Minä olen 16 viikkoa eli se on kai sitten kuukausiksi muunnettuna 4 kuukautta!! Tai olen ollut 16 viikkoinen jo kauan, eilisestä lähtien. Tästä eteenpäin taidetaan alkaa laskemaan kuukausia viikkojen sijaan, muuten menee liian vaikeaksi tämä minun ikäni laskeminen, niin sanoo Matte. 16 viikkoa tarkoittaa sitä että minä ajelen ensi viikolla taas elänlääkärille ja saan tehosterokotuksen. Sitten ei tarvitse piikkejä murehtia vähään aikaan ja ehkäpä mennään jopa tutustumaan koirapuiston väkeen lähitulevaisuudessa, kun on rokotukset kunnossa. Eläinlääkärin rokotepiikkikään ei minua huoleta yhtään, sillä viimeksi keikka oli mukava!
Tänään oli hieno kesäpäivä ja olimme kiertämässä kotikaupunkimme luontopolkua. Nautimme molemmat, minä ja Matte. Olimme kahden sillä muilla kotiväen porukoilla oli toista ohjelmaa.
Huomasin Matten mitä ilmeisimmin pitävän minulle salakavalasti myös vähän Luoksetulo-treenejä lenkkeilyn lomassa, kun huuteli minua luokseen aika ajoin lenkillä. Kipitin salakähmäisyydestä huolimatta uskollisesti luokse, sainhan sitten kyljyspaloja palkkioksi, hölmöhän olisi ollut jos en olisi totellut :D Pari kertaa jos reagoin vähän hitaasti Tänne-kutsuihin, niin Matte-ilkimys oli minua odotellessaan kömpinyt piiloon! Kerran minun tuli hetkeksi ihan itku kun en häntä nähnyt, mutta löysinhän toki hänet kuitenkin. Ja bums, putosi kyljyskuutio silloin alas kurkustani :D
Meillä oli reissulla tehtävät jaettu niin, että minä kuonoineni selvitin maastoa ja Matte valokuvasi. Ja kyllä kelpasi kuulemma valokuvata kun akku oli täyttäkin täydempi ja muistikortti tyhjillään.
Mutta sitten kävi ilmi sellainen ikävä asia, että kamera olikin valehdellut! Akku ei kai sitten ollutkaan ollut täynnä vaan se peijakas tyhjeni yhtäkkiä, hetkessä, kesken matkan, lähes alkuvaiheessa! Siitä ei meidän Matte tykännyt yhtään. Hän sanoo että reitin kaunein osuus jäi nyt valokuvaamatta. Näimme myöhemmin matkalla kukkia ja paljon perhosia, jääkauden jättiläiskiven ja muuta kivaa, mutta kameravihulainen vaan jökötti passiivisena vaikka olisi kuinka maanitellut. Ja kyllä Matte maanittelikin. Pitäisi aina olla vara-akku taskussa, sen tästä opimme, minä ja Matte.
Mutta hieman kuvia ehdimme ottamaan, niitä alla, pääasiassa tähtenä hyörin minä, of course!
Jostain syystä kameraan tallentuneista kuvista hyvin monessa oli kuvattuna juuri ahterini, kuten tässä yllä. Pyysin kuitenkin Mattea ettei tarvitsisi ihan kaikkia ahterikuvia julkaista, vaikka pemppuni suloinen onkin, joten seuraavaksi vähän muuta:
Sitten reitti kaartaa rantaan ja se olikin hyvä sillä kieleni oli alkanut roikkua jo varsin pitkällä. Nyt päästiin virvoittaville vesille =)
Tätä kuvaa ottaessani en ehtinyt säätää mitään, tilanne olisi sekunnissa ohi. Ja niinpä siitä tuli reilusti ylivaloittunut mitä en kuvankäsittelylläkään oikein saanut korjattua. Mutta Wiima on siinä niin hyvässä asennossa että lataan tämän epäonnisenkin sivulle.
Rannassa oli hylätty paatti ja siinä päätin ottaa vielä poseasennon, kun Matte oli sitä niin paljon jo kärttänyt:
