Talvisäässä

Suomi ja neljä ihanaa vuodenaikaa, joista en yhtäkään vaihtaisi pois! Paitsi ehkä sen ihan alku-alkukevään, jolloin ei oikeasti ole vielä keväästä tietoakaan, mutta lumi alkaa sulaa, muuttuu mustaksi ja kaikki lumen alle jäänyt roska paljastuu. Mutta ei siitä kurjuudesta vielä enempää, sillä nyt talvi on vasta edessä!

Hassua, miten nopeasti säätila ja maisema näillä leveysasteilla muuttuu - edellisestä kirjoituksestani ei ole viikkoakaan, silloin oli maa musta ja paksu pilviverho peitti valon, sataa tihkutti.

Sitten tuli 'Antti-myrsky' ja kaikki muuttui - 20-30 senttiä lunta yhdessä hujauksessa kunnon pyryn ja viiman kera - Wiiman nimikkokeli, tietysti :) Ja nyt meillä on siis jo talvi täällä Suomen lounaiskolkassa!

Ja kukas onkaan onnellinen ellei meidän Wiima Wimpsis! Se iloitsee hangista nietoksista koko sydämellään; kaivautuu päätään, korviaan myöten lumikasoihin; juostessaan hangilla se samalla auraa kuononsa kanssa vakoa syvälle lumeen - en yllättyisi vaikka kohta näkisin sen tekevän enkeleitä, niin kuin itsekin pienenä tein - ja joskus vähän isompanakin :)

Wiima ei malttaisi lumen tultua olla sisällä ollenkaan,  vaikkei sitä kyllä syyssateetkaan haitanneet eikä lenkkeilystä kieltäydy koskaan, mutta nyt se on pyytämässä ulos "koko ajan". Tätä kirjoittaessanikin se tuutii terassilla ulko-ovemme edessä "vartiossa" (lähesty omalla vastuulla lipaisun uhalla) pyydettyään hetki sitten pääsyä pihalle.  Siinä kai on sitten lumikenttien paimenkoiran hyvä olla!

Alla kuvasarja Wiimasta tänään joulukuun eka päivänä kotipihalla lumihommissa :)

 Porttivahti Wiima, 7 kk, on kasvattanut varsin komean hännän,
täytyyhän tytöllä olla oma puuteri(lumi)huisku :)

 Pois alta hitaammat!

 Ottaisitko sitten sen kuvasi että pääsen takaisin rehaamaan, kitooos!!

Näyttää niin kuin Wiiman toinen korva olisi varsinainen Dumbo ^, mutta häntä on osunut juuri sopivasti taustalle :) Hetken ehdin jo ihmetellä että onko vika korvassa, kamerassa vai kuvaajassa :D

Lumimurmeli nimeltä Wiima

Päätähti unohti hetkeksi olla Lady-Like.. :)

Wiima löysi hautaamansa luun ja sitten tulikin taas typykällä kiirus :)

Sitten pari poseerausta vielä, onko näin hyvä?

Vai ehkä näin?

Tai sittenkin näin?

Sitten oli Wimppulin mielestä poseeraukset poseerattu ja kameraan tallentui enää kauniistakin kauniimmat Wiima-neidin pussihousut :)

Syyssäässä

Viikonloppu on sujunut ulkoilun merkeissä. Lauantaina Turun Ruissalossa (ohitus-)kursseilla ja tänään sunnuntaina täällä kotipitäjässä. Vettäkin on tihkutellut, vaikka välillä poutaakin - eli hyvin syksyiset kelit. Mutta märkyys se ei paljoa haittaa - minua säänkestävää ainakaan, eikä ihmislaumalaisianikaan jos vaan hoksaavat vetää oikeat kamppeet niskaan.

Matte päivitteli Kuka Minä Olen- sivua, jos haluat käydä kurkkaamassa. Taisi sinne kirjailla että millainen minä tylleröinen oikein olen :)

Alla muutama tänään lenkin varrelta napattu kuva - aika hämärää on aamusta iltaan, joten kuvatkin ovat vähän tuollaisia hämäriä ja pimeitä vaikka kohde itse onkin erityisen välkky ja fiksu :)

Wiima 7 kuukautta

Tässä haassa näimme lampaita jokin aika sitten ja kävimme katsomassa josko ne olisivat paikalla vielä. Wiima tutki tilanteen erityisen tarkkaan nousemalla portille kurkistelemaan - taisi hajut olla jäljellä - mutta lampaista emme jälkeäkään enää valitettavasti nähneet. Olivat kai siirtyneet talvimajoitukseen.

