Seuraamista TOKO-tyyliin

Kotikaupunkini koirakerho järjesti tutustumisviikonlopun erilaisiin koiraharrastuslajeihin. Tarjolla olivat niin TOKO, kuin myös VEPE (vesipelastus) sekä koiratanssi.

Minä ilmoitin itseni ja Wiiman TOKO-tunneille sekä koiratanssiin, vepen jätimme suosiolla väliin, koska Wiima on kahlaaja ja pelastaa hätääkärsiviä siten vain rantavesistä.

Mutta sattuma puuttui peliin ja kävi harmikseni niin, että ainoastaan TOKO-tunnit toteutuivat, sillä kouluttajan lento olikin myöhässä. Poisjääneet kurssit, koiratanssi & vepe, järjestettäneen kuitenkin vielä tämän vuoden aikana.

Kouluttajana kurssilla oli Heli Piirainen, joka kisaa koiransa kanssa ylimmässä luokassa kaikissa kolmessa lajissa, sekä on kuulunut myös TOKOn maajoukkueeseen.

TOKO-koulutus järjestettiin paikan päällä niin, että jokainen ilmottautunut koirakko sai yksityisopetusta niihin asioihin, joissa oli kokenut ongelmia olevan. Itse pohdin hetken minkä asian nostaisin esiin, sillä emme olleet Wiiman kanssa TOKOa koskaan harrastaneet, rallya vain, ja niinpä TOKO kokonaisuutena oli meille "ongelma", jossa apua ja hiomista tarvittaisiin. Koska tunnin yksityisopetus ei kuitenkaan riittäisi TOKOn alkeisiin, niin nostin aiheeksi seuraamisliikkeen:

Nimittäin Wiima tietty kyllä 'seuraa', mutta olen ajatellut, että se pitää minuun ( = jalkaani) pientä välimatkaa, joka pitäisi kuroa kiinni. Lisäksi perusasento jää vähän vinoon ja joudun oikomaan sitä, ja minusta on viime aikoina tuntunut siltä, että Wiima on ketjuttanut perusasennon niin, että ensin kuuluukin tulla vinoon ja sitten yhdessä tuumin mamman kanssa oikaistaan :)

Tässä me ollaan aamupäivän kurssilaiset, minun ja Wiiman lisäksi sileäkarvanen collie Halla sekä hovawart Ossi - ja keskellä kouluttajamme Heli juuri esittäytymässä meille.

(kaikki kuvat tässä kirjoituksessa: Cia Holmberg, kiitos Cia kuvista!)

 Päivä oli helteinen, + 27 astetta, vuoroa oli hyvä odotella varjossa.

Minun ja Wiiman yksityistunti alkoi sillä, että Heli pyysi minua esittämään seuraamistamme ja seurasi sitten silmä kovana menoamme. Seuruuesityksemme katselemisesta Heli tiivisti näkemänsä perusteella Wiimasta arvionsa, että "Wiima on herkkä koira, joka lukee ja reagoi tarkkaan kehoni viestejä. Sekä myös että Wiima palkkautuu hyvin myös pelkällä kehulla, namia tai lelua ei tarvitse aina käyttää".

Ja en voinut kuin yhtyä Helin toteamukseen, juuri kuvatunlainen koiruus Wiima on.

Mutta sitten sain kuulla Helin huomiot omasta itsestäni seuruuliikkeen aikana. Ja sieltäpä löytyikin aika tavalla mietittävää :

Olen nimittäin itse arvellut käyttäväni kehoani jopa suhteellisen tehokkaaasti Wiiman kanssa viestimiseen seuraamisliikkeen aikana, esimerkiksi hartialinjaa kääntämällä merkiksi suunnasta kun on kääntymisen aika. Ja oikeilla jäljillä olen ollutkin, mutta olen myös pitänyt Wiiman kanssa silmäkontaktia. Sillä seurauksella, että asentoni on hieman kumarainen Wiimaa kohden, joka herkkänä koirana "väistää" - ja siten syntyy etäisyys jalkaani!

Nyt kun asiaa ajattelee, niin sehän on selvä juttu, koiralle päälle kumartuminen on uhkaava ele. Mutta en ole tajunnut viestiväni sellaista, kun oikestaan vain pääni on kumartuneena Wiiman puoleen - joka taas tosin aiheuttaa vääntöä hartialinjaan.

Käytännön harjoitus, jossa sain 'leikkiä koiraa' ja kokea millaista se on, jos viestintä ei toimi tai on vääränlaista. Nyt tiedän, ettei ole helppoa koirallakaan :)

Eli oivalluksien kautta uusi meininki seuraamisessa. Katse eteenpäin, ei koiraan (note to self: luota koiraasi, ei tarvitse katsekontaktilla varmistella!) , viestitä koiralle kääntymisestä etukäteen pään sekä hartiaseudun liikkeellä. Oli ihmeellistä huomata, miten Wiima kuin itsestään hilautui lähemmäs jalkaani - ja otti itsestään jopa oikean perusasennonkin, kun säädin hartialinjaani poispäin. En ollutkaan tullut ajatelleeksi että se himputin hartialinjani on sössinyt perusasentommekin!

Näillä opein alamme nyt harjoitella Wiiman kanssa ja katsotaan miten liike hioutuu. Koulutustunnin aikana huomasin selvän eron oman ryhtini välillä ja Wiiman sijainnilla seuruuliikkeessä. 

Mutta myös huomasin Wiimassa hienoista epäröintiä kun juttu ei mennytkään niin kuin ennen ja itsekin olin epävarma yrittäessäni muistaa Helin ohjeet. Kunhan saan opit "selkärankaan" asti niin eiköhän se kuitenkin ala meiltä sujua. Uskon, että uudella 'ryhdilläni' on mahdollisesti etua jopa seuruuliikkeen keston pidentämiseksi, koska tähän asti olen auttanut Wiimaa katsekontaktilla, mutta jatkossa se joutuu itse pitämään minua silmällä - näin ainakin Heli sivulauseessa mainitsi meitä ohjatessaan.

Toinen oivallus (tai ken tietää kuinka mones) oli seuraamisliikkeen käskysana. Nimittäin olen Wiiman kanssa käyttänyt vain yhtä käskysanaa: Sivu, joka tarkoittaa, että paikka on vasemmalla sivulla. Eli kun olen pysähdyksissä, ottaa Wiima perusasennon ja kun lähden liikkeelle, tulee sen seurata.

