lauantai 3. heinäkuuta 2021

Geenitutkimuksista juhannuksen viettoon

Kesäkuussa varasin Tihkulle ajan verikokeeseen ELL-asemalle kun minulla oli muutakin asiaa sinne (Wiiman allergiapillerit olivat lopussa, sekä ostin samalla Bravectot myöhemmin annettaviksi).  
Vielä en tiedä tuleeko Tihkusta sellainen mies, joka isäksi kelpaa, mutta ajattelin selvittää asian geenien kannalta, kun homma sopi tähän kohtaan niin mainiosti.
Iskähommiin Tihku aikanaan lähtee vain siinä tapauksessa, että luonne ja terveystiedot sen sallivat - ja silloinkin valikoidusti. Nuorena miehenä yksi, enintään kaksi pentuetta sopivalle tai sopiville nartuille, jonka jälkeen seuraillaan, mitä tuli - ja jos hyvin kävi, niin myöhemmin sitten ehkä pari pentuetta lisää - tällainen on kaavailuni tällä hetkellä, jos noihin asioihin ylipäätään päästään.

Lapinkoirilla toivotaan tutkittavan ainakin kolme perinnöllistä sairautta:
- Pompen tauti – aineenvaihduntasairaus
- DM eli Degeneratiivinen myelopatia – etenevä selkäydinrappeuma
- prcd-PRA – verkkokalvon asteittainen surkastuma


Vuoroa odottelemassa eläinlääkäriasemalla

Pompen taudin osalta Tihku on polveutumisen myötä terve, mutta nuo kaksi muuta olisi testattava, koska emä on niin DM:n kuin PRA:nkin kantaja.

En ollut geenitestejä ennen teettänyt, joten opiskelin netissä mitä mahdollisuuksia on ja viimeisenä vertailussa oli Laboklin ja MyDogDna. Valitsin kuitenkin Laboklinin, se tuntui yksinkertaisemmalta ja asian ratkaisi vielä lopulta se, että käyttämäni eläinlääkäriasema tekee yhteistyötä Laboklinin kanssa ja meidän osaksi jäi antaa verinäyte, kun he hoitivat loput.

Kesäkuun 16. päivä oltiin verinäytettä antamassa ja kesäkuun viimeisenä päivänä tulivat jo tulokset -
- > Tihku on PRA kantaja, mutta DM:n osalta terveet geenit.
Tulevien mahdollisten morsmaikkujen tulee siis olla PRA:n suhteen terveitä. 
Laskua vielä odottelen, sitä ei ole kirjoitushetkeen mennessä tullut. En tiedä miten laskutus yleensä toimii, mutta ajattelin viikon sisällä alkaa sitä kysellä.
Nonni - nyt tiedetään siis jotain Tihkun geeneistäkin :).


Juhannuksen viettoa

Juhannus tuli ja meni. Sitä vietettiin tänäkin vuonna mökillä ystävien kanssa - toinen ystäväpariskunta saapui laituriin paatillaan ja toiset yöpyivät mökin vierashuoneessa. Lämpöä piisasi, joskin eniten juhannusaattona. Juhannuspäivänä sitä vastoin koettiin niin superhellettä, kuin pieni (hyvin pieni) sadekuurokin sekä myös kovaa tuulta, pääosin kuitenkin aurinkoista ja lämmintä, turhan lämmintä.

Kuka tulee? Vastaanottokomitea on valmiina!


Komea taivas!

Tietenkin juhannuksena myös syötiin hyvin ja ruokaa oli taas ihan liikaa :)

Juhannuslauantain jälkiruokana nautittiin muurikalla paistettuja köyhiä ritareita.
Edellisen kerran olen tehnyt niitä varmaan yli viisi vuotta sitten. Niin hyviä tuli, etten aio odottaa viittä vuotta ennen seuraavia ritareita!

Meidän metsäisellä rantatontilla eivät pionit kasva, mutta nämä tulivat juhannusta kaunistamaan ystäväperheen tuomina

Eräs uimamaisteri nimeltä Tihku.
Hän viihtyy kahlailemassa todella hyvin, mutta varsinaisesti uimisesta ei ole kiinnostunut.


Koirien kannalta juhannus sujui mukavasti, paitsi että sitä lämpöä piisasi. Juhannusaatto kun oli hyvin helteinen emme tehneet lenkkiä ollenkaan - ilma tuntui ihan seisovan. Koirat kuitenkin kulkivat mökkipihalla ja kahlailivat halunsa mukaan. Juhannuspäivänä oli onneksi vähän tuulisempaa, vaikkakin lämmintä, ja teimme sitten pienen lenkin. Vieraammekin olivat varanneet lenkkitossut mukaan, joten kävimme reippailemassa koko porukka, niin sitten tuntui taas sallitulta istua päivällä herkkujen ääreen :).

Wiima puuhaili sitä mitä yleensäkin, eli harhaili pihametsässä, kerjäsi ruokaa, kahlaili, mutta pääasiassa makaili helteessä jossain varjoisassa kolossa, josta oli sopiva näköyhteys kaikkeen mitä pihalla tapahtui. 

Tihku taasen on elohopealle sukua ja hän oli liikkeessä ison osan hellepäivääkin. Hänellä tietenkin myös uusi tilanne, kun ensiksikin oltiin mökillä eikä kotona, joskin mökillä ollaan jo muutaman kerran oltu. Mutta nyt oli vieraita aamusta iltaan ja toiset jopa yötä, ja sellainen on korona-ajan koiralle vähän vierasta. Tihku kuitenkin oli oma vauhdikas itsensä ja luulenpa, että ajoi itsensä vieraidemme sydämiin, siitä huolimatta, että pihisti naispuolisen vieraamme kauniit sukat!

