Hymy huulille - haaste 💛

En pääsääntöisesti reagoi erilaisiin some-haasteisiin, mutta tällä kertaa kun tulin haastetuksi, niin päätin toisin. Olen kirjoitellut tätä blogia jo yhdeksän vuoden ajan ja huomannut, miten blogialusta on hiljentynyt. Joitakin vuosia sitten vielä vuorovaikutteisuutta oli paljon enemmän.

Ymmärrän hyvin, mistä asia johtuu - nettiä käytetään yhä useammin kännykällä, jolloin kommentointi voi olla vaikeampaa ja lisäksi blogimaailma "kilpailee" (huono sana - on "vaihtoehtoinen" olisi parempi) muiden uudempien alustojen kuten esimerkiksi instagramin kanssa.

Itse seuraan eniten erilaisia koirablogeja, sekä lisäksi tulee luettua ruoka- ja leivontablogejakin - en ole mikään taituri keittiössä, mutta haluaisin olla, ja blogeista olen löytänyt kivoja ruokaideoita. Minulla on tapana jättää pieni viesti käynnistäni ja kommentoida postauksen asiaa tai blogin muuta sisältöä, koska tiedän, että vaikka itsekin kirjoitan blogia lähinnä itseäni varten muistiinpanoiksi, niin jätetty tervehdys ilostuttaa aina😊.

Haaste tuli Jasukuvaa -blogista ja tässä vielä linkki itse haasteeseen:

https://jasukuvaa.blogspot.com/2021/02/hymy-huulille-haaste.html

Ja haaste kaikessa yksinkertaisuudessaan, ilon kautta:

- kopioitu haastajan alkuperäispostauksesta

"Hymy huulille -haasteen idea on kommentoida muiden bloggaajien postauksia tai kehua blogia.

Kommentoin muiden blogeja, koska se parhaimmassa tapauksessa piristää toisen päivää kun saa positiivisen kommentin! ☀️

Heräsi kysymys, miksi teemme sitä niin vähän? Voisimmeko tehdä sitä useammin? Hyvin harva kommentoi minunkaan blogiini vaikka lukijoita on jonkin verran, miksi? Eikö jaksa vai eikö ole mitään sanottavaa? 

Siksi haastankin juuri sinut kommentoimaan muiden blogeihin jotain positiivista tai muuta kivaa sanottavaa, pieni vaiva mutta iso merkitys! 💛 Voit aloittaa vaikka heti! 😉"

Penturokotuksia, vatsatautia ja painojuttujakin

Blogi on siitä kiva juttu, paljon parempi kuin esimerkiksi insta, että tänne kun kirjoittelee asioita, niin ne säilyy tallella ja on myös helppo myöhemmin löytää luettavaksi, jos alkaa miettiä, että miten asiat menivätkään. Ja tämä blogipostaus on tällä kertaa tällainen Note to self - tyylinen juttu.

Pikku Pöppiäinen rokotuksilla

Tihku sai 16-viikkoisrokotuksensa eilen 3.3., varsinaiset 16 viikkoa tuli täyteen viime perjantaina. Kaikki sujui taas oikein hienosti, Tihku oli oikein reipas poika, joka tervehti lääkäriä iloisesti. Taas tutkittiin sydän, keuhkot, silmät, korvat ja vissiin koko koira, ja lääkärin mukaan kaikki oli edelleen kuten pitää 😊.

• Painokin tuli taas tsekattua ja nyt vaaka pysähtyi 9,6 kg:n kohdalla 
  Tarkistin myös - Wiima oli samanikäisenä 10,1 kg, hän on kuitenkin rotevampirakenteinen kuin sutjakka veljensä, oli jo pentuna

Tässä me ootellaan, että päästään lääkärin vastaanotolle.

En voi sille mitään, mutta kun katson kuvista tämän pikkuveijarin ihanaa nassua, niin mieleen tulee heti Sepe Susi! Tietenkin sellainen hyvin kiltti versio Sepestä, ehkä siis Pikku Hukka 😍😀.
Joskus hän näyttää Sepeltä elävässä elämässäkin, mutta erityisesti kuvissa!

Rokotusten jälkeen päätimme viedä kotiin pizzat ja piipahdimme viereisessä Kotipizza-liikkeessä, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Tässä Tihku on juuri tehnyt tilauksen ja sitten me taas ootellaan.

Niskassa oli vähän kutinaa rokotuksen jälkeen, mutta sitten se kyllä pian helpotti.

Vatsavaivavihulainen

Vatsapöpö on ollut kiusanamme tällä viikolla. Se alkoi sillä, että Wiima oli vähän levoton. En heti alkanut asiaa kummastelemaan, vaikka huomasin sen rauhattomuuden. yöllä olo paheni ja Wiima pyyteli ulospääsyä oikeastaan koko yön. Itselläni oli työpäivä seuraavana päivänä, niin isäntä ravasi Wiiman kanssa yöllä pihalla pariinkin otteeseen, mutta mitään ei ollut tullut ja Wiima oli kuulemma vain kierrellyt ympäriinsä. Emme oikein tienneet mikä sitä vaivasi. 

Aamulla herättyämme annoin koirille aamupalat - Wiimallekin annoin ihan koko annoksen enempää ajattelematta, ja sehän ei ollut kovin fiksu temppu. Wiimakin oli edelleen vinkuvainen ja rauhaton. 

