Syyssäässä

Viikonloppu on sujunut ulkoilun merkeissä. Lauantaina Turun Ruissalossa (ohitus-)kursseilla ja tänään sunnuntaina täällä kotipitäjässä. Vettäkin on tihkutellut, vaikka välillä poutaakin - eli hyvin syksyiset kelit. Mutta märkyys se ei paljoa haittaa - minua säänkestävää ainakaan, eikä ihmislaumalaisianikaan jos vaan hoksaavat vetää oikeat kamppeet niskaan.

Matte päivitteli Kuka Minä Olen- sivua, jos haluat käydä kurkkaamassa. Taisi sinne kirjailla että millainen minä tylleröinen oikein olen :)

Alla muutama tänään lenkin varrelta napattu kuva - aika hämärää on aamusta iltaan, joten kuvatkin ovat vähän tuollaisia hämäriä ja pimeitä vaikka kohde itse onkin erityisen välkky ja fiksu :)

Wiima 7 kuukautta

Tässä haassa näimme lampaita jokin aika sitten ja kävimme katsomassa josko ne olisivat paikalla vielä. Wiima tutki tilanteen erityisen tarkkaan nousemalla portille kurkistelemaan - taisi hajut olla jäljellä - mutta lampaista emme jälkeäkään enää valitettavasti nähneet. Olivat kai siirtyneet talvimajoitukseen.

***

Ja vielä yksi, kotiinpaluun jälkeen Wiima pääsi Hussen olkapäälle ja
silloin piti vielä ikuistaa typykän kaunis ilme:

Sadesäitä tipeti tip ja peli-iltoja

Nyt on sadellut täällä meidän huudeilla melkein joka päivä lenkkiaikaan - tai jos ei juuri ole sadellut niin sen uhka on leijunut yllämme. Meikäläisellä kun onpi tuota turkkia niin olen kuin uitettu villatumppu sadelenkin jälkeen.
Ja se lienee syynä siihen että eräänä päivänä Matte oli marssinut kauppaan ja ostanut minulle - Sadetakin! Hän kertoi valinneensa keltaisen koska minä olen sellainen ilopilleri!

Eräänä iltana se sitten puettiin ylleni ja lähdettiin ulos. Aluksi olo tuntui varsin omituiselta enkä oikein tiennyt miten siinä keltaisessa muovipussissa olisi oltava. Mutta eipä aikaakaan kun jo unohdin asusteeni ja kipitin tavalliseen iloiseen tapaani taas. Ja täytyy myöntää, että aika hienoltahan minä näytin keltaisine takkeineni, sekä oli mukavaa kun en ollut alusvilloja myöten märkä.
Nimittäin vaikka tykkään uimisesta ja vedessä leikkimisestä niin taivaalta tuleva kylmä rankkasade on tykkäysjanani loppupäässä.

Alla pari kännykkäkuvaa minusta sadetakissani. Matte on ottanut nämä salaa, minä olin juuri havainnut hevosia laitumella ja seisoin kuin patsas.
Ja ps, hepoillakin oli sadetakit, mutta ei näin iloisen keltaista kuin minulla :D

Niin ja sitten piti kertoa myös peli-illoista. Nimittäin minä olen alkanut pelata Dominoa ja se vasta on kivaa. Kyseessä on pelilauta jossa on reikiä ja niissä kannet. Pelin idea kulkee niin että ihmislaumani jäsenistön edustaja pudottelee ruokanappuloita reikiin, sulkee kannet ja minun tehtäväni on kansia availemalla ja siirtelemällä saada sapuska esiin ja siirtää se massuun. Sepäs onkin hauskaa!
Olen jo oppinut, että kansia siirtelemällä pääsen käsiksi ruokaan, mutta kuulin Matten sanovan Husselle, että vielä on matkaa systemaattiseen työhön, että herkut löytyy mukamas ja kuulemma yrityksen ja erehdyksen kautta - hmph.
Sanokoot mitä sanovat, mutta jokainen pelilaudan ruuan muru on massuuni päätynyt tavalla tai toisella! Saan tosin hieroa aivonystyröitäni - sekä myös toisinaan tarvitsen hieman auttavaa kättä.
Suosittelen muillekin koiranaperoille ja vanhemmillekin. Tämä on nimittäin niin hauskaa, että hypin kuin kenguru kun pelilauta kaivetaan kaapista :D