Koirat olivat mökillä ulkoruokinnassa - eli heittelin aamuin illoin niiden nappulat maahan maastoon etsittäväksi. Rutiini näytti toimivan hyvin - ensin pakattiin ruokakipot sisällä koirien tarkassa valvonnassa ja sitten siirryttiin ulos.
Ulkona viittasin Wiiman oikealle ja Tihkun vasemmalle odottamaan. Wiiman ruoka viskottiin syötäväksi tietenkin ensin ja Tihkun toisena, ja eka aamun jälkeen hän osasi hienosti jäädä omalle "puolelleen" odottamaan ruokatarjoilun saapumista. Eli samalla saadaan harjoiteltua vähän muitakin taitoja :).





Tällaisen katoksen isäntä väsäsi laiturille tänä keväänä. Taisi se alkunsa saada jo syksyllä.
Katoksessa on katto sekä seinä vasten pohjoisia tuulia. Siellä sitä sitten on kiva istuksia sateisinakin iltoina sekä syksymmällä tuulilta turvassa.

Auringonlaskut ne ovat merellä kauneinta taidetta!
Tämäkin oli kaunis, mutta ei komeimmasta päästä.



perjantai 2. heinäkuuta 2021

Maalaiskoira kaupungissa ja pentuasemassa muutoksia

Yhden Turussa pidetyn kurssi-iltamme päätteeksi päätin viedä Tihkun Turun keskustaan. Siellä aina silloin tällöin koitan pennun kanssa käydä, jotta maalaiskoira saisi kokemuksia myös kaupungin vilskeestä.


Ja olinpa iloinen, että tulin menneeksi, sillä koronarajoituksia oli juuri purettu ja Turun Aurajokirannassa oli paljon kesäillasta nauttivia ihmisiä - fiksusti ryhmittäin, etäisyyksiä noudattaen, kuten tämä uusi normaali nykyisin on.

Musiikki kuului jo muutaman korttelin päähän, ja paikalle päästyäni, näin, että joessa seilasi konserttilautta edestakaisin. Toisaalta en tiedä voiko sitä musiikiksi sanoa, kun ei ollut ihan minun tyylilajia, mutta tuossa kesäillassa se ei haitannut. Kaikenlainen musiikki ja ihmisten näkeminen on juhlaa, kun sellaisesta on voinut niin vähän nauttia viime aikoina. 

Nautimme siis Tihkun kanssa kaupungin vilskeestä, kesäillasta ja iloisista, hyväntuulisista ihmisistä, niin ja siitä musiikistakin. Näin sattumoisin yhden tuttunikin!
Kävelimme ja istuimme puiston penkillä katsomassa tapahtumia ja samalla harjoiteltiin näitä koirajuttuja. Tihku osasi oikein kivasti istuskella paikallaan - ei nyt varsinaisesti rauhoittunut esimerkiksi nokosille, mutta se olisikin varmaan liikaa vaadittu tällaiselta vauvatyypiltä :). 

Jos muuten kaipaat ideaa kotimaan kesälomareissua varten, niin lämmin suositus Turulle ja sen rannoilla olevalle Turun saaristolle, esimerkiksi Paraisten saarille, tsekkaa lomavinkkinä esim Saariston Rengastie.


Ihana, kaunis, rakkain Turku <3

Taaimmaisena rokkilautta, vasemmalla tavallinen paatti ja keskellä edessä Aurajoen Låna-vene, jollaisia siis kuka tahansa voi vuokrata ja lähteä joelle risteilemään :)


Turku-visiitti oli monella tapaa onnistunut. Ensiksikin tuo tunnelma, josta nautin itsekin, mutta iloitsin kovasti myös hyväkäytöksisestä Tihkusta!
Tihkun kanssa meillä on edelleen haasteena tuo yksituumaisuus, kun Tihku helposti keskittyy ympäristöönsä enemmän kuin hihnanjatkeeseen. Välillä onnistun kutsumaan hänet omaan kuplaani, mutta sitten taas en. 
Tällä kaupunkireissulla olimme kuitenkin yhtäkkiä kuin siamilaiset kaksoset - no, vähän liioittelen :D, mutta Tihku piti tosi kivasti kontaktia, kulki lähellä hihna löysänä ja jopa haki katsekontaktia aikaajoin.
Onneksi meillä on välillä näitä onnistumisia, joita voi muistella sitten kun hommat ei suju ihan kuten toivoisin :). 


Turun linnan aukiolla iso, useamman ravintolan ulkoterassialue.


PENTUSTATUS ALKAA KARISTA
Olin Tihkun kanssa kotona muutaman päivän kahdestaan, kun isäntä ja Wiima olivat mökillä. Kun koirat sitten pienen tauon jälkeen tapasivat, oli niiden suhteelle tapahtunut jotain. Ennen eroa Wiima ei ollut juuri Tihkua komennellut, ehkä hieman yritti, mutta se ei oikein toiminut. Olin jo ehtinyt hämmästellä asiaa, kun yleensä on niin, että muorit päättää ja pojat kuuntelee.

Muutaman eropäivän jälkeen oli Tihkun (nyt 7 kk) vauvastatus muuttunut. Edelleen niiden leikki oli samannäköistä ja Tihku saa viedä lelun Wiiman suusta (ja myös vie!), mutta kaikissa Wiiman mielestä oikeasti tärkeissä asioissa hän sanoo nyt eri tavalla ja näimme jopa sellaisen ihmeellisyyden, ettei Tihku oikein kunnioituksestaan meinannut uskaltaa ohittaa edessään makaavaa Wiimaa, ja piti ihan ohjata hänet sieltä toiselta puolelta pois. Mitään tappelua niillä ei siis ole ollut, mutta Wiimaan on yhtäkkiä tullut auktoriteettia, jonka Tihku noteeraa.
Niitä Wiimalle tärkeitä asioita on esimerkiksi ollut se, ettei häntä saa nukkumasta häiritä. Jos Wiima on unilla ja Tihku erehtyy leikkimään liian lähellä, niin muori antaa selkeän huomautuksen. Ja vaikka Tihku saa viedä lelun Wiiman suusta viedä, niin luun kanssa sama ei onnistu, se on nyt nähty, ja Tihku kunnioittaa Wiiman mielipidettä. 