Aamulenkillä huomasin, että se haki koko ajan kakkapaikkaa, mutta aina kun piti kyyristyä ponnistamaan, se nousi ylös ja haki toista paikkaa. 

Hätäännyin vähän. Ajattelin, että onko vika selässä, niin ettei se pääse kakka-asentoon vai onko suolessa jokin täyte, joka on niin kivulias, ettei ponnistaminen onnistu. 45 minuutin kävelyn jälkeen paine taisi kasvaa liian isoksi ja Wiima pyöri ja pyöri ja pyöri, ja lopuksi sai puserrettua ojan pientareelle löysän läjän. 

Mietin, että jos tavara on noin löysää, niin sitä ei tarvitse pakertaa noin paljon kuin nyt oli pakerrettu ja ajattelin, että löysempi kama se ehkä sieltä vaan poistui tukoksen ohi. Eli se, että koira lopulta kakki, ei rauhoittanut minua ollenkaan.

Wiimaa itketti oikeastaan koko ajan ja ajattelin, ettei tämä voi nyt yhtään odottaa. Varasin siis eläinlääkärin päivystysajan  ja isäntä lähti sitten Wiiman kanssa matkaan. 

Iloinen uutinen tutkimusten jälkeen kuitenkin oli, että ei ollut selkävaiva eikä ollut suolitukos vaan olikin alkava vatsatauti ja hänellä oli vatsa varmaan kovin kipeä. Eläinlääkärillä oli suoli ja vatsa kuvattu, eikä mitään löydöksiä niissä ollut.

Wiima sai jo paikan päällä pahoinvoinninestopiikin ja sitten kotiohjeet antaa Cerenia-nimistä tablettia, pahoinvoinninestolääkettä kerran vuorokaudessa vielä kolmena päivänä. Tämän piti rauhoittaa vatsaa ja rauhoittaa hieman koiraakin. 

Olo kohenikin ja Wiima piristyi, kunnes itse erehdyin pölhönä lopettamaan vatsatautiajan ruokinnan (keitettyä kanaa ja piimää, raejuustoa, vähän kaurapuuroa - pieniä annoksia) ja täytin kuppiin nappuloita - ja vatsakipu alkoi jälleen. Voi minua typerystä. 

Mutta kaipa se pian ohi menee ja taitaa olla bakteeriperäinen, sillä Tihku on onneksi säilynyt terveenä.

• Wiimankin paino tuli nyt eläinlääkärikäynnin myötä tarkistettua:
  Vaaka oli näyttänyt lukemaa 18,5kg.
  
  

Paino kävi tässä talvella myös 19 kilossa, vaikka Wiimalla ei saisi liikakiloja polvensa vuoksi olla, eikä tietty muutenkaan. Tihkun myötä on myös Wiiman makupalat lisääntyneet, koska rouvan on oltava mukana kaikissa koulutusjutuissa, tietenkin :D ... hoksasin tilanteen jokin aika sitten ja olen jo leikannut Wiiman annoksia. Puolisen kiloa saisi vielä paino laskea, 18 kg on Wiimalle sopiva paino, silloin kylkiluut tuntuvat sopivasti, muttei liikaa. Wiima on aika kookas ja roteva narttu.

Kaunis, kauniimpi Wiima 🧡!

Luoksetulo - hauska koulutuspeli 1-2-3

Tihkun kanssa opimme pentukurssilla hauskan koulutuspelin luoksetuloa tukemaan, jota en olekaan muistanut tallentaa tänne blogiin. Luoksetulo on tärkeä taito - tärkein, sillä se voi joskus pelastaa koiran vahingoittumasta. Koiralla tulisi olla hallussa jokin sellainen luoksetulokutsu, jota se aina ja poikkeuksetta noudattaa.

Tässä postauksessa esitelty koulutuspeli ei korvaa varsinaista luoksetulotaitoa (lue luoksetulon harjoittelemisesta tätä linkistä) - koulutuspeli on enemmänkin tukitaito niihin tilanteisiin, kun haluat herättää koiran huomion ja saada sen lähellesi vaikka haistelupuuhista, muttet varsinaisesti halua käyttää sitä oikeaa taikasananomaista luoksetulokutsua. 

Kyykky ja YksiKaksiKolme

Ota käteesi kourallinen nameja ja herätä koirasi huomio vaikka nimellä kutsumalla. Kun koira on tulossa luoksesi, käännä sille selkäsi, mene kyykkyyn ja laske kovalla äänellä Yksi,Kaksi,Kolme ja laske kyykkypaikkaasi pari kolme namia. 

Samalla kun koira syö löytämiään nameja, niin nouse sinä ylös ja astele nopeasti muutaman askelen päähän, ja taas käännä selkäsi koiralle, laskeudu kyykkyyn, laske ääneen YksiKaksiKolme ja pudota kyykkypaikkaan parikolme namia. 

Tätä kuviota toistaessasi huomaat nopeasti, että kyykkimisesi herättää koiran kiinnostuksen ja koirallesi alkaa muodostua johtopäätös, että löydät jatkuvasti hyviä namipaikkoja ja sen kannattaa kiireen vilkkaa juosta luoksesi. Pikkuhiljaa sanoista YksiKaksiKolme muodostuu siis luoksetulon vihje 😊.

Tämä oli minusta hauska koulutuspeli ja olen harjoitellut Tihkun kanssa tätä taitoa kurssin jälkeenkin. Peli sopii minusta erityisen hyvin juuri pennuille ja nuorille koirille. Sanojen YksiKaksiKolme tilalla voisi tietenkin olla mitkä tahansa sanat, joita mieluummin haluat käyttää - tärkeää on, että ne toistuvat samanlaisina joka kerta. 

YksiKaksikolme-vihjeestä on minulle ollut hyötyä tilanteissa kun haluan Tihkun luokseni tai lähemmäs, mutten halua käyttää varsinaista luoksetulokäskyä. Tilanne voi olla vaikkapa, että Tihku on jumiutunut haistelemaan jotain tai se on irtoamassa luotani kauemmas kuin haluaisin, niin näin saan käännettyä sen suunnan kohti itseäni. Koulutuspeli on toiminut joka kerta 😊 - ja aina kun sitä käytän, en huijaa vaan jatkan peliä muutaman toiston, jotta Tihkulle ihan oikeasti tulee palkinnoksi hauska leikki.

Sitä oikeaa luoksetulokutsua "Täällä" haluan säästää sellaisiin harjoituksiin, joissa tällä hetkellä voin olla satavarma, että Tihku saapuu luokseni, jolloin tukityökalut kuten tämä YksiKaksiKolme-leikki sopii mainiosti työkalupakkiini :).

Projekti: kotitreenirutiinit ja kaksi koiraa

Kahden koiran koulutusrutiini onkin haastavampaa kuin olin ennalta ajatellut. Tai siis, olen nyt ymmärtänyt, että koulutusrutiini on opeteltava asia itsessään, kun taas yhden koiran kanssa ei tätä tarvinnut ajatella, vaan saattoi alusta alkaen suoraan keskittyä harjoittelemaan aiheena olevaa asiaa itseään ja harjoitustilanne oli rauhallinen itsestään.

Jo ennen kuin varsinaisesti hoksasin tämän koulutusrutiinin puuttumisen ja tarpeen, olen kyllä kuitenkin tietoisesti vahvistanut tiettyä vuorottaisuutta Wiiman ja Tihkun kanssa, esim herkkupalaa saadessaan ne istuvat ja sitten sanon aina nimet samassa järjestyksessä (Wiima, Tihku) ja nimensä kuullessaan koirat saavat makupalansa. Tihkulle tämä on lisännyt kärsivällisyyttä ja luottamusta siihen, että kun Wiima saa, niin kohta hänkin kyllä saa. 

Sama kuvio kuin yllä toimii meillä myös ruokajakelussa, silloin kun ruoka tarjoillaan kupista (tai jostain ruokavirikelelusta tms), eli pääsääntöisesti aamuin ja illoin, tällöinkin siis ruuan saa nimikutsulla. Päiväruokansa Tihku saa useimmiten taskusta, mutta tämä voi vaihdella, mutta toisaalta Wiima ei syö päivisin, eli tässä ei ole mitään erityisiä rutiineja.

Mutta sitten on nämä koulutustilanteet. Tihkulle kuitenkin pitäisi perusasioita kouluttaa ja se on hyvä aloittaa kodin rauhassa ja sitten laajentaa ulos eri paikkoihin. Mutta törmäsin siihen, etten oikein saanut rauhoitettua tilannetta - joko Wiima touhusi siinä mukana tai sitten jos suljin sen pois, niin alkoi kuulua hänen ääntelyjään, joka tarkoitti, että "Minä myös", ja kun näin kävi, niin ensiksikin siinä kärsii Tihkun keskittyminen ja toisaalta eihän se ole Wiimalle millään lailla reilua, koska hänkin haluaa olla mukana - ongelmani on siis mitä suurimmassa määrin positiivinen, molemmat koirani ovat kiinnostuneita puuhaamaan kanssani 😊💗.

Niinpä olen nyt ajatellut asian ihan alusta uudelleen. Jotta olisin oikeilla jäljillä, niin vaihdoin vielä ajatuksiani tutun kouluttajan kanssa, jolla myös kotona useampi koira - näin en lankeaisi mihinkään sudenkuoppaan ja saisin parhaat vinkit. 

Tuo vuorottaisuus, jota olemme ruuan kanssa harjoitelleet, on hyvä alusta ponnistaa. Tästä eteenpäin ryhdyn laajentamaan käytöstä muihin tilanteisiin. Olen pilkkonut asian ainakin kahteen osioon, joita molempia harjoittelemme temppuna:
1. koirat tulevat vuorotellen luokseni hakemaan namin ja palaavat sitten paikalleen, sekä
2. harjoittelemme erikseen temppuna tilannetta, että toinen koira poistuu koiraportin taakse ja toinen jää luokseni, ja sitten koirat vaihtavat paikkaa. 

1. Namivuorottelu

Tämä onkin aika hyvä temppu, joka sisältää useita eri taitoja. Ensiksikin se, että malttaa odottaa, että oma nimi mainitaan ja liikkuu vasta sitten. Toisaalta myös paikallaan pysyminen odottaessa ja vielä paluuliike paikalleen namin syömisen jälkeen. Kaksi ekaa taitoa on Tihkullakin jo hieman hanskassa aiempien harjoitusten perusteella, jota nyt vahvistelen rutiiniksi tähän malliin, mutta tuo paluu paikalleen tapahtuu tällä hetkellä namilla imuttamalla ja käsimerkillä. 
Mietin, että pitäisiköhän minun kytkeä tähän paikallepaluuseen alustat, mutta en tahtoisi jäädä tilanteeseen, että alustat on aina oltava mukana - ehkä ne voisi myöhemmin häivyttää? No, nyt olen siis toistaiseksi harjotellut liikettä ilman alustoja, enkä vielä tiedä, mihin se johtaa - ehkä joudun ne alustat vielä lisäämään yhtälöön.

Wiima taas, hän kyllä selviää hommasta, mutta ei Wiimallakaan ole mitään vihjettä paikalleen palaamiseen. Hänelle käytän tässä peruutusvihjettä ja hän pakittaa takaisin paikalleen.
Wiiman naamasta näen kylläkin, että hän miettii, mitä ihmettä olen taas saanut päähäni, mutta siitähän tulee nannaa, joten Wiimalle kyllä kelpaa :) .

2. Koiraportilla vuorottelu

Tämä temppu on listassa siksi, että uskon minulla olevan hyötyä, että kun harjoittelen jotain taitoa yhden koiran kanssa, niin toinen odottaa koiraportin takana eikä ihan vieressä. Jos meillä olisi ovia, niin varmaan käyttäisimme sellaista tilaa, mutta meillä ei ole (paitsi makkari"siivessä", mutta se ei kelpaa tarkoitukseen), niin koiraportti saa kelvata. 

Ja tässähän on kye vaan siitä, että kun portti aukeaa, niin toinen juoksee vihjeestä iloisesti portin läpi keittiöön odottelemaan ja toinen palaa keittiöstä eteiseen harjoitusten pariin. Ja sitten vaihdetaan vuoroa.
Nyt kun tätä harjoitellaan, niin alkuvaiheessa palkkaan keittiövuorolaista "eristettyä" koiraa varsin tiiviisti ja pidän odotusvaiheen hyvin lyhyenä. Kun vaihdot alkaa sujua, niin pidennämme myös odotteluaikaa.

Ekoilla kerroilla, olen houkutellut Wiiman koiraportin läpi heittämällä sille nameja keittiön puolelle ja sitten sulkemalla portin, mutta nameja senkuin satelee. Samaan aikaan teen Wiiman kanssa ihan lyhyen asian, kuten pyörähdyksen. Sitten avaan portin ja pyydän nimellä Tihkun luokseni ja Wiiman ohjaan käsimerkillä keittiöön. Teen Tihkun kanssa pikku jutun, ja samalla heittelen nameja keittiöön Wiimalle, koska hän se juuri on, joka on vähän kade pennun kanssa tehtävistä treenituokioista.

👉Loppujen lopuksi aikomus on tietysti sitten yhdistää nämä kaksi paloiteltua temppua, eli että vuoro vaihtuisi nimenhuudosta ja toinen odottelisi omaa vuoroaan kiltisti keittiössä. 

Mattoja alkaa olla ikävä, mutta vielä sattuu Tihkulle päivittäin vahinkoja.
Tässä sitä kuitenkin ollaan ihanasti samaa pataa ja herkutellaan 💗

Noin, tähän tämä plääni on nyt kirjoitettu ja liikkeelle on lähdetty. Jännää nähdä mitä tästä tulee😊! Jossain vaiheessa kerron, miten onnistuin, onnistuinko ollenkaan ja hioutuiko tämä temppurotla johonkin suuntaan. 

Jos teillä asuu useampi koira, niin miten teillä hoituu treenihetkien järjestäminen, sujuiko kaikki luonnostaan ja miten siinä tapauksessa, vai jouduitko luomaan erityisiä rutiineja, ja jos loit, niin millaisia?

Mielialaharjoittelua ohitustreeneissä ja iloisia huomioita kaupassa

Tihku on ollut kovin kiihdyksissään muista koirista ja jopa yrittänyt viritellä haukkumista, jos vastaantuleva koira on haukkunut. Tihku-pentunen ei kylläkään ole vielä varsinaisesti haukkunut, mutta puhissut haukkuvaa koiraa kohti ja päästellyt sellaista kiihtynyttä hymähtelyä, joka iän karttuessa johtaa haukkumiseen.

Tihku on vasta 15 viikkoa, joten eihän sillä tietenkään vielä ole käytösosaamisen palikat hallussaan, mutta koitan suhtautua ja reagoida käytösongelmiin etupainotteisesti. Täällä Paraisilla asuessa kadut ovat hiljaisempia kuin isommissa kaupungeissa, joten olen viikonloppuisin käynyt Turussa koirakohtaamisia harjoittelemassa, mutta nyt halusin ottaa vielä toisenlaisen otteen asiasta, ja kutsuin koolle harjoituskavereita. Laitoin paikallisen koirayhdistyksen Face-sivulle ilmoituksen, ja kyselin, olisiko kiinnostusta ohitustreeneistä ja kymmenisen koirakkoa vastasi, että olisivat mielellään tulossa.

Kuva: Tettan Lindqvist

Kokoonnuimme Paraisten Keskuspuistoon ja mukana oli Tihkun lisäksi pari muutakin pentua (4 kk ikäiset mäykkysisarukset) ja sitten nuoria junnukoiria ja aikuisiakin rauhallisia koiria treeniapuna.
Emme tehneet varsinaisia yhteisiä harjoituksia vaan keskityimme liikkumaan pienellä alueella, jolloin jokainen sai harjoitella haluamallaan tavalla. Aikuiset koirat kiersivät kävelyreittiä ympäri, niin että saivat harjoitella yllättäviä kohtaamisia, itse taas keskityin enemmän tunnetilaharjoituksiin, eli koitin luoda Tihkulle rauhallista mielialaa muiden koirien 'mennessä ja tullessa'. 

Onnistuimme Tihkun kanssa yli odotusten! Jihuu! Harjoitusten alkaessa Tihku oli aika kiihtynyt nähdessään paljon koiria siellä täällä. En siinä kohtaa edes yrittänyt saada aikaan kontaktia tai muutakaan toimintaa itseni suuntaan, syötin vaan kämmenestä ja Tihku sai katsoa koiria. Aika pian sen kierrokset alkoivatkin laskea.  

Liikuimme sinne tänne itsekin ja aina koiran lähestyessä keskityimme katselemaan ohimenevää koiraa ja syömään nameja. Jonkin aikaa tällaista tehtyämme muut koirat alkoivat olla Tihkun mielestä lähes yhdentekeviä (noo, hieman ylisana, mutta menköön :D) ja se keskittyi jopa leikkiin minun kanssani, vaikka toinen koira kulki vierestä ohitsemme.

Kuvasta näkee, että toisen meistä jalat on venyneet pituutta, ja se toinen en valitettavasti ole minä :D
Kuva: Tettan Lindqvist

Olimme kaikki treenaajat sitä mieltä, että harjoitukset oli onnistuneet ja että haluamme ehdottomasti niitä jatkaa, joten luultavimmin kokoonnumme lähitulevaisuudessa uudelleen! Mainiota, ollaan Tihkun kanssa oikein iloisia, että saatiin treeniapua ja -seuraa!

Tihku täytti 15 viikkoa perjantaina 19.2.
Kääk - ens viikolla sitten lähestytään jo 4 kk:n rajapyykkiä!

Iloisia huomioita kaupassa - eli kuonollisia koiria postikorteissa!

Vuosi sitten tammikuussa seisoin paikallisen K-Supermarketin korttihyllyn ääressä ja tulin surulliseksi. En ollut koirakorttia hakemassa, mutta sellaisiin silmäni iskeytyivät kun tajusin, ettei korttivalikoimassa näkynyt lainkaan terveitä koiria, vaan pelkästään brakykefaalisia rotuja vitsikkäästi kuvattuina. 

Brakykefaalisia rotuja ei pitäisi minusta ollenkaan mainonnassa tai muissa julkisissa kuvissa käyttää, koska mitä enemmän näitä koiria julkisesti näkyy, sitä normaalimmalta ne alkavat katsojan silmässä näyttää, vaikka tosiasiassa ne eivät ole normaaleja ollenkaan. Näillä roduilla on hyvin paljon rakenteeseen liittyviä terveysongelmia, esimerkiksi hengitysvaikeuksia lähes olemattomasta kuono-osasta johtuen. Koiranostajien olisi hyvä tiedostaa nämä asiat ja valita koiransa myös terveysnäkökulmien kannalta. 

Tuon vuoden takaisen havaintoni jälkeen kirjoitin tämän postauksen (LINKKI), sekä laitoin palautepostia Kartolle. Sain muuten Kartolta erittäin nopean ja hyvän vastauksen palautteeseeni: "Haluamme toimia vastuullisesti - niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan. Välitimme palautteesi kansainväliselle kuvapankille joka meille näitä kuvia tarjoaa, ja lisäksi nostan asian esille seuraavassa tuotesuunnittelun palaverissa."

Viikko sitten pysähdyin taas samaisen hyllyn äärelle. Ensiksi silmäni osuivat tähän lahjakassiin ja ajattelin, ettei mikään ole muuttunut:

Mutta sitten etenin korttihyllyn puolelle ja sain ilokseni huomata, että valikoimissa olikin nyt varsin paljon koirakortteja, eikä yksikään niistä kuvannut kuonotonta brakykefaalista rotua. Mahtavaa!

Joukossa oli muuten ihana kuva suomnepystykorvalaumasta metsässä - harmittaa, etten tullut sitä myös kuvanneeksi alla olevaan kavalkaadiin. 

Lyttykuonoisten koirien terveysongelmista on viime aikoina puhuttu paljon ja tämä on varmasti vaikuttanut siihen, millaisia kuvia mainostajat ja muut julkaisijat kuviensa aiheiksi valitsevat.
Uskon myös, että me kuluttajat olemme asiasta valistuneempia antamaan palautetta sekä jätämme kertakaikkiaan ostamatta postikortit, joiden aiheena on sairaita koiria. Pikkuhiljaa asiat muuttuvat ja se on hyvä se!

Silmävaivoja ja allergiadiagnoosi

Wiima-ressun silmävaivat jatkuvat, mutta nyt vihdoin oireelle on löytynyt syy! Wiimalla on aina ollut oireettomat silmät eikä mitään muitakaan allergia- tai atopiaoireita koko kahdeksana elinvuotenaan, mutta alkusyksystä -20 hänen silmät alkoivat vuotaa - ensin vasen ja sitten jonkin ajan kuluessa molemmat. Silmän vuoto sinänsä on ikävää, mutta tässä tapauksessa silmät myös kutisivat sekä sisäsilmäkulmien iho alkoi mennä rikki. 

Olen kirjoitellut alkuvaiheesta enemmän tässä postauksessa, LINKKI: https://wiimansivu.blogspot.com/2020/12/harmillisia-silmavaivoja-seka-turun.html

Joulukuussa Wiimasta otettiin verikoe mahdollisten herkistymisten selvittämiseksi. Ja niin siinä kävi, että Wiima on kehittänyt itselleen allergian varastopunkeille! Onpa erikoista, että kahdeksan vuotta ehti Wiima elellä oireetonta elämää ja sitten näin kypsässä iässä piti tällainen yliherkkyys kehittyä.

Joulukuussa, kun verikokeet otettiin, Wiima sai jo ennen allergiatestin tuloksia Cytopoint-pistoksen. Se on atopialääke ja helpottikin heti  kutinaan. Mutta silmien sisäkulmien iho oli edelleen rikki ja välillä ihan vereslihalla erilaisista silmätipoista tms huolimatta. Aloin olla jo varsin epätoivoinen.
Tammikuussa tuli sitten testien positiivinen tulos ja lääkäri (silmälääkäri) suositteli vahvasti siedätyshoidon aloittamista.

Koirien siedätyshoito on loppuelämän hoito, päinvastoin kuin ihmisillä. Minut on itsenikin siedätetty allergeenille - juurikin koirille 😍😊, niin aihe on hyvin tuttu (meillä ihmisillä hoito muuten kestää kolmisen vuotta ja omat oireeni hävisivät kokonaan).
En oikein osannut lähteä heti suorilta käsin noudattamaan lääkärin ehdotusta Wiiman siedätyksestä, koska ensiksikin - joskus voi verikokeessa näkyä herkistymistä, mutta se ei silti aiheuta oireita. En ollut vakuuttunut, että oire johtuu juuri verikokeessa ilmi tulleesta allergeenista ja siksi pidin vaikeana syöksyä oikopäätä loppuelämän siedätyshoitoon - halusin ensin varmistua, että hoidamme oikeaa asiaa.

Ajattelin myös, että allergian hoidossa voisi olla muitakin vaihtoehtoja, johon lääkäri edelleen painokkaasti totesi, että todella vahvasti suosittaa siedätystä, mutta voisimme antaa toisen Cytopoint-pistoksen ja sitten koirallekin voi antaa Heinixiä. Ja niin minä sitten tammikuussa ryhdyin parasta toivoen antamaan Wiimalle antihistamiini Heinixiä  (1 tabl per 10 kg - Wiima painaa 18 kg, joten 2 tabl per vuorokausi). 
Antihistamiinin syöminen ei kuitenkaan sekään muuttanut statusta ollenkaan, joten olin vähän ymmälläni, että mihin nyt ryhtyisin.

Päätin varata toisen lääkärin, tällä kertaa allergialääkärin ja hänen vastaanotollaan kävimme Wiiman kanssa kuluneella viikolla. Ja onneksi menimme, sillä sain uutta tietoa ja vaihtoehdon siedätyshoidolle!
Korostan, etten mitenkään väheksy siedätyshoitoa - päinvastoin, kun itsekin olen siedätyshoitoon hakeutunut ja saanut siitä huomattavan avun.
Minusta vaan siedätyshoidon aloitus oli vähän hätiköityä kun en ollut vielä vakuuttunut allergeenista ja vielä toisaalta, siedätyksen vasteaika on pitkä, usein jopa vuosi ja Wiima täyttää tänä vuonna yhdeksän - toki hänellä on vielä vuosia edessään, ellei mitään ikävää tapahdu. Allergialääkärin mukaan myös vaste koirilla vaihtelee, eli tulokset ovat epävarmoja, joskin hyviäkin tuloksia tulee.

Allergialääkäri vahvisti, että allergiaoireesta on kyllä kyse, Wiiman herkistymisarvot olivat korkeat. Lääkäri kertoi myös uudesta tablettilääkkeestä, josta hänellä oli hyviä kokemuksia, nimeltään Apoquel. Se on kuulemma vähän kuin Cytopoint, mutta tehokkaampi ja kuitenkin esimerkiksi kortisonia lempeämpi. Apoquel hoitaa kutinaa estäen kutinasignaalin pääsemistä aivoihin, ja lisäksi se hoitaa tulehdusta - silmien alla rikkinäisessä ihossa oli ihonäytteen perusteella hieman tulehduspöpöjä.

Koiran iho kuulemma uusiutuu n. kolmessa viikossa. Nyt syötän Wiimalle Apoquel-tabletteja kolmen viikon ajan (1 tabl per päivä, puolikas aamuin illoin) sekä silmänalusten rikkinäinen iho voidellaan kaksi kertaa vuorokaudessa Canofite Vet -korvatipalla (juu, korvatippaa silmien alle).
(Note to myself: hoito alkoi 15.2.21). Kolmen viikon päästä menemme kontrollikäynnille katsomaan miten hoito on purrut. Silloin varmasti myös keskustelemme, miten tässä olisi edettävä, mutta asia kerrallaan - nyt olisi ensin saatava oireet kuriin.

Allergian varmistuttua, teen tästä tietenkin ilmoitukset Lappalaiskoirien terveyskantaan sekä Paimensukuisen Lapinkoiran seuran terveyskantaan - ja ryhdyn pitämään kaikkia omistamiani peukkuja, että saadaan Wiiman tilanne taas kohenemaan ja hyvät ohjeet jatkoon!

Muuten - aika monessa paikassa lukee, että varastopunkkiallergisten kuivanappulat pitäisi pakastaa. En ymmärtänyt mitä hyötyä siitä voisi olla, kun eihän se pakastaminen mitenkään tuhoa niitä allergiaa aiheuttavia proteiineja, vaikka punkit pakkasessa kuolisivatkin....

... MUTTA, lääkärin kanssa tästä keskustelin ja asia hieman valkeni - jos tätä keinoa alkaa harrastaa, niin pakastaminen pitää siis aloittaa heti kun tuo säkin kotiin, ENNEN kuin säkki avataan. 
Nimittäin ennen avaamista ruokasäkissä on lähtökohtaisesti vain vähän varastopunkkeja, mutta ne alkavat lisääntyä kun säkki on avattuna kotonasi huoneenlämmössä. Pakastaminen estää, ettei tätä tapahdu - punkit eivät näin siis lisäänny. Lääkäri ei todennut, että tämä varsinaisesti olisi ratkaisu, mutta, että siitä voi joissain tapauksissa olla apua.

Tihku eläinkääkärillä ja kuluneiden viikkojen summausta

Tihkulle tuli ikää täyteen jo kokonaiset 14 viikkoa viime perjantaina. Hän on siis ehtinyt asua meillä jo seitsemän viikkoa! Viikot ovat menneet kovaa vauhtia. Toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa perhettämme jo pitkään, ja toisaalta ajattelen, että ihan juurihan hänet haimme.

Tihku 14 vkoa passikuvassa

Eläinlääkärillä, eka rokotus

Helmikuun alussa 12 viikon iässä oli aika käydä eläinlääkärillä ja rokotuspiikillä. Tihku oli reipas potilas - hän ei vierasta vieraitakaan ihmisiä, vaan on ystävällinen ja avoin, joten kaikki tutkimukset sujuivat mutkattomasti. Mitään yllätyksiä ei tullut, ikäviä ainakaan. Iloinen uutinen oli, että molemmat kivekset olivat laskeutuneet, kun luovutushetkellä oli vain toinen. Lisäksi sydän, silmät, iho, jnejne kaikki kunnossa. Hurraa :) !

Tihku eläinlääkärin pöydällä 12 vkoa

Painoa oli rokotushetkellä 12 viikkoisena 7.1 kg.

Nyt 14 viikkoisena painoa on noin 8,3 kg - paino mitattu omalla kotivaa'alla, joten tulos ei ole ihan vedenpitävä.

Lempinimiä

Tihku on ehtinyt keräämään jo ison rotlan lempinimiäkin 💗 

(PS: tunnetko sanan "rotla"? Luulin ihan viime aikoihin asti, että se on ihan normaalia suomenkieltä, kunnes eräässä Facen kieliryhmässä sanasta oli puhetta, ja opin, että se ei ehkä olekaan kaikkien tuntema. Rotla on siis jonkinlainen merkkijono, sanajono, numerojono - Turun alueella ihan normisuomea).

Pöppiäinen. Tatti. Nuutti. Näätä. Tiihonen. Pököpää. Muutamia mainitakseni :) . Kun poikani kotiinsaapuessamme näki Tihkun eka kertaa, niin hän sanoi heti: "Tatti",  joten se nimitys oli Tihkulla heti kun hän astui kynnyksen yli. 

"Tatti" 7 vkoa 💓

Wiima ja Tihku

Wiima ja Tihku ovat tutustuneet jo oikein hyvin. Aluksi Wiima oli aika järkyttynyt pennun tulosta ja murisi Tihkulle, koskipa pentu mihin tahansa leluun tai esineeseen lattialla, niin etten uskaltanut jättää niitä valvomatta keskenään, vaikken varsinaisesti uskonutkaan Wiiman mitään tekevän, mutta riskejä ei kannata ottaa. Se vaihe meni onneksi aika nopeasti ohi, ehkä jo parissa päivässä. 
Nykyisin uskallan hyvin jättää koiruudet keskenäänkin samaan huoneeseen jos poistun muualle talossa, tarvitsematta pelätä, että Wiima mitenkään vahingoittaisi Tihkua. Poistuessamme talosta sekä öisin koirat ovat erillään.

Toisaalta tilanne on kääntynyt vähän toisin päin - Tihku roikkuu Wiiman korvissa ja hännässä lähes koko ajan, ellen kiellä tai erota niitä toisistaan, ja Wiimalla on ällistyttävän pitkä pinna pennun kanssa. Niin pitkä, että melkeinpä toivoisin Wiiman sytytyslangan olevan vähän lyhempi. Wiima kyllä ärisee ja kieltelee, mutta ei selvästikään ärise tarpeeksi tehokkaasti.
Wiiman pitkäpinnaisuus toisaalta vähän hämmästyttää minua, kun Wiima - vaikkei se olekaan mikään riidanhaastaja, niin kyllä se on aina pitänyt puolensa. Ei Wiima missään tappeluissa toki ole kuitenkaan ollut, mutta se on aina tehnyt kantansa selväksi, jos joku muu koira on sitä ärsyttänyt. 

Meillä on tällä hetkellä koti ilman mattoja. Tällaisia pieniä virkattuja alustoja vain, että koirat löytävät halutessaan pehmeitäkin alustoja :).

Kunhan pikkuherra Tihku Tiihosen rakko alkaa kestää pitempiä välejä, niin saamme matot takaisin.
Rakko onkin iloisesti alkanut osoittaa kestävyyden merkkejä 👍.

Wiima sitten välillä vetäytyy rauhalliseen koloonsa, kun ei kestä häröilevää pentua ja sitten tietenkin myös itse puutun asiaan ja koitan tehdä selväksi, ettei se ole sallittua.
Tässä on kylläkin sellaista kivaa edistystä nähty, että Tihku on alkanut kuuntelemaan Riittää-käskysanaani ja siirtyy useimmiten sen kuultuaan muihin puuhiin. Joskin unohtaa sen hetken päästä ja on sitten taas Wiiman korvassa, mutta pennulla toki on keskittymiskyky vielä kovin lyhyt ❤.

Jos teillä on useampi kuin yksi koira tai sulla on muuten kokemusta asiasta, niin kerro missä kohtaa teillä alkoi loppua tuo pennun häröily vanhempaa koiraa kohtaan? Ja loppuiko se pennun aloitteesta vai antoiko aikuinen koira pennun kasvettua sitten jo voimakkaampaa palautetta? 

Koulutusjuttuja

Yllätyksenä on vähän tullut pennun kanssa treenaamisen haasteet Wiiman suhteen. Ennen pentua ajattelin, että on kätevää kun on kaksi koiraa, niin pentu oppii aikuiselta.

No, nyt olen huomannut - toki tuon, että nuorempi kyllä oppii vanhemmalta, mikä on tietty kiva (hyvien taitojen osalta :D.). Mutta olen huomannut myös sen, että jos Wiima on mukana, niin olen itse Tihkulle lähes ilmaa ja sehän ei ole ihan kiva juttu - olen tästä syystä vähentänyt hihnayhteisulkoiluja ja ulkoilutan koirat enimmäkseen erikseen - toki Wiimalla on sitten ne omat pitkät lenkkinsä, jonne Tihku ei vielä pääsisikään.

Ja toinen juttu - kun treenaan Tihkun kanssa, niin Wiima tunkee mukaan, tietty. Luulen, että Wiima on jopa hieman pullistunut tästä syystä norkoillessaan huudeilla ja saadessaan vähän ylimääräisia makupaloja 😅. Tämä asia korjaantunee kun pian pääsee taas ulkokentille pakkasten helpotettua ja hankien sulettua. Ja kunhan Tihkunen hieman kasvaa, niin alamme treenata vuoroittain - siinä se kehittyy sitten se maltti ja rauhoittuminenkin vuorojen välillä.

Kirjaanpa tähän loppuun vielä joitakin opittuja taitoja, jotka tulevat nyt mieleen, niin on hauska tulla joskus katsomaan, mitä on tässä kohtaa osattu :). 

Istu
Maahan
- edellä olevien osalta on myös kestoa harjoiteltu, eli että vasta Vapaa-vihjeellä noustaan. Tämä on alkutekijöissään, mutta olen kyllä saanut rakennettua pientä viivettä.
Kelli (kyljelleen)
Odota (pysähtyy liikkeestä, Tihku omaksunut tämän itse ohjatessani Wiimaa)
Kämmen-käsimerkki (pysäyttää liikkeen, Tihku omaksunut tämän itse kun olen viitonnut  Wiimalle)
Nenäkosketus kämmeneen
Jalkatargetti (esitteli tarjoamistakin, josta ilostuin kovasti)
Namikättä seuraamalla pyörähdyksiä, pientä seuruuta, jalkojen alitusta, eli rallyliikkeitä, mutta enemmänkin siinä tarkoituksessa, että (nami-)käden seuraaminen sujuvoituu, koska siitä on etua arjessakin
Sivu (työn alla. siitä saa aina namia. Vihjeen olen kytkenyt tähän paikkaan vasta ihan pari päivää sitten)
Pssa.Kkka. Arvaat mitä nämä on :) . En ole kyllä varma, onko tuo Kkka vielä Tihkulle kristallisoitunut, mutta vaikuttaa siltä kuin Pssa-sanasta sytyisi lamppu, ja pikkuveikka suuntaa puskaan :) 
Katsekontakti/LUPA mm ruokailun ja ulko-oven aukaisun yhteydessä

Ainakin tuollaiset taidot tulevat mieleen, mutta varmasti on Pöppiäinen oppinut paljon muutakin, jota en nyt keksi listata, hän tuntuu kovin hoksaavaiselta pojalta.

Tihku on oikein kiva ja hieno veijari ja hänestä on ehtinyt tulla meille hyvin rakas perheenjäsen.
Hänessä on sellainen hassu puoli, ettei hänelle ole mitään väliä, miten liukas alusta on, tai miten hutera se on tai toisaalta onko hän itse ylöspäin vai alaspäin, niin kaikki kelpaa ja hän on kaikissa asennoissa ihan kotonaan 😃. Akrobaattitaiteilija! Wiimakin on varsin alustavarma, mutta tämä Tihkunen vetää kyllä ketteryydessä ja varmuudessa pohjat!