Taas sitä saa..

... tumppumateriaalia nimittäin =) Eli Wiiman karvanlähtö on alkanut!

Olen sitä jo tovin odotellutkin ja kuvittelin typykän pääsevän eroon villoistaan jo heinäkuun helteille, mutta niin ei käynyt vaan vasta nyt kesän alkaessa pikkuhiljaa kääntyä syksyksi, päätti Wiimukka aloittaa takinvaihdon.

Kirjoittelin tuolla aiemmassa tekstissä (http://wiimansivu.blogspot.fi/2014/05/karvoihin-katsomista.html), etten ole ihan kärryillä siitä, milloin Wiiman karvanlähtö tapahtuu suhteessa juoksukiertoon, kun en ole tullut ajankohtia panneeksi merkille. Karvanlähtöhän on siis sidoksissa (nartuilla) juoksuihin ja hormonitasoon, ei siis esimerkiksi lämpötiloihin, kuten voisi luulla ja kuten itsekin pitkään arvelin.

Listaanpa tähän alle muistin tueksi tilastoa (sen vähän verran kuin minulla sitä nyt on..) kalenterimuodossa miten juoksut ja karvanlähtö on tähän mennessä toteutuneet:

Marraskuu 2013: juoksut
Helmi-maalis 2014: karvanlähtö
Toukokuu 2014: juoksut
(Heinäkuu 2013: valeraskausoireita)
Elokuu 2014: karvanlähtö
Marraskuu 2014: juoksut (lisäys)
Maalis-huhti 2015: karvanlähtö (lisäys)
Toukokuu 2015: juoksut (lisäys) 
Marraskuu 2015: juoksut (lisäys)

Mitä johtopäätöksiä tästä voisi vetää? Karvanlähtö näyttäisi sijoittuvan tuohon kierron puoliväliin. Ja juoksuja voinee ehkä odotella loka-marraskuussa? Aika sen sitten näyttää =)

Neiti otti kuvaa varten oikein arvokkaan ilmeen, lahjoitettuaan tuollaisen kasan arvokasta villaansa :)

Ja tosiaan, kuten jo alussa totesin, että tumppumateriaalista on kyse. Innostuin kun luin jostakin että myös lapinkoiran villa soveltuu kutomiseen ja on itse asiassa lämpöarvoltaan esim. lampaan villaa parempaa.

Niinpä olen säästänyt edellisten juoksujen "villasadon" paperipussissa ja tämä nyt irtoamassa oleva satsi päätyy sen jatkoksi. Kun villaa on tarpeeksi, kehräytän sen "jossakin" langaksi. 

Siitä sitten toivottavasti saamme lämpöiset villatumput isännälle ja minulle =)

Olisi kiva kuulla, jos lukijoilla on kokemuksia lapinkoiranvillatumpuista sekä myös tuosta karvanlähtökierrosta?

Kesä on. Loma on.

eli valokuvallisia muisteloita kesän vietosta. Pahoittelen jo etukäteen kun kuvissa poukkoillaan tunnelmasta toiseen, mutta Wiimassa ja kuluneessa kesässä kuitenkin pysytellään.

Juhannussunnuntaina oli näin ^  komeat pilvet!

Wiima mökillä veräjän vahtina. Toosi uskottava :)

ja yllä mainittu uskottavuus senkun kasvaa.. :D

Tämän kielitaitoisen koiran emäntäkin saapi kielensä tällaiselle rullalle, mutta siitä ei ole kuvaa.
Taito on kuulemma perinnöllinen, joten on kai sitten luontevaa että koiranikin tempun taitaa? :D

Saatko sinä? :)

Wiima viihtyy vedessä mutta on enemmän kahlaajatyyppiä  - ei siis ui vaikka pentukesänään ui aika paljonkin.
Kepin nouto merestä on parasta ja sitten pikku hepulit rantahiekalla, ja sitten taas mereen vilvoittelemaan :)
Taustalla isäntä poijua huoltamassa.

 Minä sitten tykkään suomenlapinkoiran päästä, sen muodosta  <3

 Tässä vähän tällainen vettynyt malli :)

Kissamaista sipsuttelua...

..ja seuraavassa hetkessä 'kieli poskessa- laukkaa' niin kuin vain koirat osaavat  :)

Wiiman lapsuudenkaveri labbis-Fonzien kanssa vedettiin myös rallia, useampanakin päivänä:

Wiima on taitava kuopankaivaja. Kokoa ja syvyyttä riittää!

Kiinalaiset vilkuttivat meille iloisesti tunnelin toisessa päässä!

Jos ikinä kaipaat kuoppaa pihallesi, syystä tai toisesta - soita meille!

Välillä tietty myös lötköteltiin, keskipäivän helteillä varsinkin. (heinäkuu -14: lämpö kipusi lähes päivittäin +28 - + 30 asteeseen, eikä jäähtynyt kunnolla yölläkään. Näin siis lounaiskolkalla maata ainakin)

Wiima pysähtyi liikkeessä tähän asentoon ja näppäsin kuvan.
Aika mukavasti sain samalla rakennekuvan 2-vuotiaasta tarvitsematta asetella neitiä. 