Alkaa siis oikea järjestys olla tässä meidän minikoiralaumassa. Mutta toisaalta he ovat kivasti laumautuneet, joskin Wiima on tietenkin enemmän "yksinäinen susi", kun on tottunut ainoana koirana olemaan - luulen, että Wiiman fiilikset Tihkun suhteen kulkee janalla siedettävä - ihan kiva. Kun taas Tihku melkein jumaloi Wiimaa, ja on paitsi minun ja mieheni koira, myös vähän Wiiman koira 💛😊.




lauantai 19. kesäkuuta 2021

Tihku 7 kk eka kertaa laivakoirana ja mökkielämää

Tihku, 7 kk, on osoittautunut olevan aika huimapää pennuksi 😊. Olemmehan sen jo aiemmin huomanneet. ettei Tihkulla juuri ole alustapelkoja ollut ja se on kotonaan niin liukkailla kuin kiikkerilläkin alustoilla. Nyt on kuitenkin myös takana pari mökkireissua ja venereissua niin ikään, ja Tihku se on varmaan edellisessä elämässään on ollut laivakoira, koska niin luontevasti se matkasi moottoriveneenkin kyydissä.

Tämä oli se asia, jota olin pohtinut, että kun pentu tulee talvella, että miten mahtaa sitten veneily sujua kun sitä ei pikkupennusta asti pääse harjoittelemaan, mutta ei haitannut.


Tihkulle puettiin tietty pelastusliivit päälle ja pidin sen myös hihnassa, koska kuten kuvasta näkyy, niin ei riittänyt, että olisi penkillä istuttu, vaan piti kiipeillä ja tunkea kuonoa tuuleen😀. En uskonut, että se varsinaisesti olisi loikannut veteen, mutta putoaminen tällä kiipeilytyylillä oli kuitenkin mahdollista. Pääasiassa kyllä pidin Tihkun vieressäni istumassa, mutta nämä kiipeilykuvat oli niin hauskoja, että piti näpätä kuva, ennen kuin kutsuin Tihkun tuolta reunalta pois. Miten iloinen olenkaan siitä, että veneily sujuu näin kivasti!

Wiima on tottunut veneilijä, mutta se tykkää eniten rauhallisesta vauhdista, jolloin hän haluaa istua veneen kokassa ja katsella maisemia. Mutta kun veneellä ajetaan kovemmin, ns plaanissa, niin Wiima hakeutuu veneen pohjalle jalkoihin odottamaan, että oltaisi perillä - ei pelkää, muttei varsinaisesti nautikaan. Tihkua taas vauhti ei näyttänyt haittaavan pätkääkään.


Kesällä mulla on ajatuksissa tehdä pieni kesälomareissu täällä Suomessa ja tämä mökkeily antoi viitettä siitä, miten Tihku asettuu kodiksi uuteen tuntemattomaan paikkaan. Keväällähän emme mökillä koirien kanssa käyneet, vaan nyt kesällä vasta, joten mökki oli tosiaan Tihkulle uusi paikka. 

Ja hienostihan se sujui. Tihku pysyi hyvin pihamaalla, mistä olin tosi iloinen, ettei minun tarvinnut sitä kytkeä - paitsi loppuillasta, kun pikkumies sai hepulikohtauksen ja laukkasi täyttä höökää pitkin rantaa ja laitureita, että pelkäsin jo sen loukkaavan, ja  tajusin, että nyt olisi pikkukaveria autettava rauhoittumaan, sille itselleen se oli nyt liian vaikeaa.





Tuo rauhoittuminen meillä onkin edelleen opeteltavien asioiden listalla. Hepulikohtaukset on toki ihan jees, Wiimakin nitä edelleen saa ja olen niistä iloinen joka ikisestä, koska ne kertovat sisällä kuplivasta ilosta. 

Mutta Tihkulla tosiaan on rauhoittumisen kanssa sellaista ongelmaa, että kuin pikkulapsi hän taistelee rauhoittumista vastaan ja viimeisillä voimillaan hakee vielä uuden lelun, ellei hommaa pysäytetä. 
Uskon kuitenkin, että ikä jo itsessään tuo tähän helpotusta ja koitan tätä rauhoittumisen taitoa hänelle myös opettaa, sekä aina kehua maatemenosta.



Tässä näkyy, mikä minusta on mökkeilyn parhaita puolia: pitkät aamukahvit aurinkoisella terassilla hyvän kirjan kanssa! Tämä Ylösnousemus ei ole Remeksen uusimpia, mutta oli jäänyt jostain syystä välistä lukematta. Kyllä oli taas menoa ja meininkiä niin, että piisasi!



Isäntä lähti Wiiman kanssa tuttavansa luo hoitamaan jotain asiaa, niin minä ja Tihku teimmekin sitten päivälenkkimme kahdestaan. Täällä luonnon keskellä Tihkendaali sai mennä aika paljon vapaana liina perässään, ja ihan nautittiin olostamme vaan.



Kyllä päivässä pitää vähintään kymmenen painiottelua olla, jos Tihkulta kysytään. Wiimalle riittäisi vähän vähempikin, mutta välillä hänkin innostuu 😊

TIHKUN kriittiset mitat 7 kk ikäisenä: 49 senttiä ja 14,1 kg - ehkä vähän hoikahko kyllä.


keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Lupajuttuja hihnalenkeillä ynnä Huippufiilis treeneissä!