Minulla oli aikanaan seuraamiselle eri käsky (Seuraa), mutta häivytin sen, kun kaksi käskyä tuntui vaivalloiselta rally-tokossa.

TOKO-esittelytunnilla tajusin, että jos päättäisin ryhtyä harrastamaan TOKOa, niin yksi käskysana voisi aiheuttaa ongelmia, joskin Helin mukaan "yksikäskyisiäkin" tokoilijoita on, ja ihan hyvin tuloksin. Mutta TOKOssa seuraamiskäsky tarkoittaa paitsi seuraamista, myös valmiutta siihen, eli kontaktia. Kuitenkaan perusasennossa ei kontaktia tarvitse yleensä pitää vaan tavallisesti riittää, että koira istuu perusasennossa. Eli näitä käskyasioitakin pitäisi uudelleen pohtia, jos TOKOa alkaisimme enemmän harrastamaan. 

Onko tokoilevilla lukijoillani käytössä yksi vai kaksi käskyä ja miksi?

Kaiken kaikkiaan hyvä oppitunti hyvältä opettajalta ja sain paljon pureksittavaa harjoitteluumme.

Lisäksi oli tosi kiva päivä kivojen koiratuttujen ja niiden ohjaajien kanssa.  Ja mukavaa oli myös lopuksi kuulla olevamme Wiiman kanssa "harmoninen pari", että kaipa esiintymisemme sitten on kuitenkin aika sopusointuista ja energiataso toisillemme sopiva :)

Tokoiluterkuin,

Wiima ja emäntäotus :)

(vähän hassu kuva Wiimasta, värit taittuu kummallisesti, Wiima näyttää karvattomalta ja muistuttaa yllättäen hieman sakemannia eikös vaan? )

Wiima luonnetestissä

Wiima-lappalaistyttö kävi luonnetestissä Kaarinassa 28.6.2014, ikä 2 vuotta ja 2 kuukautta. Hienosti pimu selviytyi tehtävistä, varsinaisia yllätyksiä ei tullut, paitsi ehkä pimeän huoneen tapahtumat hieman. Yllätyksenä ei tullut se, ettei Wiimasta ole meidän perheen kodinturvajoukoksi, mutta en silti ollut testiä aikaisemmin ymmärtänyt ettei Wiiman maailmankäsityksessä kertakaikkiaan ole ihmisiä, jotka tekisivät sille pahaa.

Testi oli Dobermann Team Turku ry:n järjestämä ja tuomareina toimivat Jorma Lankinen ja Sirpa Heilä. Alempana tekstissä kursiivilla olevat lainaukset ovat Jorma Lankisen luonnetestiä koskevasta artikkelista.

Wiiman kokonaispisteet testistä olivat 123 pistettä ja koska kokonaispisteet eivät kerro koko totuutta, niin alla testiosiot tarkemmin: sekä filminpätkä itse testistä että myös arvostelusta.

 Luonnetesti ^ 

Luonnetestin sanallinen arvostelu ^

Luonnetestin arvosteluohje, kennelliitto

Paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelma: paimensukuiset luonnetestissä, tilasto (s. 22)

Toimintakyky testitulos: pieni -1 (oma arvio kohtuullinen +1)
"Toimintakyvyn arvosana kuvaa koiran kykyä tehdä ratkaisuja erilaisissa sille uusissa tilanteissa, ja sitä ilmaisee yhtälailla puolustautuminen kuin pakokin. Toimintakyvyyttömyys ilmenee joko koiran pyrkimyksenä mitätöidä tilanne tai sen jähmettyminen paikoilleen mitään tekemättömäksi."

Wiiman toimintakyvyn arvioiminen tuotti tuomareille vähän vaikeuksia ja ensin he olivat päätyneetkin Kohtuulliseen toimintakykyyn (+1), mutta puolustushalun ja terävyyden uupuessa Wiiman toimintakyvyn arvosanaa laskettiin lopuksi yhdellä. 
Toimintakykyä mitattiin ns kelkkakokeella , jossa koiraa kohti vedetään kelkkaa, jonka päällä on ihmistä muistuttava hahmo. Koiran toimintakykyä arvioidaan kelkan pysähdyttyä sillä, miten nopeasti koira kykenee lähestymään kelkkaa sen pysähdyttyä ilman ohjaajan tukea.

Wiima selvisi kelkkaosiosta hienosti. Siis siitä huolimatta, että se pelkäsi kelkkaa toodella kovasti. Mutta kun kelkka oli vedetty kohdalle ja pysähtynyt, niin typykkä kokosi itsensä hetkessä ja tepsutti ilman kehotusta vierelleni tutkimaan mörköä tarkemmin.

Pimeä huone oli yllätys enkä oikein itse asiassa tiedä, miten tuomarit sen tulkitsivat, enkä huomannut kysyä, kun päässä pyöri niin monenlaista. Wiima nimittäin saapui huoneeseen ja löydettyään pimeydessä uuden kamunsa Jorma Lankisen (tuomarin), jäi neiti tyytyväisenä hänen viereensä. Itse istuin syvemmällä huoneessa, eikä Wiima siis hakeutunut luokseni, mutta minulla oli sellainen olo, ettei se oikein tajunnut minun edes olevan siellä samassa tilassa. Niin onko se siis toimintakyvyn puutetta? Mutta löysihän Wiima sitten minutkin, kun sille oli pari kertaa vinkattu että voisi hakea vähän lisää. En kuitenkaan saanut itse kehotusta kutsua Wiimaa.

Terävyys testitulos: pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1 (oma arvio sama)
"Terävyys on koiran taipumusta reagoida aggressiivisesti sitä uhkaavaa ihmistä kohtaan. Mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsytyksestä se käyttäytyy aggressiivisesti."

Terävyyttä arvioitiin testillä, jossa Wiima kiinnitettiin seinään lyhyellä ketjulla. Minun piti kadota näkyvistä ja Wiima jäi yksin. Hetken päästä testituomari lähestyi uhkaavin elein ja äänensävyin, mutta saavuttuaan koiran luokse äänensävy ja elekieli muuttuivat ystävällisiksi.

