Helteisiä näytelmiä

Lauantaina 24.5 käytiin naapurisaarella Kemiössä ryhmänäyttelyssä Wiiman kanssa. Kuten jo aiemmin todettua, Wiima ei ole varsinaisesti mikään 'näyttelykoira', mutta toisaalta näyttelypäivä on parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä sekä koirallekin eräänlainen koulutuspenkki, sillä sitä joutuu kestämään muita koiria lähellä sekä vieraiden ihmisten kosketusta, ja näiden 'häiriöiden' ohessa keskittymään oman ihmisen kanssa tekemiseen. Tulipa sitten ilmoitettua Wiima elämänsä toiseen koiranäyttelyyn, kun sellainen kerran sattui olemaan 'naapurisaarella'.

Eilen aamulla sitten köröteltiin Kemiöön koira takapenkillä. Ja vaikka on vasta toukokuu, niin koko maa kylpee helteessä ja niin kylpi helteessä myös tämä maan lounainen nurkka. Mittari näytti varjossa 28 astetta ja mitä se näytti suorassa tuulettomassa auringonpaisteessa en uskalla edes arvailla. Näyttely pidettiin jalkapallokentällä ja kentällä ei suojaa auringolta ollut. Reunoilla sentään oli ja onneksi saatoimme odotella kehien alkamista vähän varjossa. Onnea oli myös, että lapinkoiria oli ilmoitettu kisaan maltillinen määrä, niin odottelu ei käynyt kovin pitkäksi.

Tuomarina oli Riitta Lahtovaara ja arvostelu kuului: "Tyydyttävää tyyppiä oleva kookas, feminiininen, pitkärunkoinen narttu, jolla oikealinjainen pää, vaaleat silmät ja turhan haja-asentoiset korvat. Hyvä ylälinja lantioon asti, pitkähkö hieman luisu lantio ja alaskiinnittynyt häntä joka liikkeessäkään ei nouse kuin hieman. Riittävä rintakehä, riittävästi kulmautuneet raajat, makaava karvapeite ja pitkät tehokkaat sivuliikkeet, luonne ystävällinen.".
Sanallinen arvostelu on aika lailla Wiiman näköinen. Paitsi häntä, joka kyllä nousee liikkeessä kaarelle, silloin kun koira on iloinen ja pirteä. Mutta eilen se ei kyllä noussut, joten tuomari ei päässyt sitä näkemään. Ei ehkä ollut ihan paras hetki viedä Wiimaa nyt näytille, kun typykällä on juoksujen jälkeinen masis menossa eikä helle parantanut asiaa. Mutta mistäpä sen olisi ilmoittautumishetkellä tiennyt. Wiimalla oli vähän "onks pakko" -fiilis, eli teki kaiken mitä pyydettiin, mutta ei varsinaisesti ilolla - ja se fiilis piti sitten Wiiman hännänkin kohti maata.

Iloitsin kommenteista, jotka koskivat luonnetta sekä pitkiä, tehokkaita sivuliikkeitä. Kulmauksissa (taka- ainakin) tiedänkin, että toivomisen varaa hieman olisi ja lantion asento liittyy samaan asiaan, sillä käsittääkseni puute takakulmauksissa johtuu juuri lantion asennosta.
Säkäkorkeudesta, joka Wiimalla nousi 49 senttiin, sanoi tuomari, että nartulla se saisi olla 43 senttiä. Olen kyllä ymmärtänyt, että kokovaihtelu sallitaan, joskin Wiima kyllä on nartuksi kookas. Niin ja onhan Wiimalla vähän Yoda-korvat :D

Arvosanaksi tuli T ja tuomari selitteli sitä minulle erikseen. Hän harmitteli, että hän ei voi valitettavasti antaa korkeampaa laatuarvosanaa, kun hänen mielestään Wiima ei riittävästi näytä siltä kuin suomenlapinkoiran pitäisi näyttää. Suurimmaksi viaksi tai puutteeksi hän nosti rotumääritelmään nähden juuri Wiiman turkin ja turkista nimenomaan sen, että se on laadultaan makaava. Suomenlapinkoiralla pitäisi olla tuuhea ja puuhkea turkki, ja Wiiman makaava turkki, yhdessä pitkän rungon ja alas kiinnitetyn ja alhaalla kannetun hännän kanssa tekee, että Wiima on kuulemma enemmän porokoiratyyppiä. No sellainen näkemys ei ollut yllätys, sillä mainitut ulkonäkötekijät liittyvät vahvasti paimensukuistyyppiin, joskin variaatioitakin löytyy.