Mökkisaaressa tuli tehtyä paljon metsälenkkejä. Tällainen ^  näky villahousupyllystä edessäni kipitteli :)

Kesällä joskus laiskottaa ja ruuanlaitto tökkii. Silloin lähdetään nauttimaan muiden tekemästä ruuasta ihanille kesäterasseille ja Wiima tietenkin useimmiten mukana. 

Tämä kuva on otettu Nauvon Kirjaisten Bystrandissa ja siellä Wiimalle tarjoiltiin ikioma lihapulla-annos talon puolesta.
Nelijalkaisetkin vieraat saivat siis tuntea itsensä tervetulleiksi :)

***

Tähän loppuun vielä kuva kotiympyröiden kesätouhuista, eli kaupunkimme koirakerho nosti esteet esiin ulkokentälle ja nyt niille voi kätevästi poiketa iltalenkin lomassa.

Wiiman kanssa ollaan käyty viime kesänä vain agilityn alkeiskurssi, eli ollaan ihan amatöörejä ja esteet "vain" hauskaa ajanvietettä :) , ei siis harrastus.

Mutta olipas Wiima innoissaan, kun ensi kertaa viime kesän jälkeen pääsi hyppimään ja juoksemaan tunneliin! Ja pujottelukin vaati vain vähän ( = siis vähemmän kuin luulin)  käsiapuja, mistä yllätyin kovasti!

Semmoisia. Loma on ohi, mutta kesä senkun jatkuu :)
Hyvää kesän jatkoa kaikille, toivoo agiliitelijä Wiima Wimpsahdus

***

PS. nyt tämän kaiken vuodatettuani, en oikein tiedä itsekään mikä tämän postauksen tarkoitus oikein on...  Luultavasti vaan saada kameraan kertyneitä kuvia talteen. 

Toivottavasti kuvia on muidenkin kiva katsella kuin minun itseni. Muussa tapauksessa kiitos että jaksoit katsoa tänne loppuun asti ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta :)

Kesätunnelmia, punkkeja ja pesäntekoa

Kesäterveisiä kaikille! Kesää on lomien alettua vietetty pitkälti mökillä. Wiima nauttii kun saa olla pihalla vapaana ja haistella erilaisia luonnon tuoksuja päivät pitkät.
Typykkä erehtyy tosin välillä pihalta vähän turhan kauas, enkä tiedä vielä tähän päivään mennessä, että unohtaako se kaiken muun hyvän jäljen löytäessään vai onko pihamme Wiiman mielestä yksinkertaisesti isompi kuin meidän kaksijalkaisten mielestä - mökkipihaa ei ympäröi mikään luonnollinen 'este', kuten nurmikon loppuminen, oja tai vastaava, vaan tontti jatkuu metsänä ja Wiiman voi olla vaikea hahmottaa rajoja siihen kohtaan missä itse ne näemme. Niinpä sitä on pidettävä hieman silmällä ja välillä komennettava takaisin pihapiiriin.

Terassivahti :)

Joskin viime päivinä Wiimaa on pidetty myös vähän narun päässä. Nimittäin nyt on juoksusykli edennyt siihen vaiheeseen (juoksut alkoivat toukokuun alussa), että tyllerön on vallannut hurja pesäntekovietti. Sisällä mökissä neiti tunkee kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin koloihin,  ja ulkona neiti löytyy välillä lautakasan alta kolosta, välillä kumollaan olevan veneen alta ja muista vastaavista ahtaista paikoista.
Koloissaan neiti ensin rupsuttaa pesän itselleen ja sitten makaa hiiren hiljaa eikä tule nyt luo edes kutsusta. Luulinkin kerran Wiiman jo karanneen pihalta kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Sain kuitenkin ajatuksen käydä kurkistamassa lautakasalla ja sieltä sen musta puuhkahäntä pilkisti ulos ja paljasti hiljaa piilottelevan neitikoiran :)
Koloihin kaivautuminen ei tunnu oikein kivalta, koska koiruus saattaa saada päähänsä kaivautua ikäviinkin paikkoihin, niin nyt se rassukka joutuu olemaan pihalla narussa jos silmällä pito ei onnistu - ja narun jatkona oleminen ei ole Wiimasta ollenkaan kivaa, ja ymmärtäähän sen.

Turkki
Ja vähän turkistakin voisin tässä sanailla, jotta tulisi muistiin laitettua :) Kirjoittelin nimittäin keväällä Wiiman turkista (Linkki kirjoitukseen). Ja siitä, etten tämän kahden vuoden yhdessä elämisen aikana ollut vielä hahmottanut sitä, millä kierrolla Wiima uusii turkkinsa, eli koska alusvilla irtoaa ja uusi kasvaa tilalle. Arvelin silloin, että turkin lähtö saattaisi osua tähän heinäkuulle, eli ajankohtaan jolloin oletetut pennut syntyisivät jos niitä olisi ollut tullakseen.
Mutta ei, Wiima on kantanut alusturkkiaan koko kesän eikä se vieläkään osoita irtoamisen merkkejä.
Näillä helteillä (lounaiskolkalla viime päivinä +25 - +30) olisi ollut suotavaa, että alusvilla olisi ollut veks. Nähtäväksi jää koska se sitten irtoaapi, seuraava veikkaus on, että alkaa irrota kuukautta, paria kuukautta ennen seuraavia juoksuja kehon valmistautuessa niihin, eli ehkä joskus syyskuussa?
Katsotaan osuinko oikeaan.

