Mutta osaan myös arvostaa puhtautta. Nimittäin suihkunraikkaana olikin sitten ihana ottaa päivätorkut ulkona terassilla. Eikös tekisikin mieli palluttaa tämän näköistä pehmoposkea? :)
Mutta sitten kävi niin että kaikki tapahtui ikään kuin uudelleen! Vähän niin kuin elokuvassa Päiväni Murmelina. Onko sinulle joskus käynyt niin? Jouduin nimittäin myöhemmin päivällä - pahus vieköön - taas suihkuun, mutta tällä kertaa vahingossa! Luepa alta:
Lähdimme Matten kanssa lenkille. Mattella oli mielessään myös luoksetuloharjoitukset, joka on kivakivaa! Tarkoittaa sitä, että minä saan laukata vapaana (jee!!) , kunhan käyn morjestamassa Mattea kun käsky käy. Tällöin minut myös aina ruhtinaallisesti palkitaan. Suuntasimme lenkkimme sorakuopille ja sinne päästyämme pääsin vapaaksi, enää ei ollut pelkoa autoista.
Matte kehui, että tottelin hurjan hienosti. Tulin luokse kun käsky kävi ja pidin muutenkin huolen siitä, ettei hän hävinnyt näkyvistä.
Vain kerran minulle sattui vahinko. Sorakuopan reunalla, vesirajassa, oli hirmuisen kiinnostavia hajuja enkä huomannut Matten häviävän näkymättömiin. Haistelin aikani, ja sitten tajusin etten enää näe Mattea missään. Minun tuli vähän hätä. Juoksin vauhdilla tulosuuntaamme, mutta kuulinkin tutun äänen huutavan nimeäni toisessa suunnassa. Vauhdissa korjasin suuntimaa ja laukkasin kohti ääntä. Pydähdyin vielä kuuntelemaan äänen suuntaa ja lopulta hänet löysin. "Matte, et saa noin hävitä minulta!", toruin häntä samalla kun olin superonnellinen hänen löytymisestään.
Matte kertoi minulle menneensä piiloon kun en tullut ja oli nähnyt poukkoiluni koko ajan sieltä pensastaan. Hän kertoi vain halunneensa että minä tulen hänen luokseen eikä hän minun luokseni. En tiedä mikä älli siinä sitten oli, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, löysimme toisemme. En kyllä päästänyt Mattea sitten tämän jälkeen enää kovin kauaksi näkyvistä ettei taas saa päähänsä mennä piiloon. Hmph. Tässä pari kuvaa, kun laukkaan luokse Tänne- kutsun kuultuani (klikkaamalla isommaksi):
Mutta, piti kertomani siitä päivän toisesta suihkukerrasta. Tällä kertaa se tuli taivaasta. Nimittäin kesken lenkkimme, aivan ilman ennakkovaroituksia taivas aukeni. Vettä tuli kuin sen kuuluisan Esterin hännän alusesta. Sitä tuli niin paljon ettei enää tiennyt missä meni tie ja missä meni joki. Vaikkei jokia kartan mukaan tällä paikalla kuulunut olla ensinkään.
Ja entäs minä sitten. No, minä sain ne päivän toiset suihkut :P Voin kertoa etten ihan likettänyt tätäkään suihkua.. (tasapuolisuuden nimissä mainittava että niin kastui Mattekin.. ;D )
Tiet olivat hetkessä muuttuneet kuravelliksi tai peräti joenuomiksi:
Hankkiuduimme kotiin niin pikaisesti kuin pääsimme, mutta ehdimme kuitenkin kastua ihan läpikotaisin. Kuulin Matten iloitsevan mukaan nappaamastaan sadehupparista joka suojasi häntä ja kameraa, mutta kuulin hänen myös kiroavan sitä että farkut kastuessaan alkoivat painaa niin paljon että ne olivat kuulemma pudota hänen päältään vyön unohduttua. Silloin minua kelistä huolimatta hieman hymyilytti :)
Lopuksi kuitenkin, kotona terassilla sateelta suojassa ja taas elämä hymyilee (vaikka aurinko ei). Toivon kuitenkin että tämän päivän suihkuttelut olivat nyt sitten tässä. Paitsi tassunhuljutusta saattaa edessä olla, pahoin pelkään...