Hammashuoltoa ja polvitarkkeja

Wiima-muori kun täytti kahdeksan vuotta huhtikuussa niin lupasin sille lahjakortin eläinlääkärille hammashoitoon. Ei hän mitenkään innosta hihkunut lahjastaan kuullessaan, mutta tiistaina 19.5.2020 tuli sitten lupaus lunastettavaksi. Nimittäin pidin vapaapäivän ja kiikutin Wiiman Kaarinan Eläinlääkäriasemalle hampaiden kunnon tarkistukseen ja hammaskiven poistoon, sekä kirsikkana kakussa, polvitarkkeihin!

Eihän niiden polvien virallinen tarkastus nyt mikään välttämättömyys ollut, mutta viime vuotisen polvisirkuksen jälkeen ja tilanteen nyt rauhoituttua, minua on askarruttanut, että mihin polven/polvien luksaatioaste olisi nyt asettunut ja halusin sen selvittää.

Tässä odotellaan eläinlääkäriaseman ulkopuolella lupaa saada astua sisään. Näin koronakeväänä piti ilmoittautuminen hoitaa ilman koiraa ja sitten odotella ulkona koiran kanssa kunnes kutsutaan. Saattajia koiralla saisi olla mahdollisuuksien mukaan vain yksi.

Polvien terveystulokset

Ensin tarkistettiin polvet. Ja niin kävi - yllätys ja ihmetys - että polvien luksaatioasteeksi lausuttiin 0/0! Olin tästä vähän ns. äimän käkenä. Olin valmistautunut siihen, että polvet olisivat nyt ykköstä molemmat, mutta niin oli ,ettei lääkäri saanut patelloja mitenkään liikutettua. 
Niinpä Wiiman virallinen polvitulos on edelleen 0/0. 

Joskus kyllä haluaisin käydä koko jutun jonkun ortopedin kanssa läpi, että miten ihmeessä voi nuo tulokset noin paljon heitellä. Toki ymmärrän, että lihaskunto vaikuttaa, ja kun polvivaivojen akuuttivaiheessa polvia arvioitiin (tuolloin epävirallinen 1/2, vasemman eli ykkösen oireillessa), niin oltiin jo oltu viikkoja vähäisellä liikunnalla. Fyssarin mukaan lihaskunto alkaa koiralla laskea jo parissa viikossa. Mutta selittääkö pelkkä lihaskunto siis nämä vaihtelut tuloksissa, en tosiaan tiedä. 

Pientä turvotusta, paksuuntumaa, tuntui vasemmassa polvessa. Lääkäri arveli sen olevan arpikudosta. 

Wiiman kuntohan on siis kuitenkin nyt hyvä eikä polvi oireile yhtään. Hän hyppää, ponnistaa, tekee tiukkoja silmukoita ilman minkäänlaisia ongelmia, joten siinä mielessä tulos vastaa fiilistä.

Edelleen treenaamme useamman kerran viikossa tasapainotyynyllä ja -tyynyillä. Vesiallastreenit on jääneet tuon viheliäisen viruksen vuoksi, kun alkuperäinen ajatus oli ottaa setti allastreenejä tyynyjen rinnalle parin, kolmen kuukauden välein.

Suun terveys

Tämä oli eka kerta ikinä kun Wiima oli hammashoidossa. Sen purukalusto on näyttänyt minusta hyvältä ja kun mitään akuuttia ei ole ollut, niin homma on lykkääntynyt. Nyt ajattelin, että kahdeksan vuotiaan muorin hampaita olisi käytävä näyttämässä, jotta saisin varmuuden tilanteesta.

Wiima odottelee nukutuspiikkiä vastaanotolla onnellisen tietämättömänä, mitä on tulossa.

Niinpä polvitarkin jälkeen Wiimukka sai piikin sievään pyllyynsä ja ryhtyi hissukseen vetämään hirsiä.

Itse lähdin käymään kotona ja sain neuvon palata parin tunnin päästä koiruutta hakemaan, eläinlääkäriasemalta soitettaisiin minulle sitä ennen.