Punkkivihulaiset
Täällä Turunmaan saaristossa kun ollaan niin punkit ja päivittäiset punkkisyynit ovat arkipäivää. Olen joskus tullut kuvanneeksi tällaisen kollaasin, toisessa pieni nymfivaiheen punkki (musta piste kämmenellä) ja toinen pullea hyvinsyönyt punkki (ällötysvaroitus!!). Pullea punkki oli laitettava kuvaa varten ylösalaisin, sillä vaikka se on noin paksu, niin silti se sai itseään hilattua heiveröisillä jaloillaan eteenpäin. Kuvaamisen jälkeen molemmat punkit ovat päässeet punkkien taivaaseen - joskin luulen ettei sellaista paikkaa oledes olemassa, punkkien kohdalla on vain se kuuma H-alkuinen paikka:

Kuvaa katsoessa on selvää, että noita pieniä nymfivaiheen punkkeja on koirasta todella vaikea huomata, lähes mahdotonta, ellei niitä bongaa turkin päältä, ennen kuin ne ovat löytäneet tiensä lapinkoiran turkin läpi iholle. Wiimalla on punkkien torjunnassa käytetty apteekissa myytävää Frontline Compia ja se on toiminut Wiimalla niin, että punkkeja toisinaan löytyy, mutta ne ovat yleensä olleet kuolleita. Joskin on Wiimasta eläviäkin punkkeja poistettu, joten ihan täydellinen tökötti ei tuokaan ole. 

Punkkipannat (apteekin) toimivat käsittääkseni myös hyvin, ja nyt olisi markkinoilla myös yksi pitkävaikutteinen (Seresto) panta, joka kiinnostaa, mutta olen pantoja tähän asti välttänyt, koska "ystävällinen kurkkuote" on hyvin tyypillinen kun Wiima leikkii koirakavereidensa kanssa ja punkkipannan ei liene syytä joutua suuhun.

Punkeista on tullut myös uutta tietoa. Ennen vanhaan luultiin, että niitä tulee rantojen puista erityisesti leppäpuista. Myös heinikkoa pidettiin punkeille tyypillisenä elinalueena. No, saattaahan se heinikko edelleenkin olla punkkien suosiossa (rantalepät taas eivät), mutta nykytutkimuksen valossa punkit siis viihtyvät parhaiten mustikkavarpumetsässä. 

Isäntä teki testin ja päästi itsestään löytyneen punkin hetkeksi vapauteen ennen päiviltä päästämistä. Hän asetti sen mustikanvarvun lehdelle ja katsoi mitä tapahtui. Punkki oli hetkessä kiepsauttanut itsensä lehden alle siten että kaksi etujalkaa vain törrötti lehden ulkopuolella näkyvissä. Ja siitä kun isäntä toistamiseen hilasi kämmenensä ohi, niin punkki tarttui häneen sekunnin sadasosassa. Että niin näppäriä ovat punkit. Yök!

Lomailua

Ja mökillä kun ollaan hellepäiviä viettämässä oltu, niin tietenkin ollaan oltu paljon vetten äärellä vilvoittelemassa, veneilemässä ja tehty pitkiä metsälenkkejä. Näistä hommista pientä kuvasatoa seuraavaksi niin unohtuu nuo punkkiällötykset mielestä :)

Wiima ja Yoda-korvat :)

Alla vielä pari kuvaa muutaman illan takaa, kun raju ukkonen romahdutti + 29 asteen helteen iltapäivällä yhtäkkiä kymmenellä asteella, ilma raikastui ja illalla nousi upeat usvat.

Käytiin Wiiman kanssa iltamyöhälenkillä saarella ihailemassa maisemia:

Ja tietenkin vielä yksi auringonlasku: 

Helteistä heinäkuun jatkoa itse kullekin!

Seuraamista TOKO-tyyliin

Kotikaupunkini koirakerho järjesti tutustumisviikonlopun erilaisiin koiraharrastuslajeihin. Tarjolla olivat niin TOKO, kuin myös VEPE (vesipelastus) sekä koiratanssi.

Minä ilmoitin itseni ja Wiiman TOKO-tunneille sekä koiratanssiin, vepen jätimme suosiolla väliin, koska Wiima on kahlaaja ja pelastaa hätääkärsiviä siten vain rantavesistä.

Mutta sattuma puuttui peliin ja kävi harmikseni niin, että ainoastaan TOKO-tunnit toteutuivat, sillä kouluttajan lento olikin myöhässä. Poisjääneet kurssit, koiratanssi & vepe, järjestettäneen kuitenkin vielä tämän vuoden aikana.

Kouluttajana kurssilla oli Heli Piirainen, joka kisaa koiransa kanssa ylimmässä luokassa kaikissa kolmessa lajissa, sekä on kuulunut myös TOKOn maajoukkueeseen.