Itse en ollut testiä näkemässä, kun jouduin piiloutumaan, mutta Satu-ystäväni ottaman filmin (Kiitos Satu!!) ansiosta pääsinpä kuitenkin havainnoimaan mitä tapahtui :) Filmillä näkyy Wiima, joka ei näytä ensimmäistäkään itsensä puolustautumiseen liittyvää elettä, rauhoittavia signaaleja kuitenkin, kääntää selkänsä ja korvat taaksepäin vedettynä kertoo lähestyjälle olevansa pieni kiltti koira vain. En tiedä ottiko Wiima uhkauksen tosissaan vai eikö sen käsitysmaailmaan kerta kaikkiaan mahdu ilkeät ihmiset? Epäilen jälkimmäistä.

En odottanutkaan suurempia puolustusreaktioita Wiimalta, mutta ehkä silti yllätyin siitä, ettei typykkä edes haukahtanut kertaakaan, täytyihän lähestyvän tuomarin näyttää aika hämmentävältä sen silmissä.

Puolustushalu testitulos: haluton -1 (oma arvio pieni +1)
"Puolustushalu on koiran perinnöllinen halu puolustaa laumaansa. Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua, ei opittua kykyä. Koiran toiminnan voimakkuus sen puolustaessa ohjaajaansa ei vaikuta arvosanaan, tärkeämpää on mm. sen asema ohjaajaan ja hyökkääjän nähden. Kun koira pyrkii pysymään ohjaajan ja hyökkääjän välissä osoittamatta minkäänlaista aggressiivisuutta, voidaan katsoa sillä selvästi olevan puolustushalua, kun taas ohjaajan selän takaa voimakkaastikin haukkuvalla ja murisevalla koiralla saattaa olla puutteita tässä ominaisuudessa.
Puolustushalua testataan suorittamalla hyökkäys koiran kanssa kulkevaa ohjaajaa kohti."

Tässäkään testissä kuten edellisessäkään en odottanut suuria reaktioita, joskin yllätyn filmiä katsoessani siitä, että Wiima ei näytä hassusti lähestyvää Hirmu-Lankista edes kovasti pelkäävän? Kyllä se vähän hämmentynyt on, koska pysyy kuitenkin sivullani, eikä pyri tulijan luokse ja lopuksi kuitenkin katsoo parhaaksi istahtaa selkäni taakse kurkkimaan ja antaa minun hoitaa tilanteen.  
Jos Wiima ei oikeastikaan suuremmin kokenut uhkaa, niin sitten en hämmästele tämän testin kulkua, mutta jos se kuitenkin tunsi itsensä uhatuksi, niin aika jännä, että se tässäkin testissä pysyi hiiren hiljaa (kuten muuten koko testissä, mutta Wiima on aika hiljainen lapinkoira).

Taisteluhalu testitulos: Kohtuullinen +2 (oma arvio sama)
"Taisteluhalu on koiran perinnöllinen halu käyttää ruumistaan leikkimieliseen (tai todelliseen) taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna. Fyysisesti väsyessään koira jatkaa toimintaa nimenomaan taisteluhalunsa avulla. Luonnetestissä taisteluhalua mitataan erikoiskokeella, jossa tuomari leikkii koiran kanssa kepillä, rätillä tms."

Testi alkoi tällä leikkiosuudella ja Wiima innostui leikistä kovasti. Murinan säestämänä typykkä kiskoi keppiä pois tuomarilta. Mutta saatuaan kepin haltuunsa se kipitti auringosta varjoon ja alkoi jyystää keppiä. Innostui kuitenkin taas leikkimään kun tuomari tarttui keppiin.

Hermorakenne testitulos: Hieman rauhaton +1 (oma arvio sama) 
"Koiran hermojen vahvuus on sen tärkeimpiä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Tämä ominaisuus ei ole mitenkään omistajan vaikutettavissa. Syntyään hermoheikkoa koiraa ei voi esimerkiksi pentuajan totuttamisella parantaa. Samoin perimältään hyvähermoinen koira kestää elämässään merkittävästi enemmän ”kolhuja” ilman, että ne vaikuttavat sen käyttäytymiseen. Hermorakennetta tarkkaillaan koko luonnetestin ajan. Optimissaan koiran tulisi kohdata järkkymättä kaikki testiin kuuluvat oudot tilanteet."

Ennalta mietin ehkä eniten juuri sitä, että mahtaako Wiima paineistua testissä kun 'harmit' tiiviissä tahdissa seuraavat toisiaan. Arjessa Wiima kylläkin selviää yllättävistä tilanteista ihan hienosti, se tosin loikkaa viisi metriä sivuun säikähdyksestä, mutta on aina kuitenkin samantien tutkimassa häiriötä. 

Testin edetessä Wiima keräsi hieman kuormaa, mutta sai kuitenkin myös nollattua tilanteen niin etteivät 'möröt' jääneet mieleen kummittelemaan. Ihan hyvä tulos ja vastaa kovasti omaa käsitystäni Wiimasta.

Temperamentti testitulos: Kohtuullisen vilkas +2 (en oikein itse osannut arvioida tuntematta arvosteluperusteita, mutta vilkasta tai kohtuullisen vilkasta veikkailin)
"Temperamentti on koiran kyky havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti. Kyse ei ole ainoastaan sen nopeudesta reagoida, vaan optimissaan koiran tulisi havaita kaikki siihen vaikuttavat ympäristön tapahtumat ilman viivettä ja reagoida niihin. Temperamentin ollessa liian vilkas kaikki ympäristön tapahtumat häiritsevät koiran keskittymistä tilanteisiin."
Testissä Wiima reagoi pienellä viiveellä asioihin, harkitsi ennen ryhtymistä. Tuomarit mainitsivat mm miten Wiima tarkkaili lähestyvää kelkkaa makuasennossa testin alkuvaiheessa, joka ei kuulemma ole kaikkein tavallisin tapa suhtautua lähestyvään kelkkaan.

En ole arjessa osannut arvioida temperamenttia reaktion nopeudella ärsykkeen ilmestymisen suhteen. Olen tullut pitäneeksi Wiimaa vilkkaana sillä perusteella, että Wiima tarkkailee maailmaa koko ajan ja havaitsee Kaiken - ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi aiemmat terrierirotuiset koiratuttuni - mutta, nyt kun asiaa tältä testin kantilta ajattelen, niin tietty harkitsevaisuus ja hötkyilemättömyys ennen toimintaa on Wiimalle kyllä ominaista. Aika hauska että silmäni avautuivat tälle harkitsevaisuudelle Wiiman ominaisuutena, en ollut tajunnut sitä ennen.

