Naantalin Luonnonmaalla havumetsän keskellä kulkee luontopolku Silmu, jonka kävimme vastikään kiertämässä. Lenkin pituudeksi kerrotaan 3,5 km, mutta kun itse olimme lenkin kiertäneet, niin gepsiin oli kertynyt 4,5 km. Lisämatkaa tekivät uskoakseni ainakin laavulla ja näköalapaikalla poikkeaminen. Lenkkiä olisi voinut vielä jatkaa vaikka kiertämällä läheinen kuntopolku luontopolun lisäksi.
Silmun lähtö on Haijaisten toimintakeskuksen alueella - samalta alueelta löytyy myös frisbeegolf-rata, laavu, valaistu kuntopolku 1,8 km, ulkokuntoilulaitteita sekä itse toimintakeskusrakennus, jota voi vuokrata yksityiskäyttöön. Toimintakeskuksen sivujen mukaan keskus soveltuu hyvin "koulutustilaisuuksiin ja pienimuotoisiin leiriviikonloppuihin, joiden yhteydessä pystyy helposti järjestämään luontoretkiä ja muita ulkoaktiviteetteja".
Luontopolku Silmulle lähdetään samaa reittiä kuin kuntopolullekin, ja se kulkeekin pitkän matkaa kuntopolun yhteydessä ja sen viertä.
Noin ehkä kilometrin kuljettuamme olimme jo eronneet kuntopolusta ja kuljimme metsän keskellä, edelleen kuitenkin kuntopolkumaista polkua, metsäpolkua leveämpää siis. Tulemme risteykseen, jossa Silmu-polku jatkuu oikealle ja laavun kerrotaan löytyvän vasemmalta. Päätimme ensin käydä katsomassa laavua ja sitten jatkaa luontopolulla.
Laavulla oli myös grillausmahdollisuus.
Laavupiipahduksen jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin kyltin luo ja lähdimme Silmu-kyltin osoittamaan suuntaan, ja tässä kohtaa sukelsimme oikeasti metsään polulle, kuntopolkumaisen leveämmän polun päätyttyä.
Silmun maastot koostuvat havumetsästä, mutta myös lehtimetsäosuuksia reitiltä löytyi, välillä noustaan kallioille ja polut ovat välillä kivikkoisia.
Kulkeminen vaatii siis hieman jalkanäppäryyttä ja hyviä jalkineita, mutta tällainenkin viiskymppinen, hieman ylipainoinen rouvashenkilökin reitistä selvisi, joten mikään erityisen haastava se ei ole. Joskin ajattelin, että polku kannattaa nimenomaan kiertää kuivalla kelillä, sillä sateisella ilmalla kalliot olisivat varmaan liukkaat.
Pitkospuu-osioita reitillä oli myös paljon, maaston ollessa paikoittain kosteaa. Kaikki polun rakenteet olivat hyvässä kunnossa.
Onpa vähän suttuinen kuva, mutta maasto siitä kuitenkin näkyy.
Pitkospuita reitillä oli paljon
Sitten saavuimme kyltille, joka lupaili näköaloja. Se tarkoitti poikkeamista Silmu-reitiltä, mutta toki halusimme käydä näköalat katsomassa. Näköalapaikalle oli Silmupolun risteyksestä noin 300 metriä ja reitti vei kallion laelle.
Tihkua ei oikein poseeraushommat hotsittaneet, kuten kuvasta näkyy <3 :)
Vaikka Luonnonmaa, jossa reitti sijaitsee on saari, niin näköalapaikalta ei näkynyt meri, vaan lisää metsämaisemaa, vaikka korkealla oltiinkin. Ihan komea näkymä, mutta jotenkin sitä aina toivoo vettä näkyväksi, kun näköalapaikoille kiipeää :) .
Kuten kuvista yllä näkyy, oli pilvinen päivä, ei satanut, mutta lämpöä piisasi silti.
Sellainen reitti se oli. Ihan mukava sunnuntaipäivän piristys ja ensimmäinen naantalilainen luontopolku, jonka olen kiertänyt, ainakin niin muistelen.
Yllä vielä reittikartta, jossa sinisellä näkyy tuo kuntopolku ja vihreällä Silmu-polku. Reitin pituudeksi kerrotaan 3.4 km, mutta meillä näytti isännän kanssa molemmilla matkalaskurit 4,5 kilometriä, kun pääsimme takaisin autolle. En tiedä mistä ero johtuu - seikkailimmeko vahingossa väärillä poluilla jossain kohdassa vai lisäsikö nuo laavu- ja näköalapistot reitin pituutta, mene ja tiedä :)
Teimme viime viikonloppuna pienen maakuntaretken lähikuntaan Somerolle kesälauantain viihteeksi. Kohteeksi valikoitui mm pari taidenäyttelyä ja pari muuta kohdetta matkan varrella. Koirat olivat tietenkin mukana - koko perheen reissu, niin varasinpa vielä koirille tunnin koirametsää Someron uudesta koirametsästä, niin olisi hauskaa tiedossa kaikille reissun osallistujille, jokaiselle jotakin, koirille myös.
Someron Koirametsä on uusi, kesällä 2024 avattu noin kahden ja puolen hehtaarin suuruinen aidattu metsä, jonka voi maksua vastaan varata yksityiskäyttöön sovituksi ajaksi. Metsä näytti jo heti ensi silmäykseltä sellaiselta, että portin sisäpuolelle oli mukava astua - selkeät reitit, opasteet ja ihmisenkin jalalle sopivat maastot.