TOKO-koulutus järjestettiin paikan päällä niin, että jokainen ilmottautunut koirakko sai yksityisopetusta niihin asioihin, joissa oli kokenut ongelmia olevan. Itse pohdin hetken minkä asian nostaisin esiin, sillä emme olleet Wiiman kanssa TOKOa koskaan harrastaneet, rallya vain, ja niinpä TOKO kokonaisuutena oli meille "ongelma", jossa apua ja hiomista tarvittaisiin. Koska tunnin yksityisopetus ei kuitenkaan riittäisi TOKOn alkeisiin, niin nostin aiheeksi seuraamisliikkeen:

Nimittäin Wiima tietty kyllä 'seuraa', mutta olen ajatellut, että se pitää minuun ( = jalkaani) pientä välimatkaa, joka pitäisi kuroa kiinni. Lisäksi perusasento jää vähän vinoon ja joudun oikomaan sitä, ja minusta on viime aikoina tuntunut siltä, että Wiima on ketjuttanut perusasennon niin, että ensin kuuluukin tulla vinoon ja sitten yhdessä tuumin mamman kanssa oikaistaan :)

Tässä me ollaan aamupäivän kurssilaiset, minun ja Wiiman lisäksi sileäkarvanen collie Halla sekä hovawart Ossi - ja keskellä kouluttajamme Heli juuri esittäytymässä meille.

(kaikki kuvat tässä kirjoituksessa: Cia Holmberg, kiitos Cia kuvista!)

 Päivä oli helteinen, + 27 astetta, vuoroa oli hyvä odotella varjossa.

Minun ja Wiiman yksityistunti alkoi sillä, että Heli pyysi minua esittämään seuraamistamme ja seurasi sitten silmä kovana menoamme. Seuruuesityksemme katselemisesta Heli tiivisti näkemänsä perusteella Wiimasta arvionsa, että "Wiima on herkkä koira, joka lukee ja reagoi tarkkaan kehoni viestejä. Sekä myös että Wiima palkkautuu hyvin myös pelkällä kehulla, namia tai lelua ei tarvitse aina käyttää".

Ja en voinut kuin yhtyä Helin toteamukseen, juuri kuvatunlainen koiruus Wiima on.

Mutta sitten sain kuulla Helin huomiot omasta itsestäni seuruuliikkeen aikana. Ja sieltäpä löytyikin aika tavalla mietittävää :

Olen nimittäin itse arvellut käyttäväni kehoani jopa suhteellisen tehokkaaasti Wiiman kanssa viestimiseen seuraamisliikkeen aikana, esimerkiksi hartialinjaa kääntämällä merkiksi suunnasta kun on kääntymisen aika. Ja oikeilla jäljillä olen ollutkin, mutta olen myös pitänyt Wiiman kanssa silmäkontaktia. Sillä seurauksella, että asentoni on hieman kumarainen Wiimaa kohden, joka herkkänä koirana "väistää" - ja siten syntyy etäisyys jalkaani!

Nyt kun asiaa ajattelee, niin sehän on selvä juttu, koiralle päälle kumartuminen on uhkaava ele. Mutta en ole tajunnut viestiväni sellaista, kun oikestaan vain pääni on kumartuneena Wiiman puoleen - joka taas tosin aiheuttaa vääntöä hartialinjaan.

Käytännön harjoitus, jossa sain 'leikkiä koiraa' ja kokea millaista se on, jos viestintä ei toimi tai on vääränlaista. Nyt tiedän, ettei ole helppoa koirallakaan :)

Eli oivalluksien kautta uusi meininki seuraamisessa. Katse eteenpäin, ei koiraan (note to self: luota koiraasi, ei tarvitse katsekontaktilla varmistella!) , viestitä koiralle kääntymisestä etukäteen pään sekä hartiaseudun liikkeellä. Oli ihmeellistä huomata, miten Wiima kuin itsestään hilautui lähemmäs jalkaani - ja otti itsestään jopa oikean perusasennonkin, kun säädin hartialinjaani poispäin. En ollutkaan tullut ajatelleeksi että se himputin hartialinjani on sössinyt perusasentommekin!

Näillä opein alamme nyt harjoitella Wiiman kanssa ja katsotaan miten liike hioutuu. Koulutustunnin aikana huomasin selvän eron oman ryhtini välillä ja Wiiman sijainnilla seuruuliikkeessä. 

Mutta myös huomasin Wiimassa hienoista epäröintiä kun juttu ei mennytkään niin kuin ennen ja itsekin olin epävarma yrittäessäni muistaa Helin ohjeet. Kunhan saan opit "selkärankaan" asti niin eiköhän se kuitenkin ala meiltä sujua. Uskon, että uudella 'ryhdilläni' on mahdollisesti etua jopa seuruuliikkeen keston pidentämiseksi, koska tähän asti olen auttanut Wiimaa katsekontaktilla, mutta jatkossa se joutuu itse pitämään minua silmällä - näin ainakin Heli sivulauseessa mainitsi meitä ohjatessaan.

Toinen oivallus (tai ken tietää kuinka mones) oli seuraamisliikkeen käskysana. Nimittäin olen Wiiman kanssa käyttänyt vain yhtä käskysanaa: Sivu, joka tarkoittaa, että paikka on vasemmalla sivulla. Eli kun olen pysähdyksissä, ottaa Wiima perusasennon ja kun lähden liikkeelle, tulee sen seurata.

Minulla oli aikanaan seuraamiselle eri käsky (Seuraa), mutta häivytin sen, kun kaksi käskyä tuntui vaivalloiselta rally-tokossa.