Kovuus testitulos: Hieman pehmeä + 1 (oma arvio hieman pehmeä)
"Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa sille epämiellyttäviä (ja muitakin) kokemuksia ja välttää niiden kohtaamista uudelleen."

Wiiman kovuutta mitattiin testissä ns haalarikokeella, jossa koiran nenän eteen nostettiin äkkiarvaamatta haalari eikä koiran annettu tutustua esteeseen vaan se vietiin heti pois. Kun paikan ohi kuljettiin uudelleen, olisi ns kova koira unohtanut ikävyydet ja tullut paikalle reippaasti kun taas pehmeämpää koiraa voi joutua vähän houkuttelemaan. Lisäksi koiran kovuutta arvioidaan kaikilla muillakin 'rasteilla'.

Wiimaa ei varsinaisesti joutunut houkuttelemaan missään vaiheessa, vaan neiti seurasi ihan mukavasti mukana, mutta se kyllä valitsi kulkea esteet uusinta ohituskierroksella hieman kauempaa.

Luoksepäästävyys testitulos: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3 (oma arvio sama)
"Luoksepäästävyyttä mitataan koiran suhtautumisella vieraaseen, ystävällisesti käyttäytyvään ihmiseen. Koiran tulisi antaa tämän ottaa kontakti ja koskea itseensä."

Ei kommentteja, Wiima oli oma itsensä eli tervehti iloisesti eteentulevat ihmiset :)

Laukausupelottomuus testitulos: laukauskokematon ++ (oma arvio laukauskokematon/laukausvarma)
"Luonnetestiin kuuluu aina kaksi 9 mm pistoolilla ammuttua laukausta. Koiran tulisi säilyttää toimintakykynsä laukauksista huolimatta."

Pikkuisen Wiima hämmästeli laukauksia ja samaan aikaa alkoi vielä puhelimetkin piristä, mutta ei typykkä varsinaisesti niistä hermostunut, eli kokemattomuuden piikkiin tuomarit laittoivat pienen hämmennyksen.  


Luonnetesti oli mielenkiintoinen kokemus ja suosittelen lämpimästi muillekin. Kuten jo yllä todettua, ei suurempia yllätyksiä testissä tullut, enemmänkin vahvistuivat mielessäni ne piirteet joita etukäteen ajattelinkin. Joskin aika jännä juttu oli se, ettei Wiima päästänyt ääntäkään koko testin aikana - paitsi hieman vinguskeli (ja jopa 'lappalaislauloi') malttamattomana ennen testin alkua vuoroa odottaessamme, kun olisi halunnut lähteä liikkeelle minun himmaillessani. 

Sellainen ajatus kyllä itsessäni heräsi, että nyt olisi kiva mennä katsomaan muiden koirien suorituksia, sillä Wiiman luonnetesti on ainoa jonka olen nähnyt alusta loppuun (paitsi juutuubissa muutamia). Nimittäin pelkästään tämän yhden testin nähneenä on hieman vaikea asettaa Wiiman käyttäytymistä ja niistä annettuja tuloksia 'kohdalleen'. Luulen, että nyt täytyy katsella juutuubi-videoita uudelleen oman testikokemuksen pohjalta sekä ehkä joskus hakeutua yleisöksi testitapahtumaan paikan päälle, niin oppisin uskoakseni itsekin vielä lisää. 

Olen kuitenkin todella iloinen Wiiman tuloksesta testissä. Hyväntahtoisuus ihmisille on perhekoiralle tärkeä ominaisuus. Wiimaa ei myöskään ole hankittu kodinturvajoukkoa korvaamaan, eli ei haittaa vaikkei se irvistellytkään hyökkääjille - ja ehkä joissakin tilanteissa onkin parempi, että koira luottaa isäntäväkeensä kahinoiden selvittelyssä.
Oli myöskin mukava juttu nähdä että myös paineistettuna kuten tässä testissä pystyy Wiima keräämään itsensä vaikka pelottaakin. Eikä tietty harkitsevaisuuskaan ennen toimintaa ole huonompi asia, sitä piirrettä arvostan ihmisissäkin :)

Testin jälkeen typykkää nukututti aika lailla, mutta illemmalla koisimisen jälkeen ei testiä muisteltu = )

Testiä pukkaa ja juhannuskin meni

Keskikesän juhlaa vietettiin viime viikonloppuna. Kelien puolesta ei tuntunut keskikesältä vaan enemmänkin syystalvelta, kylmän pohjoistuulen puhaltaessa suoraan mökkirantaan eikä sateen ropsauksiltakaan vältytty. Joskin mahtui juhannussäähän myös aurinkoa, ja jos silloin tuli hakeutuneeksi tuulen suojaan, niin tuntui ihan lämpöiseltä =)

Wiima vietti juhannusta perinteisesti mökillä, koirakavereiden borderi Nemon ja löwchen Bonon kanssa. Koirien juhannus koostui veneilystä, rannalla telmimisestä ja kahlailusta, metsälenkeistä, grilliherkuista ja pihamaalla löhöilystä.

Nyt juhannuksen jälkeen päässä pyörii tulevan viikonlopun lauantai, sillä silloin Wiima-hempukka pääsee LUONNETESTIIN!
Tulee olemaan jännä nähdä miten pimu siellä selviää. Wiima on meidän perheen arkeen täydellinen koira, sopeutuvainen, ystävällinen ja hyväkäytöksinen - sen kanssa voi mennä mihin vaan ilman että pitää hävetä tai selitellä. Mutta toisaalta Wiima myös on vähän herkkis sekä käsittääkseni aika pehmeä. Wiima ei ole ääniherkkä (ukkonen tai ilotulitteet eivät hätkäytä), mutta toisaalta se saattaa hieman paineistua halliolosuhteissa, jos niissä on kova haukkumeteli. Esimerkiksi sisätiloissa pidetyt koiranäyttelyt eivät ole Wiiman lempipaikkoja, mekkala ja tungos saavat sen korvat lerpalleen ja ulkonäkö muuttuu "anteeksi että olen olemassa" -tyyppiseksi.
Wiima ei tosin minusta aina ole jännittänyt kaikuvia halliolosuhteita, vaan luulen taustalla olevan erään viime syksyisen treenikerran 'haukkuisassa' rallytokohallissa, jossa kehän reunalla odotteleva hovawart pääsi hyökkäämään rataa suorittavan Wiiman kimppuun. Itse tapahtumassa ei mitään vahinkoa sattunut, paitsi Wiiman korvien väliin - sen jälkeen tyllerö on hieman arastellut vastaavia tiloja. Vaihdoimme koulutuspaikkaa tuon tapahtuman jälkeen ja uudessa hallissa (ja tutumpien koirien kanssa) halliarkuus on kyllä mielestäni helpottanut.