Tihkun (6 kk) kanssa haasteena on koko ajan ollut kontaktin rakentaminen. Hän on hyvin itsenäinen pentu ja vaikka esimerkiksi herkku maistuu, niin ulkoillessa ympäristö on kiinnostavampi kuin minä ja herkkuni.
Olen toki kokeillut myös leluja, ne kiinnostaa, mutta lelullakaan en ole saanut rakennettua sellaista omaehtoisen kontaktin pitämistä (tai sellaisen alkeitakaan), jota tavoittelen. Usein ulkona kävellessämme on niin, että Tihku saattaa vilkaista minuun, mutta varsinaisesti mikään, mitä tarjoan siitä palkinnoksi, ei voita sitä mitä se kokee ympäristöstään. Hän herkuttelee useimmiten palkkanaminkin, mutta se ei motivoi haluamaani suuntaan yrittämään lisää. 



Tässä ei kuitenkaan kaikki. Nimittäin toisaalta Tihku kyllä on hyvin kiinnostunut työskentelemään kanssani, etenkin sisätiloissa tapahtuva koulutus, muuallakin kuin kotona, sujuu yleensä erityisen hyvällä yhteistyöllä ja kontaktilla. Myös ulkona kun opettelemme asioita rauhallisessa paikassa homma sujuu keskittyneesti. Hyvä keskittymiskyky ja yhteistyöhalu tulivat esiin myös parin viikon takaisessa smartdogtestissä.

Ongelma syntyy kun etenemme ja liikumme, jolloin nenään tulee aina vaan uusia hajuja ja uutta kiinnostavaa nähtävää. Silloin Tihku unohtaa, että olen hihnan päässä, ja vaikka pysähdyn ja odotan kontaktia ennen eteenpäin lähtöä, niin matka jatkuu taas, ei yhteisessä kuplassa vaan molemmat omissa kuplissamme.

Olen tätä todella paljon miettinyt, että miten pääsisin sinne Tihkun pään sisään tähän asiaan vaikuttamaan. Toisaalta elän toivossa, että kun ikää tulee, ei ympäristönkään houtukutukset ole enää niin jännittäviä, mutta en tietenkään ole voinut sitäkään jäädä vain odottelemaan. 


Otin sitten yhden idean kautta asiaan vähän toisenlaisen lähestymistavan. Tähän asti Tihku oli saanut kulkea hihnassa pientareilla ja missä nyt kulki ja haistella sen minkä haisteli - aiempi menetelmäni oli puuttua tilanteeseen vain kun hihnassa syntyi vetoa, sekä palkita onnistumiset, omaehtoiset kontaktit. Lisäksi olin luonut lenkin varrelle yhteistä puuhaa, kuten leikkejä tai pieniä rallytreenejä, jotta Tihku alkaisi pitää minua kiinnostavampana (ja tietenkin myös siksi, että yhteinen puuha on kivaa!).
Tämä oikean käytöksen bongaaminen ja siitä palkitseminen ei silti selvästikään oikein toiminut, koska palkkani eivät kuitenkaan motivoineet kontaktikäytöksen lisääntymiseen, vaikka vaihtelin herkkujen laatua ja myös leluja. 

Lähdin nyt liikkeelle toisella tavalla. Itse asiassa en ihan hirveästi tästä uudesta tyylistäni tykännyt, mutta ajattelin, että se kuitenkin on Tihkun parhaaksi, koska kontaktin pitäminen hyödyttää myös koiraa ja sen hyvinvointia.
Ryhdyin tekemään lenkkejä hyvin lyhyessä hihnassa, niin, että Tihku joutui siksi kulkemaan ihan vierelläni. Tätä en tietenkään tehnyt mitenkään väkivalloin, vaan kun lyhyt hihna kiristyi, pysähdyin, odottelin kontaktia, superkehut ja taas etenimme samalla tavalla, sekä lisäksi kehuin sitä vieressä kulkemisesta.  Ja lisäksi tärkein pointti - kaikki mistä Tihku nyt kiinnostui, esimerkiksi lyhtypylvään juuren "sähköpostit", sinne pääsi haistelemaan vain Luvalla. Lisäsin siis luvanpyytämistä lenkin varrella oikein urakalla, kaikki kiva kulki nyt minun kauttani.

Tällainen tyyli on koirasta tietenkin melko tylsä, vaikka pyrinkin luomaan todella paljon iloa niihin luvan saamiseksi otettuihin kontakteihin ja kulkemiseemme ylipäätään. Tihku on kuitenkin vielä pentu, niin päädyin noudattamaan uutta menetelmääni lenkin alussa (kunhan höyryt oli saatu pois) ja lenkin lopussa, mutta osan ulkoilua halusin tehdä myös koiran ehdoilla ja sillä aiemmalla tyylillä, etteivät ulkoilut muodostuisi liian ikäviksi.

Niinpä siis keräsin Tihkun vierelle alkumatkasta ja loppumatkasta, mutta puolessa välissä kuljimme kuten ennen ja tyydyin vain palkkailemaan  onnistumisista. Niissä puolivälin palkoissa edelleen vaihtelin palkan laatua ja välillä tyydyin palkkaamaan satunnaisesta vilkaisusta ihan vaan superiloisesti eli sosiaalisella palkalla, jos huomasin, että namit eivät vetäneet puoleensa.

Tällä kaikella oli kuin olikin positiivisia seurauksia. Alku- ja loppumatkat, jotka Tihku kulki vieressäni lyhyessä hihnassa, alkoi se yhtäkkiä kurkistella ylöspäin minuun, kontaktikäytös siis lisääntyi!
Koitin aina olla tilanteen tasalla palkan suhteen, antaako herkku vai lupa päästä haistelemaan, jotta en tuottaisi pettymyksiä.  Välillä sitä kontaktia oli jo niin paljon, että pelkäsin minulta herkkujen loppuvan, mutta sehän oli tarkoitukseeni nähden oikein positiivinen ongelma :D.

