Autoja ja kontaktiharjoituksia

Kotosalla ollaan taas. Hauskaa! Tapasin kaikki vanhat lelunikin. Kaikkein rakkain leluni on melkein itseni kokoinen majava, jonka nimi on jostain syystä 'Jorge', espanjalaisittain lausuttuna. Ihanan pehmeä, sisällä jotain jännittävän kovaa ja kun massusta hampailla puristan, niin kuuluu ääni joka muistuttaa - no, miten sen nyt nätisti sanoisi - ruumiin kahleista vapautuneen pahan hengen riemun 'kiljahdusta'.. haha, ymmärsitkö vinkin?? :D :D

Matte sanoo, että minusta on lomalla tullut maalaiskoira. Siksi että autot taas jännittävät minua täällä kaupungissa. Maalla ja saaressa niitä ei oikein nähty, niin unohdin että pitikö niitä pelätä vai ei ja siksi suhtaudun taas vähän varoen niihin. Tänään olimme hihnalenkillä kotini lähistöllä ja aina kun auto suhahti ohi, niin en oikein saanut jatkettua matkaa muina tyttöinä vaan tein pieniä piruetteja ja pyörin kun piti tarkasti seurata mistä se oikein tulee ja minne se menee ennen kuin saatoin taas keskittyä hihnassa kävelemiseen.
Matte sanoi, että otetaanpa Wimppu härkää sarvista ja niin menimme vilkasliikenteisen tien varrelle, reunaan. Siinä me sitten istuskelimme katsomassa ohiajavia autoja. Ja kävipä niin mukavasti, että Mattella sattui olemaan naksuja taskunpohjalla ja tarjosi niistä minulle autojen ohittaessa. Auto-naksu, auto-naksu, auto, auto, auto-naksu..jne.. Yksikään niistä peltihirmuista ei syöksynyt kimppuumme, joten rentouduin ja aloin järsimään keppiä ajankulukseni. Huomenna mennään kuulemma taas.

Toinen meneillään oleva projekti on silmiin katsominen, Matte kutsuu proseduuria kontaktin ottamiseksi. Olen jo oppinut, että ruokakippo laskeutuu kuononi ulottuville vasta kun olen vilkaissut ruokakippoa pitelevän käden yläpuolella heiluvaa päätä silmiin. Sitä temppua kutsutaan 'kontaktinottamiseksi' ja ruokakippo on palkintoni.
Nyt Matte on saanut päähänsä yhdistää kontaktin ottamiseen sanan LUPA. Tänään sitä sitten ensimmäistä kertaa harjoiteltiin siten että Mattella oli herkkupaloja (pieneksi pilkottua lihapullaa, suurinta herkkua, tarjolla vain erityistilanteissa..) kätkettynä kädessä. Kun katsahdin Mattea, hän sanoi, että LUPA, käsi aukesi ja sain herkun suuhuni. Matte vissiin arvelee, että minä tällä tavalla opin lopulta katsomaan häntä silmiin kun hän vain sanoo sanan LUPA - mutta "Katsothaan sanoi lääkäri, en Luphaa mithään" ;)
Kerron jatkossa miten LUPA- projektimme edistyy. Matte sanoo että kyseessä on tärkeä taito turvallisuuteni kannalta, joten kaipa minun sitten kannattaisi oppia. Minun on sitten kuulemma tarkoitus oppia pyytämään LUPAa silmiin katsomalla myös ennen kuin pääsen ovesta ulos, ennen kuin hyppään autosta, tutustun koirakavereihin ja niin edelleen. Huhhuh, suuret on suunnitelmat, mitenkähän tässä käy..? :)

Köydenvetoa ja hevosia muun muassa

Heikunkeikun! Olemme olleet mökillä viime päivät, mutta nyt olemme lähdössä kaupunkiin. Ajattelin, että sillä aikaa kun Matte pakkaa kasseja, niin minäpä kerron millaisissa hommeleissa viime päivät ovat sujuneet.
Ihan ekaksi kerron mitä tapahtui tänä aamuna aamulenkillä. Näimme pienen nyrkinkokoisen pupuvauvan! Se syöksähti metsästä tielle kuonojemme (minun ja Matten) eteen ja juosta vilisti edessämme. Minun teki kovasti mieleni tutustua siihen paremmin, mutta olin harmillisesti (Matte sanoi että Onneksi??!) hihnassa. Tästä minulla ei ole valokuvaa, kun ei meillä tiettykään ollut kameraa fölissä. Lopuksi se tajusi loikata metsänpuolelle ja kuulin hihnan toisessa päässä iloittavan, ettei se nyt jäisi auton alle. Ja minäkään en kyllä sellaista kohtaloa pupuvauvalle toivoisi, eihän sitä sitten voisi jahdata! :)

Mutta olen minä nähnyt sitten muitakin uusia eläimiä. Nämä olivat vähän isompia kuin tuo pupuvauva, Matte kertoi niiden olevan ns. 'Heppoja' ja kaksi sellaista asuu mökkisaaressamme. Sain katsella niitä Matten sylistä ja kyllä katsoinkin tarkkaan ja hievahtamatta! Ne olivat jopa suurempia kuin Fonzie, labbiskaverini, jota sitäkin olen kuullut kutsuttavan 'hevosenkokoiseksi'! Uinuvat poropaimennusvaistoni eivät ainakaan vielä kuitenkaan heränneet, sillä meikäläisellä ei ollut kerrassaan mitään hinkua juosta niiden hakaan määräilemään.

Sitten niinä päivinä, kun koirakavereita ei ole maisemissa, niin parhaita lelujani ovat pallo ja tämä puusta roikkuva köysi. Köysi on superkiva! Sitä voi kiskoa ja riuhtoa niin paljon kuin sielu sietää! Sille täytyy myös äristä hurjasti, kun se ei tahdo oikein totella. Matte sanoo, ettei ole silloin ihan varma, että asuiko meillä kotona poropaimen vai sittenkin terrieri.

Vietimme myös kesäjuhlia. Kotiväen sukulaisia tuli sankoin joukoin paikan päälle, isoja ja pieniä ihmisiä ja kaiken kokoisia siltä väliltäkin. Pidin eritoten pikkuihmisistä, ne jaksoivat touhuta kanssani ja heittelivät minulle keppejä. Niiden pienet silittelevät kädet tuntuivat kovin mukavilta. Juhlat kestivät koko päivän. Minulla oli kauhean hauskaa. Juosta vilistin sinne tänne ja kavereita oli paljon. Välillä piti ottaa torkut ja paras paikka siihen oli havaintoni mukaan paellapannun alla, sillä sieltä saattoi pudota herkkupala nenäni eteen ja tuoksut olivat taivaalliset!

Ja sitten tietenkin myös vesileikit ovat jatkuneet koko loman ajan. Tässä kuvamateriaalia :) Onkohan olemassa tieteellistä tutkimusaineistoa siitä että kuuluuko meidän lappisten tykätä uimisesta vai ei? Kiinnostaisi tietää, että olenko ns 'outolintu' vai en. Mutta meikälikka ainakin kovasti tykkää kaikenlaisesta vedessä plutraamisesta, yleensä kuitenkin kahlaten, mutta kyllä minä myös uin, kuten kuvassa näkyy.

Ravintolassa, uimassa ja kaverin kanssa peuhua

Tänään on kuulkaa taas tapahtunut, vaikka päivä alkoikin leppoisasti. Sitä on meikäläinen tänään käynyt eka kertaa ravintelissa, ajellut paatilla (taas), plumpsinut meressä ja leikkinyt kaverin kanssa, muun muassa.
Isäntä kun tuli töistä, niin hurautimme paatilla saaristoravintolaan, Nauvon Bystrand, kotiväen kesäsuosikki! Meri oli ihan pläkä ja tuuli vilvoitti mukavasti. Tässä minä matkustan:

Perille kun saavuttiin, niin valittiin ulkopöytä. Matte sanoi, että osasin käyttäytyä superhienosti, fiksummin kuin pari muuta koira-asiakasta, joilla oli paljon asiaa koko ajan - vaikka ei se kyllä meitä häirinnyt. Mutta minua nimittäin vähän ramasi ja kun olin silmäillyt paikan, nuolaissut yhtä pikkupoikaa nenänpäähän, niin meikä heitti vaakatasoon penkin alle ja veti tupluurit. Että niin rennoissa merkeissä sujui meikäläisen eka ravintolakäynti. Oli muuten kiva paikka, kun meitä koira-asiakkaitakin oli huomioitu, pöytien päässä oli meille tarkoitetut juomakipot. Niin, enkä jäänyt tyhjinsuin ravintelissa minäkään, kotiväki oli varannut minullekin pikku makupalan jota mutustelin ennen luomien lupsahdusta.

 

Sitten palasimme takaisin kotiin ja saimme yllätysvieraita. Nimittäin "serkkuni" Fonzie, labbis, porukoineen piipahti minua leikittämässä, jee jee. Fonzie on suuri kuin hevonen, mutta kiltti ja tykkää leikkiä. Kaverin kanssa peuhaaminen on ihan parasta mitä tiedän. Tässä alla muutama kuva meidän leikeistä, välillä pulahdeltiinkin:

Ja sitten yksi kuva omituisesta vesirotasta tontillamme tänään. Ähäpiti, sehän oon tietty MÄÄ! Suoraan afroditemaisesti merestä nousseena. Matte koitti kuvata wet-eleganssiani, mutta meikälikka sain sellaiset hepulit vedestä noustuani, että vedin riemukierroksia suorin jaloin tontin ympäri sata lasissa, niin että vain 'perskarvat' tallentuivat filmille :)

Ja vielä yksi kuva yllä olevasta Vesirotasta kaverinsa kanssa. Niin vauhdikkaaksi siis muodostui tämän päivän ilta, että nukahdin Maten syliin turkin kuivauksen ja harjauksen (tuntui ihanalta..) aikana, enkä siitä herännyt kuin iltapisulle ja tuutisin taas aamuun asti :) Nati nati ja hyvää yötä lukijoillenikin..

Minä olen oppinut..

Meikälikka lähti vetämään päivänokosia, mutta pyysin Mattea sillä aikaa listaamaan tänne blogiin sanoja, jotka jo nyt 10 viikkoisena (ja risat) tunnistan. Matte sanoo, että olen oppivainen tyttö ja kyllä minä aika paljon olen oppinutkin :)
TÄNNE- sana oli ihan eka, jonka opin. Silloin kun se kuuluu vilistän kiireen vilkkaa Matten tai Hussen tykö ja sitten minut palkitaan makupalalla. Paitsi joskus jos minulla on massu täynnä eikä yhtään nälätä, silloin en aina viitsi kiiruhtaa. Matte vitsaileekin, että minua voi toistaiseksi pitää irti vain nälkäisenä :) Joskus myös joudun niin hajujen maailmaan, että korvani menevät kaikille muille äänille kertakaikkiaan lukkoon. Mutta kotiväen mielestä ollaan hyvällä alulla luoksetuloharjoittelussa.
ISTU- sana oli toinen, jonka opin. Sen opin ihan hetkessä yhtenä päivänä. Siitäkin seuraa mukavia asioita, yleensä nami tipahtaa suuhuni kun pyydettäessä istahdan. Tämän sanan osaan myös ruotsiksi, Husse kun sanoo SITT, niin pyllähdän ja jään odottamaan kehuja.
KATO- sanan olen oppinut itse ilman että sitä on minulle opetettu. Kun Matte sanoo nimeni ja KATO ('katso')- sanan, niin olen pannut merkille että jotain kivaa on tapahtumassa ja innostun kovasti. Samanlainen innostuneen ilostuttava vaikutus minuun on kun Matte sanoo MISSÄ. Silloin ruvetaan hakemaan lelujani yhdessä ja sitten niillä leikitään.
Hihnakävelyllä kun ollaan, niin TULETULE tarkoittaa sitä, että minun on aika lopettaa haistelut ja jatkaa matkaa. Husse sanoo KOMKOM ja hän tarkoittaa samaa asiaa, sen olen oppinut.
Kun kuulen sanan RUOKA herahtaa vesi kielelleni ja ryntään ruokakupille. Olen myös oppinut, että kippo ojennetaan vasta kun olen ensin vilkaissut Mattea tai Hussea silmiin. Sanovat, että siinä harjoitellaan kontaktin ottoa, mutta siitä vaikeasta sanasta minä en ymmärrä mitään.
Ja tänään taisin hoksata mitä Matte tarkoittaa, kun hän sanoo, että MAAHAN. Sitä ollaan yritetty muutaman kerran ennekin, niin että Mattella on ollut nami kädessä, maassa ja sitten on odotettu, että minä hoksaisin mennä makaamaan. Mutta minä vaan en ole hoksannut. Tänään Matte sitten oikein näytti mulle mitä se tarkoittaa laittamalla mut makaamaan. Ja silloin meikäläisellä leikkasi. Ja sitten osasin! :)

Kuten huomaatte, on minusta tulossa kaksikielinen koira. Kaksikielisyys avartaa kuulemma ihmistä, saapi nähdä miten avara kaksikielisestä koirasta tuleekaan. Niin ja 'puhunhan' minä myös kolmatta kieltä; koiraa. :D

Uimassa, eka kerta!

Hei! Tulin vaan kertomaan, että olen tänään käynyt meressä UIMASSA! Luit ihan oikein, uimassa! Ihan siis oikeesti, eli niin että kaikki neljä pientä jalkaani kauhoivat vettä allani enkä yltänyt pohjaan. Ja ei yksi kerta mihinkään riittänyt, vaan pulahdin jopa KAHDESTI!
Mattea nauratti, kun se luuli, että lapinkoirana ymmärrän veden päälle vain kun se on lumen muodossa, mutta minäpä näytin sille ettei meikälikka ole arkalasta kotoisin ja ilakoin vedessä niin että alta pois. - Joko sinä olet käynyt uimassa??
Tapahtumasta kuva alla, mutta 'vain' kännykkäkuva. Ei siis voi laadulla ylpeillä, eikä sommittelulla etenkään, mutta käy tuo kait todistusaineistoksi sentään? Tässä kuvassa tosin vasta valmistaudun uimiseen ja pohdin millä tyylillä vedän :)

Filmi, Wiima 10 vkoa!

Tänään täytän 10 viikkoa! Matte filmasi sen kunniaksi minusta pienen pätkän, että muistetaan sitten myöhemminkin miltä minä vauvana näytin. "Ota siis hyvä asento nojatuolissa ja katso elokuva!" terveisin elokuvan päätähti (ja sen ainoa tähti) :

PS: olen nyttemmin hoksannut että meillä säilytetään mielenkiintoisia asioita, ruokaakin, paikoissa nimeltä Pöytä. Mieleni tekisi kovasti tarkemmin tutkia niiden sisältöjä, eritoten kun huomasin että kuononi yltää pöytätasolle kun nousen kahdelle tassulle. Mutta Matte hokee koko ajan harmittavaisesti että "Alas". En tiedä onko hän ihan tosissaan kieltämässä minulta tämän hauskuuden, vai leikkiäkö vain, se kai selviää minulle ajan mittaan. Mutta nytpä lähden taas tutkimusmatkalle =)

Kaupunkikävely

Tänään ulkoilimmekin mökkimaaston ja veneilyn sijaan kaupunkimaisemissa. Maiseman vaihto on kuulemma myös minulle hyväksi, sanoo Matte, sillä olen nimittäin nyt juuri sen ikäinen että minulle kannattaa esitellä kaikenlaisia jännittäviä asioita ja kokemuksia. Minun on sitten helpompi niihin tottua ja sitä myöten minun on helpompi kasvaa fiksuksi hyvähermoiseksi aikuiskoiraksi. Sitä kutsutaan kuulemma myös vaikeasti 'Sosiaalistamiseksi', minulle ne kyllä ovat ihan vaan 'Seikkailuja'.
Ajelimme siis autolla (= seikkailu jo itsessään..) pikkukaupunkimme keskustaan. Minä matkustin tietysti turvavaljaissa.
En kauheasti pidä autolla matkaamisesta, mutta alan kyllä jo vähän tottua. Päätin etten tänään enää uikuta autossa - enkä uikuttanutkaan, ihan vähän alussa vain, vaikka vähän vielä jännittikin. Alkoi lisäksi sataa ja autossa oli kauhea meteli. Matte kertoi että se oli vain rankkasateen ropinaa auton katolle ja tuulilasinpyyhkijät että nähdään ulos. Huomasin ettei Mattea hermostuttanut niin en sitten viitsinyt minäkään niistä enempiä stressata ja rauhoituin matkustamaan. Ja tässä minä matkustan:

Matte kertoi, että olin hänen mielestään tosi reipas kaveri ja välillä sain jopa makupaloja kun onnistuin tekemään asioita juuri niin  kuin piti. Ja onnistuin aika monta kertaa! Hihnassakävelykin sujui Matten mielestä ikääni nähden varsin hienosti (mitä tuokin lause sitten tarkoittaa "ikääni nähden" höh?!). Ehkä vaikeinta koko reissussa tänään oli olla menemättä morjestamaan kaikkia vastaantulijoita kaupungilla. Häntäni vipatti ihmisiä nähdessäni ja olisin halunnut syöksyä ohikulkijoiden rapsuteltavaksi, mutta Matte oli sitä mieltä ettei se ole aina ihan sopivaa. Ihmettelin miksi ei, mutta niinpä me sitten ohilteltiin niitä ilman rapsuja. Melkein ohitettiin - kyllä minä muutamat rapsut kuitenkin sain, yksikin täti kehui että olen "mahottoman söpö". Ja kyllä minä olenkin:

Ja tässä alla vielä pari kuvaa reitin varrelta. Niissä olen haistelemassa Keskuspuiston hajuja ja sitten myös ihmettelemässä autoja. Minua kun on nuo autohirvitykset aina vähän jännittäneet. Nyt sain katsella niitä ihan rauhassa, isoja rekkojakin, ja minusta alkaa tuntua, ettei ne ehkä niin pelottavia olekaan. Mutta en kyllä ole ihan vakuuttunut siitä asiasta vielä.