Ja kun palasin, niin minua odotti pöpperöinen, mutta hereillä oleva koiruus heräämistiloissa.

Raporttina suunhoidosta kuulin, että Wiiman hammaskalusto oli hyvässä kunnossa. Hammaskiveä oli ollut (tiesin), mutta kuulemma aika vähän, esimerkiksi ientaskuihin se ei ollut levinnyt lainkaan. 

Eikä muitakaan lisähoitotarpeita oltu todettu, vaan suu oli priimaa. 

Ai niin, Wiima oli saanut myös manikyyrin ollessaan kanttuvei.

Kun se suu kerran on nyt priimassa kunnossa, niin se kai olisi syytä koittaa pitää sellaisena. Niinpä ostin uudet puhdistusvälineet. Tällä kertaa päätin satsata tuollaiseen mikrokuituiseen sormiliinaan, jolla hampaita voisi pyyhkiä. Ajattelin, että harjoitusvaiheessa voisi olla hyötyä siitä, että liinan läpi minulla olisi hyvä kosketustuntuma. Nyt koitetaan luoda hommasta rutiini, kun viimeksi samaa yrittäessäni, luovutin.

Mikrokuituinen sormiliina hammashuoltoon.

Ja kaikki kun on nykyisin digitaalista, niin polvituloskin löytyy jo Koiranetistä :) !

Silmien peilaus on vielä jossain vaiheessa tarkoitus toteuttaa, niin kuulen miten rouvan näkimet pelaavat.

Semmosia tällä kertaa! Hyvien uutisten saaminen on sitten mukavaa!

Terveysuutisia polvirintamalta

Niin, ne polvet. Viimeksi olen kertonut niistä toukokuun lopussa, jolloin olimme menossa vesiterapiaan, eli akvaariossa olevalle kävely- / juoksumatolle. Wiiman polvet oli ortopedin toimesta arvioitu (ei virallisesti, vaan tapaturman hoidon aikana) olevan vas 1/4 ja oik 2/4.
Virallisestihan Wiimalla on 0/0 -polvet, mutta virallinen tutkimus tehtiin kun Wiima oli kahden vuoden ikäinen.

TAUSTAT PÄHKINÄNKUORESSA
Wiimallahan oli viime talvena ikävä polviepisodi, joka yllätti meidät täysin, kun polvien kanssa ei ollut mitään ongelmia aikaisemmin ollut. Tapahtumat menivät pähkinänkuoressa suurinpiirtein niin, että oli helmikuinen viikonloppu, lunta hirmuisesti ja sitä oli myös meidän takapihalla ihan kinoksittain.
Oltiin just palattu Wiiman kanssa lenkiltä kotipihalle ja Wiima istui siellä pihan syvässä hangessa ja minä puuhasin siinä ympärillä. Kun sitten isäntä avasi ulko-oven ja huuteli Wiimaa, koira lähti syöksymään isännän luo ja siinä riuhtaistessaan itsensä kinoksesta liikkeelle, "se" tapahtui, eli hetkeä aikaisemmin terve koira laukkasi kolmella jalalla isännän luo ja huusi kipua koko matkan.
Oltiin tietty ihan kauhuissamme itsekin ja koira myös hädissään. Kun samantyyppiset kohtaukset toistuivat muutaman kerran siinä viikonlopun aikana, niin veimme koiran eläinlääkärille.

Ihan helppoa ei ollut diagnosointikaan. Eka ELL-käynnillä arveltiin vain revähdykseksi. Toisella kertaa oltiin ortopedin vastaanotolla, joka kuvista katsoi patellojen olevan ok (!!), ja epäili ristisidevammaa. Kun sitten varattiin ristisiteeseen leikkuuaika, niin valmistavassa tutkimuksessa ilmoitti ortopedi (toinen), että ei ole ristisidevammaa vaan on löysät polvet. Ja suositti konservatiivista hoitoa alkuun, koska aiempia insidenttejä ei ole ja nivelpinnat kaikki ihan siistit.

Kesällä sitten kävimme yhden muutaman kerran setin vesiterapiassa ja sitten alkoi juhannukset ja kesälomat.

Kesäkuukausien aikana emme tehneet juuri muuta kuin ulkoilimme ja lomailimme, mökkeilimme, kuljimme metsissä ja kahlasimme rantavesissä ja myös reissasimme vähän Suomeakin ristiin rastiin. 

HIEROJAN VASTAANOTOLLA

Alkusyksystä halusin ottaa asiasta taas otteen. Wiiman polvet eivät olleet tehneet kesällä kiusaa, paitsi kahdesti - toisen kerran juhannuksena, kun se rallasi toisen koiran kanssa pitkin metsiä mökillä ja sitten toisen kerran elokuussa noustessaan kahdelle jalalle Nose Workin korkeaa piiloa hakiessaan, jolloin se kahdella jalalle noustessaan vinkaisi ja väisti.

Ennen suunnitelmallisen harjoittelun aloittamista halusin kuulla, missä kunnossa Wiiman kroppa on ja mentiin koirahierojalle. Siellä selvisi, että Wiiman kroppa oli nyt aika hyvässä kunnossa, ei kireyksiä, muutakuin pieniä paikoittaisia (enemmän etuosassa, muttei mitään vakavaa sielläkään), mutta takajalkojen lihakset olivat epäsuhtaiset. Eli niistä päätellen Wiima siis edelleen kompensoi vasemmalla jalallaan oikeaa jalkaansa. 

Tässä me odotellaan vuoroamme päästä tutkittavaksi hierojan vastaanotolle.

Aika nautinnollinen ilme :) , ihan kateeksi kävi!

Hierojan kertoma sopi omaankin käsitykseeni, että Wiima oli olosuhteisiin nähden ihan jees kunnossa ja kuntoutukselle ei ollut mitään sellaisia esteitä, jotka pitäisi hoitaa ensin. Etuosan kireydeyksistä hieroja kertoi käsityksenään, että takaosan ongelmat usein heijastavat etupäähän, ristikkäisen raajan puolelle. Harmittelen, kun vain keskustelimme asioista enkä kirjoittanut mitään ylös, niin en enää tarkemmin muista mikä siellä etuosassa vaati vähän "möyhennystä".

WIIMAN KUNTOTREENIT

Kun kerran kroppa oli iskussa, niin aloitettiin harjoittelut. Ensiksikin se vesimattotreeni, josta kerroinkin edellisessä postauksessa. Nyt se tehtiin ylämäkitreeninä vähemmässä vedessä, jolloin rasitus kohdistui vielä enemmän takaosaan. 

Lisäksi otin kuvioihin tasapainotyynyn. En ole sellaista Wiiman kanssa juurikaan puuhannut, vaikka olen tyynyn joskus hankkinut. Joskus ollaan ihan leikillään sitä käytetty, mutta aina niin, että etuosa treenaa, eli etutassut tyynyllä, mutta nyt "vaihdettiin päätä" ja haettiinkin takajalat tyynylle.

Se ei ollutkaan ihan helppoa. Huomasi, ettei kohdetyöskentelyssä olla juurikaan takapäätä käytetty, koska Wiima tarjosi vain etupäätä tyynylle. Mutta eipä aikaakaan kun neiti sitten jo keksi, että nyt pitikin ne kaksi takana tulevaa vetkutinta saada tyynylle ja sitten alkoi homma sujua.

Kuolavanaa on pikkuhiljaa muodostumassa suupieliin.. =)

Ja nyt olen sitten useamman kerran viikossa tarjonnut Wiiman iltapalan - tai osan siitä - tässä tasapainotyynyllä erilaisten liikkeiden kera. Kiertämisliikkeitä iltapalanappuloiden kanssa, niin että nappula tarjotaan lonkan kohdilta ylempää ja ja matalampaa. Tassun antamista ja kurottelua. Liikkeitä, joissa painopiste vaihtelee, niin että takapää joutuu töihin. 

ORTOPEDIN VASTAANOTOLLA ILOUUTISIA

Lokakuun viimeisellä viikolla sitten taas kiikutin Wiiman ortopedin vastaanotolle keskustellakseni, että mitä asiassa nyt pitäisi tehdä. Olin jo itse ajatellut, että leikkaus olisi syytä tehdä, kun minusta tuntui, että polvet piti aina jotenkin ottaa huomioon, vaikka insidenttejä ei monta ollutkaan (ne kaksi, juhannukselta ja elokuussa). Ja vieläpä ajattelin, että leikkaus olisi tehtävä aika pikaisesti ennen kuin liukkaat alkaa, jolloin toipumisvaiheessa olisi lisää riskejä.

Ortopedin oven takana odottelemassa

Mutta kun ortopedi sitten aloitti tutkimuksen, niin hän huudahti melkein heti, että Vau mitkä lihakset! Minä en oikein ymmärtänyt ja kysyin, että pilaileeko hän, eikö Wiimalla ole ollenkaan lihaksia takapäässä. "Juu, juu, täällä on ihan mahtavat lihakset!" sanoi ortopedi ja kertoi, että polvet ovat nyt todella vankat, eikä hän saa patelloja mitenkään nykytilassa heiluteltua.Ja lisäksi lihaskunto oli nyt tasainen molemmissa jaloissa. Oikea polvi, joka keväällä oli kakkosen polvi, arvioitiinkin nyt ykköseksi, kuten vasenkin. Että niin se voi joskus ne arvosanat sitten pikaisesti muuttuakin!

Ortopedin mukaan tällaista koiraa ei olisi mitään syytä leikata, vaan tilanne näytti nyt erittäin hyvältä.

Tulin ihan hirveän iloiseksi, kun tajusin, että olin itse pystynyt asiaan vaikuttamaan, ja onhan leikkaamaton polvi aina parempi kuin leikattu, niin kauan kuin leikkaamattomalla pärjää.

Kerroin niistä parista insidentistä - juhannuksesta ja elokuisesta. Elokuista tapahtumaa kuvatessani oli ortopedi sitä mieltä, että kyseinen pystyliike ei varsinaisesti kohdistuisi siinä polveen, joten luultavimmin olikin ollut jokin muu vihlaisu, johon Wiima reagoi, mutta itseni tulee nykyisin joka käänteessä epäiltyä polvia. Ehkä vihlaisi vaikka sieltä etupäästä, josta hierojakin löysi työstettävää.  

Mutta niin ei tullut Wiimalle leikkausta vieläkään. Tasapainotyynystä emme nyt luovu ja se kaivetaan jatkossakin iltapalan aikaan esiin. Ja aika ajoin hankitaan setti vesimattotreeniä tukemaan omia harjoituksia. Ehkäpä tässä käykin niin hyvä tuuri, että ahkeralla jumpalla vältetään puukon alle joutuminen kokonaan! Se olisi mahtavaa💓!

Pikkujoulukausi lähestyy - näyteikkunaostoksilla katselemassa päällepantavaa :)

Wiiman kahluureissut

Wiima on tänä vuonna käynyt muutamaan otteeseen vesiallasterapiassa. Kesäkuussa polviepisodin jälkeen harjoitukset aloitettiin kuntoutusmielessä ja nyt uudelleen lokakuussa, sellaiset muutaman kerran sarjat molemmilla kertaa. Lokakuisen satsin ostin ajatuksenani alkaa vahvistaa lihaksia talvea varten, jotta ne paremmin tukisivat koiraneidin niveliä talven liukkailla. Ja samanlainen setti on mitä luultavimmin aikeissa vielä ennen joulua.

"Akvaario" oli Wiiman mielestä aluksi hieman epäilyttävä, eikä sinne olisi oikein haluttu mennä, mutta rohkaisemalla ja houkuttelemalla altaaseen on päästiin. Mutta sitten pikkuhiljaa on meno helpottanut. Wiima joutuu altaaseen mennessään astumaan syvään veteen, niin ettei se oikein kai pysty arviomaan, että miten syvällä pohja on - tai onko vekottimessa edes pohjaa.
Ja se altaaseen astuminen onkin siis se jännin hetki - alussa se oli tosi jännää, mutta muutaman kerran jälkeen tyllerö alkoi luottaa siihen, että kyllä sieltä pohja löytyy, jonka jälkeen meno alkoi sujua helpommin.  Ihan superinnoissaan Wiima ei altaaseen loikkaa, mutta astuu sinne kuitenkin ihan pelkäämättä eikä suuremmin mietiskele reunalla, ja sitten askeltaa kyllä altaassa ihan positiivisin mielin.

Tämä kuva on otettu ekalla tai ekoilla kerroilla kesäkuussa ja naamasta näkee, että vähän jännittää.

Kesäkuussa kuntoutushoidossa Wiima kahlasi aika syvässä vedessä (kuvissa ja filmillä), jotta vesi vastuksen lisäksi myös kantaisi ja koiruus käyttäisi molempia jalkojaan tasapuolisesti. Se oli tärkeää polven kuntoutusta ajatellen. 

Mutta nyt lokakuun setissä olikin toinen, vähän urheilullisempi lähestymistapa - eli veden pintaa laskettiin niin, että vastus säilyy, mutta kantavuus vähenee, ja lisäksi pohjaa nostettiin vähän vinoon, niin että Wiima askelsi ylämäkeen. Eli homma oli huomattavasti raskaampaa, mutta Wiima askeltaa jo kuten vanha tekijä :) !

Wiima on aika tarkkana siellä altaassakin ja seuraa ympäristöään - se oli jo ihan alkumetreillä kun Wiima yhdisti fyssarin liikkeen ja napinpainamisen toisaalla huoneessa siihen, että matto joko liikkuu tai pysähtyy, ja sen myötä on oppi ennakoimaan, mitä on tapahtumassa. Ja toki harjoittelu muutenkin koitetaan hoitaa niin, että koira pystyisi ennakoimaan maton liikettä, jottei treenajalle tulisi yllätyksiä.

Keskittynyttä menoa 😘.

Tässä vettä on vielä massuun asti, mutta myöhemmillä kerroilla veden pintaa ei nostettu ihan näin korkealle. Tällöin veden vastus säilyi, mutta kantavuuden tuoma helpotus häipyi. 

Vaikka ylämäkiaskellus veden vastuksen kanssa on varmasti aika raskasta, niin Wiima ei ole ollut kovinkaan väsynyt harjoituksen jälkeen. Sillä on yleensä ollut tapana ottaa pikku torkut kotiin tultuamme, mutta sen jälkeen se on taas oma pirteä itsensä. Pissahtä sen sijaan on aina kova allaskeikan jälkeen ja harjoitusvuoron jälkeen onkin kova kiire "Hotelli Helpotukseen" nurtsille 😊 (on kuulemma ihan fysiologinen juttu, tuo pissihätä vedessä lillumisen jälkeen, kertoi fyssari).

Metsässä on tunnelmaa - ja niin myös Haunisten altaalla

Onpa ollut taas mahtava kevät tänä vuonna! Auringonpaistetta ja enemmän poutaa kuin sadetta, joskin on sadettakin tullut (viljelijät ja puutarhanhoitajat kai kaipaisivat vettä vähän enemmänkin) .

Harrastukset alkavat olla loppusuoralla ennen kesäpaussia - rallytokon viimeinen ohjattu tunti on ensi viikolla ja vikat nosetreenit siitä viikon päästä. Olen tällä hetkellä epävarma, jatkanko ohjattuja rallytreenejä - nyt olemme käyneet viikoittain viime kesästä lähtien (pois lukien Wiiman sairausloma), mutta joka toinen viikko tapahtuvat ohjatut nosetreenit kyllä säilytän plakkarissa :) .

Wiiman polvivaivoista kirjoittelin taannoin. Wiima voi nyt paremmin. Luksoutumisia ei ole enää tapahtunut - siis eka kerran silloin helmikuussa, jonka jälkeen sitä toistui tiheämmin heti eka kerran jälkeen ja siten ajoittain, mutta harvenevasti pari-kolme viikkoa eka kerran jälkeen.

Polvivaivat johtivat kiputilaan, mm. lonkan koukistajat olivat ihan kippurassa, joka johti siihen, ettei Wiima enää kulkenut portaissa (alaspäin kyllä) ja kieltäytyi nousemasta kahdelle jalalle. Tätä alettiin sitten systemaattisesti hoitaa laserilla, akupunktiossakin käytiin, ja sitten pahimman yli päästyä myös passiivisilla venytyksillä.
Näillä tempuilla päästiin siihen, että Wiima vaikuttaa olevan nyt kivuton - kulkee portaita ylös ja alas, sekä olen bongaillut myös Wiiman omatoimisia takaosan venytyksiä, joista tulin ihan superiloiseksi, ne kun jäivät kokonaan Wiiman repertuaarista pois tapaturman jälkeen. Takaosan itsenäiset venytykset eivät vielä ole ihan niin nautinnollisen näköisiä kuin ne olivat ennen helmikuuta, mutta ehkä ne siitä vielä laajenevat, pitenevät vai miten sen nyt ilmaisisi :) .

Tänään iltapäivällä meillä onkin seuraava hoitoaika, eli ensin tutkitaan missä kunnossa Wiiman kroppa nyt on ja sitten alkaa eka vesiterapiahoito. Onpa jännä nähdä mitä Wiimukka siitä meinaa :) ! Viiden kerran sarjan ajattelin nyt hankkia ja sitten hakeudutaan tietysti myös luonnonvesiin.

Metsälenkkeily on myös kuntoutujalle hyväksi ja tässä pieni kooste kun alkuviikosta kävimme kiertämässä Raision Haunisten tekojärven tai oikeammin altaan (Haunisten allas). Allasta käytettiin aikanaan Raisio-Naantalin raakavesivarastona, mutta nyttemmin alue on virkistyskäytössä.

Vaikka oltiin ihan kivenheiton päässä Raision keskustasta ja isoista kauppakeskuksista kuten Mylly ja Ikea, niin altaan reunaa kiertäessä tuntui kuin olisi ollut syvemmälläkin luonnossa. 

Siellä se Wimpula kahlailee ja kuin huomaamatta hoitelee myös polvivaivojaan :) .

Oikeastaan vähän yllätyin miten innokkaasti Wiima nyt hinkusi kahlailemaan. Wiima ei ui, paitsi pentukesänään kyllä, mutta kahlailee jos päivä on helteinen. Nyt ei kuitenkaan ollut niin helteistä ollenkaan, lämmintä kylläkin. Ehkä hän oli sitten fiksuna tyttönä sisäistänyt nämä hoitotarpeensa ja käytti tilaisuuden hyväkseen :) .

Reitti oli välillä tällaista 'kevyttietä' vai miksi tällaista pitäisi nimittää, ja välillä ihan kinttupolkuakin. Pääreitiltä erkani useita kivoja pikkupolkuja, joita myös tutkimme. Polkuja halkovat juuretkin ovat mannaa kuntoutujalle, niitten yli kulkiessa ei auta kovin laiskasti jalkojaan nostella.

Kuka pölhökustaa oli jättänyt kivan kepin veteen lojumaan? Se oli heti pelastettava!

Edellisen kerran kiersin Haunisten altaan vuonna 2016. Ja koska elämä on täynnä hauskoja sattumia, niin kiersin sen tuolloin aivan samalla päivämäärällä!

Tämä yhteensattuma tapahtui suunnittelematta ja tajusin sen vasta kun illalla FB:tä kurkatessani FB tunki esiin niitä tallentamiaan muistoja ja sieltä tupsahti esiin kuva samasta paikasta kolme vuotta aiemmin.

Ilostuin kun huomasin, että kolmen vuoden aikana oli tapahtunut paljon. Raision kaupunki oli panostanut isosti: molemmilla puolin allasta oli kivat ja siistit grillauspaikat katoksineen ja jopa klapeineen. Lisäksi toisella grillipaikalla reitin alussa oli WC. Toivottavasti paikat pysyvät siistinä ja käyttökelpoisina kesän mittaan pidempäänkin, niin niistä on iloa ulkoilijoille.

 

Aina välillä kun on oikein hauskaa, niin Wiiman yllättää hepulikohtaus. Silloin juostaan siksakkia niin paljon kuin kintuista lähtee ja käänteissä tiukat silmukat. Näitä hepulikohtauksia oli hillittävä, kun polvivaivoja ilmeni, mutta nyt kun kaikki tuntuu sujuvan taas hyvin, niin en ole enää estellyt, eikä vahinkoja ole sattunut.

Semmoinen reissu se oli. Suosittelen piipahtamista, jos liikut hoodeilla. 

Polvivaivat saivat hoitosuunnan

Tänään käytiin taas Wiiman kanssa eläinlääkärissä. Se alkaa olla meille jo harrastus, joskin aika kallis sellainen. Kävimme tapaamassa kolmatta ortopedia saamassa vahvistusta Wiimalle annettuun diagnoosiin. Ongelmanahan meillä oli, että olimme saaneet vastakkaiset diagnoosit, joiden toisen mukaan Wiimalla on ristisiteen repeämä, mutta polvet kunnossa ja taas toisen diagnoosin mukaan ei ole repeämää, mutta polvissa propleemaa, ks aiempi polvijuttu.

Ortopedisen tutkimuksen tuloksena todettiin, ettei repeämiä ole, mutta polvet ovat löysät (oikea 2/4 ei oireile, ja vasen, oireileva, 1/4), mutta kumpikaan ei vaadi välitöntä leikkaushoitoa. Nivelpinnat siistit, ei nivelrikkoa. Huh, helpotuksen huokaus, vaikka polvilöydökset ihan vietävästi harmittaa! Leikkauspöytä saattaa Wiimaa siis jossain vaiheessa kutsua, mutta ei nyt sitten tässä kohtaa, eikä toivottavasti ollenkaan.

Lisäksi löydöksenä oli lonkankoukistajien tendiniitti, pahempi vasemmalla, ja oikean (etu) supraspinatusjänteen tendiniitti, johtuen sen kuormittumisesta ristikkäisen, oireilevan takajalan painovarauksesta.


Edellisessä tekstissä kerron, miten Wiima tällä hetkellä oireilee - aiemmin usein toistuneet takaosan venytykset ovat jääneet pois sekä portaiden nousu ja kahdella jalalla seisominen on Wiimasta vaikeaa.  Ortopedin mielestä lonkan koukistajien tendiniitti selittää tämän, ja niin kyllä minustakin. Eli pääongelma Wiiman tilanteessa olikin nyt lihasten tulehdustilassa eikä itse polvissa!

Saimme hyvän hoitosuunnitelman, jota lähdemme noudattamaan - ensin 5 krt laserhoitoa ja vasta sen jälkeen venytyksiä. Lenkit pidetään edelleen lyhyinä (mutta sen sijaan toki useammin), kun olin jo ehtinyt niitä pidentämään, ja vältellään hyppyjä, äkkiryntäyksiä ja liukastumisia, jotka voisivat lonkankoukistajan tulehdustilaa ärsyttää.

Laserhoidon jälkeen voimme alkaa passiivisesti venyttää takajalkoja ja vasta kun tilanne on saatu kivuttomaksi, on aika alkaa vahvistaa lihaksia. Eli varaamani vesiallastreenit joudunkin nyt vielä perumaan.

Saimme jo tällä lääkärikäynnillä ekan laserhoidon ja loppuviikosta toinen. Sekä samalla hoitui myös kohta umpeutuva rokotus. Eli täyden palvelun lääkärikäynti :) !

Wiima on rentoutuneena laserhoidossa

Ai niin, merkataan myös paino tähän, kun tuli ELLillä taas punnittua - Wiima painaa 19,0 kg ja oli eläinlääkärin mielestä hyvässä kunnossa, kylkiluut tuntuivat ja selän ranka. Säkä nousee Wiimalla 49 senttiin ja se on isokokoinen lapinkoiranarttu. Luulen kuitenkin, että sata - parisataa grammaa koitetaan vielä neidin elopainosta karistaa. Olisi tärkeää, ettei paino nouse kun polvissa on ongelmaa, mutta toisaalta neitosen ruokahalu on vähän korostunut sterkan jälkeen, jonka vuoksi taisimme talvella käydä 19 kilon "paremmallakin" puolella.

Sellainen tilanne siis tällä hetkellä. Ja parasta on nyt tunne siitä, että homma on hanskassa ja järkevältä tuntuva hoitosuunnitelma on seurattavana. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!

Sterkkapotilas Wiima tässä päivää!

Wiima se piipahti pikimmiltään sterkassa maanantaina 24.9.2018. Leikkaus tehtiin tähystyksellä ja poistettiin munasarjat. Samana iltana kotona Wiima oli kivulias ja itkeskeli, joten päädyin antamaan sille yötä vasten kipulääkettä (Carprodyl), vaikka määräys oli antaa kipulääkettä vasta seuraavasta aamusta. Kipulääkkeen jälkeen koiruus rai rauhan ja nukahti.

Ruokahalu oli yllättäin tallella. Eläinsairaalassa sanottiin, että ruoka ei välttämättä maistu eka iltana, joten tarjosin ensin vain ihan vähän ja helposti sulavaa ruokaa, riisiä, raejuustoa ja keitettyä haukeakin, kun isäntä oli sellaista kotiin juuri viikonlopun päätteeksi kantanut. Ekaksi laittamani annos ei neidille kuitenkaan riittänyt vaan hän tomerasti osoitti, että lisääkin mahtuisi, ja niinpä tein mimmille vielä vähän lisää purtavaa. On kai aika hyvä merkki, että ruokahalussa löytyy :) .

Vessahommat  puolestaan oli aluksi vähän proplemaattisia. Ennen leikkuuseen lähtöä tehtiin aamulenkki ja sen varrella neiti hoiti molemmat hädät pois alta. Mutta sitten leikkausiltana ei tullut pissi saatika kakka.
Sitten seuraavana aamuna aamuyöstä viiden aikaan koiruus herätti minut ja ilmoitti, että nyt pitäisi ulos päästä ja silloin vihdoin onnistui pissiminen. Pidätti siis melkein vuorokauden.
Kakkahommat antoivat odottaa itseään vähän pidempään, se onnistui vasta kahden päivän päästä operaatiosta, tänään, keskiviikkoaamuna. Mutta toimenpide itsessään vaikutti sujuvan melko helposti ja se toistettiin vielä hetki sitten tänä iltana.

Homma lienee siis kai aika hyvällä mallilla, kun ruoka maistuu ja tyhjennyspuuhatkin sujuu :) !

Ekan illan fiiliksiä... <3

Mulla oli vähän huono omatunto tästä sterkkahommasta jo ennakkoon. Tuntui ikävältä toimittaa Wiima puukon alle, vaikka se luottaa minuun kuin kallioon ja uskoo, ettei mitään pahaa voi kanssani tapahtua. Hassua, miten petturiksi itseni tunsinkaan, vaikka Wiiman parhaaksi tässä toimittiin.

Niinpä koitin hankkia itselleni paremman omantunnon ja hemmottelin Wiimaa edellisenä sunnuntaina kaikella mistä arvelin, että se pitäisi. Ja siitä tuli sitten kombinaatio sänkipeltojuoksua, pienet nose-treenit, rapsuttelua ja leikkimistä ja vähän herkutteluakin :)

Tässä alla vielä muutama kuva sunnuntain sänkipeltojuoksuilta:

Kun on oikein onnellinen, näyttää varmaan tämmöiseltä :) ?

Fiuuh, tuolta se tuli ja tuonne se meni.. 

 Tästä on varmaan muitakin mielipiteitä, riippuen keneltä kysyy, mutta itselläni on sellainen mielipide, ettei ole koiramaailmassa kauniimpaa profiilia kuin lapinkoiran profiili <3

Semmoinen onnenpäivä oli se sunnuntai. Se muistoissa jaksaa vähän aikaa sairastaa ja eipä aikaakaan kun Wiima on toivottavasti taas kunnossa (tänään illalla kaksi päivää operaation jälkeen poistettiin oheiden mukaan laastarit leikkuurei'istä, hyvin näytti parantuminen alkaneen).

*********