Joten tulee olemaan kiinnostavaa nähdä miten nämä ominaisuudet näkyvät testissä, vai näkyvätkö ollenkaan. Eli paineistuuko Wiima paineistumistaan testiosioiden edetessä vai palautuuko se nopeasti. Arjessa lenkin varrella tapahtuvat "yllätykset" eivät aiheuta ongelmia: esim viimeisin "pressuautokatoksen helman irtoaminen tuulessa juuri kun olimme kohdalla" sai Wiiman kyllä hyppäämään sivuun, mutta sitten se jo uteliaana tarkasteli mikä kumma siellä lepatti ja liihotti.

Kaivoin esiin paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelman LINKKI ja sen sivulla 22 kerrotaan paimensukuisten lapinkoirien saamista testituloksista, sekä testitulosarvoista jotka vähintään olisivat toivottavia. Testin jälkeen on jännä verrata Wiiman tuloksia näihin keskimääräisiin lapinkoirien saamiin tuloksiin.

Olen tullut myös tavanneeksi tätä Jorma Lankisen kirjoittamaa tekstiä 'Luonnetesti- Mitä ja Miksi'. Kirjoitus käsittelee lyhyehkösti luonnestestin taustoja sekä sen eri testiosioita ja niiden tarkoitusta.

Sekä tietenkin olen katsonut juutuubista testausvideoita nähdäkseni miten tuo testaustilanne oikeasti etenee. 

Ohjaajallehan luonnetesti lienee varsin helppo paikka, sillä tehtäväni on ilmeisesti aika passiivinen. Joskin sekin voi olla vaikeaa, koska Wiiman kanssa liikkuessani juttelen sille aika paljon, ihan höpöhöpöä tietenkin, mutta myös että mistä käännytään ja mihin mennään, niin nyt minun pitäisi muka pystyä olemaan ihan hiljaa?? :D

Lauantaina sitten testataan ja palaan asiaan pian sen jälkeen testaustuloskuulumisin.

Hyvää kesän jatkoa siihen asti (ja siitä eteenpäinkin :) )

Wiima, Kiva Koirakansalainen !

Wiima läpäisi Kiva Koirakansalainen -testin 25.5.2014 Paraisilla täkäläisen koirayhdistyksen järjestämässä testissä.
Oltiin itsekin aka yllättyneitä tuloksesta, sillä oikeastaan ajatus oli 'tosimielellä' osallistua testiin vasta syksyllä, jolloin oma rotujärjestö on aikeissa järjestää testausmahdollisuuden.
Kiva Koirakansalainen -testi on kuitenkin sellainen, että sen voi epäonnistuessaan uusia ja hintakin on edullinen, joten ilmoitin meidät mukaan kun kuulin, että Paraisilla testi järjestetään meidän omalla koulutuskentällä. Ajattelin, että nyt olisi kiva nähdä millainen testi oikein on, ja sitten ennen syksyn varsinaista testiä harjoitella niitä asioita, jotka tällä 'harjoittelukerralla' eivät menisi putkeen.
Mutta niin hassusti kävi, että läpäisimmekin testin! =)

Tässä me vielä ootellaan vuoroamme kun tolleri on testissä

Kiva Koirakansalainen -testi ei ole mitään eriskummallista vaan siinä itse asiassa mitataan vain koiran arkitottelevaisuutta. Koiran tulee olla hallinnassa erilaisissa tilanteissa ja häiriöissä, sekä se ei myöskään saa tempoa hihnassa ja sen tulee kulkea omistajansa kanssa samaan suuntaan omistajan liikkeitä myötäillen, joskaan seuraamisliikettä ei vaadita. Koiraa saa kehua ja käsittääkseni taputtamalla kiittääkin (jota en tehnyt, käytin vain ääntä kehuissa), mutta makupaloja, leluja tms palkkioita ei saa käyttää.

Ääni- ja näköhäiriöinä kokeessa käytettiin räminäpurkkeja sekä avustajaa, joka juosten ohitti koirakon kottikärryjä työntäen ja haravan rämistessä kärryjen kyydissä.
Koira sai reagoida ja tarkastella äänen lähdettä ja ohikulkevaa "puutarhuria", mutta se ei saanut alkaa haukkua, sännätä luokse tai pakoon vaan olla rauhallisesti ohjaajansa vierellä.
Tämä testiosio meillä sujui aivan hienosti: Wiima noteerasi ohijuoksevan "puutarhurin", mutta ei koittanut juosta hänen peräänsä, ei myöskään säikkynyt ääntä tai muutenkaan siihen erityisesti reagoinut.


Myöskin testiin kuului kohtaaminen avustajan kanssa (kätteleminen ja lyhyt keskustelu) ja koiran piti olla ohjaajansa vierellä syöksymättä avustajan luokse.
Sama kohtaaminen toistui kentällä siten, että avustajalla oli mukanaan 'avustajakoira'  (joka onneksi oli rauhallinen!), ja tässä testin piti sujua kuten edellä, eli oma koira ei saanut syöksyä 'avustajakoiran' eikä sen taluttajan luo vaan pysyä ohjaajansa hallinnassa.
Lisäksi testiin kuului kolmas kohtaaminen avustajan kanssa, tällä kertaa avustaja käsitteli koiraa tutkien sen kynnet, korvat ja hampaat sekä harjasi koiran turkkia. Koiran piti suhtautua tilanteeseen rauhallisesti ja antaa käsittelyn tapahtua.
Wiiman kanssa ensimmäinen avustajan kohtaaminen sujui oikein hienosti.
Toinen kohtaaminen, jossa mukana oli koira, oli hieman jännempi, sillä Wiima kaarsikin yllättäin sivultani eteeni kurkkimaan vierasta koiraa, mutta kun hieman tiukemmin sitä kielsin, niin pimu pysähtyi niille sijoilleen eikä pyrkinyt enää lähestymään avustavaa koiraa. Huh, ehdin jo mielessäni ajatella että plörinäksi meni, muttei sitten mennytkään =)

(ei, en odota vauvaa, tuuli se vain paitaani leuhuuttaa :D )

Myös edellä kertomani avustajan suorittama koiran käsittely meni ihan hyvin, enkä siinä varsinaisesti ongelmia odottanutkaan. Joskin huomasin Wiimasta että se vähän hämmästeli, miksi tuo vieras ihminen harjaa sen turkkia ja tutkii sen kynsiä, koska kukaan muu ei ole sellaisia juttuja Wiimalle tehnyt kuin minä. No eläinlääkäri tietenkin, mutta vastaanotolla on käyty sen verran harvoin, ettei moisesta ole tullut ihan jokapäiväistä. Emmekä ole asiaa tullut kummemmin harjoitelleeksi, ja ihan hyvinhän se sujui.

