Valehtelevia kameroita luontopolulla ja Wiima 4 kk

Minä olen 16 viikkoa eli se on kai sitten kuukausiksi muunnettuna 4 kuukautta!! Tai olen ollut 16 viikkoinen jo kauan, eilisestä lähtien. Tästä eteenpäin taidetaan alkaa laskemaan kuukausia viikkojen sijaan, muuten menee liian vaikeaksi tämä minun ikäni laskeminen, niin sanoo Matte. 16 viikkoa tarkoittaa sitä että minä ajelen ensi viikolla taas elänlääkärille ja saan tehosterokotuksen. Sitten ei tarvitse piikkejä murehtia vähään aikaan ja ehkäpä mennään jopa tutustumaan koirapuiston väkeen lähitulevaisuudessa, kun on rokotukset kunnossa. Eläinlääkärin rokotepiikkikään ei minua huoleta yhtään, sillä viimeksi keikka oli mukava!

Tänään oli hieno kesäpäivä ja olimme kiertämässä kotikaupunkimme luontopolkua. Nautimme molemmat, minä ja Matte. Olimme kahden sillä muilla kotiväen porukoilla oli toista ohjelmaa.
Huomasin Matten mitä ilmeisimmin pitävän minulle salakavalasti myös vähän Luoksetulo-treenejä lenkkeilyn lomassa, kun huuteli minua luokseen aika ajoin lenkillä. Kipitin salakähmäisyydestä huolimatta uskollisesti luokse, sainhan sitten kyljyspaloja palkkioksi, hölmöhän olisi ollut jos en olisi totellut :D  Pari kertaa jos reagoin vähän hitaasti Tänne-kutsuihin, niin Matte-ilkimys oli minua odotellessaan kömpinyt piiloon! Kerran minun tuli hetkeksi ihan itku kun en häntä nähnyt, mutta löysinhän toki hänet kuitenkin. Ja bums, putosi kyljyskuutio silloin alas kurkustani :D

Meillä oli reissulla tehtävät jaettu niin, että minä kuonoineni selvitin maastoa ja Matte valokuvasi. Ja kyllä kelpasi kuulemma valokuvata kun akku oli täyttäkin täydempi ja muistikortti tyhjillään.
Mutta sitten kävi ilmi sellainen ikävä asia, että kamera olikin valehdellut! Akku ei kai sitten ollutkaan ollut täynnä vaan se peijakas tyhjeni yhtäkkiä, hetkessä, kesken matkan, lähes alkuvaiheessa! Siitä ei meidän Matte tykännyt yhtään. Hän sanoo että reitin kaunein osuus jäi nyt valokuvaamatta. Näimme myöhemmin matkalla kukkia ja paljon perhosia, jääkauden jättiläiskiven ja muuta kivaa, mutta kameravihulainen vaan jökötti passiivisena vaikka olisi kuinka maanitellut. Ja kyllä Matte maanittelikin. Pitäisi aina olla vara-akku taskussa, sen tästä opimme, minä ja Matte.

Mutta hieman kuvia ehdimme ottamaan, niitä alla, pääasiassa tähtenä hyörin minä, of course!

Jostain syystä kameraan tallentuneista kuvista hyvin monessa oli kuvattuna juuri ahterini, kuten tässä yllä. Pyysin kuitenkin Mattea ettei tarvitsisi ihan kaikkia ahterikuvia julkaista, vaikka pemppuni suloinen onkin, joten seuraavaksi vähän muuta:

Sitten reitti kaartaa rantaan ja se olikin hyvä sillä kieleni oli alkanut roikkua jo varsin pitkällä. Nyt päästiin virvoittaville vesille =)

Tätä kuvaa ottaessani en ehtinyt säätää mitään, tilanne olisi sekunnissa ohi. Ja niinpä siitä tuli reilusti ylivaloittunut mitä en kuvankäsittelylläkään oikein saanut korjattua. Mutta Wiima on siinä niin hyvässä asennossa että lataan tämän epäonnisenkin sivulle.