Portilla oli käytössä oli avaimellinen lukko ja avain kätevästi kiinni lukossa, niin ettei tarvinnut huolestua sen putoilemisesta.
Koirametsän parkkipaikka on muuten ihan portin vieressä, eli autolla pääsee ihan perille. Se voi olla kiva tieto, jos on vaikkapa eväät ja useampi koira mukana, ettei tarvitse pitkältä kuljettaa.
Koirametsään saapuessamme oma kepsimme kertoi perilletulostamme hieman liian aikaisin, vaikka meillä oli tarkka ja oikea osoite tallennettuna. Ajoimme kuitenkin rohkeasti eteenpäin, ja pian saavuimme Koirametsän kohdalle, sen havaitsi ajotieltä helposti.
Kun oli päässyt ekan portin sisäpuolelle, niin oltiin saavuttu pieneen aitaukseen, josta löytyi myös mm huussi. En käynyt siinä katsomassa, mutta hädän yllättäessä sellainen tölli olisi kyllä mukava juttu. Vielä kun avasi seuraavan portin, niin sitten oltiinkin varsinaisessa metsässä.
Eteen aukesi leveähkö maastoreitti, joka vei suoraan grillikodalle. En asiaa metsässä käydessäni oikeastaan ajatellut. mutta myöhemmin tajusin, että tuon leveän reitin ansiosta koirametsä on myös esteetön ja vaikkapa pyörätuolillakin vierailtavissa, mikä oli minusta hieno juttu!
Tällaiset selkeät opastekyltit olivat heti vierailijan edessä metsään saavuttua.
Koirametsän grillikota ja herkkutarjoilua odottava hörökorva
Kuvassa ei näy, mutta grillikodan vierellä oli väsyneille kaksjalkaisille tarjolla myös riippumatot :) . Itse ihailin niitä kauempaa, mutta isäntä taisi kokeillakin, ja alkoi saman tien suunnitella, että sellaiset hankitaan myös kotimökille!
Grillikodan edustalla oli pirttipöytä poutakelejä varten ja siihen katoin meille kaksijalkaisille eväät tarjolle. Koirille oli tietenkin heillekin herkkupalat varattuna, ja he saivat nautiskeltavakseen Dentastickit ja vettä päälle. Vettä meillä oli mukana omasta takaakin, mutta jos ei olisi ollut, niin vesisäiliö löytyi myös grillikodasta.
"Anna jo!"
Ylempänä on kuva opasteesta, joka kertoo ohjaavansa Sammallaaksoon. Sieltä Sammallaaksosta löytyi tällainen hauska epeli, ja taiteilijan nimi kaulaan ripustettuna. Mallina on kuulemma ollut Koirametsäyrittäjän oma lapinkoira, ellen väärin muista.
Se oli maastoon merkitty polku, helppokulkuinen, vaikka korkeuserojakin kyllä löytyi.
Laitoin kepsin käyntiin reitille lähtiessäni ja reitin päättyessä olin tainnut saada kokoon aika tarkkaan puoli kilometriä. Siinäpä saa hyvin liikuntaa itsekin kun tuota kiertelee varauksen ajan, ja koirat voivat juosta mukana. Itseni tuli kierrettyä se kahdesti.
Sisäänpääsyn odottaja. Tältä näyttää sisääntuloportti ja väliaitaus leviää hieman oikealle, josta löytyy se mainittu huussikin.
Someron Koirametsä oli oikein kiva paikka koirien ja ihmisten rentoutumiseen. Pidin metsänpohjasta, joka oli turvallinen ja helppo niin ihmisen kuin koirankin liikkua - puhumattakaan, että metsä miellytti myös silmää.
Jos tämä metsä sijaitsisi lähempänä kotiamme, niin varmasti vierailisin siellä useamminkin, mutta nyt kun välimatkaa on runsas tunti, niin seuraava kerta taitaa koittaa tulevilla kotimaan reissuilla.
Tämän myötä oivalsin kylläkin tämän uuden tavan käyttää näitä Koirametsäpalveluita - ennen olen käyttänyt koirametsiä vain täällä kotikulmilla, mutta nytpä tajusin, että kotimaata lomilla kierrellessä kannattaakin varata paikallinen koirametsä sieltä täältä reitin varrelta, niin koiratkin pääsevät matkailun lomassa rentoutumaan ja juoksemaan vapaina :). Ja virkistää se metsässä käyskentely ihmistäkin!
Someron Koirametsän linkki löytyy tämän kirjoituksen alusta, jos asut hoodeilla tai jos kesälomamatkasi kulkee tämän metsän ohi 🌲😃.
Jälkiharrastukset on minua aina kiinnostaneet, mutta ei olla kummankaan koiran kanssa oikein kursseille asti vielä päästy, joitain yksittäisiä verijälki- ja peltojälkipäiviä lukuun ottamatta.
Makkarajälkiä olen koirille toisinaan vetänyt ihan spontaanisti ja vailla enempiä tietoja, mutta nytpä lähdin Tihkun kanssa jälkikurssille kuulemaan, miten kaiken ihan oikeasti kuuluu mennä.
Tällä kurssilla opetellaan sekä itse jälkeä, että myös esineilmaisua, johon en ollut itse panostanut ollenkaan, enkä oikein edes ymmärtänyt, mistä olisi kyse.
Jälkikurssilainen vuoroaan odottamassa
Kurssia on vasta kaksi kertaa takana ja oikeastaan molemmilla kerroilla on enemmän paneuduttu esineilmaisuun ja annettiin ohjeet, miten makkararuutua voisi koiran kanssa omatoimisesti harjoitella.