Nyt minusta alkaa tuntua, että olemme oikealla tiellä, vaikka matkaa vielä on 😊, mutta onhan koirakin vielä nuori, melkeinpä vauva. Toivon kuitenkin, että aika nopeasti voisin purkaa tuon nyt vaatimani vieressäkävelyn - paitsi tietenkin jos se tulee omaehtoisesti, silloinhan se on hienoa - sillä kriteerini koiralenkeillä ei ole vieressäkävely, vaan koira saa kävellessään kulkea piennarta ja tutkia maailmaa, mutta rauhallisesti, kuulolla ja hihnassa kiskomatta.


HUIPPUFIILIS TREENEISSÄ

Eilen oli arkitaitokurssin toiseksi viimeinen kerta. Se on ulkokentällä ja mukana on seitsemän muuta koirakkoa. Tihku kiihtyy muista koirista edelleen, mutta se on aivan huomattavasti vähentynyt, myös "äänitehosteet" ovat vähentyneet. Kurssin alkamishetkistä sen hyvin huomaan - eka kerralla kesti ehkä 10-15 minuuttia, ennen kuin Tihku rauhoittui tekemiseen, kun viime kertoina rauhoittuminen on sujunut paljon nopeammin.
Eilen kiihtymystä oli oikeastaan vain kentälle menon yhteydessä, ja siinäkin kuitenkin jo koimme myös onnistumisia - hetkittäisiä yhteiskuplahetkiä, ja kun pääsimme paikallemme rinkiin, niin Tihku rauhoittui yllättävän nopeasti. 

Katsottiin koiria ja syötiin herkkuja, ja Tihkun pulssi laski. Olin varannut myös taukomaton mukaan ja siinä hän herkutteli, jopa kääntäen selkänsä muihin koiriin pian saapumisemme jälkeen! Jess!!


Tuntuu kuin joku tuijottaisi :D

Kurssikerran teemana oli juurikin kontakti ja muiden koirien ohittelu - eli just meidän haasteet, sekä pieni luoksetuloharjoituspiste, jossa koirakot piipahtivat vuorotellen.

Aivan uskomatonta mutta Tihku oli tällä kertaa todella hyvin kontaktissa. Hän on ollut vähän sellainen yhden herkun koira, eli ottaa palkaksi tarjoamani namin, mutta se ei motivoi tarpeeksi häntä yrittämään saada niitä lisää, jolloin hän häviää omaan kuplaansa. Mutta tänään oli toisin. Yhden namin syötyään hän jo kurkki, olisiko toista tulossa (😍😍😍).
Aloitin nuo edellä kerrotut lupaharjoitukset viime viikolla ja tämä kurssikerta oli ensimmäinen niiden jälkeen. Ero oli aivan huomattava, enkä voi olla ajattelematta, että se on suureksi osaksi tuon uuden tyylini ansiota.

Teimme mm koirakko kerrallaan pujottelua ringissä muiden koirakkojen edestä ja takaa, ja Tihku se vaan asteli kontaktissa tai pari kertaa haisteli maata, mutta ei ollut mitenkään lähdössä muiden koirien luo tai muuallekaan omaan kuplaansa, vaan kuljimme sananmukaisesti iloisessa yhteistyössä.

Tähänkin asti on kurssilla sujunut hyvin kaikki paikallaan tehtävät harjoitukset ja Tihku on tällöin hyvin saanut suljettua muut koirakot pois mielestään, mutta näin taitavaa liikkeelläoloa ja koirien ohittamista ei vielä ole nähty!

Myös luoksetulopisteellä meillä sujui hyvin, mutta siinä Tihku onkin useimmissa tapauksissa aika taitava.

Olin seitsemännessä taivaassa! Toki meillä on vielä pitkä matka taivallettavana, jotta ollaan siellä, missä toivon meidän joskus olevan, (ja takapakkiakin tulee, ainakin teini-iässä!) mutta nyt minulla on sellainen olo, että olemme päässeet haluamani matkan alkuun, kun tähän asti olen koittanut miettiä, miten tähän ylipäätään päästäisiin. Mahtavaa!



En tietenkään tiedä, mitkä kaikki asiat tähän kehitykseen vaikuttivat (ja oliko ohimenevää 🤪), mutta olen melko vakuuttunut, että tuo edellä kertomani korostunut lupaharjoittelu vei meitä eteenpäin.

Tästä on hyvä jatkaa! Ilon kautta!

lauantai 29. toukokuuta 2021

Kesäkampaus ja Viheriäisten lenkki

Wiima sai taas kesätukkansa viikko sitten. Lapinkoiraahan ei varsinaisesti kuulu trimmata, mutta sen jälkeen kun Wiima steriloitiin, on turkki muuttunut runsaammaksi eikä vaihdu ihan niin hyvin kuin ennen. Ei se ole mahdoton vieläkään ja näen toisinaan lapinkoiria, joilla on luonnostaan samanlainen turkki (tai paksumpi) kuin Wiimalla nyt. 

Viime kesänä kuitenkin huomasin, että turkki vaikutti Wiiman jaksamiseen lämpiminä päivinä ja silloin kiikutinkin sen eka kertaa parturoitavaksi. Siitä jäi niin hyvä kokemus, että päätin tehdä saman joka kesä, ja nyt se hetki sitten koitti. (Linkki viime vuoden postaukseen, jossa pohdin lapinkoiran turkkia enemmälti)


Tuuli tuivertaa uudessa kevyessä turkissa ja nyt se pääsee kutittelemaan ihan iholle asti :)

Kauneushoitolan ohjeet oli suorittaa pohjavillapesu ja sitten turkki on saksittu lyhyeksi, ei ajeltu. Turkkiin jäi vatsaa myöten sen verran pituutta, ettei hyönteiset kiusaa. 