Yksi testiosio oli myös ihmisjoukon läpi kulkeminen. Ihmisjoukko oli tässä tapauksessa neljä varsin tiiviisti seisovaa ihmistä, joiden välistä Wiiman kanssa tungeksimme. Siinäkään ei suurempia ongelmia ollut, Wiima seurasi nätisti mukana. Yhdellä avustajalla oli selvästi koiran makupaloja taskussaan ja Wiiman kuono kohosi aina hänen kohdallaan ilmaan, mutta mitään jumitteluja tai hihnan kiristymistä ei tapahtunut. Hyvä hyvä =)

Sitten ihan perustaitoja (jollaisia tosin edellä mainitutkin ovat :) ), eli hihnakävelyä vetämättä. Kävelimme kentälle tehtyä rataa pitkin ja radalla oli käännöksiä ja seisahduspaikkoja, joissa koiran piti sujuvasti myötäillä ja seurata mukana. Myös istumiskäsky testattiin tällä osuudella.
Tällaiset jutut on Wiimalle iisipiisiä, elikä peruskauraa :)

Luoksetulossa, maahanmenossa ja paikallaan pysymisessä ohjaajan (siis minun :) ) poistuessa muutaman metrin päähän merkattuun paikkaan ei ollut ongelmia.

Testi päättyi osioon, jossa minun oli poistuttava Wiiman näköpiiristä kolmeksi minuutiksi ja Wiima jäi tuomarin hoteisiin. Hyväksymiskriteereinä oli, että Wiiman pitäisi odotella nätisti; ei alkaa vetää perääni tai muualle, ei alkaa pitää haukkukonserttia eikä myöskään häiritä hihnan toisessa päässä olevaa tuomaria.

 (siellä se Wimppuli odottelee, minä olen piiloutuneena tuon vajan takana)

Tämä testiosuus minua jännitti eniten, sillä Wiima alkaa joskus vähän piippailla kun asiat eivät etene. Ja kyllähän se hieman piippasikin, mutta onneksi niin vähän, ettei tuomari kokenut sen olevan häiriöksi.

Ja kun tuosta omistajan odottamis-tehtävästä päästiin, niin testi olikin lopussa ja saimme kuulla, että olimme läpäisseet testin! Wau! Pätevä Wiima-mussukka, moiskis! :)
(asiaan saattoi aavistuksen vaikuttaa sekin, että Wiimalla on menossa juoksujen jälkeinen pikku deppis ja se on hieman saamattomampi kuin yleensä, mutta toisaalta - kyllä Wiiman kanssa on aina tosi helppo liikkua ihmisten ilmoilla, ei tarvitse hävetä tai väistellä ihmisiä. Että ehkä olisi lopputulos ollut näin iloinen minä juoksukierron aikana vaan ! )

Kotona piti pimatsu tietty vielä kuvata kotinurmella diplomin kanssa! Saanko esitellä :

Wiima, Kiva Koirakansalainen

Helteisiä näytelmiä

Lauantaina 24.5 käytiin naapurisaarella Kemiössä ryhmänäyttelyssä Wiiman kanssa. Kuten jo aiemmin todettua, Wiima ei ole varsinaisesti mikään 'näyttelykoira', mutta toisaalta näyttelypäivä on parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä sekä koirallekin eräänlainen koulutuspenkki, sillä sitä joutuu kestämään muita koiria lähellä sekä vieraiden ihmisten kosketusta, ja näiden 'häiriöiden' ohessa keskittymään oman ihmisen kanssa tekemiseen. Tulipa sitten ilmoitettua Wiima elämänsä toiseen koiranäyttelyyn, kun sellainen kerran sattui olemaan 'naapurisaarella'.

Eilen aamulla sitten köröteltiin Kemiöön koira takapenkillä. Ja vaikka on vasta toukokuu, niin koko maa kylpee helteessä ja niin kylpi helteessä myös tämä maan lounainen nurkka. Mittari näytti varjossa 28 astetta ja mitä se näytti suorassa tuulettomassa auringonpaisteessa en uskalla edes arvailla. Näyttely pidettiin jalkapallokentällä ja kentällä ei suojaa auringolta ollut. Reunoilla sentään oli ja onneksi saatoimme odotella kehien alkamista vähän varjossa. Onnea oli myös, että lapinkoiria oli ilmoitettu kisaan maltillinen määrä, niin odottelu ei käynyt kovin pitkäksi.

Tuomarina oli Riitta Lahtovaara ja arvostelu kuului: "Tyydyttävää tyyppiä oleva kookas, feminiininen, pitkärunkoinen narttu, jolla oikealinjainen pää, vaaleat silmät ja turhan haja-asentoiset korvat. Hyvä ylälinja lantioon asti, pitkähkö hieman luisu lantio ja alaskiinnittynyt häntä joka liikkeessäkään ei nouse kuin hieman. Riittävä rintakehä, riittävästi kulmautuneet raajat, makaava karvapeite ja pitkät tehokkaat sivuliikkeet, luonne ystävällinen.".
Sanallinen arvostelu on aika lailla Wiiman näköinen. Paitsi häntä, joka kyllä nousee liikkeessä kaarelle, silloin kun koira on iloinen ja pirteä. Mutta eilen se ei kyllä noussut, joten tuomari ei päässyt sitä näkemään. Ei ehkä ollut ihan paras hetki viedä Wiimaa nyt näytille, kun typykällä on juoksujen jälkeinen masis menossa eikä helle parantanut asiaa. Mutta mistäpä sen olisi ilmoittautumishetkellä tiennyt. Wiimalla oli vähän "onks pakko" -fiilis, eli teki kaiken mitä pyydettiin, mutta ei varsinaisesti ilolla - ja se fiilis piti sitten Wiiman hännänkin kohti maata.