TOKO-esittelytunnilla tajusin, että jos päättäisin ryhtyä harrastamaan TOKOa, niin yksi käskysana voisi aiheuttaa ongelmia, joskin Helin mukaan "yksikäskyisiäkin" tokoilijoita on, ja ihan hyvin tuloksin. Mutta TOKOssa seuraamiskäsky tarkoittaa paitsi seuraamista, myös valmiutta siihen, eli kontaktia. Kuitenkaan perusasennossa ei kontaktia tarvitse yleensä pitää vaan tavallisesti riittää, että koira istuu perusasennossa. Eli näitä käskyasioitakin pitäisi uudelleen pohtia, jos TOKOa alkaisimme enemmän harrastamaan. 

Onko tokoilevilla lukijoillani käytössä yksi vai kaksi käskyä ja miksi?

Kaiken kaikkiaan hyvä oppitunti hyvältä opettajalta ja sain paljon pureksittavaa harjoitteluumme.

Lisäksi oli tosi kiva päivä kivojen koiratuttujen ja niiden ohjaajien kanssa.  Ja mukavaa oli myös lopuksi kuulla olevamme Wiiman kanssa "harmoninen pari", että kaipa esiintymisemme sitten on kuitenkin aika sopusointuista ja energiataso toisillemme sopiva :)

Tokoiluterkuin,

Wiima ja emäntäotus :)

(vähän hassu kuva Wiimasta, värit taittuu kummallisesti, Wiima näyttää karvattomalta ja muistuttaa yllättäen hieman sakemannia eikös vaan? )

Wiima luonnetestissä

Wiima-lappalaistyttö kävi luonnetestissä Kaarinassa 28.6.2014, ikä 2 vuotta ja 2 kuukautta. Hienosti pimu selviytyi tehtävistä, varsinaisia yllätyksiä ei tullut, paitsi ehkä pimeän huoneen tapahtumat hieman. Yllätyksenä ei tullut se, ettei Wiimasta ole meidän perheen kodinturvajoukoksi, mutta en silti ollut testiä aikaisemmin ymmärtänyt ettei Wiiman maailmankäsityksessä kertakaikkiaan ole ihmisiä, jotka tekisivät sille pahaa.

Testi oli Dobermann Team Turku ry:n järjestämä ja tuomareina toimivat Jorma Lankinen ja Sirpa Heilä. Alempana tekstissä kursiivilla olevat lainaukset ovat Jorma Lankisen luonnetestiä koskevasta artikkelista.

Wiiman kokonaispisteet testistä olivat 123 pistettä ja koska kokonaispisteet eivät kerro koko totuutta, niin alla testiosiot tarkemmin: sekä filminpätkä itse testistä että myös arvostelusta.

 Luonnetesti ^ 

Luonnetestin sanallinen arvostelu ^

Luonnetestin arvosteluohje, kennelliitto

Paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelma: paimensukuiset luonnetestissä, tilasto (s. 22)

Toimintakyky testitulos: pieni -1 (oma arvio kohtuullinen +1)
"Toimintakyvyn arvosana kuvaa koiran kykyä tehdä ratkaisuja erilaisissa sille uusissa tilanteissa, ja sitä ilmaisee yhtälailla puolustautuminen kuin pakokin. Toimintakyvyyttömyys ilmenee joko koiran pyrkimyksenä mitätöidä tilanne tai sen jähmettyminen paikoilleen mitään tekemättömäksi."

Wiiman toimintakyvyn arvioiminen tuotti tuomareille vähän vaikeuksia ja ensin he olivat päätyneetkin Kohtuulliseen toimintakykyyn (+1), mutta puolustushalun ja terävyyden uupuessa Wiiman toimintakyvyn arvosanaa laskettiin lopuksi yhdellä. 
Toimintakykyä mitattiin ns kelkkakokeella , jossa koiraa kohti vedetään kelkkaa, jonka päällä on ihmistä muistuttava hahmo. Koiran toimintakykyä arvioidaan kelkan pysähdyttyä sillä, miten nopeasti koira kykenee lähestymään kelkkaa sen pysähdyttyä ilman ohjaajan tukea.

Wiima selvisi kelkkaosiosta hienosti. Siis siitä huolimatta, että se pelkäsi kelkkaa toodella kovasti. Mutta kun kelkka oli vedetty kohdalle ja pysähtynyt, niin typykkä kokosi itsensä hetkessä ja tepsutti ilman kehotusta vierelleni tutkimaan mörköä tarkemmin.

Pimeä huone oli yllätys enkä oikein itse asiassa tiedä, miten tuomarit sen tulkitsivat, enkä huomannut kysyä, kun päässä pyöri niin monenlaista. Wiima nimittäin saapui huoneeseen ja löydettyään pimeydessä uuden kamunsa Jorma Lankisen (tuomarin), jäi neiti tyytyväisenä hänen viereensä. Itse istuin syvemmällä huoneessa, eikä Wiima siis hakeutunut luokseni, mutta minulla oli sellainen olo, ettei se oikein tajunnut minun edes olevan siellä samassa tilassa. Niin onko se siis toimintakyvyn puutetta? Mutta löysihän Wiima sitten minutkin, kun sille oli pari kertaa vinkattu että voisi hakea vähän lisää. En kuitenkaan saanut itse kehotusta kutsua Wiimaa.

Terävyys testitulos: pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1 (oma arvio sama)
"Terävyys on koiran taipumusta reagoida aggressiivisesti sitä uhkaavaa ihmistä kohtaan. Mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsytyksestä se käyttäytyy aggressiivisesti."