Korona-aikana en päässyt mukaan trimmaajan kotona tapahtuvaan trimmaushetkeen (koiran yksin jättämistä hoitoon pohdin viime vuoden kirjoituksessa, linkki), mutta oli hauska huomata, miten Wiima ilostui trimmaajan nähdessään ja kun jäin parkkipaikalle katsomaan heidän poistumistaan, niin näin, että Wiima oikein veti trimmaajaa hihnan perässä ja ihan oikealle ovelle, vaikka edellisestä kerrasta oli kulunut vuosi!
Wiimahan ei siis yleensä vedä hihnassa ja jos se joskus sen tekee, niin pieni huomautus riittää ja taas mennään nätisti. Mutta trimmaajan ovelle mentiin niin että trimmaajakin joutui juoksemaan😄. Se oli kiva nähdä, viime kokemus vuoden takaa ei voinut olla kovin ikävä :). Trimmaajalle kerroin Wiimaa noutaessani, että Wiiman kanssa ei tarvitse juosta vaan voi pyytää kävelyvauhtia, mutta hän kertoi olevan kivaa, kun asiakas on innoissaan!

Turkki pari päivää ennen kauneussalonkikäyntiä

Alla vielä pari kuvaa lenkin varrelta. Wiiman nosetreenit olivat viimeksi Raision Viheriäisissä ja treenien päätteeksi tein lenkin Viheriäisten kauniissa maisemissa, jotka totta tosiaan ovat vihreitä ja vehreitä. Reittimme kulki pitkälti pitkin Raision ulkoilureittiä Timalipolkua, joka kulkee rantaa pitkin, mutta emme kulkeneet sitä loppuun asti vaan kurvasimme sitten omille teillemme.


PARI SANAA NOSESTA TÄHÄN VÄLIIN
Nose-treenien teema oli maastoetsintä, eli hajujemmat olivat metsäisessä maastossa. Se on Wiimalle haasteellista, kun metsän muutkin hajut on siitä aina niin kiinnostavia. Ja lisäksi olimme kuudesta koirasta viidentenä vuorossa, eli paikalla oli jo paljon koirankin hajuja. Mutta ihmeen hyvin hän etsinnästä suoriutui, vain yksi jemma haetutti itseään eikä Wiima meinannut saada sitä ihan kohdistettua. Jemma sijaitsi isossa risukasassa, jonne ei ihan lähelle päässytkään, mutta koiran pitäisi kertoa, missä haju on voimakkaimmillaan.  Siitäkin kyllä sitten lopulta suoriuduimme.

Teimme kaksi etsintäkierrosta, ja yllä kuvasin toisen kierroksen. Eka kierros oli hauska motivaation nostatusetsintä. Ja se tapahtui niin, että kouluttaja sekä minä ja Wiima seisoimme keskellä metsää. Kouluttaja poimi Wiiman huomion kutsumalla sitä ja sitten heitti hajujemman (metallirasian) eteenpäin noin viiden metrin päähän. Sitten me lähdimme etsimään, mutta ei suoraan, jotta koira ei voisi edetä sinne mihin näki purkin laskeutuvan, vaan joutuisi etsimään. Niin kiersimme pikkulenkin ja lähestyimme putoamispaikkaa eri suunnasta, ja nenän avulla haimme purkin. Tämä oli Wiimasta ihan sairaan kivaa, kuten on tapana sanoa 😃 , ja muori oli aivan liekeissä, joka fiilis jatkui koko treenien ajan vielä seuraavaankin etsintään!


Raision Viheriäinen on nimensä mukainen.



Muori lentää =)



Sen pituinen se.

 

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

SmartDog Pentutesti oli mielenkiintoinen kokemus!

Tihku kävi perjantai-iltana SmartDog Puppy -testissä. Wiimahan on testattu laajalla kognitiotestillä ja myös oppimistestillä, ja tulokset olivat minusta mielenkiintoisia. Minusta maallikkopsykologista 😀 on ylipäätään kiinnostavaa, että koiran kognitiivisia ominaisuuksia, kuten itsehillintä, oppimiskyky, keskittymiskyky, eleiden lukutaito sekä ongelmanratkaisukyky, tutkitaan ja arvioidaan tieteellisin menetelmin standardoidusti.
(HUOM! Tämä postaus sisältää alunperin omat huomioni. Testiraportin tiedot on lisätty tekstiin jälkikäteen ja erottuu kursiivina)


Tihku SmartDog PUPPY -testissä

Koiran kognitiiviset ominaisuudet

Aluetta ei ole tutkittu vielä kovin paljon, mutta seuraavassa joitakin poimintoja kognitiivisten ominaisuuksien ja taitojen merkityksestä:

Opaskoirille tehtyjen kognitiivisten testien perusteella tiedetään, että kognitiiviset ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi opaskoiran valmistumiseen työhönsä. Ongelmanratkaisukyky on mainituista ominaisuuksista erityisen merkittävässä roolissa, ja huonot pisteet ongelmanratkaisutehtävissä ennustavat koiran putoamista kurssilta. 

Itsehillintä on työ- ja harrastuskoiralla tärkeä ominaisuus. Tiedetään esimerkiksi, että jos nostetaan sellaisen koiran virettä, jolla on hyvä itsehillintä, niin koiran suoritus paranee. Mutta jos nostetaan sellaisen koiran virettä, jolla on huonompi itsehillintä, suoritus huononee.

Tiedetään myös, että kognitiiviset taidot periytyvät. Nykykäsityksen mukaan kognitiivisten kykyjen korkeimmat periytyvyysasteet löytyvät itsehillinnästä, ongelmanratkaisukyvystä ja ihmiseen katsomisesta (mahdoton tehtävä -testiosio/yhteistyöhalukkuus). 

Yllä olevat tiedot ovat omista muistiinpanoistani Katriina Tiiran (SmartDog) luennolta Koiran kognitiotutkimuksen hyödyntäminen. Mahdolliset virheet tekstissä johtuvat pelkästään virheistä omissa muistiinpanoissani. 