Rannassa oli hylätty paatti ja siinä päätin ottaa vielä poseasennon, kun Matte oli sitä niin paljon jo kärttänyt:

Terveisiä pentukurssilta nro 3 !

Pentukurssi numero kolme oli tänään. Aiheena hihnakävely, tervehtiminen, pysähtyminen käskystä ja sitten tutustuttiin myös aktivointileluihin - se oli kivaa! Alempana siitäkin lisää. Niin, eikä unohdeta Pentupeuhua, taas saimme toki aikaa myös leikkiin!

Sen me Matten kanssa opimme ettei hihnakävelyn opettelemiseen taida auttaa muu kuin sen kontaktin parempi opettelu. Meillä kun on varsin hyvä kontakti ja pidän häntä silmällä periaatteessa, mutta käytännössä on välillä vähän toisin; ulkona on niin paljon muutakin hauskaa, muita koiria ja ihmisiä että minä pakkaan unohtamaan sen oman Matte-kullan roikkumaan hihnan päähän. Silloin kun kävelemme kahdestaan häiriöttä niin osaan kulkea ihan nätisti vierellä ja kuuntelen Mattea mutta häiriöille en vielä oikein osaa sulkea korviani. Siihen päätimme yhdessä panostaa, koska on minunkin etuni että opin kävelemään kauniisti hihnassa. Joten oli hyvä saada vinkkejä hihnakävelyn 'hiomiseen' ja hihnassa tervehtimiseen (ihmisten ja koirien).

Pysähtymistä vauhdissa harjoittelimme myös. Minulle on Paikka sana jo tuttu, niin tiesin mitä tehdä. Kaksi treenikertaa tehtiin - toisella pysähdyin kuin seinään Paikka-käskyn kuultuani, toisella olisin jatkanut matkaa Paikka-käskystä huolimatta ellei minua olisi hihnalla pysäytetty. Se johtui siitä että tällöin oli suunta minulle erittäin mieleinen, nimittäin kohti hauvakaveriani, enkä millään olisi sillä kertaa viitsinyt lotkauttaa korvaani pysähtymiskäskyille. Johan minä jo kerran pysähdyin ja näytin mitä osaan :)

Hihna- ja pysähtymistreenien jälkeen vaihdoimme aiheen astetta kevyemmäksi. Eli aktivointileluihin. Niistä minä innostuin! Innostun yleensä kaikesta mihin liittyy ruoka! :D Aktivointilelut ovat pääsääntöisesti sellaisia että kotiväki piilottelee nameja ja nappuloita erilaisiin avattaviin ja suljettaviin luukkuihin ja minun pitää keksiä miten saan ne sieltä. Pureminen ja huitominen ei tällöin auta vaan pitää käyttää sitä kuuluisaa Älliä. Joskus täytyy pyörittää kiekko juuri oikeaan kohtaan että sapuska löytyy taikka poimia esteitä edestä ja muuta kivaa. Olin kuulevinani Matten miettivän tämmöisen vekottimen hankkimista minulle ajanvietteeksi, mutta en nähnyt mitään ostoksia vielä tehtävän. Minäyttö maltan odotella, sillä hyvää kannattaa odotella vähän pidempäänkin :)

Minäpäs voisin tähän luetella mitä kaikkea minä nyt tässä iässä 3½ kk osaankaan, niin voin sitten isompana tulla tänne virkistämään muistini asiasta.