***

Ja vielä yksi, kotiinpaluun jälkeen Wiima pääsi Hussen olkapäälle ja
silloin piti vielä ikuistaa typykän kaunis ilme:

Opiskelukuulumisia

Kuluneena viikonloppuna olimme Wiiman kanssa naksutintreeneissä. Se oli hauskaa ja hyödyllistä. Olen jonkin verran aiemminkin käyttänyt klikkeriä koulutuksessa, mutta kurssi antoi uusia ajatuksia ja vinkkejä, miten hyödyntää välinettä kontaktin vahvistamiseen ja muihin taitoihin. Nyt klikkeri on kulkenut usein lenkilläkin mukanani ja lenkin lomassa palkkaan Wiimaa kontaktin ottamisesta, kauniisti kulkemisesta ja muista hyvin hoidetuista jutuista. Olen kyllä kehunut ja namitellut sitä tämmöisistä asioista toki ennenkin, mutta sanallinen kehu ei joka kerta ehdi oikeaan hetkeen: 

voi käydä vaikka niiin että tulee kehuneeksi hauvaa hienosta hihnassa kulkemisesta juuri sillä sekunnilla kun se yhtäkkiä kehua lausuessani päättääkin loikata ojan pohjalle kierimään! Sitten pitää vain toivoa ettei typykkä oppinut yhdestä kerrasta luullen että nämä ojaan loikkaukset olivatkin Matten mielestä kauhean kivoja :D  Klikkerin avulla saan kerrottua sille täsmällisemmin mistä nimenomaisesta asiasta kiitän.

Tiistaina olimme tuttuun tapaan arkitottelevaisuuskentällä. Treenasimme kontaktia, paikallaoloa sekä "hallittua eristämistä" (mikä termi, suuni loksahti sen kuultuani ennen kuin tajusin mistä olisi kyse), eli että Wiima jäi kouluttajan hoteisiin remmiin kytkettynä ja minä menin rakennuksen taa piiloon. Toivottu suoritus - johon mekin Wiiman kanssa ylsimme! - on että Wiima kauniisti odottelee paluutani paikallaan lähes ääneti, remmiä kiskomatta ja kouluttajaa häiritsemättä. Harjoitteet tähtäävät Kiva Koirakansalainen- testiin, jonka läpäisemistä ensi kesänä olisi tarkoitus yrittää. Wiima selvisi oikeastaan kaikista harjoituksista hienosti. 

Sen kanssa on kiva treenata koska se selvästi itsekin nauttii siitä kovasti, niin innokkaan tarkkaavaisena ja iloisena se seuraa pyyntöjäni ja toteuttaa niitä parhaansa mukaan. Malttiakin pimulla on nykyisin varsin mukavasti, ei kyllästy odottamaan ja kestää Paikka-käskyjä hienosti paikallaan pysyen, vaikka muutoin olemus on tietty vielä pentumaisen touhukas ja "loikkiva".

Ja tämä oli harmillisesti kuulemma arkitottelevaisuuskoulutuksen toiseksi viimeinen kerta. Sitten tuleepi ulkotreeneihin vuodenvaihteen yli kestävä tauko. Sisätreeneihin - ilman ohjaajaa - on kyllä mahdollisuus paikallisessa hevosmaneesissa, kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin. Varmaan poikkeamme Wimppulin kanssa siellä toisinaan iltalenkin ohessa. Elleivät sitten ne Wiiman mielestä liian herrrkulliset hevosenlantapallerot kohoa liian suureksi ongelmaksi.. :D

Sen verran pimeää ollut ulos ehtiessämme viime aikoina ettei ole tullut paljon kuvattua. Mutta tekstiä on kuitenkin kiva silti vähän kuvittaa. Joten tässä tällainen simppeli kuva - ja pöh, salamavalolla - pöydän alla tuutivasta päähenkilö Wiimasta juuri nyt tätä kirjoittaessani:

Liebster Blog palkinto

Hauska yllätys oli kun blogikaverimme Lupu ja emäntänsä Jenna muistivat meitä tällaisella oikein sydämellisellä palkinnolla! Kiitoksia paljon teille ja minäkin seuraan innolla ja mielenkiinnolla teidän blogianne, kun on hauska lukea saman ikäisen lapparin touhuista kun asiat ovat niin tuttuja. Wiima huutelee vieressä että kirjoittaisin Lupun myös olevan myös kuvissa varsinainen pikku-komistus ja ilo silmälle, sanoo Wiima-typykkä ;D

"Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. 