Vettä, sadetta ja vettä sekä luoksetuloharjoituksia

Sataa sataa ropisee, vesi vedempi vesin, tilitili tom. Suihkussa nimittäin. Ja ulkonakin (kuten melkein joka päivä tänä kesänä). Mutta aamupäivällä jouduin siis suihkuun, koska turkissani oli jotain selittämätöntä 'tuoksuvaa' ja Tarttuvaa mähtäriä, josta kukaan ei tiennyt mitä ihmettä se oikein oli. Ja tämä oli kuulkaa ensimmäinen kertani suihkussa! Tassuja nyt on huljuteltu ennenkin, mutta tällä kertaa kastuin siis kokonaan. Kummallista miten epämiellyttävää se oli esim uimiseen verrattuna! Husse tuli suihkukaappiin mukaan ja Matte peijakas valokuvasi. En päästänyt ääntäkään, mutta kiersin suihkukaapin reunoja kuin susi. Olemmehan sentään sukua, minä ja susi siis. Tässä kuva minusta suihkukaapissa, en järin iloiselta näytä. Kiinnitä eritoten huomiota korviini, joista toinen osoittaa itään toinen länteen, en usko että temppu onnistuu kaikilta?:

Mutta osaan myös arvostaa puhtautta. Nimittäin suihkunraikkaana olikin sitten ihana ottaa päivätorkut ulkona terassilla. Eikös tekisikin mieli palluttaa tämän näköistä pehmoposkea? :)

Mutta sitten kävi niin että kaikki tapahtui ikään kuin uudelleen! Vähän niin kuin elokuvassa Päiväni Murmelina. Onko sinulle joskus käynyt niin? Jouduin nimittäin myöhemmin päivällä - pahus vieköön - taas suihkuun, mutta tällä kertaa vahingossa! Luepa alta:

Lähdimme Matten kanssa lenkille. Mattella oli mielessään myös luoksetuloharjoitukset, joka on kivakivaa! Tarkoittaa sitä, että minä saan laukata vapaana (jee!!) , kunhan käyn morjestamassa Mattea kun käsky käy. Tällöin minut myös aina ruhtinaallisesti palkitaan. Suuntasimme lenkkimme sorakuopille ja sinne päästyämme pääsin vapaaksi, enää ei ollut pelkoa autoista.

Matte kehui, että tottelin hurjan hienosti. Tulin luokse kun käsky kävi ja pidin muutenkin huolen siitä, ettei hän hävinnyt näkyvistä. 

Vain kerran minulle sattui vahinko. Sorakuopan reunalla, vesirajassa, oli hirmuisen kiinnostavia hajuja enkä huomannut Matten häviävän näkymättömiin. Haistelin aikani, ja sitten tajusin etten enää näe Mattea missään. Minun tuli vähän hätä. Juoksin vauhdilla tulosuuntaamme, mutta kuulinkin tutun äänen huutavan nimeäni toisessa suunnassa. Vauhdissa korjasin suuntimaa ja laukkasin kohti ääntä. Pydähdyin vielä kuuntelemaan äänen suuntaa ja lopulta hänet löysin. "Matte, et saa noin hävitä minulta!", toruin häntä samalla kun olin superonnellinen hänen löytymisestään.

Matte kertoi minulle menneensä piiloon kun en tullut ja oli nähnyt poukkoiluni koko ajan sieltä pensastaan. Hän kertoi vain halunneensa että minä tulen hänen luokseen eikä hän minun luokseni. En tiedä mikä älli siinä sitten oli, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, löysimme toisemme. En kyllä päästänyt Mattea sitten tämän jälkeen enää kovin kauaksi näkyvistä ettei taas saa päähänsä mennä piiloon. Hmph. Tässä pari kuvaa, kun laukkaan luokse Tänne- kutsun kuultuani (klikkaamalla isommaksi):

Mutta, piti kertomani siitä päivän toisesta suihkukerrasta. Tällä kertaa se tuli taivaasta. Nimittäin kesken lenkkimme, aivan ilman ennakkovaroituksia taivas aukeni. Vettä tuli kuin sen kuuluisan Esterin hännän alusesta. Sitä tuli niin paljon ettei enää tiennyt missä meni tie ja missä meni joki. Vaikkei jokia kartan mukaan tällä paikalla kuulunut olla ensinkään.

Ja entäs minä sitten. No, minä sain ne päivän toiset suihkut :P Voin kertoa etten ihan likettänyt tätäkään suihkua.. (tasapuolisuuden nimissä mainittava että niin kastui Mattekin.. ;D )

Tiet olivat hetkessä muuttuneet kuravelliksi tai peräti joenuomiksi:

Hankkiuduimme kotiin niin pikaisesti kuin pääsimme, mutta ehdimme kuitenkin kastua ihan läpikotaisin. Kuulin Matten iloitsevan mukaan nappaamastaan sadehupparista joka suojasi häntä ja kameraa, mutta kuulin hänen myös kiroavan sitä että farkut kastuessaan alkoivat painaa niin paljon että ne olivat kuulemma pudota hänen päältään vyön unohduttua. Silloin minua kelistä huolimatta hieman hymyilytti :)

Lopuksi kuitenkin, kotona terassilla sateelta suojassa ja taas elämä hymyilee (vaikka aurinko ei). Toivon kuitenkin että tämän päivän suihkuttelut olivat nyt sitten tässä. Paitsi tassunhuljutusta saattaa edessä olla, pahoin pelkään...