• Aloitetaanpa vaikka LUPA-projektista josta kerroin täällä . Eli siinä oli kyse siitä että Matte sai eräänä päivänä päähänsä että minun on killitettävä häntä silmiin ennen kuin saan ruokakupin. Ja myöhemmin 'killitys' laajenisi autosta poistumiseen, ulosmenoon ja muihin tekemisiini, joihin saisin luvan silmiin killittämällä.
  Tässä asiassa ollaan aika mukavassa vauhdissa, sanoo Matte. Ruokailuhetket ovat esimerkiksi nykyisin sellaisia että Matte asettaa ruokakipon maahan ja sanoo minulle että Istu. Sitten minä katson häntä silmiin enkä vilkaisekaan edessäni olevaa ruokaa vaikka massu kuinka kurnisi, kunnes Matte sanoo Ole Hyvä. Silloin vasta meikämimmi ryntää vähemmän naisellisella tyylillä ruokakupille, niin että hitaammat alta pois!
  Tätä luvan pyytämistä sitten sovelletaan eri asioihin päivittäisissä askareissani. Matte sanoo että tämä on tärkeä taito, joka voi joskus olla jopa turvallisuuteni tae!

• Istu. Maahan. Tassu. Kato (Katso). Nämä minä osaan, eikä niistä ei paljon selostettavaa ole. Maahan käskyä emme ole paljon harjoitelleet muualla kuin kotona, mutta Istu käskyä ollaan ja se kyllä sujuu oikein hienosti. Matte pyytää minua usein ulkonakin istumaan kun näen jotain kiinnostavaa, vaikka kissan tai lintuja, ja sitten me istumme ja katselemme sitä rauhassa.

• Tänne. Tämänkin käskyn minä tunnen. Ja tavallisesti vilistän kovaa vauhtia Matten tai Hussen luo, kumpi heistä minua sitten kutsuukaan. Mutta kyllä minulta toisinaan on korvat menneet niin lukkoon että Tänne-käskyt kaikuvat kuuroille korville. Näin käy kun olen havainnut jotain mielenkiintoisempaa.. Mutta hyvällä tiellä ollaan. Yksi tärkeimmistä käskyistä kuulemma, sanoo Matte, joten se minun pitää oppia kuulemma "pomminvarmasti"!

• Paikka. Tämä on aika tuore oppi. Tai on sitä kotiväki hokenut sitä aina tarpeen tullen mutta vasta jokin aika sitten Matte hoksasi että minähän osaan tämän. Niin kuin aiemmin kerroin, olen oppinut tämän vähän "vahingossa" ilman erityisiä opettelu- ja oppimisesta palkitsemisproseduureja . No, nyt kun huomattiin että tämmöinenkin sana oli korvieni väliin painunut, niin asiaan on alettu paneutua ja sitä on alettu käyttää ulkoillessakin. Matte sanoo yhtäkkiä Paikka ja sitten me pysähdytään, seistään hetki ja sitten hän sanoo Mennään. Ja sitten me mennään. Tämmöistä me harrastetaan usein mm. kadunylityksissä.
  Matte sanoo, että tämä on hyvä käsky, kun sitten kun minä olen tässä mestari, niin minut saa pysäytettyä kivipatsaaksi vapaanaollessakin. Saapa nähdä..
  Tämä käsky ei muuten liity aina kivoihin juttuihin. Nimittäin esimerkiksi tänään olen kuullut tätä sanaa enemmän kuin laki määrää. Otsassani oli pullea punkki Tosi Tiukassa ja Matte tuhersi sen poisottamiseksi. Ja aina se himputin hirttosilmukka luisti. Varsinainen show. Husse on meidän perheen punkkivastaava, mutta hän ei ollut kotona, hän on taitava. Saisi Matte ottaa oppia! Mutta minä siis olin Paikka-käskyn alla ja kyllä minä oikein kiltisti paikallani olinkin. Sain paljon kehuja ja makupaloja sekä proseduurin aikana että senjälkeen.

• Sivu. Tämä käsky on työn alla. Edelleen. Minulla on jonkinlainen käsitys mihin minun kuuluisi mennä, siihen vasemman jalan pohkeen vierelle, mutta en kyllä aina muista. Ja joskus istahdan myös eteen killittämään josta minut sitten ohjataan vierelle. Emme ole tätä paljon ehtineet harjoitella, mutta ns "siemen on kylvetty" - kyllä tämäkin hanskataan joskus, jos katsomme tarpeelliseksi ja sitten harjoitellaan enemmän.