Iloitsin kommenteista, jotka koskivat luonnetta sekä pitkiä, tehokkaita sivuliikkeitä. Kulmauksissa (taka- ainakin) tiedänkin, että toivomisen varaa hieman olisi ja lantion asento liittyy samaan asiaan, sillä käsittääkseni puute takakulmauksissa johtuu juuri lantion asennosta.
Säkäkorkeudesta, joka Wiimalla nousi 49 senttiin, sanoi tuomari, että nartulla se saisi olla 43 senttiä. Olen kyllä ymmärtänyt, että kokovaihtelu sallitaan, joskin Wiima kyllä on nartuksi kookas. Niin ja onhan Wiimalla vähän Yoda-korvat :D

Arvosanaksi tuli T ja tuomari selitteli sitä minulle erikseen. Hän harmitteli, että hän ei voi valitettavasti antaa korkeampaa laatuarvosanaa, kun hänen mielestään Wiima ei riittävästi näytä siltä kuin suomenlapinkoiran pitäisi näyttää. Suurimmaksi viaksi tai puutteeksi hän nosti rotumääritelmään nähden juuri Wiiman turkin ja turkista nimenomaan sen, että se on laadultaan makaava. Suomenlapinkoiralla pitäisi olla tuuhea ja puuhkea turkki, ja Wiiman makaava turkki, yhdessä pitkän rungon ja alas kiinnitetyn ja alhaalla kannetun hännän kanssa tekee, että Wiima on kuulemma enemmän porokoiratyyppiä. No sellainen näkemys ei ollut yllätys, sillä mainitut ulkonäkötekijät liittyvät vahvasti paimensukuistyyppiin, joskin variaatioitakin löytyy.

Wiiman luimukorvanaamasta näkee että se mussukka olisi mieluummin jossain muualla ..

 Tämä olikin eka virallinen mittaus Wiiman säkäkorkeudesta ja samoihin ollaan kotimittauksissa päästy. Säkäkorkeus on 49 senttiä, eli Wiima on lapinkoiranartuksi korkea - äitinsä tytär siis =)

Arvostelua kuulemassa.

Näyttelypäivä alkoi aikaisin, niin olimme varsin ajoissa taas kotonakin. Koko sakki olimme vähän läkähtyneitä helteestä ja päätimme lähteä merelle vilvoittelemaan ja tehtiinkin parin tunnin vilvoittava veneretki, minun ja Wiiman eka venereissu tänä vuonna. Wiiman mielestä tuuli tuiversi ihanasti turkissa ja sillä oli silmin nähden kivampi olla kuin aamulla kehässä :)

Wiima tykkää yleensä matkustaa veneen kokassa (nokassa), ellei vauhti ole liian kova.
Usein pidämme sillä myös pelastusliivejä, varsinkin jos merenkäyntiä on enemmän taikka itsellämme kovempi vauhti. Nyt lähinnä 'ajelehdimme' ja nautimme olostamme, niin Wiimakin oli ilman liivejä - ja pelkäsin, että jos olisin ne sille pukenut, niin rassukka olisi läkähtynyt kuumuuteen. 

 

 ^ merimetsoja karilla

^ ja viereisellä karilla isokoskelopariskunta sekä haahkanaaras. Haahka-isäntäkin paikalla oli, mutta ei osunut kuvaan.

Olisipa kiva kellua noilla aalloilla, en kuitenkaan loikanut veteen kelluskelemaan =)

(^ kännykällä)

Semmoinen päivä oli se helteinen toukokuun lauantai =)

Karvoihin katsomista..

"Ei ole koiraa karvoihin katsomista". Niin sanoo sananlasku, ja olen tainnut tuota vanhaa ohjetta itsekin noudattaa, sillä tajusin tässä jokin aika sitten, että minulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen kierto Wiiman turkin uusiutumisessa on.
Koitin näitä Wiiman päiväkirjamerkintöja selata sillä silmällä, että olisin löytänyt jonkin punaisen langan aiemmista turkinvaihtoajoista, mutta huomasin kirjoittaneeni vain yhden turkkiaiheisen tekstin koko aikana, eikä siitä siis paljon apuja löytynyt.
No, päätin sitten tietty, että alan tarkemmin seurata milloin turkki jatkossa putoaa ja milloin se taas palautuu ja muutenkin, että miltä se milloinkin näyttää ja tuntuu. Ehkä siten pääsen kärryille Wiiman turkkirytmistä - ja tässäpä sitten ensimmäinen aiheeseen liittyvä kirjoitus:

Wiimallahan lapinkoirana on kaksikerroksinen turkki, eli alla pehmeä lämmittävä aluskarva (-villa) ja päällä pitempi ja säänkestävä peitinkarva. Wiiman turkki on suomenlapinkoiran turkiksi aika kevyt, sekä paimensukuisille lapinkoirille tyypillisesti (joskin vaihtelua yksilöissä on) laadultaan makaava, eli laskeutuu kehoa myöden sileästi, kun tavallisimmin suomenlapinkoiralla on tuuhea ja pörröinen turkki.
Päällä olevan peitinkarvan tulee lapinkoiralla olla laadultaan karheahkoa, jottei lumi tarttunut turkkiin kun koira alkuperäisessä työssään paimensi poroja tunturilapissa.
Mutta Wiimalla sattumoisin on luultavasti lapinkoiraksi hieman liian pehmoinen turkki. Se ei kylläkään varsinaisesti minua harmita, sillä se on ihanan pehmo käden (ja posken) alla, eikä siihen kuitenkaan lumi oikeastaan tartu. Eikä se myöskään satellakaan heti kastu, joten siinä on kuitenkin säänkestävyyttä hienoisesta pehmeydestä huolimatta.

Asiaan kuuluu myös, että aluskarva irtoaa koirasta aika ajoin, koira on sitten vähän aikaa aluskarvaton, kunnes uutta aluskarvaa on taas kasvanut tilalle. Karvanlähdön kierto, aikaväli karvanlähtöjen välillä, on yksilöllistä, mutta useimmiten (narttujen kohdalla) turkin kierto liittyy juoksuihin.
Esitin Facebookissa lapinkoiraryhmässä kysymyksen, miten muiden lapinkoirien karvanlähtö ajoittuu ja enemmistö vastasi, että turkki lähtee pari kuukautta juoksujen jälkeen. Eli siis siinä vaiheessa kuin pennut syntyisivät maailmaan, jos koira olisi kantava. Se olisi varsin luontevaa, sillä tarvitsisihan emäkoira kaiken energiansa sitten pentujen hoivaamiseen. Jotkut tosin vastasivat, että turkki lähtee hieman ennen juoksuja, eli että yksilöllistä lienee.