 Varsinaista hommaahan tässä ei ole, vaan säännöt kuuluvat näin: 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 

2.Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 

3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Olen aika uusi bloggaaja - tai siis tämän puoli vuotta olen kesästä asti ollut kun teki mieli alkaa pitää "päiväkirjaa" elämäni ensimmäisestä koiraemännyydestä ja koirulini kasvuvaiheista. Mutta tässäkin ajassa on minulle ehtinyt suosikkeja tulla. Suosikkiblogini pyörivät aihepiiriltään koirien, valokuvauksen ja kirjojen maailmassa, sillä ne aihepiirit ovat itselleni tärkeitä. Päätin palkita ja nostaa esille koirablogeja sekä yhden valokuvablogin:

Niuniun nurkkaus - tässä blogissa seikkailee hurmaava paimensukuinen lapinkoira, jonka emäntä ottaa aivan ihania oivaltavia kuvia. Kuvien aiheena tietenkin Niuniu söpöliini itse ystävineen, mutta myös kauniita luontoaiheisia kuvia.

Turkistarha - on kiva blogi. Tässä blogissa ilostuttavat myös kauniit kuvat komeista koirista - Ciran siniset silmät <3 :). Sekä tykkään tosi paljon tämän blogin kirjoitustyylistä. Pohdiskelevaa, rohkeaa, humoristista ja kekseliästä samanaikaisesti.

Röllin sydän - nimisessä lämminhenkisessä blogissa seikkailee tietenkin Rölli, kaunis kermanvärinen lapinkoira. Tätä blogia seurailen myös mielenkiinnosta lappalaiskoiran touhuja kohtaan; kivoja kirjoituksia ja kuten edellisissä, tässäkin on mukavia kuvia.

Suomenlapinkoira Lumo -  on Wiiman siskon sivusto. Sitähän me tietenkin seurataan silmä kovana jotta tiedetään mitä siskon elämässä tapahtuu. Sekä tiettykin ihaillaan sisko-kullan kuvia!

Picture of the Day - on jotain ihan muuta kuin koiria. Valokuvaharrastajana haluan muistaa yhtä suosikkikuvablogia. Tässä blogissa on kauniita ja kekseliäitä kuvia aiheena kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä. Blogi päivittyy päivittäin ja en voi kuin ihmetellä mistä Sirpa ammentaa aiheensa, jotka hän taiten tallentaa.

Silmätulehdusta ja painotietoja (6,5 kk)

Wiima on saanut elämänsä ekan lääkityksen runsaan puolen vuoden iässään. Sen silmä punoitti ja  hieman vuosi. Vuoto oli aluksi vesimäistä ja koitimme hoitaa sitä pyyhkimällä silmää vedellä, mutta kun vuoto muutti muotoaan paksummaksi niin eläinlääkäriinhän sitä oli mentävä.

Silmätulehdus -vihulainenhan siellä oli ja silmäsalvaa lääkitykseksi määrättiin. Kahden viikon kuuri muuten, aamuin illoin, pitkä aika! Hieman jännäsin mitä se Wiima tykkää kun aletaan silmää  lääketuubilla sohia, mutta hänpä istui paikallaan kauniisti kuin patsas.
Vieressä odottavista palkintoherkuista saattoi olla hyötyä :)

Samalla tuli pimu punnittua eläinlääkärin vaa'alla ja viisari nousi 15,1 kiloon. Lääkärin kommentti Wiiman mitoista oli että pimulla on "erinomaiset strategiset mitat; hieman hoikahko, ei haittaisi vaikka vähän tulisi lisäpehmustetta kylkiin, mutta pentuna hoikkuus on hyvästä - nivelet ja kasvavat luut säästyvät". Hyvä tietää - sitä kun tulee aina kokemattomuuttaan itse ihmetelleeksi, että onkos tässä tullut ruokittua koiraansa liikaa vai liian vähän vai kenties - kuten osoittautui - juuri sopivasti. :)

Niin ja PS, meidän Wimppukin löytyy nykyisin Lappalaiskoiragalleriasta Linkki
Lappalaiskoiragalleria, pääsivulle Linkki