Terävyyttä arvioitiin testillä, jossa Wiima kiinnitettiin seinään lyhyellä ketjulla. Minun piti kadota näkyvistä ja Wiima jäi yksin. Hetken päästä testituomari lähestyi uhkaavin elein ja äänensävyin, mutta saavuttuaan koiran luokse äänensävy ja elekieli muuttuivat ystävällisiksi.

Itse en ollut testiä näkemässä, kun jouduin piiloutumaan, mutta Satu-ystäväni ottaman filmin (Kiitos Satu!!) ansiosta pääsinpä kuitenkin havainnoimaan mitä tapahtui :) Filmillä näkyy Wiima, joka ei näytä ensimmäistäkään itsensä puolustautumiseen liittyvää elettä, rauhoittavia signaaleja kuitenkin, kääntää selkänsä ja korvat taaksepäin vedettynä kertoo lähestyjälle olevansa pieni kiltti koira vain. En tiedä ottiko Wiima uhkauksen tosissaan vai eikö sen käsitysmaailmaan kerta kaikkiaan mahdu ilkeät ihmiset? Epäilen jälkimmäistä.

En odottanutkaan suurempia puolustusreaktioita Wiimalta, mutta ehkä silti yllätyin siitä, ettei typykkä edes haukahtanut kertaakaan, täytyihän lähestyvän tuomarin näyttää aika hämmentävältä sen silmissä.

Puolustushalu testitulos: haluton -1 (oma arvio pieni +1)
"Puolustushalu on koiran perinnöllinen halu puolustaa laumaansa. Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua, ei opittua kykyä. Koiran toiminnan voimakkuus sen puolustaessa ohjaajaansa ei vaikuta arvosanaan, tärkeämpää on mm. sen asema ohjaajaan ja hyökkääjän nähden. Kun koira pyrkii pysymään ohjaajan ja hyökkääjän välissä osoittamatta minkäänlaista aggressiivisuutta, voidaan katsoa sillä selvästi olevan puolustushalua, kun taas ohjaajan selän takaa voimakkaastikin haukkuvalla ja murisevalla koiralla saattaa olla puutteita tässä ominaisuudessa.
Puolustushalua testataan suorittamalla hyökkäys koiran kanssa kulkevaa ohjaajaa kohti."

Tässäkään testissä kuten edellisessäkään en odottanut suuria reaktioita, joskin yllätyn filmiä katsoessani siitä, että Wiima ei näytä hassusti lähestyvää Hirmu-Lankista edes kovasti pelkäävän? Kyllä se vähän hämmentynyt on, koska pysyy kuitenkin sivullani, eikä pyri tulijan luokse ja lopuksi kuitenkin katsoo parhaaksi istahtaa selkäni taakse kurkkimaan ja antaa minun hoitaa tilanteen.  
Jos Wiima ei oikeastikaan suuremmin kokenut uhkaa, niin sitten en hämmästele tämän testin kulkua, mutta jos se kuitenkin tunsi itsensä uhatuksi, niin aika jännä, että se tässäkin testissä pysyi hiiren hiljaa (kuten muuten koko testissä, mutta Wiima on aika hiljainen lapinkoira).

Taisteluhalu testitulos: Kohtuullinen +2 (oma arvio sama)
"Taisteluhalu on koiran perinnöllinen halu käyttää ruumistaan leikkimieliseen (tai todelliseen) taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna. Fyysisesti väsyessään koira jatkaa toimintaa nimenomaan taisteluhalunsa avulla. Luonnetestissä taisteluhalua mitataan erikoiskokeella, jossa tuomari leikkii koiran kanssa kepillä, rätillä tms."

Testi alkoi tällä leikkiosuudella ja Wiima innostui leikistä kovasti. Murinan säestämänä typykkä kiskoi keppiä pois tuomarilta. Mutta saatuaan kepin haltuunsa se kipitti auringosta varjoon ja alkoi jyystää keppiä. Innostui kuitenkin taas leikkimään kun tuomari tarttui keppiin.

Hermorakenne testitulos: Hieman rauhaton +1 (oma arvio sama) 
"Koiran hermojen vahvuus on sen tärkeimpiä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Tämä ominaisuus ei ole mitenkään omistajan vaikutettavissa. Syntyään hermoheikkoa koiraa ei voi esimerkiksi pentuajan totuttamisella parantaa. Samoin perimältään hyvähermoinen koira kestää elämässään merkittävästi enemmän ”kolhuja” ilman, että ne vaikuttavat sen käyttäytymiseen. Hermorakennetta tarkkaillaan koko luonnetestin ajan. Optimissaan koiran tulisi kohdata järkkymättä kaikki testiin kuuluvat oudot tilanteet."

Ennalta mietin ehkä eniten juuri sitä, että mahtaako Wiima paineistua testissä kun 'harmit' tiiviissä tahdissa seuraavat toisiaan. Arjessa Wiima kylläkin selviää yllättävistä tilanteista ihan hienosti, se tosin loikkaa viisi metriä sivuun säikähdyksestä, mutta on aina kuitenkin samantien tutkimassa häiriötä. 

Testin edetessä Wiima keräsi hieman kuormaa, mutta sai kuitenkin myös nollattua tilanteen niin etteivät 'möröt' jääneet mieleen kummittelemaan. Ihan hyvä tulos ja vastaa kovasti omaa käsitystäni Wiimasta.