Wiiman luimukorvanaamasta näkee että se mussukka olisi mieluummin jossain muualla ..

 Tämä olikin eka virallinen mittaus Wiiman säkäkorkeudesta ja samoihin ollaan kotimittauksissa päästy. Säkäkorkeus on 49 senttiä, eli Wiima on lapinkoiranartuksi korkea - äitinsä tytär siis =)

Arvostelua kuulemassa.

Näyttelypäivä alkoi aikaisin, niin olimme varsin ajoissa taas kotonakin. Koko sakki olimme vähän läkähtyneitä helteestä ja päätimme lähteä merelle vilvoittelemaan ja tehtiinkin parin tunnin vilvoittava veneretki, minun ja Wiiman eka venereissu tänä vuonna. Wiiman mielestä tuuli tuiversi ihanasti turkissa ja sillä oli silmin nähden kivampi olla kuin aamulla kehässä :)

Wiima tykkää yleensä matkustaa veneen kokassa (nokassa), ellei vauhti ole liian kova.
Usein pidämme sillä myös pelastusliivejä, varsinkin jos merenkäyntiä on enemmän taikka itsellämme kovempi vauhti. Nyt lähinnä 'ajelehdimme' ja nautimme olostamme, niin Wiimakin oli ilman liivejä - ja pelkäsin, että jos olisin ne sille pukenut, niin rassukka olisi läkähtynyt kuumuuteen. 

 

 ^ merimetsoja karilla

^ ja viereisellä karilla isokoskelopariskunta sekä haahkanaaras. Haahka-isäntäkin paikalla oli, mutta ei osunut kuvaan.

Olisipa kiva kellua noilla aalloilla, en kuitenkaan loikanut veteen kelluskelemaan =)

(^ kännykällä)

Semmoinen päivä oli se helteinen toukokuun lauantai =)

Karvoihin katsomista..

"Ei ole koiraa karvoihin katsomista". Niin sanoo sananlasku, ja olen tainnut tuota vanhaa ohjetta itsekin noudattaa, sillä tajusin tässä jokin aika sitten, että minulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen kierto Wiiman turkin uusiutumisessa on.
Koitin näitä Wiiman päiväkirjamerkintöja selata sillä silmällä, että olisin löytänyt jonkin punaisen langan aiemmista turkinvaihtoajoista, mutta huomasin kirjoittaneeni vain yhden turkkiaiheisen tekstin koko aikana, eikä siitä siis paljon apuja löytynyt.
No, päätin sitten tietty, että alan tarkemmin seurata milloin turkki jatkossa putoaa ja milloin se taas palautuu ja muutenkin, että miltä se milloinkin näyttää ja tuntuu. Ehkä siten pääsen kärryille Wiiman turkkirytmistä - ja tässäpä sitten ensimmäinen aiheeseen liittyvä kirjoitus:

Wiimallahan lapinkoirana on kaksikerroksinen turkki, eli alla pehmeä lämmittävä aluskarva (-villa) ja päällä pitempi ja säänkestävä peitinkarva. Wiiman turkki on suomenlapinkoiran turkiksi aika kevyt, sekä paimensukuisille lapinkoirille tyypillisesti (joskin vaihtelua yksilöissä on) laadultaan makaava, eli laskeutuu kehoa myöden sileästi, kun tavallisimmin suomenlapinkoiralla on tuuhea ja pörröinen turkki.
Päällä olevan peitinkarvan tulee lapinkoiralla olla laadultaan karheahkoa, jottei lumi tarttunut turkkiin kun koira alkuperäisessä työssään paimensi poroja tunturilapissa.
Mutta Wiimalla sattumoisin on luultavasti lapinkoiraksi hieman liian pehmoinen turkki. Se ei kylläkään varsinaisesti minua harmita, sillä se on ihanan pehmo käden (ja posken) alla, eikä siihen kuitenkaan lumi oikeastaan tartu. Eikä se myöskään satellakaan heti kastu, joten siinä on kuitenkin säänkestävyyttä hienoisesta pehmeydestä huolimatta.

Asiaan kuuluu myös, että aluskarva irtoaa koirasta aika ajoin, koira on sitten vähän aikaa aluskarvaton, kunnes uutta aluskarvaa on taas kasvanut tilalle. Karvanlähdön kierto, aikaväli karvanlähtöjen välillä, on yksilöllistä, mutta useimmiten (narttujen kohdalla) turkin kierto liittyy juoksuihin.
Esitin Facebookissa lapinkoiraryhmässä kysymyksen, miten muiden lapinkoirien karvanlähtö ajoittuu ja enemmistö vastasi, että turkki lähtee pari kuukautta juoksujen jälkeen. Eli siis siinä vaiheessa kuin pennut syntyisivät maailmaan, jos koira olisi kantava. Se olisi varsin luontevaa, sillä tarvitsisihan emäkoira kaiken energiansa sitten pentujen hoivaamiseen. Jotkut tosin vastasivat, että turkki lähtee hieman ennen juoksuja, eli että yksilöllistä lienee.

Wiimalla oli aiemmat juoksut marraskuussa 2013. Ja muistan, että keväällä typykällä oli karvanlähtö, en pysty ihan sormella osoittamaan, että milloin, mutta haarukoin sen helmi-maaliskuun vaihteeseen.
Eli noin runsaat 4 kuukautta juoksuista... tuo pentuajankohdan teoria ei täsmännyt tässä kohtaa.

Juoksuväli oli 6 kuukautta marraskuun alusta tähän toukokuun alkuun. Ja näiden juoksujen aikana yhtäkkiä havainnoin, että Wiiman turkki on taas pullahtanut 'villalle', eli alusvillaa on taas yllin kyllin.
Jos turkki nyt irtoaa, kun "pennut syntyisivät" niin neiti pääsisi bikinikuntoon heinäkuun helteillä, eli n 2 kk päästä toukokuun alusta laskien.
Mutta jos tuo alkuvuoden rytmi toistuu, niin lämpöturkkia kannetaan koko kesä, eli tuo 4 kuukautta. Tokkopa sentään näin, mutta nähtäväksi jääpi.

Ai niin. Olen nyt ehkä noin kuukauden ajan lisännyt Wiiman ruokaan Full Life -merkkistä lohiöljyä, ja saattaa silläkin olla osuutensa siihen, että Wiiman turkki kiiltelee vielä paremmin kuin ennen ja tuntuu muutenkin nyt jotenkin voimaantuneelta. 

Sattumoisin olen myös aika iloinen tuon turkin nykykunnosta, sillä olen ilmoittanut Wiiman koiranäyttelyyn, joka on tulevana lauantaina. Etukäteen arvelin, että neiti olisi alusvillaton näin kesän kynnyksellä ja varauduin kuulemaan tuomarilta turkkia koskevia huomautuksia.
Mutta nyt pitäisi ainakin alusvillan puuttumiseen liittyvät huomautukset jäädä suurimmalti osin kuulematta :D Toivottavasti. Kerron sitten lauantain jälkeen miten kävi.

Keppi maistuu niiin hyvälle

 Vähän piti kuitenkin pysähtyä tiiraamaan puuhiani

"Siinä sulle ja kameralles..."

Tuore profiilikuva Wiimasta. Uskon, että alusvillan olemassaoloa on vaikea uskoa tätä kuvaa katsoessa, mutta siellä sitä on!
Ja kuten todettua, Wiima on aika kevytturkkinen lappalainen, jopa alusvillaan puettuna :D
(turkin väri shiftaa jostain syystä siniseen kuvassa, vaikka itse kuva on enemmän punaiseen kallellaan, mutta turkki on kyllä pelkästään musta, ei sinisen musta. Taitaa olla tuo valo, sillä turkki näyttää jopa vielä enemmän makaavalta ja 'nuollummalta' kuin se onkaan.).

Sellaisia koiran karvoihin katsomusjuttuja tällä kertaa =)

Ja taas meillä juostaan!

Wiima -tylleröinen aloitti neljännet juoksunsa pari päivää sitten perjantaina, 2.5.2014.
Juoksurytmi näyttää vakiintuneen tuohon n. 5-6 kk:n väliin;
ekat juoksut tulivat 12_2012
tokat juoksut 5_2013
kolmannet 11_2013 ja nyt siis nämä
neljännet, 05_2014.

Juoksut ne eivät koskaan tunnu tulevan oikeaan aikaan. Tai riippuu miltä kantilta katsoo, eipähän venyneet ainakaan juhannukseen, jolloin vieraaksemme saapuu pari leikkaamatonta urosta! Siitäpä olisi ollut leikki kaukana - ja mahdollisesti seurauksena söpöläisiä sitten parin kuukauden päästä :)
Joten ihan hyvä, mutta nyt joudumme pidättäytymään viikottaisesta rally-tokosta, ja se vähän harmittaa.

Tänään lenkkeilimme Lenholman luontopoluilla (Parainen). Olikin kiva reitti; tammilehto ja hakalaidun -maastoa, maa täynnään valkovuokkoja ja lintujen laulua konsertiksi asti. Myös kurkien töräytyksiä kuului tuon tuosta, muttemme nähneet niitä kuitenkaan.
Sen sijaan näimme kansallislintujamme laulujoutsenia, mikä oli hauskaa, sillä ne ovat varsin harvinaisia täällä. Meidän kulmilla kun tapaa enimmäkseen tuota kyhmynokkaista versiota joutsenesta.

Taivaalla oli varsin komeat pilvet koko ajan, mutta vain yksi ropsaus niistä tuli. Kotiin päästyämme sen sijaan tuli hetken aikaa rakeita!

Lintutorni, johon tietenkin kiivettiin tähystämään.

Laulujoutsenparvi oli pysähtynyt Paraisille lepäilemään ennen siirtymistään lopullisille kesäsijoilleen.

Myös Neiti Utelias kurkisteli lintutornin aukosta maisemia =), mutta...

..enimmäkseen neidin oleminen lintutornissa näytti tältä; korvat mielenosoituksellisesti lerpallaan se odotteli, että jatkaisimme matkaa.
Ja kyllähän me sitten jatkoimmekin:

Valkovuokkoja oli kaikkialla!

Myöskin närhiä oli kaikkialla! Taikka sitten tämä yksi ja sama hemmo seurasi meitä kaikkialle.
Mutta mille vaan oksalle katsoin kulkiessani, kökötti siellä oksalla närhi! :)

 Pari metsäkaurista oli päiväkävelyllä samaan aikaan. Wiimakin huomasi sarvipäät ja olisi mielellään lähtenyt morjestamaan niitä. Mutta kytkettynä typykän sen suuntaiset aikeet karisivat.

Voi että oli nättiä. Ja nuo tummanpuhuvat pilvet vain korostivat värejä.

Ja koska pysähtelimme valokuvaamisen vuoksi tuon tuosta, niin olihan Wiimallekin suotava hampaiden terotustauko ja näin antaumuksella sitä sitten teroiteltiin - valkovuokkopedillä  :)

Mukavaa toukokuun alkua itse kullekin!

Wiima Juniorien handlattavana

Silmiini osui Kennelliiton ilmoitus, jossa kerrottiin tarvittavan kotimaisrotuisia koiria Junior Handlereiden valmennusviikonloppuun täällä Turussa. Asia kiinnosti minua, koska tarjolla olisi hyvää häiriötreeniä (olla lähellä muita koiria ja silti keskittyä omaan tekemiseen) ja käsittelyharjoitusta, jotka molemmat taidot ovat hyväksi arjessa. Lisäksi kiinnosti nähdä millaista tuo handleritouhu on, kun en siitä kauheasti tiedä. Varmistin vielä etukäteen, että saanhan seurata Wiiman valmennusta kehän reunalla ja kun sain siihen suostumuksen, niin ilmoitin kuin ilmoitinkin Wiiman mukaan.

Ja niinpä piipahdimme Liedon Koirakeskuksessa tänä sunnuntaina Junior Handler -tapahtumassa.
Sali oli jaettu kahteen osaan ja toisella puolella oli vain näitä kotimaisia rotujamme ja toisella puolella sitten muita, seurakoirarotuja ainakin. Itse tietty istuin kotimaisten rotujen kehän äärellä, ja en voinut kuin ihailla komeita ja kauniita rotujamme, suomenlapinkoira, lapinporokoira, karjalankarhukoira, suomenpystykorva ja suomenajokoira.

Tapahtuma eteni siten, että kaksi handleria harjoitteli samalla koiralla, ensin toinen ja sitten toinen. Wiimaa ohjasi kaksi nuorta tyttöä, jotka molemmat ohjasivat Wiimaa tosi nätisti. Makupaloilla, kehuen, houkutellen ja innostaen. Olin itse pakannut Wiimalle keitettyä kyljystä mukaan, joten makupaloissa sillä ei ainakaan ollut valittamista =)

Tilaisuus meni ihan hyvin, paitsi että ehkä paikalle oli haalittu aavistuksen verran liikaa koiria, taikka sitten osan olisi voinut aina välillä komentaa ulos. Kehässä oli välillä vähän tungosta, mikä vaikeutti erityisesti urosten olemista - joskin sellaista se kai näyttelyissä on.
Myöskin tuomari, joka handlereita ohjasi oli aika suorasukainen ja läksytti jopa minut, kun en heti hoksannut hänen kutsuvan minua! Ensiksikään en oikein kuullut mitä hän puhui ja sitten kun kuulin, niin hän kutsui nimeä Wilma. Kun varovasti kyselin, että ei ole Wilmaa, mutta Wiima olisi, niin hän torui minua, kun oli jo kahteen kertaan joutunut kutsumaan =)

Alla muutama kuva Wiimasta handlerien ohjauksessa.

ja tässäpä alla vielä komea herra Leevi (Ahulin Iki-Jeppe),
joka emäntineen oli reissussa seuranamme:

 

ja vielä vähän muitakin rotuja, kuten

komea komea lapinporokoira, johon kovasti ihastuin :

kaunis suomenajokoira:

 

 

pippuriset suomenpystykorvat:

ja komeat hurjimukset, karhukoirat ,
kuvassa taustalla, en ollutkaan harmikseni tullut kuvanneeksi niitä erityisesti :

Semmoinen päivä tämä sunnuntai. Valmennustapahtuma kesti kolme tuntia, mutta sen verran jännä päivä oli Wiima -tyllerölle, että reissusta tultuamme teimme pienen lenkin, sen jälkeen tyttö ruokittiin, ja sitten Wiima kömpi pöydän alle ja veti siellä pitkät pitkät torkut =)

Peukutusta tottistellen

Jos olet kirjautunut Facebookiin, niin tiedät, että koko 'feissari' on tällä hetkellä täynnä 'yhteispuuhailuvideoita'. Siis videoita, joissa eläimen,lemmikin omistaja puuhaa jotain kivaa lemmikkinsä kanssa. Kyse lienee alunperin jostain hevospiireissä alkaneesta haasteleikistä, joka nyt on levinnyt sitten koirapiireihin ja mahdollisesti muihinkin otuksiin.

Tällainen haaste saatiin mekin Wiiman kanssa, ja vaikka yleensä en lähdekään mukaan kiertojuttuihin yms, niin tässä kun oli aiheena koirat (lemmikki), niin haksahdin tietty mukaan.

Ja tällainen filmi meillä sitten Wiiman kanssa syntyi. Wiima muistelee tässä vanhaa temppuaan tunnistaa sormiani - ja kyllähän typykkä aika hyvin jyvällä oli, joskin kerrattavaakin piisaa  =)

 

Nyttemmin on vähän temppujen opettelu jäänyt. Pitääkin taas vähän terästäytyä siinä, koska Wimppu 'temppuilusta' kovasti tykkää.

********

Ja vielä pari kuvaa (taas ) lenkin varrelta. Neljän kuvan kollaasissa alla ollaan puistossa harjoittelemassa vähän tottista. Onko muuten jollain vinkkiä miten saada Wiima istumaan seisonnasta kaukokäskyllä? Wiima siis kyllä istuu, mutta jos olen ensin jättänyt typykän kauemmas paikkaseisontaan, niin kun sanon että 'istu', lähtee Wiima ensin minua kohti ja istahtaa sitten vasta puolessa välissä matkaa =) Eipä silti että tuosta asiasta arjessa mitään haittaa olisi, ja vähän mukavan hassuakin se on, mutta jos nyt tahtoisi harjoitella tuon liikkeen ihan kuin se kuuluu tehdä, niin onko ehdotuksia?

Ja tämä kuva ^ kuten nuo alemmatkin on otettu puisto-tottiksen jälkeen jatkuneella lenkillä, eri puolilla Paraista.

^ meille Paraisille tuli tuollainen ulkotreenauspiste (näkyy vähän Wiiman takana oikealla) keskuspuistoon. Se on kivaa! Mukavaa tehdä pari reisiliikettä kuin ohimennen kun tuolla päin liikkuu :)

See you later alligator =)

Testaussuunnitelmia ja metsäilyä

Wiiman päänmenoksi on suunniteltu - ja toteutumassa - tälle vuodelle parit testit:

Ensiksikin virallinen luonnetesti. Tämä on ollut ajatuksissa, mutten ollut kovin toiveikas suunnitelman toteutumisesta juuri tänä vuonna, kun tiesin niihin olevan välillä vaikea mahtua - enkä toisaalta ollut halukas ajelemaan testin perässä kovin pitkiä matkoja. Mutta kävipä sitten niin, että tuossa naapurikunnassa järjestetään kesällä testi ja tulin kysyneeksi järjestäjältä, että A) saako siihen jo ilmoittautua ja B) mahtuuko mukaan.

Sain myöntävät vastaukset molempiin kysymyksiin ja niinpä meillä on nyt luonnetestaus sitten alkukesästä! Tosi kivaa ja jännittävää. Ja jännintä on se, kun minulla on tietenkin omat käsitykset siitä, miten Wiima testiosioista suoriutuu, mutta tulee olemaan tosi kiva nähdä, että olenko vielä hieman kokemattomalla "koirasilmälläni" osannut panna merkille oikeita asioita ja tehdä oikeita johtopäätöksiä Wiiman luonteesta ja kyvyistä. Mutta lisää siitä sitten myöhemmin lähempänä testiä =) .

Ja lisäksi toinen, epävirallinen testi, nimittäin petotesti! Petotesti suoritetaan konekarhun ja/tai -suden avulla (oikea täytetty peto kauko-ohjattavan kärryn päällä), sekä paikan päälle tuodaan aitoja suden ja karhun hajuja. Koira ohjataan ensin tälle hajujäljelle, jotta se yhdistää esiin tulevan otuksen karhuksi / sudeksi. Koirathan eivät ole seuranneet telkkarin luontodokumentteja eivätkä siksi tiedä, että karhun kuuluisi oikeasti liikkua neljällä jalalla eikä neljällä pyörällä - pedon haju tekee tilanteesta koiralle todellisen, näin kertoo testaaja.
Koiran käytöstä havainnoidaan testin aikana (Kuten kiinnostuuko koira pedon hajujäljestä, ja mikä on reaktio, kohti vai poispäin? Kiinnostuuko koira itse karhusta/sudesta ja mikä on reaktio, pako, valehyökkäykset ja väistely vai mahdollisesti hyökkäys? Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, lähestyessä? Koiran rohkeus, jatkuva silmäkontakti, ohimenevä silmäkontakti vaiko silmäkontaktin väistely? Kiinnostavaa on myös koiran palautuminen testitilanteen päätyttyä, onko koira pedon hävittyä heti oma itsensä vai kestääkö rauhoittuminen 'normitilaan' pidempään?) ja havainnoista saa testaajan kirjallisen sekä laajemman suullisen arvion testin jälkeen.

Sain ajatuksen toimittaa Wiiman tällaiseen susi- ja karhutestiin kahden kimmokkeen kautta:

Ensiksikin sain kuulla tuollaisesta petotestistä kun muutama koiratuttuni oli sellaiseen osallistunut. Kaikkien näiden koirien omistajat kertoivat, että testissä saatiin aikaan aitoja reaktioita koiralta ja että miten mielenkiintoista oli nähdä koiran käytös petokohtaamisessa. Lisäksi koira saattoi yllättää, ujona ja hieman varovaisena pidetty koira olikin toiminut varsin fiksusti ja viileähermoisesti kohdatessaan karhun - ja päinvastoin etukäteen rohkeana pidetty koira olikin asettunut omistajan taakse piiloon.
Minuakin alkoi kiinnostaa asia ja nähdä se, että hyppäisikö ystävällinen Wiima myöskin ystävällisesti suoraan suden suuhun vai ymmärtäisikö se pitää etäisyyttä tai vaikka paeta. Mielenkiintoisia asioita yrittäessäni opetella ja ymmärtää Wiiman mielenliikkeitä ja käytösmalleja.

Lisäksi viime syksynä meillä oli Wiiman kanssa niin kummallinen kohtaaminen, että petotesti alkoi tuntua vielä mielenkiintoisemmalta. Oltiin iltakävelyllä pimeän aikaan ja ohitettiin villiintymään päässyt iso autiotalon puutarha. Yhtäkkiä Wiima pysähtyi niille sijoilleen, alkoi tuijottaa puutarhan puita kohti ja murisi kuuluvasti. Wiiman murinaa, paitsi leikkitarkoituksessa, en ole kuullut ikinä ennen enkä jälkeen tuon tapahtuman. Sitten murina vaihtui haukuksi, hälytyshaukkutyyppiseksi sekä näin että Wiimaa pelotti todella kovasti. Se olisi luultavasti sännännyt viereltäni karkuun ellei olisi ollut kytkettynä. Ja koko ajan koira tuijotti tiiviisti puustoa kohti, mutta itse en pimeydeltä nähnyt mitä siellä piileksi. Alkoi hieman sitten jo itseänikin mietityttää, että mikä sieltä puiden välistä kohta kimppuumme syöksähtää, niin hipsittiin siitä sitten Wiiman kanssa tiehemme. Wiima piti pitkään silmällä, ettei se joka puden välissä lymyili, tullut peräämme.

Wiiman tuntien uskon, että ihminen ei aiheuta Wiimassa noin voimakasta reaktiota, etenkin kun meihin ei siis kohdistunut mitään itseni havaitsemaa uhkaa. Olenkin siksi vakuuttunut, että siellä puustossa piileksi jotain mistä lähti 'villi' tuoksu Wiiman nenään. Susi tai karhu se ei varmaankaan ollut, kuten testissä, mutta ilveksiä näillä seuduilla on, jopa täällä keskustassa kuulemma, taikka sitten vaikka mäyrä, hirvi tai jokin muu - mene ja tiedä.

Niinpä tuo kokemus takataskussa päätin esitellä Wiimalle suden ja katsoa mitä pimatsu on sellaisesta otuksesta mieltä. Tuo kyseinen testi kiertää Suomea ollen lähes joka viikonloppu jossain päin maata, mutta jostain syystä se ei ole (tietääkseni) oikeastaan poikennut täällä Varsinais-Suomessa, paitsi viime kesänä Salossa, jossa kaksipäiväinen testitilaisuus oli kuulemma venynyt nelipäiväiseksi suunnattoman kiinnostuksen vuoksi.

Niinpä tulinkin ehdottaneeksi täkäläiselle koirakerholleni Par-Haulle, että mitäs jos järjestäisimme sellaisen itse, niin muutkin Turun seudun ihmiset halutessaan pääsisivät testaamaan koiransa. Ja niin päätimme tehdä. Sellaista olen nyt sitten puuhannut tänne Paraisille, tapahtuma on syyskuussa ja mikä hauskinta, kyselyitä on tullut paljon ja jopa ilmoittautumisia jo aika lailla vaikka tilaisuuteen on vielä puoli vuotta aikaa.

Tervetuloa Sinä lukijakin mukaan testaamaan koirasi, 13.-14.9.14 Paraisilla. Testiin ovat tervetulleita kaikki rodut koosta ja rodusta (myös monirotuiset) huolimatta.
Tässä on linkki tapahtuman sivuille: Par-Hau Petotesti, linkki
ja tapahtuman event-sivu Facebookissa: FB Event.
Huomaa että pelkkä eventiin osallistuminen ei riitä ilmoittautumiseksi, vaan sähköposti tarvitaan. Ilmoittautumisohjeet löytyy molemmista linkeistä ja ole tarvittaessa yhteyksissä kysymyksin.

Että sellaista(kin) jännää siis tiedossa tälle vuodelle  =)

Ja tietty vähän kuvitustakin. Ei valitettavasti susia tai karhuja, mutta sentään Wiima-kettu metsälenkillä viime viikonloppuna:

^ kömpelömmänkin on helppo liikkua kun on tällaisia apuvälineitä :D

^ muitakin kulkijoita samoilla poluilla oli ollut

^ Joku oli rakentanut hienon majan kallion alle

 ^ ja loppuun vielä yksi meriaiheinen kuva samalta reissulta, eikös näytäkin keväiseltä? :)