Koiran kognitiiviset ominaisuudet ovat siis hyvin mielenkiintoinen aihealue ja niillä on vaikutusta siihen, millainen työ- tai harrastuskaveri koira on. Oman koiran kognitiivisten ominaisuuksien tiedostaminen auttaa suunnittelemaan koiran koulutusta ja myös ymmärtämään koulutuksessa törmättäviin haasteisiin, antaen myös työkaluja niiden ratkomiseen. Ominaisuudet voi olla hyvä tiedostaa myös kasvatustoiminnassa, koska ne nykykäsityksen mukaan ainakin osittain periytyvät.

Instagram -kuvakaappaus - Tihku hymyilemässä testaajalle :)

Oli alusta asti selvää, että Tihkukin pääsee testiin, vaikkakin olin ajatellut, että vasta aikuisiällä. Tihkun niin toisenlainen persoona kuin Wiimalla sai minut kuitenkin uteliaaksi selvittämään, että kuka siellä Tihkun nahoissa oikein asuu.
Ajattelin, että hyötyisin tiedoista Tihkua kouluttaessani. Olihan minulla omiakin ajatuksia Tihkun persoonasta arjessa syntynyt, mutta testin kautta arvioiminen tapahtuu huomattavasti luotettavammin ja objektiivisesti. Sekä esiin voi tulla asioita, joita en arjessa edes pysty tai osaa arvioida.   

Tihku pentutestissä

Testi alkoi yleisellä huomioinnilla - Tihku päästettiin testitilassa irti ja testaaja seurasi sen käytöstä. Tarkkaan en vielä tiedä mitä havaintoja hän teki, näen sen sitten testiraportissa, jonka saan parin viikon sisällä testitapahtumasta.
Oman näkemykseni mukaan Tihku tervehti testaajaa iloisesti, sekä tutki testaustilaa aktiivisesti ja itsenäisesti. Rohkeasti myös kiipeili ylös telineille ja tutkia nuuskutteli kaikkea mitä eteen sattui ja tästä testaaja totesi nauraen, että tällaista käytöstä näkee kylläkin yleensä esimerkiksi labbiksilla enemmän kuin vaikkapa juuri lapinkoirilla.

Testiraportti:
Tihku suhtautuu testin alussa vieraaseen ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.
Tihku on aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu koko huoneeseen pääasiassa kävellen. Aktiivisuusmittarissa olleen häiriön vuoksi Fitbark-aktiivisuutta ei saatu rekisteröityä testin aikana. Koiran käyttäytyminen vastasi keskimääräisen pennun aktiivisuutta testissä.

Ihmisen eleiden tulkinta
Ensimmäisessä testiosuudessa selvitettiin Tihkun taitoja tulkita ihmisen eleitä. Eleiden lukukyky vaihtelee koirilla hyvin paljon ja tällä hetkellä yleinen käsitys on, ettei eleiden lukukykyyn voi koulutuksellisesti juuri vaikuttaa, myöskään koiran iällä ei ole todettu juuri olevan vaikutusta. Ihmisen kanssa työskentelemään jalostettujen rotujen on testeissä todettu olevan keskimääräistä parempia eleiden lukijoita, mutta asian tutkiminen on toki vasta alkutekijöissään.

Eleiden tulkintakyky testi alkoi opettamalla pennulle, että tietystä kukkaruukun näköisestä purkista löytyy aina namipala. Sen jälkeen testaaja otti kaksi samannäköistä purkkia, laittoi namipalan toiseen ja toinen purkki jäi aina tyhjäksi. Hän pyöräytti purkit ja asetti ne eteensä etuoikealle ja etuvasemmalle. Sitten hän eleellä kertoi koiralle, missä purkissa herkku milloinkin on. Sen jälkeen pentu päästettiin noutamaan herkkua ja seurattiin, noudattiko pentu eleen vihjettä vai tutkiko se purkit oman järjestyksensä mukaan. Koiralla voi olla veto hakea nami esimerkiksi aina siitä purkista, josta nami viimeksi löytyi tai lähestyä purkkeja aina samassa järjestyksessä. Käytettyjä eleitä pentutestissä olivat kädellä osoittaminen, ristikkäisellä kädellä osoittaminen sekä katseella osoittaminen (laajassa aikuisiän kognitiotestissä eleitä on pari lisää). 

Tihku luki eleitä erinomaisesti! Se teki käsittääkseni lähes virheettömän suorituksen ja tunnisti kaikki sille näytetyt eleet kerta toisensa jälkeen (kirjoittelen tätä muististani, sillä testiraporttia en ole vielä saanut. Täydennän tekstin raportin tiedoilla kunhan raportti kopsahtaa postiluukkuun).
Tämä testiosuus oli aika pitkä, ja loppua kohden koiralle aavistuksen tylsä. Eleiden lukutaidon lisäksi testiosuus siis kertoi myös koiran keskittymiskyvystä suorittaa tehtävää. Tihku suoritti tehtävän hienosti loppuun asti, vaikka loppua kohden huomasin siinä pieniä kyllästymisen merkkejä. 


Testiraportti (eleiden lukutaito) :
Tihku lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti! Hyvin harva pentu yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa, ja Tihkukin tekee yhden virheen. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä ominaisuus vahvana.

Itsehillintä/impulsiivisuus
Toisessa testiosiossa tutkittin pennun impulsiivisuutta ja itsehillintää - eli, että kumpaako löytyisi enemmän. Tutkiminen tapahtui niin, että testitilaan asetettiin molemmista päistään auki oleva muovinen lieriö. Pennulle opetettiin, että nami löytyy aina lieriön keskeltä, ja koiran piti poimia nami lieriön sivuaukosta. 
Sen jälkeen lieriötä peittänyt värikalvo poistettiin ja pentu saattoi nähdä lieriöön asetetun namin lieriön läpi. Koira osoittaa itsehillintää jos se edelleen käy poimimassa namin lieriön sivuaukosta juuri oppimallaan tavalla. Jos taas koira alkaa nyt tökkimään läpinäkyvää muovia, jonka takana se näkee namin, on kyseessä impulsiivinen käytös. Tällöin koiralla on vaikea liikkua namista poispäin lieriön sivulle namin saadakseen, näkyvissä olevan namin häiritessä sen ajatuksia.  