Temperamentti testitulos: Kohtuullisen vilkas +2 (en oikein itse osannut arvioida tuntematta arvosteluperusteita, mutta vilkasta tai kohtuullisen vilkasta veikkailin)
"Temperamentti on koiran kyky havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti. Kyse ei ole ainoastaan sen nopeudesta reagoida, vaan optimissaan koiran tulisi havaita kaikki siihen vaikuttavat ympäristön tapahtumat ilman viivettä ja reagoida niihin. Temperamentin ollessa liian vilkas kaikki ympäristön tapahtumat häiritsevät koiran keskittymistä tilanteisiin."
Testissä Wiima reagoi pienellä viiveellä asioihin, harkitsi ennen ryhtymistä. Tuomarit mainitsivat mm miten Wiima tarkkaili lähestyvää kelkkaa makuasennossa testin alkuvaiheessa, joka ei kuulemma ole kaikkein tavallisin tapa suhtautua lähestyvään kelkkaan.

En ole arjessa osannut arvioida temperamenttia reaktion nopeudella ärsykkeen ilmestymisen suhteen. Olen tullut pitäneeksi Wiimaa vilkkaana sillä perusteella, että Wiima tarkkailee maailmaa koko ajan ja havaitsee Kaiken - ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi aiemmat terrierirotuiset koiratuttuni - mutta, nyt kun asiaa tältä testin kantilta ajattelen, niin tietty harkitsevaisuus ja hötkyilemättömyys ennen toimintaa on Wiimalle kyllä ominaista. Aika hauska että silmäni avautuivat tälle harkitsevaisuudelle Wiiman ominaisuutena, en ollut tajunnut sitä ennen.

Kovuus testitulos: Hieman pehmeä + 1 (oma arvio hieman pehmeä)
"Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa sille epämiellyttäviä (ja muitakin) kokemuksia ja välttää niiden kohtaamista uudelleen."

Wiiman kovuutta mitattiin testissä ns haalarikokeella, jossa koiran nenän eteen nostettiin äkkiarvaamatta haalari eikä koiran annettu tutustua esteeseen vaan se vietiin heti pois. Kun paikan ohi kuljettiin uudelleen, olisi ns kova koira unohtanut ikävyydet ja tullut paikalle reippaasti kun taas pehmeämpää koiraa voi joutua vähän houkuttelemaan. Lisäksi koiran kovuutta arvioidaan kaikilla muillakin 'rasteilla'.

Wiimaa ei varsinaisesti joutunut houkuttelemaan missään vaiheessa, vaan neiti seurasi ihan mukavasti mukana, mutta se kyllä valitsi kulkea esteet uusinta ohituskierroksella hieman kauempaa.

Luoksepäästävyys testitulos: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3 (oma arvio sama)
"Luoksepäästävyyttä mitataan koiran suhtautumisella vieraaseen, ystävällisesti käyttäytyvään ihmiseen. Koiran tulisi antaa tämän ottaa kontakti ja koskea itseensä."

Ei kommentteja, Wiima oli oma itsensä eli tervehti iloisesti eteentulevat ihmiset :)

Laukausupelottomuus testitulos: laukauskokematon ++ (oma arvio laukauskokematon/laukausvarma)
"Luonnetestiin kuuluu aina kaksi 9 mm pistoolilla ammuttua laukausta. Koiran tulisi säilyttää toimintakykynsä laukauksista huolimatta."

Pikkuisen Wiima hämmästeli laukauksia ja samaan aikaa alkoi vielä puhelimetkin piristä, mutta ei typykkä varsinaisesti niistä hermostunut, eli kokemattomuuden piikkiin tuomarit laittoivat pienen hämmennyksen.  


Luonnetesti oli mielenkiintoinen kokemus ja suosittelen lämpimästi muillekin. Kuten jo yllä todettua, ei suurempia yllätyksiä testissä tullut, enemmänkin vahvistuivat mielessäni ne piirteet joita etukäteen ajattelinkin. Joskin aika jännä juttu oli se, ettei Wiima päästänyt ääntäkään koko testin aikana - paitsi hieman vinguskeli (ja jopa 'lappalaislauloi') malttamattomana ennen testin alkua vuoroa odottaessamme, kun olisi halunnut lähteä liikkeelle minun himmaillessani. 

Sellainen ajatus kyllä itsessäni heräsi, että nyt olisi kiva mennä katsomaan muiden koirien suorituksia, sillä Wiiman luonnetesti on ainoa jonka olen nähnyt alusta loppuun (paitsi juutuubissa muutamia). Nimittäin pelkästään tämän yhden testin nähneenä on hieman vaikea asettaa Wiiman käyttäytymistä ja niistä annettuja tuloksia 'kohdalleen'. Luulen, että nyt täytyy katsella juutuubi-videoita uudelleen oman testikokemuksen pohjalta sekä ehkä joskus hakeutua yleisöksi testitapahtumaan paikan päälle, niin oppisin uskoakseni itsekin vielä lisää. 