•  Söka. On ruotsia ja tarkoittaa Hae. Husse on minun kanssani touhunnut tämän käskyn kanssa. Hän tapaa pyytää minua Istumaan Sitt ja sitten hän tekee namilla hajujäljen maahan, ihan lähelle vain toistaiseksi ja sitten minä saan hakea namin luvan saatuani. Tästä minä tykkään. En kyllä millään meinaa malttaa istua kun pyydetään enkä aina maltakaan. Sitten syöksähdän jo kurkkimaan mihin nami piilotetaan.. Mutta sitten temppu tehdään uudelleen. :)

• Pssa. Kkka. Matte kysyi saisiko hän kirjoittaa tämän osuuden eli nyt äänessä siis Matte: "Nämäkin sanat on tähän listattu vaikka en olekaan satavarma onko Wiima vielä oivaltanut, toista ainakaan. Sain päähäni joskus viikkoja sitten että voisi olla kätevää jos Wimppu tuntisi käskyt jotka tarkoittaisivat pissimistä ja kakkimista. Niinpä olen hokenut yllä olevia sanoja joka kerta kun mainittuja toimituksia tehdään. Välillä arvelen että oppi olisi mennyt jo perille, mutta enpä tiedä - ennemmin tai myöhemmin kai :) "

• Olikohan siinä kaikki? Lähestulkoon ainakin. Sitten olen tietysti oppinut normaalia arkea ja perheessä elämistä. Suhtaudun kärsivällisesti hoitotoimenpiteihin, matkustan autossa kuin vanha tekijä, kuten veneessäkin. Ja muutenkin tuntuu elämä olevan mallillaan. Paljon on oppimista vielä ennen kuin olen aikuinen, mutta Matte ja Husse on minusta kauhean ylpeitä, olen kuulemma oikein hoksaavainen tyttö. Niin ja koko ajan ei voi päntätä - välillä täytyy saada ollakin, istuskella vierekkäin ja rapsutella (minua siis) ja välillä myös riehua. Mutta aika ajoin on hyvä myös opetella tällaisia hyviä tapoja :)

Vettä, sadetta ja vettä sekä luoksetuloharjoituksia

Sataa sataa ropisee, vesi vedempi vesin, tilitili tom. Suihkussa nimittäin. Ja ulkonakin (kuten melkein joka päivä tänä kesänä). Mutta aamupäivällä jouduin siis suihkuun, koska turkissani oli jotain selittämätöntä 'tuoksuvaa' ja Tarttuvaa mähtäriä, josta kukaan ei tiennyt mitä ihmettä se oikein oli. Ja tämä oli kuulkaa ensimmäinen kertani suihkussa! Tassuja nyt on huljuteltu ennenkin, mutta tällä kertaa kastuin siis kokonaan. Kummallista miten epämiellyttävää se oli esim uimiseen verrattuna! Husse tuli suihkukaappiin mukaan ja Matte peijakas valokuvasi. En päästänyt ääntäkään, mutta kiersin suihkukaapin reunoja kuin susi. Olemmehan sentään sukua, minä ja susi siis. Tässä kuva minusta suihkukaapissa, en järin iloiselta näytä. Kiinnitä eritoten huomiota korviini, joista toinen osoittaa itään toinen länteen, en usko että temppu onnistuu kaikilta?:

Mutta osaan myös arvostaa puhtautta. Nimittäin suihkunraikkaana olikin sitten ihana ottaa päivätorkut ulkona terassilla. Eikös tekisikin mieli palluttaa tämän näköistä pehmoposkea? :)