Ensin piti päättää, mikä olisi ilmaisukäytös. Nose Workissa Tihku jää tuijottamaan löytöä, niin ajattelin, että ehkäpä siitä käytöksestä saisin jalostettua sopivan tähänkin lajiin. Kouluttaja ehdotti, että tuijotuskäytöstä voisi lähteä hakemaan lelulla, vaikka pallolla, pitää palloa ilmassa, odottaa koiran katsetta palloon ja sitten heittää se. En kuitenkaan osannut ajatella pidemmälle, miten sen toiminnan sitten sulauttaisin jälkitreeniin, niin päätinkin tehdä vähän toisella lailla.
Otin pullonkorkin, jonka alle laitoin makupalan. Kun Tihku katsoi korkkia, niin korkin alta paljastui herkku, jonka hän sai syödä. Tässä kuitenkin tuli vähän "roskakäytöstä", eli Tihku alkoi töniä korkkia - tietenkin, kun kerran herkkua oli alla, mutta minä tietenkin halusin, että hän jäisi kosketuksen sijaan tuijottamaan korkkia.
En oikein ehtinyt asiaa kurssien välissä ratkoa, joten otin asian puheeksi nyt edellisellä tunnilla. Ja voi miten pienillä asioilla onkaan merkitystä. Nimittäin kouluttajan ehdotuksesta teinkin niin, että edelleen laitoin namin korkin alle, mutta kun Tihku katsoi korkkia ja ennen kuin nenä osui korkkiin, teinkin korkilla vippauksen, niin että nami lensi ja Tihkun piti syöksyä sen perään. Niin onnistuinkin saamaan aikaiseksi tilanteen, että hän tuijottaa korkkia, ei koske siihen. Hyvä hyvä Tihku ja hyvä hyvä minä! Tästä jalostamme taitoa sitten eteenpäin ja koitan häivyttää itseni tilanteesta, kun en minä sitten tositoimissa siellä jäljelläkään ole esineestä pitelemässä, vaan Tihkun täytyy osata ratkoa ilmaisutilanne itse.
Samaan aikaan tehtiin nurmella muutamia makkarajälkiä, yhdestä pieni video alla. Tein ruutuja, joihin lähetin koiran suoraan, sekä ruudun, jonne koiran piti ensin seurata jälkeäni noin 4-5 metrin matka.
Tihku on tottunut nenänkäyttäjä ja hienosti pysytteli tampatulla alueella. Yllä pieni filminpätkä - alueen reunat eivät siinä kyllä oikein näy, ellei sitten erota ehkä tuota tamppautunutta nurmea. Filmilläkin näkyy, miten Tihku hieman ajautuu ruudun ulkopuolelle, mutta tekee hienon käännöksen huomatessaan, että hajut loppuivat.
Esineilmaisua en ole vielä kytkenyt tähän makkarajälkeen ollenkaan, vaan molempia asioita harjoitellaan erikseen. Wiima on tietenkin päässyt samalla myös jäljelle, mutta esineilmaisun harjoittelun olen jättänyt nuoremmalle kaverille :) . Jännittävää, saapa nähdä mitä tästä tulee, kivaa tämä ainakin on sekä minun, että koirien mielestä ja se on pääasia!
Hieman riehuntaa päivässä pitää mielen terveenä :)
Tihku käväisi SmartDog Kognitiotestissä. Molemmat koirani on nyt testattu kognitiotestillä, ja Tihkuhan kävi pentutestissä myös. Minulla ei ole uteliaisuutta kummempaa motiivia näihin testauksiin, mutta huomaan, että mitä pidempään elelen näiden hännänheiluttajien kanssa, sitä enemmän kiinnostun niiden päättelykyvystä, ajattelusta ja niistä kognitiivisista piirteistä, joita koirasta löytyy. Toki on kivaa, jos testissä löytyy jotain, mitä voin arjessa hyödyntää ja sekin on hyvä, jos tulokset tukevat omia havaintojani. Kaiken takana taitaa kuitenkin olla jokin maallikkotasoinen kiinnostukseni käyttäytymistieteísiin, ehkä olen ollut joku psykoterapeutti aiemmassa elämässäni, tai tulevassa :) .
Smart Dog -testit ovat koiralle yksinkertaisia ruokapelejä, joissa testi perustuu siihen, että koira hakeutuu herkkupalan luo. Herkkupalan saadakseen koiran tulee sitten - testattavasta asiasta riippuen - pitää jokin sijainti muistissa tai ratkoa ongelma tai poistua herkun luota päästäkseen sen luo, tai muuta vastaavaa. Paitsi ruokapelejä, niin olen siinä käsityksessä, että testejä on tehty myös lelu motivaattorina sellaisille koirille, joita lelu vie testitilanteessa herkkuja enemmän. Testitilanteessa koiran oma ohjaaja vetäytyy statistin rooliin taustalle, ja testaaja kommunikoi koiran kanssa.
Referoin alla testiosiot ja testiraportin yhteenveto löytyy alimmaisena.
Tihku testissä. Ihan kuin häntä vähän naurattaisi!
Itsehillintä / impulsiivisuus Ensimmäinen tehtävä oli lieriö, jonka sisältä koiran tuli hakea makupala. Ensimmäisillä kerroilla lieriö oli peitetty ja koira oppi, että makupalan sai vain noutamalla sen jommasta kummasta lieriön avoimesta päästä. Sitten peite otettiin pois ja koira päästettiin taas noutamaan makupalaa - nyt se siis näki makupalan lieriön läpi.