Olen kuitenkin todella iloinen Wiiman tuloksesta testissä. Hyväntahtoisuus ihmisille on perhekoiralle tärkeä ominaisuus. Wiimaa ei myöskään ole hankittu kodinturvajoukkoa korvaamaan, eli ei haittaa vaikkei se irvistellytkään hyökkääjille - ja ehkä joissakin tilanteissa onkin parempi, että koira luottaa isäntäväkeensä kahinoiden selvittelyssä.
Oli myöskin mukava juttu nähdä että myös paineistettuna kuten tässä testissä pystyy Wiima keräämään itsensä vaikka pelottaakin. Eikä tietty harkitsevaisuuskaan ennen toimintaa ole huonompi asia, sitä piirrettä arvostan ihmisissäkin :)

Testin jälkeen typykkää nukututti aika lailla, mutta illemmalla koisimisen jälkeen ei testiä muisteltu = )

Testiä pukkaa ja juhannuskin meni

Keskikesän juhlaa vietettiin viime viikonloppuna. Kelien puolesta ei tuntunut keskikesältä vaan enemmänkin syystalvelta, kylmän pohjoistuulen puhaltaessa suoraan mökkirantaan eikä sateen ropsauksiltakaan vältytty. Joskin mahtui juhannussäähän myös aurinkoa, ja jos silloin tuli hakeutuneeksi tuulen suojaan, niin tuntui ihan lämpöiseltä =)

Wiima vietti juhannusta perinteisesti mökillä, koirakavereiden borderi Nemon ja löwchen Bonon kanssa. Koirien juhannus koostui veneilystä, rannalla telmimisestä ja kahlailusta, metsälenkeistä, grilliherkuista ja pihamaalla löhöilystä.

Nyt juhannuksen jälkeen päässä pyörii tulevan viikonlopun lauantai, sillä silloin Wiima-hempukka pääsee LUONNETESTIIN!
Tulee olemaan jännä nähdä miten pimu siellä selviää. Wiima on meidän perheen arkeen täydellinen koira, sopeutuvainen, ystävällinen ja hyväkäytöksinen - sen kanssa voi mennä mihin vaan ilman että pitää hävetä tai selitellä. Mutta toisaalta Wiima myös on vähän herkkis sekä käsittääkseni aika pehmeä. Wiima ei ole ääniherkkä (ukkonen tai ilotulitteet eivät hätkäytä), mutta toisaalta se saattaa hieman paineistua halliolosuhteissa, jos niissä on kova haukkumeteli. Esimerkiksi sisätiloissa pidetyt koiranäyttelyt eivät ole Wiiman lempipaikkoja, mekkala ja tungos saavat sen korvat lerpalleen ja ulkonäkö muuttuu "anteeksi että olen olemassa" -tyyppiseksi.
Wiima ei tosin minusta aina ole jännittänyt kaikuvia halliolosuhteita, vaan luulen taustalla olevan erään viime syksyisen treenikerran 'haukkuisassa' rallytokohallissa, jossa kehän reunalla odotteleva hovawart pääsi hyökkäämään rataa suorittavan Wiiman kimppuun. Itse tapahtumassa ei mitään vahinkoa sattunut, paitsi Wiiman korvien väliin - sen jälkeen tyllerö on hieman arastellut vastaavia tiloja. Vaihdoimme koulutuspaikkaa tuon tapahtuman jälkeen ja uudessa hallissa (ja tutumpien koirien kanssa) halliarkuus on kyllä mielestäni helpottanut.

Joten tulee olemaan kiinnostavaa nähdä miten nämä ominaisuudet näkyvät testissä, vai näkyvätkö ollenkaan. Eli paineistuuko Wiima paineistumistaan testiosioiden edetessä vai palautuuko se nopeasti. Arjessa lenkin varrella tapahtuvat "yllätykset" eivät aiheuta ongelmia: esim viimeisin "pressuautokatoksen helman irtoaminen tuulessa juuri kun olimme kohdalla" sai Wiiman kyllä hyppäämään sivuun, mutta sitten se jo uteliaana tarkasteli mikä kumma siellä lepatti ja liihotti.

Kaivoin esiin paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelman LINKKI ja sen sivulla 22 kerrotaan paimensukuisten lapinkoirien saamista testituloksista, sekä testitulosarvoista jotka vähintään olisivat toivottavia. Testin jälkeen on jännä verrata Wiiman tuloksia näihin keskimääräisiin lapinkoirien saamiin tuloksiin.

Olen tullut myös tavanneeksi tätä Jorma Lankisen kirjoittamaa tekstiä 'Luonnetesti- Mitä ja Miksi'. Kirjoitus käsittelee lyhyehkösti luonnestestin taustoja sekä sen eri testiosioita ja niiden tarkoitusta.

Sekä tietenkin olen katsonut juutuubista testausvideoita nähdäkseni miten tuo testaustilanne oikeasti etenee. 

Ohjaajallehan luonnetesti lienee varsin helppo paikka, sillä tehtäväni on ilmeisesti aika passiivinen. Joskin sekin voi olla vaikeaa, koska Wiiman kanssa liikkuessani juttelen sille aika paljon, ihan höpöhöpöä tietenkin, mutta myös että mistä käännytään ja mihin mennään, niin nyt minun pitäisi muka pystyä olemaan ihan hiljaa?? :D

Lauantaina sitten testataan ja palaan asiaan pian sen jälkeen testaustuloskuulumisin.

Hyvää kesän jatkoa siihen asti (ja siitä eteenpäinkin :) )