Mutta sitten kävi niin että kaikki tapahtui ikään kuin uudelleen! Vähän niin kuin elokuvassa Päiväni Murmelina. Onko sinulle joskus käynyt niin? Jouduin nimittäin myöhemmin päivällä - pahus vieköön - taas suihkuun, mutta tällä kertaa vahingossa! Luepa alta:

Lähdimme Matten kanssa lenkille. Mattella oli mielessään myös luoksetuloharjoitukset, joka on kivakivaa! Tarkoittaa sitä, että minä saan laukata vapaana (jee!!) , kunhan käyn morjestamassa Mattea kun käsky käy. Tällöin minut myös aina ruhtinaallisesti palkitaan. Suuntasimme lenkkimme sorakuopille ja sinne päästyämme pääsin vapaaksi, enää ei ollut pelkoa autoista.

Matte kehui, että tottelin hurjan hienosti. Tulin luokse kun käsky kävi ja pidin muutenkin huolen siitä, ettei hän hävinnyt näkyvistä. 

Vain kerran minulle sattui vahinko. Sorakuopan reunalla, vesirajassa, oli hirmuisen kiinnostavia hajuja enkä huomannut Matten häviävän näkymättömiin. Haistelin aikani, ja sitten tajusin etten enää näe Mattea missään. Minun tuli vähän hätä. Juoksin vauhdilla tulosuuntaamme, mutta kuulinkin tutun äänen huutavan nimeäni toisessa suunnassa. Vauhdissa korjasin suuntimaa ja laukkasin kohti ääntä. Pydähdyin vielä kuuntelemaan äänen suuntaa ja lopulta hänet löysin. "Matte, et saa noin hävitä minulta!", toruin häntä samalla kun olin superonnellinen hänen löytymisestään.

Matte kertoi minulle menneensä piiloon kun en tullut ja oli nähnyt poukkoiluni koko ajan sieltä pensastaan. Hän kertoi vain halunneensa että minä tulen hänen luokseen eikä hän minun luokseni. En tiedä mikä älli siinä sitten oli, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, löysimme toisemme. En kyllä päästänyt Mattea sitten tämän jälkeen enää kovin kauaksi näkyvistä ettei taas saa päähänsä mennä piiloon. Hmph. Tässä pari kuvaa, kun laukkaan luokse Tänne- kutsun kuultuani (klikkaamalla isommaksi):

Mutta, piti kertomani siitä päivän toisesta suihkukerrasta. Tällä kertaa se tuli taivaasta. Nimittäin kesken lenkkimme, aivan ilman ennakkovaroituksia taivas aukeni. Vettä tuli kuin sen kuuluisan Esterin hännän alusesta. Sitä tuli niin paljon ettei enää tiennyt missä meni tie ja missä meni joki. Vaikkei jokia kartan mukaan tällä paikalla kuulunut olla ensinkään.

Ja entäs minä sitten. No, minä sain ne päivän toiset suihkut :P Voin kertoa etten ihan likettänyt tätäkään suihkua.. (tasapuolisuuden nimissä mainittava että niin kastui Mattekin.. ;D )

Tiet olivat hetkessä muuttuneet kuravelliksi tai peräti joenuomiksi:

Hankkiuduimme kotiin niin pikaisesti kuin pääsimme, mutta ehdimme kuitenkin kastua ihan läpikotaisin. Kuulin Matten iloitsevan mukaan nappaamastaan sadehupparista joka suojasi häntä ja kameraa, mutta kuulin hänen myös kiroavan sitä että farkut kastuessaan alkoivat painaa niin paljon että ne olivat kuulemma pudota hänen päältään vyön unohduttua. Silloin minua kelistä huolimatta hieman hymyilytti :)

Lopuksi kuitenkin, kotona terassilla sateelta suojassa ja taas elämä hymyilee (vaikka aurinko ei). Toivon kuitenkin että tämän päivän suihkuttelut olivat nyt sitten tässä. Paitsi tassunhuljutusta saattaa edessä olla, pahoin pelkään...