Hyvän itsehillinnän omaava koira jatkaa juuri oppimaansa mallia saada palkkio ja siis edelleen noutaisi herkun lieriön päästä, kun taas impulsiivisempi koira, jonka on vaikea vastustaa houkutuksia, innostuu palkkion nähdessään ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi.
- Tämä oli Tihkulle ihan läpihuutojuttu. Kerran opittuaan, mistä se herkku kuuluu käydä noutamassa, niin sieltä se noudettiin, vaikka herkku oli näkyvissä. Wiima aikanaan takelteli tässä tehtävässä enemmän, ja se meni muutaman kerran lankaan, mutta Tihku ei mennyt.
Raportti: Tihkulla oli erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimi siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Tihkulla tämä oli 100 %.
V-aita Toinen impulsiivisuutta/itsehillintää ja ongelmanratkaisukykyä mittaava testi oli V-aitaustesti.
Huoneeseen pystytettiin V-asentoon laitettu kehikko. Nami oli laitettu V-muodon etureunaan ja koira katseli herkkua aidan toiselta puolelta. Tässä seurattiin, että miten nopeasti koira löytää tiensä herkun luokse. Testissa tarkkailtiin nopeuden lisäksi ongelmanratkaisutapaa, koira voi keskittyä ratkomaan tilannetta itsenäisesti tai se voi pyytää ohjaajan apua, tai tietenkin myös vetäytyä tehtävän ääreltä mm turhautumisen seurauksena.
Haastetta tehtävään tuo se, että saadakseen herkun koiran on poistuttava sen luota seinäkkeen kiertämisen ajaksi, tämä vaatii koiralta itsehillintää.
- Tihkulle tämäkin oli helppoa kauraa, senkun vaan kierrettiin aita :)
Raportti: Tihku ratkaisi tehtävän huippunopeassa ajassa 4 sekunnissa. Koiraa ei häirinnyt näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärsi nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisi tehtävän itsenäisesti eikä se pyytänyt apua ihmiseltä. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa.
Tihkun V-aita -testi (video aukeaa Youtubessa)
Eleiden tulkinta Testiosiossa mitattiin sitä, miten hyvin koira osaa tulkita ihmisen antamia elevihjeitä. Eleiden lukukyky vaihtelee paljon koirilla ja se on ilmeisesti varsin pysyvä ominaisuus, siis siten, että koira ymmärtää eleitä tai sitten ei, koulutuksella siihen ei voi paljoa vaikuttaa. Tai näin ainakin tällä hetkellä arvellaan.
Testi tehtiin niin, että testaaja seisoi muutaman metrin päästä koirasta ja ohjaajasta, ja hänellä oli kaksi kippoa, molemmat eri puolilla testaajaa. Testissä testaaja tipautti herkun toiseen kippoon, niin ettei koira tiennyt kumpaan ja sitten koiralle näytettiin eleillä missä kipossa ruoka on.
Testissä käytettiin suoraa kädellä osoittamista, kädellä osoittamista siten, että vartalokin hieman kiertyi, jalalla osoittamista, sekä vielä katseen suuntaa.
Raportti: Tihku luki ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 85 % oikein ELEET osiosta. Hyvin harva yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii yleensä myös hyvää keskittymiskykyä. Tihku ymmärsi erinomaisesti kädellä ristiin osoitusta (vartalon suunta), jalalla osoitusta ja katseen suuntaa. Suorat käsieleet sen sijaan olivat hankalampia.
Oma lisäys: Pentutestissä Tihku ymmärsi myös nuo suorat käsieleet, mutta ne suoritettiin pentutestissä testaajan ollessa polvistuneena eli lähempänä kippoja. Seisoessa etäisyys käden ja kipon välillä oli selvästi liian suuri, ja ele oli myös hyvin pieni. Jännittävä asia tuokin, että etäisyys vaikuttaa noin paljon.
Mahdoton tehtävä/ongelmanratkaisutaktiikat Tämä tehtäväosio on koiran mahdotonta yksin ratkaista ja sen tarkoitus on havainnollistaa koiran ongelmanratkaisutapoja - keskittyykö se työskentelemään itsenäisesti vai pyytääkö se apuja, vai sekäettä
Tehtävässä laitettiin herkut kippoon ja kansi kiinni niin, ettei koiralla ollut käytännössä mahdollisuutta saada purkkia auki. Tätä ennen oli tehty muutamia kertoja niin, että namit oli purkissa ja koira oppi, että niihin pääsee käsiksi pikkuisen kantta tökkäämällä.
Raportti: Mahdottomassa tehtävässä Tihku oli käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti – se käytti 59 % ajasta avun pyytämiseen ja 41 % ajasta itsenäiseen työskentelyyn. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo myös käyttäytymisen joustavuudesta, ja siitä että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan. Tihku pyysi apua jutustelevalla haukahtelulla ja vinkumalla sekä vaihteli odotusasentoaan. Koira oli sinnikäs eikä missään vaiheessa hylännyt tehtävää.
Tihku ja Mahdoton Tehtävä (video aukeaa Youtubessa)
Looginen päättely Testaaja kertoi ennen testiosion alkua, että tämä on testin vaikein tehtävä ja vain noin 30% testatuista koirista selvittää testin ja vain noin 4% suorittaa testin täydellisen oikein (Wiima muuten kuuluu tuohon 4%:n eliittijoukkoihin). Taas oli siis kyse namipalan etsinnästä. Testaajalla oli kaksi kuppia, joista toiseen laitettiin namipala, mutta koiralle ei näytetty, että kumpaan. Sitten koiralle esiteltiin tyhjä kuppi ja testissä menestyäkseen koiran tuli negaation kautta päätellä, missä kupissa herkkupala on. Koiran omaa päättelykykyä tässä tehtävässä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille.
Raportti: Tihku ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen. Tihku kokeili erilaisia vaihtoehtoja, mutta ei keksinyt tehtävän ratkaisua.
Ihmisen vihje vs oma päättely Nami laitettiin kippoon, mutta osoitettiin toista kippoa. Tarkoitus oli selvittää, onko koira huijattavissa.
Raportti: Tihku seurasi molempia testaajan vääriä vihjeitä, siitä huolimatta, että näki namin menevän toiseen astiaan. Koirasi on erittäin herkkä ihmisen kommunikoinnille, ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus kuin kilpailutilanteessa. Koirilla tiedetään ennestään, että sen omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran suuri herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – tämä vaihtelee paljon yksilöiden välillä, ja myös rodulla saattaa olla siihen vaikutusta. Koulutuksella ja aikaisemmalla kokemuksella on myös merkitystä tähän. Tihkulla oli tehtävässä selkeä ristiriita, koska koira odotti useita vapautuskäskyjä ennen kuin lähti astioiden luo.
Muistiosio Tässä testattiin koiran muistia minuutista kahden ja puolen minuutin viiveeseen, testejä tehtiin neljä: 1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s. Toki koiran muisti on paljon pidempi, mutta pidempiä aikoja olisi vaikea testin aikana mitata. Tähän muistitestiin haastetta kuitenkin toivat kolme lähekkäin toisiaan sijaitsevaa namipiiloa, jotka olivat keskenään täysin samannäköisiä. Näköyhteys astioihin peitettiin odotusajaksi, jolloin koira ei voinut tuijottaa oikeaa astiaa, ja jolloin testi ei olisikaan mitannut muistia. Koiran odotuksen kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen.
Raportti: Tihku muisti oikein kaikki neljä aikaa (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erinomainen ja kohtuullisen harvinainen suoritus – vain noin 19 % testatuista koirista saa kaikki oikein. Testi vaatii myös yleensä kykyä keskittyä ja kykyä odottaa, mutta Tihku suoriutui tehtävästä hienosti, vaikka oli levoton ja äänteli hieman. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein.
Mallioppiminen / sosiaalinen oppiminen Koirat oppivat paljon toisiltaan sekä ne oppivat myöskin ihmisiä seuraamalla. Tässä testissä mitattiin sitä, miten testikoira oppii mallia seuraamalla. Paikalle tuotiin kone, joka sylki ulos herkkuja kun ensin painettiin laitteen edessä olevaa nappulaa. Laite piti vähän ääniä, mutta ei mitään kovaa rousketta. Testaaja painoi viisi kertaa ensin itse nappia Tihkun katseen edessä ja joka kerta Tihku pääsi syömään namit. Sen jälkeen Tihkulla oli itsellään tilaisuus tutustua laitteeseen ja painaa myös halutessaan nappia saadakseen herkut taas esiin.
Raportti: Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Tihku manipuloi useasti oikeaa nappia ja osoitti havainnoineensa laitteen laukaisumekanismin. Koira ei kuitenkaan alkanut toistaa tehtävää täysin sujuvasti.
Kokonaisraportti:
Testin alussa Tihku suhtautui uuteen testaajaan ylitsepursuavan avoimesti, ja se tutustui myös vauhdikkaasti uuteen testitilaan. Tihku oli hyvin motivoitunut koko testin ajan ja keskittyi hyvin tehtäviin lähes loppuun asti.
Sylinteritestissä Tihku osoitti hyvää itsehillintää. Tihku luki erittäin hyvin ihmisen eleitä, ja oli niillä myös johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Suorat käsieleet olivat Tihkulle hankalia, mutta katsetta, jalkoja ja vartalon suuntaa koira ymmärsi hienosti.
Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Tihkulle todella helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely, oli kovasta pinnistelyttä huolimatta liian vaikea.
Mahdottomassa tehtävässä Tihku oli molemmat ongelmanratkaisustrategiat, itsenäinen ja ihmiseen tukeutuva, hyvin tasaisesti käytössä. Tihku pyysi apua erityisellä ”jutustelevalla” haukahtelulla.
Tihku muisti kaikki neljä toistoa muistitehtävästä oikein, mikä on harvinainen ja erinomainen suoritus. Tihku pystyi selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta ei oppinut toistamaan tehtävää sujuvasti.
Tihku pystyi testissä hienosti sekä itsenäiseen ongelmanratkaisuun että yhteistyöhön ihmisen kanssa. Koira kommunikoi ihmisen suuntaan monin tavoin ja epäröinti huijaus-tehtävässä osoitti, että sosiaalinen komponentti on koiralle tärkeä osa tehtävää.
Tihkun parhaita vahvuuksia testissä olivat erittäin hyvä itsehillintä ja eleidenlukukyky, nopea tilaan liittyvä ongelmanratkaisukyky ja erinomainen muisti.
*******
Sellainen oli se testi. Wiiman ja Tihkun välillä mielenkiintoisia eroavaisuuksia, jotka vähvistavat käsitystäni niiden luonteista, mutta jännittävää oli testin myötä nähdä, mihin kaikkeen piirteet vaikuttavat,en olisi osannut ajatellakaan. Joskus täytyy kirjoittaa ylös ihan yhteenveto ja jonkinlainen vertailu, mutta se on toisen kerran juttu se.
Tämän postauksen aihioina on käytetty Wiiman SmartDog-testi -postausta joidenkin vuosien takaa, joten testien kuvauksissa saattaa näkyä samoja lausekokonaisuuksia kuin tuossa kirjoituksessa - näin ei tarvinnut pyörää keksiä kahta kertaa, niin sanotusti :).
Nosetreenit päättyvät kesäksi ja kouluttaja olikin saanut hauskan idean järjestää koemuotoiset treenit meille treenaajille (9 koirakkoa) viimeiseksi kerraksi.
Se olikin oikein hyvä ajatus, sillä olen tässä nose-harrastuksessa keskittynyt enemmän varsinaisissa etsintätöissä kehittymiseen ja yhteistyöhömme, ja olen - tunnustan - vähän tullut viisveisanneeksi lajisäännöille. Mutta nytpä jouduin virkistämään muistiani ja tsemppaamaan sääntöjen kanssa, ja se oli hyvä se.
Mölleissä oli neljä etsintäaluetta (KEK - kaikkien etsintäalueiden koe), sisä- ja ulkoetsintä, ajoneuvo- ja laatikkoetsintä.
Homma alkoi ajoneuvoetsinnällä. Ajoneuvona oli PekkaNiskan nosturi, itse asiassa kaksi sellaista vierekkäin parkkeerattuna. Lähdimme kiertämään toista nosturia - koitin pysyä edellä ja ohjata etsintää matalalle, mutta en siinä oikein onnistunut, vaan Tihku on nopeampi, ja nousi vieläpä ajoneuvoa vasten ennen kuin ehdin ohjata alas. Tästä saimme yhden virhepisteen. Ohjattu etsintä työskentelymallina on meillä vielä opeteltavien listalla. Olimme kiertäneet melkein toisen ajoneuvon kun Tihku siirtyikin toiselle - en tiedä saiko se vainun vai johtuiko siirtyminen siitä, että hän sai toisen ajoneuvon silmiinsä. Kouluttaja Katja olikin ketkusti laittanut hajun heti kulmankierron taakse, kulmien ollessa usein hieman haastavia ja koira saattaa irtautua etsittävästä kohteesta hetkeksi. Mutta niin ei käynyt Tihkulle vaan hän bongasi hajun, ilmaisi sen selkeästi ja saimme ekan löydön! Hyvä Tihku! Hakuaika alueella oli 2 min, meiltä kului 1 min 18 sek.
Ulkotilaetsintä oli vuorossa seuraavana heti edellisen perään. Tilana oli rakennustyömaan alue, jossa oli vaihtolavoja pinossa, kaivinkoneiden kauhoja ja muuta vastaavaa tarvikkeistoa. Tällä alueella oli etsintäaika 2,5 minuuttia, mutta meiltä löytöön kului jopa 11 sekuntia!! Tihku taisi saada vainun jo lähdössä, sillä heti alueelle tuntuaan se suuntasi jonkin kaivuutyökalun luo alueen reunassa, selkeä ilmaisu ja löytö! Olin niin iloinen sen työskentelystä, ettei mikään sääntö eikä järki ollut päässäni ja riemuiten heitin liinan maahan ja lähdin kehuen juoksemaan ulos alueelta Tihkua palkkaamaan, mutta se liinasta irrotus maksu meille 2 virhepistettä - koiraa ei saa vapauttaa etsintäalueella.
Kahden etsintäalueen jälkeen meillä oli vuorossa tauko, kun muut koirakot suorittivat edelliset kaksi etsintäaluetta vuorollaan.
Sitten siirryttiin sisätiloihin ja oli vuorossa sisätilaetsintä, joka suoritettiin keittiötilassa. Tihku tarkasti huoneen ensin itse ja kun ei näkynyt merkkiä vainusta, niin lähdettiin taas systemaattisesti etsimään tiskipöytäseinustaa etenemällä. Sillä seinällä se jemma sitten lopuksi olikin, mutta hieman vaikeasti tarkennettavissa ja Tihku joutuikin hetken työstämään, mistä vahvin haju tulee. Kätkö oli noin 1,20 m korkeudella, eli Tihkunen joutui hieman kurottelemaan, mutta löydettyään taas tarkensi hienosti ja ilmaisu oli selkeä. Ajallisesti meillä meni 0:57 min, kun sallittu aika oli 2:30.
Sisätilaetsinnän jälkeen mentiin vielä laatikoille, laatikkoetsintä viimeisenä etsintäalueena. Laatikkoetsintää emme ole juurikaan harrastaneet ja olin varma, että Tihku alkaa esitellä kohdetyöskentelyä laatikot nähdessään, ja kiipeää niiden päälle. Mutta Tihkupa olikin nenähommissa laatikoillakin ja ajassa 0:24 saimme löydön, kun sallittu etsintäaika oli 1:30 min.
Niin hienoa työtä teki Tihku kaikissa etsinnöissä, että oikein yllätyin! Keskittyi ja antoi hyvät, selkeät ilmaisut. Tuloksena oli täydet 100 pistettä (kaikki jemmat löytyi), ja kolme virhepistettä; yksi ajoneuvoa vasten noususta, ja kaksi kun heitin liinan maahan löytöä juhliessani.
En ole ajatellut, että osallistuisimme kisoihin, kun minusta tuntuu, että juurihan vasta lajin aloitimme, enkä muutenkaan ole "kisaihminen". Mutta kyllä tämä möllihomma hieman avasi sitäkin ajatusta, että ehkäpä voisikin...
Niin ja se jäkin vielä mainitsematta, että teimme siis yhdeksän koiran ryhmästämme parhaan tuloksen (!!!!), jota en oikein vieläkään voi uskoa :) ! Olin tosi iloinen Tihkun tekemisistä!
Huhtikuussa 20.4.2024 juhlittiin Wiimaa, jolle tuli täyteen kokonaiset 12 vuotta elettyä elämää. Tosiasiallisesti samana päivänä juhlittiin myös poikaani, joka oli täyttänyt neljännesvuosisadan viikkoa aiemmin, mutta vasta samana päivänä ehti tänne syntymäkotiinsa niitä juhlimaan meidän vanhempien ja isovanhempien kanssa, joten päivässä oli paljon juhlittavaa!
Wiima on edelleen aktiivinen koira, joka haluaa olla kaikessa mukana, innostunut tekemisestä ja yhteistyöstä, ja leikittää Tihkua - joskus enemmän kuin mitä Tihku viitsisi - ei Tihkuakaan laiskota, kaukana siitä, mutta hänellä on välillä mielestään parempaa puuhaa kuin tätikoiran kanssa piehtarointi :D.
Wiima on kymmenpäisestä pentueesta, josta tiedän ainakin yhden lähteneen pilvenreunalle, voi olla useampikin, mutta kaikkien kanssa ei ole yhteys säilynyt.
Synttäreiden kunniaksi käytiin myös eläinlääkärissä (23.4.24) vuosikontrollissa, samalla verikokeet ja sydänäänet. Kaikki näytti kokeiden perusteella hyvältä, paitsi munuaisarvo, joka oli edelleen viitearvoissa, mutta noussut reilusti viimevuotisesta. Munuaisarvot olisi syytä käydä tsekkaamassa syyspuolella uudelleen.
Lisäksi Wiimalla on todettu kalkkeumaa olkanivelissä - tai nivelet itsessään siistit, kalkkeuma on supraspinatuksissa, kiertäjäkalvosimissa, ja se aiheuttaa aika ajoin pientä toisen jalan kevennystä. Tämän otin puheeksi, ja Wiima sai elämänsä ensimmäisen Librela-pistoksen. Oiretta ei ilmene jatkuvasti vaan välillä, niin aika näyttää auttaako pistos. Kuvissa alla tätikoira eläinlääkäriaseman odotushuoneessa.
Pitkää ikää rakkaalle Wiimalle, sydämeni puolikkaalle. Wiima on ensimmäinen koirani, ja koira, jota minulla ei pitänyt voida olla (allergia- ja astmasyistä), mutta jollaisesta olin koko elämäni pikkutytöstä asti haaveillut. Wiima oli siten toiveideni täyttymys ja hän on hienosti opettanut minulle, millaista meidän ihmisten ja koirien ystävyys ja dialogi voikaan olla.
Tietenkin kuului syntymäpäivään myös paljon haleja ja paijausta <3
Ja tähän loppuun pieni pätkä Wiiman raskaasta iltapäivästä koirayhdistyksen kentällä, kun emäntä unohteli avainnippuaan sinne tänne ja koko ajan piti olla etsimässä, että minne olivat avaimet joutuneet. Onneksi nenä toimii :) !
Eilen torstaina 2.5.2024 sain ikäviä uutisia. Ja yllättäviä! Kerrataanpa kuitenkin pikakelauksella ensin koko tarina: Nimittäin Tihkulla on jo syksyllä ollut jonkinlainen kipuoire selässä lannerangan alueella. Oirehtiminen ei ollut selkeää eikä sitä ole voinut havainnoida esimerkiksi liikkeen kautta: Tihku liikkuu vauhdilla, hyppää ja kiipeää, käyttää jalkojaan symmetrisesti, nousee mielellään takajaloilleen ja niin edelleen. Oirehtiminen kuitenkin näkyi esimerkiksi ajoittaisena näykkimisenä kohti alaselkää, sekä jossain kohtaa havahduin, että selkälinja näytti aavistuksen pyöreältä.
Tästä huolestuneena toimitin Tihkun lääkäriin syksyllä ja löydöksenä eturauhastulehdus ja virtsakiteet. Eturauhastulehdus hoidettiin, mutta sitten se vuodenvaihteessa uusiutui ja taas hoidettiin samaa vaivaa. Eturauhastulehdus - sain kuulla - heijastelee juuri tuohon alaselän alueelle, ja vaiva tuntui selittävän oiretta.
Kun hoitojakso oli ohi, niin kuitenkin edelleen aika ajoin näin sitä alaselkään suuntautuvaa kirputtamista, ja lähdettiin käymään fyssarilla ja purettiin lihaskireyksiä.
Kevättalven mittaan olin ajatellut, että Tihkun selkälinja näytti oikeastaan aika kivalta taas, mutta edelleen toisinaan - ei päivittäin, mutta ainakin muutaman kerran viikossa - näin sellaisia näykkäysyritysiä kohti lannetta.
Varasin taas lääkärin ajatellen, että oliko se himputin eturauhanen jälleen kerran ottanut itseensä ja tulehtunut, mutta nyt varasin ajan toiselle lääkärille.
LANNERANGASSA KIPUPISTE Tämä lääkäri ultrasi Tihkun ja totesi, että eturauhanen oli nyt aivan siisti, mutta löysikin kipupisteen lannerangasta nikamia painellessaan. Itsekin olin tätä tehnyt yrittäessäni ymmärtää mistä kyse, mutta ilman kipuhavaintoa, en ollut tainnut osata rankaa oikealla tavalla painella.
"Aristaa lannerangan keskiosaa kahden nikamavälin kohdalta, muualta selästä ei aristuksia", lukee hoitokertomuksessa.
Tihku sai pistoksena tulehduskipulääkettä ja kotiin tulehduskipulääkekuurin (Loxicom). Lääkäri kehotti seuraamaan tilannetta, ja jos tilanne jatkuisi, niin sitten ortopedille.
Niin jäätiin katsomaan tilannetta ja toimitin Tihkun osteopaatille pari hoitokertaa. Mietiskelin, mitä tekisin seuraavaksi ja tulin siihen päätökseen, että ennen mitään seuraavia muuveja kävisimme jututtamassa ortopediaan erikoistunutta lääkäriä. Varasin ajan PetVet Ortoon.
Painajainen nimeltä Spondyloosi Eilen torstaina olimme vastaanotolla. Lääkäri teki tutkimuksen palpoimalla ja päätyi samaan tulokseen kuin aiempikin lääkäri, että kipupiste paikallistuu lannerankaan. Lääkäri ehdotti röntgausta ja minä myötäilin, koska sama ajatus oli itsellänikin ollut mielessä. Asia olisi selvitettävä.
Tihku rauhoitettiin ja vietiin kuvauksiin. Sitten sainkin uutiset:
- kaularanka: ei löydöksiä - rintaranka: ei löydöksiä - lanneranka ja ristiselkä: lievää osteofytoosia (alkava spondyloosi) L5 nikaman kraniaalisessa päätelevyssä. L6-7 nikamaväli hieman kaventunut, lievää osteofytoosia L6 nikaman kaudaalisessa päätelevyssä, lisäksi epätasaisuutta nikaman dorsaalireunassa selkäydinkanavan alueella. DIAGNOOSI: alkava spondyloosi lannerangassa, lievä kaventuma L6-7.
Hoitona nyt hermokipulääke Neurontin, ja seurataan loppuuko tai muuttuuko oireilu hoidon aikana, tai palaako se hoidon loputtua. Liikunnan osalta ei muutoksia, jotta voi paremmin arvioida lääkkeen vaikutukset.
Lääkäri tosin painotti, että löydökset olivat tällaiset, mutta varmuutta siitä, aiheuttaako löydökset oireilun, ei ole. Toisaalta, itse ajattelen - ja varmaan lääkärikin, että löydetyt muutokset sijaitsevat juuri oireilevalla alueella, eli todennäköisesti ne siellä taustalla nyt kiusaavat.
Mitä nyt ?? Olen vähän pöllämystynyt uusien tietojen, tuon spondyloosin, edessä. Asia on sanana tuttu ja hieman olen sitä jo ehtinyt googlailla, mutta en ole varsinaisesti aiemmin joutunut asian kanssa tekemisiin, joten nyt täytyy hieman sulatella ja opiskella, mitä tilanne meille tarkoittaa.
Aika hämmentävää myös, sillä Tihkun selkähän on kuvattu puhtaaksi joulukuussa 2022, eli vain puolitoista vuotta sitten, ja nyt hän täyttää viikon päästä vasta 3,5 vuotta. Miten äkkiä tuollaista alkavaa spondaria koiraan sitten voi syntyä?
En hoksannut pyytää kuvia itselleni, mutta laitoin eläinlääkäriasemalle meiliä, jos saisin kuvat talteen sähköpostiini.
Sellainen ajatus tässä miettiessä ainakin on virinnyt, että A) lihashuolto ja jumppa on nyt entistä tärkeämpää, sekä B ) viralliset kuvat osoittavat nyt SP0 tulosta, joten jollain aikavälillä lienee syytä otattaa uudet kuvat virallisina ja C ) uudet kuvat myös senkin takia, että mahdollinen virhediagnoosi tulee poissuljettua - en pääse ihmettelemästä sitä, että spondyloosi olisi näin nopeasti voinut kehittyä.
Niin ja olin ilmoittanut meidät luonnetestiin nyt toukokuussa, mutta sieltä vetäydyin nyt pois, kun en osaa arvioida miten tuo oireilu sitten voi vaikuttaa tuloksiin ja toisaalta Tihkun lääkekuurihan myös estää osallistumisen. Luonnetesti kyllä kiinnostelee edelleen, mutta nyt jään odottamaan seuraavaa "hyvää hetkeä", eli kun tämä shouvi on saatu hallintaan.
Mielellään kuulisin, mikäli sinun koirallasi on spondyloosia, etenkin "alkavaa spondyloosia", miten on oireillut ja miten vauhdilla etenee?
Semmoisia uutisia Tihkulasta. Onni onnettomuudessa kuitenkin - Tihku on niin iloinen ja liikkeiltään "siisti, symmetrinen ja ulottuva" (voiko noin sanoa?), että vaikuttaa siltä, ettei kipuoire koko ajan häntä kiusaa, vaan kyse on hetkittäisistä tilanteista, kun niitä kirputuksia alaselkää kohden ilmenee. Toivottavasti ei ikävämmäksi muutukaan. Lääkärin mukaan ja lukemani mukaan, nämä ovat usein myös oireettomia löydöksiä, ja siihen suuntaan toivon että meilläkin tie johtaa.
