valo kuun on tonttujen salainen silta
Sen loiste kun hivelee latvoja puiden
on hetki pian saapuva herkkusuiden.
Possu kun yön yli uunissa paistuu,
piparit, laatikot suussani maistuu
Ja lahjoja mietin kun katselen kuuta
voi, saisinpa lelun tai pari luuta.
Kas, tärkeintä ei ole joulussa ruoka,
vaikka onhan se mukavaa nuolla tuo vuoka.
Ei edes lahjat tai kynttilän valo,
on juhlalle tarkoitus suurempi, jalo.
Minun jouluni syntyy ystävistä,
pienistä koirista ja ihmisistä.
Joten jouluna haluaisin muistaa heitä,
vielä lähellä olevia, ja enkeleitä.
Muistan Tessu-siskoani ja pilkku-Nelliä,
jotka sateenkaarisillalla taitavat kelliä.
Muistelen hyvällä ja olen tässä,
läsnä, ihmisteni elämässä.
Joka vuosi voin tällaista lahjaa toistaa,
ja kas, taivaalla ystävät tähtinä loistaa."
(Tahvo-koiran jouluruno, internetistä bongattua)
****
Wiima sai jo ensimmäisen joululahjansa ja se oli aamun pitkä lenkki, jonka reitti kulki hiekkarannan poikki. Hiekkaranta on Wiiman lempparipaikkoja elämässä ja tavallisesti päästän sen siellä vähän vetämään rallia (paitsi uintikautena). Myös kuopankaivuu kuuluu hiekkarannan huvituksiin (ja minulla kuoppien täyttöpuuhat :D ) .
Kun on saanut höyryt pois jaloistaan, niin on helpompi kotona kölliä, tuoksutella joulun tuoksuja ja odotella vieraita.
Välillä mentiin ihan tällaista kahdeksikkoa, vai 'nollaksiko' tällaista hepulia pitäisi kutsua :) ?
Ja koska sitä lunta ei näillä hoodeilla vielä ole, niin laitetaan tähän lopuksi tunnelmakuva vähän lumisemmasta maisemasta ja jääkarhusta. Ja jääkarhun ystävästä, jota myös Wiimaksi kutsutaan :) .
Hyvää joulua!
Eipä kyllä uskoisi tosiaan noita kuvia joulukuun loppupuolella otetuiksi, enemmän tulee syksy tai kevät mieleen. Toivottavasti saatte teillekin vielä lumisen talven. :) Ja koiralle tavaroita tai herkkujakaan parempi joululahja taitaa juuri olla yhdessä tehty, pitkä ulkoilu.
VastaaPoistaTalvet on täällä lounaiskolkassa alkaneet viime vuosina näyttää tällaisilta. Joulukuu on vielä syksyn jatke ja sitten vasta tammi- helmikuussa tulee pari kireän pakkasen viikkoa, jotka yleensä katkeavat uuteen sadekauteen (vesi- ) - kelit ne ovat todellakin muuttuneet aiempien vuosikymmenien talvista.
PoistaTuttu pitopalvelun emäntä kertoi, että vieläkin pitkällä joulukuussa on käynyt poimimassa asiakkailleen tuoreet suppilovahverot lähimetsästä, se on tietty ihan mukavaa, mutta hyvin kummallista ajankohtaan nähden.