso itse:

Tapasin Bonon lisäksi Nemon, bordercollien. Nemo ei ollut niin innostunut kanssani leikkimään, kun se oli nimittäin töissä. Sen piti valvoa missä meidän pihan pallot luuraa, vähän niin kuin sen kollegat lammashaassa, ja jos joku palloista pääsi karkuun, niin Nemo hoiti 'kadonneen lampaan' pikapikaa takaisin pihapiiriin. Mä kyllä ihailin sen tyyliä ja koitin matkia minkä pystyin - pingoin perässä karanneita palloja paimentamassa. Ehdittiin me välillä lepäämäänkin, ja tässä me paistatellaan päivää kolmisteen:

Ja sitten eräänä päivänä joukon jatkoksi liittyi vielä Fonzie, labradorinnoutaja. Fonziekin oli ihan jees tyyppi, vaikka pikkuisen sitä jännitinkin ja hieman väistelin, kun se oli vähän iso ja villi. Mutta kiltti se oli ja kyllä meistä vielä kaverit tulee, kun tutustutaan paremmin. Ja kyllä me tutustutaankin, kun ollaan oikeastaan serkuksia, vaikkei sitä päältä päin uskoisi :) Tähän kuvaan ehti Fonzie-'serkkukin':

Sitten Matte ja Husse juhannusihmisvieraineen sytyttivät kokon, ja se oli sitten komea! Sitä sitten ihailimme porukassa, me koirat ja ihmisetkin. Illan hämärtyessä oli kiva katsella tulen leikkiä myös Hussen sylistä käsin. Tässä vielä muutama tunnelmakuva juhannusaattoillasta: