Onnea tylleröinen!

Tässä välissä ehti jo käymään niin, että Wiima-tyllerö täytti 20.4. kokonaista kahdeksan vuotta!

Hyvää syntymäpäivää rakas, elämäni koira 💗.

Kuvissa Wiima neljän kuukauden ikäisenä ja sitten syntymäpäivänään (8 vee) otettu kuva. Värit olivat pentuiässä hauskasti väärinpäin - siellä missä naamassa nyt on tummaa oli silloin vaaleaa, ja päinvastoin. Värityksen muutos on tyypillinen riistanvärisille lapinkoirille, niille tulee pentuiässä tuollainen hauska maski, joka sitten pikkuhiljaa muuttuu ja vakiintuu.

Värien muutosta tuntuu tapahtuvan vieläkin. Ainakin kuononpäässä, pienimuotoisesti. Kuononpää oli tuollainen tumma, kuin pentukuvassa, vielä senkin jälkeenkun maski muuten oli hävinnyt.
Pikkuhiljaa kuononpäästä tuli tuollainen valkoinen kuin aikuiskuvassa, mutta sekin edelleen välillä tummenee ja vaalenee! En ole kiinnittänyt huomiota, että liittyykö vaihtelut esimerkiksi vuodenaikoihin tai karvanlähtöön.

Syntymäpäivälahjaksi Wiima sai temppuilua koirayhdistyksen kentällä. Kaivoimme esiin rallytokokylttejä sekä agilityn kepit ja välinumerona pallon heittoa ja -noutoa - minä heitin ja Wiima nouti, jos ihan tarkkoja ollaan :) .

Teemoina käännökset, sekä kuvan ulkopuolella oikealla eteentulo, joka joskus jää vähän vinoksi ja merkille lähetys. 

Pieni radanpätkäkin tuli ikuistettua :) .

Olin ennen tätä korona-aikaa ajatellut, että Wiima olisi tällaisen toiminnallisen lahjan lisäksi saanut myös palvelusetelilahjan eläinlääkärille. Mielessä oli silmien peilaus ja ihan vaan terveystarkastus, kun kerran aletaan olla molemmat tässä mainiossa keski-iässä.

Homma kuitenkin jäi vähän vaiheeseen nyt, kun koitan näinä aikoina itse välttää menemästä mihinkään mihin ei ole pakko. Ehtiihän tuota myöhemminkin, vaikka kesällä - luulen, ettei Wiima pahastu, vaikka lahjantulo vähän viivästyykin :) .. saattaapi olla tällaisten lahjojen kohdalla jopa hieman iloinen "armoajasta" :D.

***

Terkkuja rally-tokokisoista! Sairaustupauutisia myös..

Lauantaina 22.9.2018 korkattiin Wiiman kanssa meidän kisaura 😊! Eli osallistuttiin rallytokon virallisiin kisoihin, kun ne nyt kerran järkättiin tässä meidän kotikaupungissa.

Wiiman kanssa ollaan rallya harrastettu jo pitkään, Wiima taisi olla 10 kuukautta, kun mentiin eka kerran kurssille. Pääasiasssa ollaan osallistuttu vakioryhmiin, eli kaikkien luokkien kyltit on tuttuja.
Niinpä tuntui siltä, että ALO-luokassa selvittäisiin ihan helpolla, koska rata vieläpä vaikutti aika simppeliltä. Mutta kisajännitys yllätti ensikertalaisen, niin etten osannutkaan itse toimia radalla ihan parhaimmalla tavalla - Wiima kyllä osasi, kuten aina :)

ALO-radan kaavio:

Ja ratamme pääsi myös filmille kun ystäväni Siv ystävällisesti kuvasi, kiitos Siv!

Ja niin kävi, että saatiin hyväksytty tulos pisteillä 90p. Kymmenen pisteen vähennys tuli jo kakkoskyltillä "istu, kierrä koiran ympäri":
Saavuimme kyltille ja annoin Wiimalle käskyn istua perusasentoon, mutta Wiima taisi vähän ennakoida toiveitani, sillä olemme harjoitelleet "istu-seiso-maahan" -liikesarjoja viime aikoina, ja niinpä se ponkaisi istunnasta seisomaan vaikkei olisi pitänyt. Tai sitten annoin sille tietämättäni jonkun merkin, Wiima seuraa eleitäni niin silmä tarkkana.
Tässä kohtaa kokenut kisaaja olisi ilmoittanut liikkeen uusimisesta ( - 3 p.), mutta minä en sitä hoksannut vaan jatkoin liikettä ( -10 p / TVÄ.). Pahus sentään. Jos tuloksena olisi ollut tuo 97 pistettä, niin olisimme saattaneet olla palkintopallilla, joskaan muiden kisaajien ajoista en tiedä.
Tuomarin kommentti lämmitti mieltä, eritoten tuo yhteistyötä koskeva, sehän se on kaikkein tärkeintä tässä koiraharrastuksessa, että molemmilla on hauskaa!

Lisäksi olen tässä miettinyt, että Istu-käskyllä Wiima olisi luotettavammin istunut  nousematta, Sivu-käskyllä (jota käytin) se on valmis liikkeeseen, vaikkakin paikallamme ollessa Wiima istuu Sivulla. Otan opikseni.

Ja toisaalta, so whattia noista pisteistä! Saatiin hyväksytty tulos meidän ekasta kisasta ja se on kyllä tosi hauskaa! Ehkäpä koitan jollain aikataululla kerätä vielä pari muuta hyväksyttyä kisaa, niin saataisiin tuo koulutustunnus :) !

Tässä vielä muikea kisaajan poseeraus kisapäivän jälkeen:

Oma koiraseuramme oli toinen järjestävistä tahoista ja niinpä olin aamupäivällä, kun oma kisavuoromme oli iltapäivällä, lupautunut tuomarin sihteeriksi. Sekin oli hyödyllinen kokemus, kun sain tuomarin silmin nähdä voittaja- ja mestariluokan suoritukset. 

SAIRAUSTUPAUUTISIA

Ja juu, sitten on uutisia myös sairaustupaosastolta, vaikkakaan mistään sairaudesta ei kyse olekaan. Nimittäin neitikoira Wiima Wimpelsson se joutuu huomenna maanantaina leikkauspöydälle steriloitavaksi!

Olen tätä miettinyt aika paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että juoksut on koiralle normaali ja luonnollinen asia, kuten niihin liittyvät valeraskaudetkin. Ja luonnollisia toki ovatkin.

Mutta jotenkin nuo valeraskaudet tuntuvat olevan Wiimalle vähän raskaita, vaikka niihin ei varsinaisesti mitään kamalia sairausoireita, kuten tulehduksia, ole liittynytkään. Mutta etenkin valeraskauksien alkuvaiheessa Wiimasta tulee säikky, se on jotenkin tosi varuillaan lenkeilläkin ja muutenkin valeraskausaikaan esiintyy kummallisia käytöksiä. Ja tietenkin se pesäntekovimma, pieniin koloihin ahtautuminen pesäntekemiseksi ja vauvojen haaliminen. Lisäksi minulla on sellainen vaikutelma, että valeraskaudet ovat vähän pahentuneet iän myötä.

Myös kohtutulehdusten riski kasvaa kun koira vanhenee, niin loppujen lopuksi päätös sterilisaatiosta olikin nyt yllättäin aika helppo. Sellaista meillä tiedossa siis huomenna.

Wiima apilapellossa viikko sitten Nose Work-treenien tauolla 

Jutun juurta rally-tokosta

Viimeksi olen kirjoitellut toukokuussa. Se tarkoittaa, että kaikki kesäkuulumiset on kertomatta!
Olipa erikoinen kesä, kun hellekelit vaan jatkuivat päivä toisensa jälkeen ja välillä oli niin kuumaa, että lapinkoiraa hirvitti - ja emäntää yhtä lailla.

Lenkkeilyäkään ei voinut kuumimpina päivinä harrastaa, pienet pissilenkit vain ja sitten aamuvarhain vähän pidempi. Alkoi jo kyllästytää, kun moni kiva juttu, mitä kesällä oli ajateltu tehdä jäi tekemättä (mm. pari vaellusreissua ja yksi kotiväen maalausprojekti). Mutta kyllä kaikenlaista tuli kuitenkin puuhattuakin. Kuten esimerkiksi:

Ilmoitin meidät kesän alussa Rally-tokokurssille. Rallytoko onkin ollut meillä vähän tauolla. Luulen, että edellinen ohjattu tunti meillä on ollut viime syksynä, mutta tunsin lajiin tuolloin pientä kyllästymistä, joten sen jälkeen homma on muutamaa omatoimiharjoittelua lukuunottamatta ollut hyllyllä.

Mutta kesäkurssi tuli juuri sopivasti, meillä on ollut kivaa, Wiimakin on tykännyt ja ollut taas tosi taitava. Ja niin siinä kävi, että A ) ilmoitin meidät vielä syksyn vakioryhmään ja B ) ekoihin virallisiin RT-kisoihimme ikinä! Kisaura ei välttämättä olisi auennut, mutta meillä on kisat omassa kylässä, joten nythän niitä ei voinut jättää väliin.

Wiima toimii radalla tosi hyvin (emännässä on enemmän tekemistä, kun en vieläkään näiden vuosien jälkeen muista miltä puolelta niihin spiraaleihin ja pujotteluihin mennään), mutta pientä hiomista on:

1. oikealle käännökset. Niissä Wimppu vähän jätättää ja joudun houkuttelemaan sitä. Mutta kuten aina, on vika taas ohjaajassa - kouluttaja kertoi käsityksenään, että itse alan niissä käännöksissä hidastella, kun odotan Wiimaa ja niinpä sekin hidastelee.
Niinpä olen ottanut niihin nyt uutta lähtöä ja naminkin käteen, ja tässä pieni pujotteluesitys, jossa oikealle käännökset sujuu jo aika hyvin. Jossain vaiheessa sitten tuota käsiohjausta täytyy taas häivytellä.

2. istu - seiso - maahan - istu. Istunnasta seisontaan sujuu ihan hyvin ja siististi.
Mutta seisonnasta maahan, siinä on vähän tekemistä, sillä Wiimalla on pyrkimys mennä pylly edellä maahan, kun pitäisi mennä etupää edellä. Tämä sujui joskus paremmin, mutta liikerata on siltä unohtunut. Kyllä se sieltä löytyy kun yhdessä muistellaan ja harjoitellaan.
Ja maasta istuntaan - siinä pitäisi takajalkojen pysyä paikallaan, mutta Wiima ottaa pieniä askelmia.
Nämä nyt eivät ole kauhean fataaleja virheitä, mutta niissä meillä on vähän puuhaa :)

3. peruuttaminen. Tämä on ollut propleema aina, mutten ole tullut sitä työstäneeksi. Wiima kyllä peruuttaa, mutta se ei onnistu tekemään sitä suoraan taaksepäin vaan peruutuslinja viettää aina jommallekummalle puolelle.

Niin ja ne kisat on vasta syyskuussa, joten vielä on aikaa vähän hermoilla (no en oikeasti, vielä.. :D ) ja harjoitella.

Ja vielä pari hellepäivän iltana auringonlaskun aikaan otettua kuvaa:

Syyskuulumisia pitkästä aikaa - ja golfpalloylläri!

Heippa taas rakas blogimme, jota olen tuhmasti laiminlyönyt. Hengissä kuitenkin ollaan ja kaikki hyvin. Edellinen kirjoitukseni on loppukesältä, elokuulta. Ihmeellisesti ei ole taas oikein löytynyt aikaa blogin päivittämiseen, ja silloin kun sitä aikaa olisi ollut, niin on ollut motivaatio kateissa tai olen keksinyt jotain muuta. Samaan aikaan olen harmitellut saamattomuuttani, sillä tämä blogi toimii kivasti myös päiväkirjana myöhemmille vuosille. Koitankin tässä kirjoituksessa vetää hieman yhteen syksyn kuulumisia - tai ainakin aloitella niiden yhteenvetämistä = )

Rally-tokon kuulumisia
Harrastusrintaman osalta rallytoko on kuulunut harrastuksiimme oikeastaan siitä asti kun lajiin alun alkaen törmäsimme. Ohjattuja tunteja olen ottanut enää vain silloin tällöin, muuten rallailua tulee tehtyä ihan vaan liikkeinä lenkin ohessa ja vapaamuotoisesti täkäläisen koirayhdistyksen kentällä peräti kylttien kanssa 😊, mutta alkusyksystä ostin meille taas syys-lokakuussa 5 kerran sarjan ohjattuja tunteja.

Enemmän tulee harjoiteltua ulkona kuin halleissa, koska kotipaikkakunnalla ei hallia ole, ja huomaan selvän eron Wiiman vireessä ulko- kontra hallitreeneissä. Halleissa vire on aina hieman matalammalla ja joudun huomattavasti enemmän panostamaan siihen, että koira keskittyisi tekemiseen iloisella tempolla. Ulkotreeneissä se kaikki tulee melkeinpä itsestään tekemisen ilosta. Jotenkin nuo sisätilat on Wiiman mielestä edelleen hieman jänniä, enkä oikein tiedä miksi. Niissähän kyllä aina vähän esimerkiksi kaikuu, mutta toisaalta Wiima ei ole erityisen ääniarka koira, joten en ole päässyt oikein jäljille, mistä on kyse.
Mutta ihan hyvä treenipaketti oli ja tuota halliharjoittelua me kyllä tarvitaan. Huomasin myös sen, että ihan vaan seuruuseen tulisi kiinnittää lisähuomiota - niin kauan kun seuruussa suoritetaan myös liikkeitä, niin Wiima on mukana, mutta kun niitä ei ole, niin sen kiinnostus voi kohdistua muualle.
Ulkona tosin tuokin sujuu paremmin, mutta tuon havainnon jälkeen olen nyt ottanut extempore eri pituisia seuruita, ihan lyhyitä ja vähän pidempiä megapalkalla, niin terävöitymistä on ollut näkyvissä.

Nose Work hommat..
... on edelleen mukana kuvioissa =) ! Kuulumme edelleen joka toinen viikko ohjatusti treenaavaan treeniryhmään ja sitten välipäivinä omaehtoisia harjoituksia. Joskin kulunut syksy on etenkin lokakuusta lähtien ollut työmielessä todella kiireinen ja vaatinut pitkiä päiviä, joten mulla on jäänyt väliin noita varsinaisia treenikertoja ja itsekseen on tullut myös väsymyksen vuoksi harjoiteltua vähemmän. Lenkityskin on ollut useana päivänä viikossa isännän varassa. Toivon todella, että työkiireet vähän hellittävät, niin, että vapaa-aika ja työ olisi taas balanssissa.

Kaksi ylempää kuvaa Turun Saippuatehtaan tiloissa ja alempi Petola-eläintarvikekaupassa.

Saippuatehtaan treenit olivat sikäli kisamuotoiset, että etsinnöille oli maksimiaika, kello tikitti, eikä hajujen sijainnista, kuten korkeudesta, ollut tietoa. Etsittävänä oli myös hajuista tyhjä huone, jonka "hajuttomuutta" ei siis etukäteen tiennyt.
Eläintarvikekaupassa (alla) tiesimme, että korkeita piiloja ei ole, koska myyntiartikkeleiden päälle ei olisi suotavaa hyppiä, mutta ruuan ja muiden koirien hajut tekivät hommaan haastetta. Wiima kyllä suoriutui etsinnöistä varsin hyvin, eikä sitä ruokienkaan hajut häiritse 👍😊, paitsi eka etsinnän neiti ihan selkeästi alisuoritti. Oltiin viimeisenä vuorossa, Wiima odotti autossa ja taisin hoitaa lämmittelyn vähän puutteellisesti.

Tämä kuva ylempänä ja tuossa alapuolella ovat Raisionlahdelta. Etsintäpaikkana oli tässä tämä laituri. Siinä tehtiin hauska huomio: ennen varsinaisen laiturin alkua "landgångin" (mikä se on suomeksi?) jälkeen on tuollainen tumma alue. Kaikki koirat hyppäsivät vauhdilla sen yli, paitsi Wiima, joka saaristolaisflikkana on tottunut kulkemaan laitureilla. Laiturit ylipäätään on joillekin koirille vaikeita paikkoja, hauska huomata, että Wiima on niiden suhteen ihan varmajalkainen.

Eka piilo on heti tuossa landgångin oikeassa nurkassa, ja alakuvassa sen löydöstä jo palkataan.

Ensilumi..
..tulla tupsahti maahan jo lokakuun lopulla, kun puissa oli vielä lehdet - joskin keltaiset - tallella.
Totuuden nimessä se oli enemmän loskaa kuin oikeaa lunta, mutta oli se ainakin valkoista!

Erään golfpallon tarina, eli pikareissu päivystävälle eläinlääkärille

Ja näin jälkeenpäin ajateltuna tapahtui hauska tapahtumaketju tuona samana päivänä kun se ensilumi oli tullut maahan. Oltiin kävelemässä paikallisen golfkentän huitteilla ja Wiima sai ottaa kentällä vähän riemurallia ilman hihnaa, ihmisiä kun ei näkynyt mailla eikä halmeilla, golfaajia varsinkaan.

Yhtäkkiä Wiima bongasi golfpallon, ja sai siitä lisää vauhtia leikkiinsä. Isäntä ehti juuri sanoa, että toivottavasti se ei nielaise sitä, kun tapahtui niin, että Wiima oli täyttää höökää laukkaamassa luoksemme, kun se yllättäin pysähtyi vähän matkan päähän, näytti vähän typertyneeltä ja köhi kurkkuaan. Me tietenkin isännän kanssa ryntäämme lähemmäs, eikä golfpalloa näy missään. Lunta oli tietenkin maassa, mutta tamppasimme alueen kokonaan ja palloa ei löytynyt.
Niinpä mieleen hiipi, että onkohan se tyllerö nyt mennyt ja nielaissut sen himputin pallon!

Soitin eläinlääkärille ja kysyin, että mitä nyt. He ehdottivat, että voisi kannattaa käydä koiraa näyttämässä. Nimittäin jos se olisi golfpallon nielaissut, niin esineen koon vuoksi ei oksennutusta suositella ja toisaalta, se ei tulisi luonnollista tietä pois vaan tekisi tukoksen.

Ja niin sitä sitten lähdettiin ja päivystävä eläinlääkäri oli tietenkin ihan toisella puolella Turkua, kuin sillä, joka olisi ollut meille lähimpänä.

Wimpelsson päätyi sitten röntgeniin. Se oli pienen koiraeläimen mielestä ihan kammottavaa, kun väkisin pidettiin koira liikkumattomana, mutta kiltisti se alistui puuhaan.
Ja mitä siellä röntgenkuvassa sitten näkyi? No eipä juuri mitään muuta kuin pieni, sievä massu, joka oli ryhtynyt jo odottelemaan iltasapuskaansa. Golfpallosta ei ollut tietoakaan! Eli myrsky vesilasissa oli koko juttu. Voi minkä näyttelijän koiramaailma onkaan Wiimassa menettänyt, kun se ei ole sille näyttelijän tielle lähtenyt 😇😃!
Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Ikävää olisi ollut, jos vaikkapa leikkaukseen olisi pitänyt ryhtyä.

Että muun muassa sellaisia juttuja on tänä syksynä ehtinyt tapahtua! Syyskuulumiset jatkuu seuraavassa jutussa.

Harrastuskevät: rallitokoa ja markkinahumua!

Tänä keväänä blogin päivitys on ollut harmillisesti ihan olematonta. Aika ei vaan kerta kaikkiaan ole oikein riittänyt koneen ääressä istumiseen.

Ensiksikin taisin ahnettua tähän kevääseen vähän liikaa harrastuksia ja kun sen päälle tuli vielä lapsen futisharrastuksen haasteet, yhdistystoiminta ja eikä vähäisempänä kodin vessaremppa, niin aikataulu on ollut aika tiukka.

No, niitä "liikoja" kevään harrastuksia on ollut siis kokonaista kaksi kappaletta, rally-toko ja nose work. Ja siis vaikka sanon, että niitä oli liikaa, niin oikeasti ei kyllä harmita. On ollut hurjan mukavaa ja opettavaista molemmilla kursseilla. Lajit jatkuvat arjessa näiden kurssien päätyttyäkin.

Rally-toko
Tämä kevät ollaan tosiaan käyty Wiiman kanssa rallytoko-kursseilla. Vanha tuttu lajimme, jota harjoittelemme välillä ohjatusti tunneilla ja toisinaan omatoimisesti joko ihan itsenäisesti lenkkipoluilla taikka tutussa porukassa.

Täkäläinen koirakerho osti (ja itse asiassa itse järjestin mainitun koirakerhon hallituksen jäsenenä) alkeis- ja jatkokurssin, jossa kouluttajana toimi Outi Vormisto.
Wiiman kanssa osallistuimme jatkokurssille, ja sen viimeinen kerta oli toukokuun lopussa.
Saatiin taas paljon purtavaa. Ja kuten aiemminkin on todettu, Wiima on taitava rally-tokokoira, lukee pienimmätkin vihjeeni - katsettanikin, mutta Wiiman ohjaaja on vähän kömpelö ja unohtelevainen...

Kurssin kokemusten perusteella meillä on työstettävää eritoten oikean puolen liikkeissä:
Oikean puolen perusasennot pakkaa jäämään vähän vinoon. Jo kurssilla saatiin oikean puolen seuruussa aika hyvä roti oik. käännöksiin (Wiima joutuu peruuttamaan), hiottiin niitä oikein järjestelmällisesti.
Siitä on selvästi ollut hyötyä, että ollaan aika paljon harjoiteltu Wiiman kanssa takapään käyttöä ja neiti tietää ja tuntee takajalkojensa olemassa olon, ne eivät siis pelkästään seuraa perässä, jihuu! Vasemmalle käännöksissä (oik seuruu) Wiima jätättää vähän liian taakse, tähän auttanee palkkioinnin paikan määrittäminen vähän eteenpäin.

Omaan ohjaukseen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota ja siis  k e s k i t t y ä  siihen hommaan. Radalla tapahtuvat virheet kun liittyvät kaikki omaan ohjaukseeni. Esim eteentuloliike: Jos erehdyn vahingossa antamaan käsivihjeen (käytän sekä sanallista että liikevihjettä, Wiima tietty seuraa paremmin liikevihjeitä) koiranpuoleisella kädellä, niin Wiima Pyörähtää eteentulon sijaan, koska sen vihje on samanlainen eteenpäin suuntautuva kädenheilautus, loppukaarre vain on eri suuntiin.
Ja jos se sitten ehtiikin ennen liikkeeseen lähtöä huomata, että vihjeeni kaartuu eteen (eteentulo) eikä sivulle (pyörähdys), ei se enää ehdi korjata asentoaan suoraan, vaan jää vinoon eteeni. Oma moka, ei koiran.
Kunhan muistaisin ohjata Wiiman liikkeeseen kulloinkin oikealla kädellä ja oikealla tavalla, niin lopputulos näyttäisi paremmalta.

Ohjatut kurssit ovat tältä erää päättyneet, mutta jatkossa kokoonnumme kerran viikossa harjoittelemaan itsenäisesti yhdistyksemme kentälle sekä rallitokoahan voi harjoitella missä vaan milloin vaan.

(Kiitos kuvista Siv!)

Wiima edustaa
Täällä kotikaupungissa järjestettiin toukokuun lopussa kädentaitajien ja yhdistysten markkinat, nimeltään Skäri Open (Skäri = Skärgården, eli Saaristo, täällä Turun saaristossa kun asustellaan).
Koirayhdistyksellämme oli siellä ständi ja oltiin Wiiman kanssa tietenkin menossa mukana!

Sattui markkinapäiväksi vaan niin hullu juttu, että keskellä auringonpaisteista kevättä oli yksi sateinen päivä = meidän messupäivämme. Onneksi ollaan Wiiman kanssa säänkestävää tyyppiä, mutta markkinavieraat eivät olleet ja se söi hamillisesti vierailijakuntaa.
Onneksi kuitenkin jotkut rohkeat uhmasivat säätä ja Wiima pääsi olemaan sekä pallutuskoira, että esittelemään rallitokoa.

Edustukoira Wiima Wimpsahdus Kukkanen markkinakojun edustalla.
Valmiina ottamaan vastaan haleja ja esittelemään rallitokoa.

 Pieni märkä koiraeläin. Voi voi <3

Kostean kelin rallaajat!
Aika innovatiiviset rallitokon kylttitelineet?
Pyykkipoika on hyvä ratkaisu moneen asiaan :) !
Sittemmin olen tilannut ja noutanut yhdistyksellemme ihan oikeat, tehtävään tarkoitetut kylttitelineet, ja kyllä helpottui radanteko huomattavasti!

Semmoisia (rallitoko- ) kuulumisia täältä tällä kertaa!

Ja se toinen laji tänä keväänä oli Nose Work.
Kirjoittelen siitä lähiaikoina ihan oman päivityksensä, koska siinä meillä oli hieman haasteita.

Mainoskoira ( -ksiko)
Toukokuussa jännättiin parin viikon ajan, että pääseekö Wiima muihinkin edustustehtäviin. Nimittäin Nose Work-kouluttajaamme oli ottanut yhteyttä mainostuottaja, joka kaipasi kiltinnäköistä koiraa mainokseensa. Kouluttajamme oli heti tullut ajatelleeksi Wiimaa (ja paria muutakin koiraa).
Niinpä pyynnöstä lähetin Wiima Wimpulasta pari kuvaa tuottajan katsottavaksi. Koitin valita sellaiset kuvat, joista koiran yleisolemus ja ilme kävisivät hyvin ilmi, sekä vielä sellaisen, josta kävisi ilmi, että Wiima on aika helposti ohjailtavissa, jonka arvelin olevan tärkeää.
Itse tehtävä olisi kylläkin ollut aika helppo - kuulemma koiran piti istua portailla kenkiään sitovan miehen vieressä ja oltaisiin ikään kun lenkille lähdössä.
No, kävi sitten niin, että Wiimaa ei valittu. Höh. Tarvittiin kuulemma isompi koira ja valituksi tuli leonberg-rotuinen karvakorva. Vähän isompi siis kuin meidän neiti. Olisi kyllä ollut hauska kokemus ja mainostettavan tuotteen menestys taattu :) .

Muuten on kesä lähtenyt mukavasti käyntiin. Juoksutkin on 'podettu' kuten Wiimalla vuosittain toukokuussa on tapana. Tällä kertaa olikin varsin kuivat juoksut, vuotoa ei juuri nimeksikään. Ei tullut pidettyä neidillä sisällä edes housuja jalassa, olohuoneen vaalean maton kylläkin kääräisin rullalle, varmuuden vuoksi.

Ei pedillä, ei matolla, vaan siinä välissä.

Mukavaa alkukesää!

Talven tulo valokuvina - ja hieman rallytokoakin

Talvi tuli Paraisille 29.12.2015. Tai itse asiassa jo yhtä päivää aikaisemmin painui lämpötila pakkaselle ja maa sai vienon lumipeitteen. Mutta sinä päivänä nappasin kameran minun ja Wiiman lenkkiseuraksi vain huomatakseni, että akku oli loppu. Kylläpä harmitti, ei tullut kuvia!

Mutta seuraavana päivänä varmistin, että akku on ladattu, muistikortilla tilaa ja asetin kameran lähtiessäni tukevasti olalle. Halusin nimittäin ehdottomasti hieman tallentaa talvisia näkymiä, kaikkia niitä talven merkkejä - kuuraa kaisloilla, jäätaidetta heinikossa ja muuta kaunista.

Veden päällä oli vain pieni riite, ei vielä jäätä kuten nyt kirjoitushetkellä.

Veden korkeuden vaihtelu ja laineet ovat jäädyttäneet kaislan runkoa kerroksittain.

Ihan kaikki lammikot eivät olleet tuolloin vielä jääpeitettä saaneet, joten välillä piti katsoa mihin astui ja hypellä märkien kohtien yli :)

Wiima-höpsöläinen löysi pallon ja siitäkös riemu irtosi :) !

Reitti kulki Paraisten Kirkkosalmen (Suntti) vartta. Vesi oli pitkän aikaa niin korkealla sekä kelit märät, ettei reittiä voinut ollenkaan kuivin jaloin käyttää. Mutta nyt taas onnistui :)

Se on kiva juttu, koska reitti kulkee melkein kaupungin keskustassa, mutta silti voi maisemia katsellessaan helposti kuvitella olevansa kaukana kaupungin melskeestä :)

Neiti Koiranen jähmettyi pellolla tarkkailemaan jotain, ja sattui jähmettymään mukavan terhakkaaseen asentoon. Niinpä minä tähtäsin pikaisesti kameralla ja sain kuin saikin tyllerön poseerauksen ikuistettua :)

***

Joululoman vapaina päivinä käytiin Wiiman kanssa myös pari kertaa ohjatulla rallytoko-tunnilla Raisiossa. Ollaanhan tässä syksyn mittaan harrastettu lajia omatoimipiirissä, mutta on hyvä toisinaan osallistua ohjatulle tunnille, koska virheilleen tulee sokeaksi.
Lisäksi aina kokee oivalluksia ja saa ajatuksia uusien ohjaajien opissa, ja niin sain nytkin vähän pureksittavaa omiin treeneihimme.
Varmasti käymme taas joskus ohjatullakin tunnilla, kun löysimme kivan ohjaajan ja kivat treenikaverit :) Kiitos kuvasta Joanna ja tunneista Outi!

***

Pikkujouluilua, Silakkamarkkinoita ja muita kuulumisia

Pikkuisen hiljaista on ollut Wiiman blogirintamalla. Tuntuu, että on ollut nyt niin paljon kaikkea muuta, ettei ole tullut istuttua alas tämän sivun ääreen. Tänään päätin tehdä korjausliikkeen tähän asiaan ja kirjoittelin vähän kuulumisia:

Juoksut alkoivat
Wiima-neiti aloitti juoksunsa toissapäivänä (27.11), taikka silloin bongattiin eka veripisara. Pari päivää aikaisemmin oli neidin tuoksut ilmeisesti jo varsin huumaavat vaikkei tuolloin vuotoa vielä ollutkaan. Tämä kävi ilmi, kun tulimme pitkästä aikaa hankkiutuneeksi täkäläisen koirakerhon arkitottistunnille ja huomasimme, että tunnille osallistuvan leikkaamattoman uros-russelirassukan sydän heitti vähän volttia Wiiman lähellä. Saimme kuitenkin osallistuttua tunnille suuremmin häiritsemättä russelia, kun pysyttelimme toisessa päässä kenttää.

Arkitottis-tunnilla temppua opettelemassa
Olipa muuten mukava piipahdus tuo arkitottistunti, sillä tällä kertaa heillä oli ollut teemana tempun opettelu ja oikea-aikainen palkitseminen. Niinpä opettelimme Wiimankin kanssa tuolla tunnilla uuden tempun - jollaiseksi valikoitui niiaaminen.
Sen opettelussa oli muuten klikkeri ihan ehdoton: Koulutusmenetelmänä oli ihan vaan yksinkertaisesti se, että vein namia alas Wiiman etujalkojen väliin ja vapautin namin kun etujalat olivat maassa, mutta pylly vielä ilmassa. Niillä muutamilla kerroilla, kun tein harjoituksen ilman klikkeria, laskeutui pyllykin etujalkojen perässä, vaikka nami vapautettiinkin oikeassa kohdassa pyllyn vielä ollessa ylhäällä.
Kun taas käyttäessäni klikkeriä sain merkattua oikean hetken - etuosa alhaalla ja takaosa ylhäällä - jäi Wiima oikeaan asentoon syömään herkkupalaa ja nousi siitä vasta luvan kanssa.
Mitään vihjesanaa en ole vielä ehtinyt kytkemään temppuun, vielä ollaan tuossa namin kanssa houkutteluvaiheessa.

Rally-tokoilua
Koirayhdistyksen kentällä on tullut syksyn mittaan muutenkin vierailluksi aina lauantai-aamupäivisin harjoittelemassa rally-tokoa. Ihan omaksi iloksemme ilman ohjaajaa muiden rallysta innostuneiden kanssa. Viikko sitten treenatessamme tuli kaverini Maija filmanneeksi rataamme, kiitos Maija, jos luet tätä :) !
Filmi on hyvä apuväline, siitä pääsee näkemään, miltä se meno itse asiassa näyttikään. Olen suht tyytyväinen tuohon rataan, paitsi parannettavaa aina löytyy.
Ensiksikin minä itse - miksi ihmeessä kuljen pää vinossa?! Tai tiedän kyllä, minulla on tunne, että pitää varmistella Wiiman kulkevan vieressä. Lisäksi annan Wiimalle käsimerkkejä ja käteni on siitä syystä hassusti vatsan päällä. Pitäisi opetella olemaan suorempi ja pitää apukäden kanssa vaikka liivin helmasta kiinni, ettei se heiluisi noin.
Wiima jää jossain kohtaa perusasennossa vähän vinottain. Ja lisäksi spiraalissa seuruuliike on jostain syystä vähän vaikea - en tiedä missä vika eli mitä teen väärin, mutta Wiima jätättää spiraalin seuruussa melkein joka kerta.  Filmilläkin näkyy kun "kadotan koiran" :)
Mutta toisaalta - en kauheasti stressaa noista hiottavista asioista, koska en rallitokoile kisaamista varten vaan hauskanpidon ja yhdessäolon vuoksi sekä koska se on meistä molemmista hauskaa. Joskin toki pyrin parantamaan suoritusta ja hiomaan nuokin asiat jollain aika välillä kuntoon.

Turku ja the Silakkamarkkinat

Lokakuun lopussa piipahdimme Silakkamarkkinoilla Turussa. Siitä on jo vierähtänyt kokonainen kuukausi, mutta tulin ottaneeksi jonkin verran kuvia ja huomaan, etten ole niitä vielä julkaissut.

Silakkamarkkinoilla oli varsin paljon tungosta, mutta ihmiset silti iloisia ja hymyileviä. Kauniilla syyssäällä oli varmasti merkitystä asiaan. 

Wiima oli tietenkin mukana - koitan viedä sitä toisinaan vähän haastaviin paikkoihin, kuten ihmistungoksiin, ihan totuttelumielessä. Ja kyllähän Wiimasta huomasi, ettei se välttämättä nauttinut ihmismäärästä (korvat luimuttelivat), mutta hienosti ja oikeastaan yllättävänkin pirteänä neiti haasteesta selvisi :). Hyvä Wiima!

Ja kyllä on Turku - henkinen kotikaupunkini - kaunis kaupunki:

Silakkamarkkinateltat ja -kojut levittäytyivät molemmin puolin Aurajoen reunaa..kuvassa "tois pual jokkee!"

 

Loimulohta tulossa - tuoksut olivat nenua hivelevät :) !

Kalastajat itse myymässä tuotteitaan kalastusaluksista. 

Mekin ostimme tältä herralta pari purkkia herkkuja :)

Aurajoen rantaa vanhalle Kirjastolle päin

Sitten kierreltiin vielä Turun Vartiovuorenmäellä, jossa oli ihanan syksyistä ja keltaiset lehdet värittivät maiseman:

Tietenkin Wiima piti kuvata keltaisten lehtien joukossa! Neidin naama on vähän mutrulla, koska maassa oli kivoja tuoksuja ja piti vaan malttaa seistä mallina :)

Tämä on taideteos, Vartiovuorenmäen vaahtera oli saanut haarniskan suojakseen. 

Wiima opin tiellä, eli Åbo Akademin (säätion) portailla. Tämäkin rakennus löytyy Vartiovuorenmäeltä, aivan huipulta. Siellä oli muuten myös kyltti, että 3000 vuotta sitten merenpinta oli näillä main - pientä maanpinnan liikettä on siis tapahtunut. 

....Tietenkin paikallinen taiteilija on halunnut hieman koristella kylttiä:

Mäen päällä oli samanlainen kyltti, jossa kerrottin, että siinä kohtaa merenpinta on ollut 4000 vuotta sitten. Historia oli aika läsnä. Teki mieli pidätellä hengitystäni, etten huku :)

 Ja sitten piipahdimme myös KUI Designin kaupassa, jonne Wiimakin oli tervetullut sisään ja sai siellä paljon rapsutuksia!
KUI Design suunnittelee, valmistaa ja myy erilaisia Turku-aiheisia artikkeleita ja minä ostin sieltä Turku-myssyn :) Kaupan piha oli näin viihtyisä:
("Kui" on muuten Turkua, kurkkaa linkki)

*********

Tänään tätä kirjoitettaessa on 1. adventti ja pikkujoulu. Meilläkin katettiin tänään ruokapöytään hieman ensimaistiaisia jouluruuista - joulukinkkua (ei sentään paistettu, kaupasta siivutettua, kuten kuvasta näkyy), laatikoita, lohta, maksapasteijaa ja muita herkkuja. 

Kylläpä maistui hyvältä ja niin maistui Wiimankin mielestä, joka tietenkin sai myös makupaloja kinkusta ja lohesta. Tästä se alkaa pienen tonttukoirankin herkuttelukausi :)

Hyvää pikkujoulua kaikille hännänheiluttajille ihmisineen, 

t. Wiima