Lauantain aamulenkki

Lauantaiaamun lenkillä isännän kamerasta. Löysimme muuten uuden reitin tosi kivoissa maisemissa. Koiranomistamisessa on se(kin) hyvä juttu, että lähiseudun kaikki polut ja reitit tulevat pikkuhiljaa tutuiksi :)

Ja PS: hauskaa tiedossa tulevina viikonloppuina;

Viikon päästä mennään viikonloppukurssille opettelemaan klikkerin käyttöä.
Ja sitten siitä viikon päästä osallistumme ohituskurssille Turussa. Wiima kulkee hihnassa nätisti ja ihmiset se osaa ohittaa mallikelpoisesti, niin pyöräilijät kuin muutkin menijät. Mutta vastaantulevat koirat kiinnostavat aika lailla ja tavoitteeni on että Wiima oppisi hihnassa kulkiessaan suhtautumaan muihin koiriin suhteellisen välinpitämättömästi. Tuolla kurssilla saataneen harjoittelua tähän asiaan.

Maneesissa treeniä ja kakkahommia

Sunnuntaina siirryttiin sitten harjoittelemaan sisätiloihin, harjoittelemaan arkitottelevaisuutta siis. Taikka itse asiassa ei vielä siirrytty - ulkokentälläkin käydään niin kauan kuin kelit sallii, kenttä lumeton ja niin edelleen. Mutta tästä sunnuntaista lähtien on mahdollisuus kerran viikossa harjoitteluun myös sisätiloissa, paikkana ratsutallin maneesi.Tuo ratsutallin tarjoama tila aiheutti meille Wiiman kanssa yllättäviä lisähaasteita, niistä haasteista lisää alempana..
Sisäharjoittelu maneesissa on itseohjautuvaa, eli voipi harjoitella mitä päähän pälkähtää - ja harjoitusaiheet tulevat varmaan riippumaan paljon siitäkin keitä kentällä on paikalla. Toivon että joskus olisi koossa sopiva poppoo ohitusharjoituksiakin varten.

Tällä kertaa paikalla oli useampi agilityharjoittelija sekä meitä tottelevaisuuspuolen (huitasen nyt minut ja pennunkin surutta tuohon kategoriaan :D ) porukoita kaksi, me siis Wimpun kanssa sekä jo pitkälle (siltä näytti ainakin) ehtinyt 'TOKO-bokseri'. Oli mukava katsoa sitä bokserin ja ja ohjaajan iloa heidän yhteistyössään. Me Wiiman kanssa harjoittelimme arkitottelevaisuutta, tällä kertaa paikallaoloa istuen ja maaten, seuraamista ja sivulletuloa.
Wiima toimi oikein mukavasti paitsi seuraaminen kyllä kärsi ihanista tuoksuista maneesin lattialla! Hevosen lanta on selvästikin yksi Wiiman "herkkuruuista" - kaivoin nimittäin aika monta lantapalleroa sen suusta, yäks! Enkä selvästikään seuraamisharjoituksessa ollut Wiiman mielestä kiinnostavampi kuin lantapallot, jotka olivat siis kiinnostavampia - miten mieltä ylentävää, muissa harjoituksissa sentään pimun kiinnostus onneksi säilyi.
Jos jollain lukijalla on vinkki miten saada Wiima iloisesti sivuttamaan lantapallot niin vinkkaa kommentti-ruudussa, kiitos! Ja olihan siellä maneesin purujen joukossa myös esim porkkananjämiä ja muitakin hevosten (ja Wiiman) herkkuja, joten ei ihme että mimmin pää meni sekaisin tuoksusinfoniassa :D En tiedä oliko muiden (aikuis)koirien massut tupaten täynnä kun en huomannut tätä samaa herkkuongelmaa muilla koirakoilla..

Mutta herkkutuoksuista huolimatta treenit sujuivat hyvin eikä Wiima häiriintynyt muista koiristakaan niin kauan kun eivät olleet ihan vieressä. Ja mikä hauskinta - pääsimme myös kokeilemaan yhtä agilityestettä, eli putkea! Kivaa! Ensin putki tuntui Wiimasta vähän epäilyttävältä ja se koitti juosta sen ohi, mutta kun lyhensimme putkea hieman, niin pumps juoksi pikku Wimppuli putken läpi häntä heiluen luokseni, joka kökin putken toisessa päässä - ja sittenpä se innostui ja meni putkea edestakaisin ja tuntui pitävän sitä hurjan hauskana juttuna! Ensi kesänä ruvetaankin opettelemaan  agilityhommia! :D