Wiimalla oli aiemmat juoksut marraskuussa 2013. Ja muistan, että keväällä typykällä oli karvanlähtö, en pysty ihan sormella osoittamaan, että milloin, mutta haarukoin sen helmi-maaliskuun vaihteeseen.
Eli noin runsaat 4 kuukautta juoksuista... tuo pentuajankohdan teoria ei täsmännyt tässä kohtaa.

Juoksuväli oli 6 kuukautta marraskuun alusta tähän toukokuun alkuun. Ja näiden juoksujen aikana yhtäkkiä havainnoin, että Wiiman turkki on taas pullahtanut 'villalle', eli alusvillaa on taas yllin kyllin.
Jos turkki nyt irtoaa, kun "pennut syntyisivät" niin neiti pääsisi bikinikuntoon heinäkuun helteillä, eli n 2 kk päästä toukokuun alusta laskien.
Mutta jos tuo alkuvuoden rytmi toistuu, niin lämpöturkkia kannetaan koko kesä, eli tuo 4 kuukautta. Tokkopa sentään näin, mutta nähtäväksi jääpi.

Ai niin. Olen nyt ehkä noin kuukauden ajan lisännyt Wiiman ruokaan Full Life -merkkistä lohiöljyä, ja saattaa silläkin olla osuutensa siihen, että Wiiman turkki kiiltelee vielä paremmin kuin ennen ja tuntuu muutenkin nyt jotenkin voimaantuneelta. 

Sattumoisin olen myös aika iloinen tuon turkin nykykunnosta, sillä olen ilmoittanut Wiiman koiranäyttelyyn, joka on tulevana lauantaina. Etukäteen arvelin, että neiti olisi alusvillaton näin kesän kynnyksellä ja varauduin kuulemaan tuomarilta turkkia koskevia huomautuksia.
Mutta nyt pitäisi ainakin alusvillan puuttumiseen liittyvät huomautukset jäädä suurimmalti osin kuulematta :D Toivottavasti. Kerron sitten lauantain jälkeen miten kävi.

Keppi maistuu niiin hyvälle

 Vähän piti kuitenkin pysähtyä tiiraamaan puuhiani

"Siinä sulle ja kameralles..."

Tuore profiilikuva Wiimasta. Uskon, että alusvillan olemassaoloa on vaikea uskoa tätä kuvaa katsoessa, mutta siellä sitä on!
Ja kuten todettua, Wiima on aika kevytturkkinen lappalainen, jopa alusvillaan puettuna :D
(turkin väri shiftaa jostain syystä siniseen kuvassa, vaikka itse kuva on enemmän punaiseen kallellaan, mutta turkki on kyllä pelkästään musta, ei sinisen musta. Taitaa olla tuo valo, sillä turkki näyttää jopa vielä enemmän makaavalta ja 'nuollummalta' kuin se onkaan.).

Sellaisia koiran karvoihin katsomusjuttuja tällä kertaa =)

Ja taas meillä juostaan!

Wiima -tylleröinen aloitti neljännet juoksunsa pari päivää sitten perjantaina, 2.5.2014.
Juoksurytmi näyttää vakiintuneen tuohon n. 5-6 kk:n väliin;
ekat juoksut tulivat 12_2012
tokat juoksut 5_2013
kolmannet 11_2013 ja nyt siis nämä
neljännet, 05_2014.

Juoksut ne eivät koskaan tunnu tulevan oikeaan aikaan. Tai riippuu miltä kantilta katsoo, eipähän venyneet ainakaan juhannukseen, jolloin vieraaksemme saapuu pari leikkaamatonta urosta! Siitäpä olisi ollut leikki kaukana - ja mahdollisesti seurauksena söpöläisiä sitten parin kuukauden päästä :)
Joten ihan hyvä, mutta nyt joudumme pidättäytymään viikottaisesta rally-tokosta, ja se vähän harmittaa.

Tänään lenkkeilimme Lenholman luontopoluilla (Parainen). Olikin kiva reitti; tammilehto ja hakalaidun -maastoa, maa täynnään valkovuokkoja ja lintujen laulua konsertiksi asti. Myös kurkien töräytyksiä kuului tuon tuosta, muttemme nähneet niitä kuitenkaan.
Sen sijaan näimme kansallislintujamme laulujoutsenia, mikä oli hauskaa, sillä ne ovat varsin harvinaisia täällä. Meidän kulmilla kun tapaa enimmäkseen tuota kyhmynokkaista versiota joutsenesta.

Taivaalla oli varsin komeat pilvet koko ajan, mutta vain yksi ropsaus niistä tuli. Kotiin päästyämme sen sijaan tuli hetken aikaa rakeita!

Lintutorni, johon tietenkin kiivettiin tähystämään.

Laulujoutsenparvi oli pysähtynyt Paraisille lepäilemään ennen siirtymistään lopullisille kesäsijoilleen.

Myös Neiti Utelias kurkisteli lintutornin aukosta maisemia =), mutta...

..enimmäkseen neidin oleminen lintutornissa näytti tältä; korvat mielenosoituksellisesti lerpallaan se odotteli, että jatkaisimme matkaa.
Ja kyllähän me sitten jatkoimmekin:

Valkovuokkoja oli kaikkialla!

Myöskin närhiä oli kaikkialla! Taikka sitten tämä yksi ja sama hemmo seurasi meitä kaikkialle.
Mutta mille vaan oksalle katsoin kulkiessani, kökötti siellä oksalla närhi! :)

 Pari metsäkaurista oli päiväkävelyllä samaan aikaan. Wiimakin huomasi sarvipäät ja olisi mielellään lähtenyt morjestamaan niitä. Mutta kytkettynä typykän sen suuntaiset aikeet karisivat.

Voi että oli nättiä. Ja nuo tummanpuhuvat pilvet vain korostivat värejä.

Ja koska pysähtelimme valokuvaamisen vuoksi tuon tuosta, niin olihan Wiimallekin suotava hampaiden terotustauko ja näin antaumuksella sitä sitten teroiteltiin - valkovuokkopedillä  :)

Mukavaa toukokuun alkua itse kullekin!