Tihku osoitti tässä tehtävässä todella hienoa itsehillintää, josta olin itse asiassa hieman yllättynyt ja hyvin iloinen. Tihku on vauhdikas kaveri, joka näkee ja kuulee kaiken, ja tämä itsehillintä/impulsiivisuus oli yksi asiosta, jota en osannut ollenkaan etukäteen veikata, että millaiset olisivat Tihkun ominaisuudet. 
Olin iloinen nähdessäni, että Tihku pystyi edelleen sujuvasti ajattelemaan, vaikka herkku näkyi sen edessä ja hän kävi poimimassa sen lieriön sivusta. 

Testiraportti:
Tihkulla on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Tihkulla tämä oli 70 %.



Itsehillintä/ongelmanratkaisu
Toinen impulsiivisuutta/itsehillintää ja myös ongelmanratkaisukykyä mittaava testi oli V-aitaustesti.
Huoneeseen pystytettiin V-asentoon laitettu kehikko. Nami oli laitettu V-muodon etureunaan ja koira katseli herkkua aidan toiselta puolelta. Tässä seurattiin, että miten nopeasti koira löytää tiensä herkun luokse. Testissa tarkkailtiin nopeuden lisäksi ongelmanratkaisutapaa, koira voi keskittyä ratkomaan tilannetta itsenäisesti tai se voi pyytää ohjaajan apua, tai tietenkin myös vetäytyä tehtävän ääreltä mm turhautumisen seurauksena.
Haastetta tehtävään tuo se, että saadakseen herkun koiran on poistuttava sen luota seinäkkeen kiertämisen ajaksi, tämä vaatii koiralta itsehillintää.


Tihku V-aidalla


Tihkulle ei tässä tehtävässä ollut haastetta vaan homma oli selvää pässinlihaa! Mahtoikohan siltä kulua aikaa noin neljä-viisi sekuntia ehtiä herkulle, kun keskimääräinen aika, joka koirilla tähän kuluu on suurinpiirtein 20-40 sekuntia. 
Käytännössä Tihku lähti samantien kiertämään V-aitausta enempää hämmästelemättä ja meni suoraan herkulle. Sillä oli siis itsehillintää ja ongelmanratkaisukykyä eli hahmotti esteen todella nopeasti. Homman se hoiti taas itsenäisesti apuja kysymättä, mutta eipä siihen apuja tarvittukaan, kun homma oli sille alusta asti täysin selkeä!

Testiraportti:
Tihku ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 5 sekunnissa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.  Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa.



Mahdoton tehtävä havainnollistaa sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutapaa
Tämä tehtäväosio on koiran käytännössä mahdotonta ratkaista ja sen tarkoitus on havainnollistaa koiran ongelmanratkaisutapaa - keskittyykö se työskentelemään itsenäisesti vai pyytääkö se ihmiseltään apua. Apua pyytävä koira ei tarkoita luovuttavaa koiraa, vaan kertoo yhteistyöhon ihmisen kanssa hakeutuvasta koirasta. Molemmat tavat ratkoa ongelma ovat yhtä oikeita, riippuu koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on arvostettavampi. Koira voi myös luopua tehtävästä kokonaan ja siirtyä puuhaamaan omiaan.

Tehtävässä laitettiin herkut kippoon ja kansi kiinni niin, ettei koiralla ollut käytännössä mahdollisuutta saada purkkia auki. Tätä ennen oli kuitenkin tehty muutamia kertoja niin, että namit oli purkissa ja opetettu koiralle, että kantta tökkäämällä se pääsee helposti nameihin käsiksi. Sitten laatikko lukittiin ja koiralla on 2 minuutin työskentelyaika, jolloin testaaja ja omistaja ovat passiivisena ja seurataan vain mitä koira valitsee tehdä - yrittääkö se avata laatikkoa, pyytääkö se apua vai luovuttaako se. 



Tihku työskentelee täyttä höökää ja tässä ollaan jo lähellä testin loppumista, eli lähes
2 minuuttia on laatikon kanssa jo aherrettu.


Yhteistyö
Tihku työskenteli tässä tehtävässä täysin itsenäisesti. Se vilkaisi minua ehkä puolen sekunnin ajan, mutta silloinkin taisin liikahtaa paikallani, niin että se ennemmin reagoi hetkeksi häiriöön kuin pyysi apuani - tai niin tulkitsin. Toivottavinta toki olisi, että koiralla olisi halua myös yhteistyöhön ihmisensä kanssa, mutta itsenäinen työskentelytapa on usein pennuilla siten looginen, että historia ihmisen kanssa työskentelyyn on vielä varsin lyhyt.

Tihkulle yhteistyöhalu ei ole siis synnynnäistä, vaan se toivottavasti ja myös uskoakseni oppii yhteistyön edut kunhan ehdimme pidempään yhdessä puuhailla. Uskon, että tämä on lapinkoirille varsin tyypillistä, koska ne keskimäärin ovat itsenäisiä koiria. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, jos ja kun testaan Tihkun vielä aikuisiällä uudelleen, että miten tämä ongelmanratkaisutaktiikka on kehittynyt.

Sinnikkyys
Olin vaikuttunut siitä, että Tihku, 6 kk pikku pentu, työskenteli todella sinnikkäästi ja pontevasti koko kaksiminuuttisen ajan! Se raapi ja puri laatikkoa, tökki sitä edessään niin, että laatikko lähti liikkeelle ja testaajan piti tarkistaa otettaan purkista, jotta testipaikka pysyisi paikallaan. Tihku siis jaksaa sinnikkäästi keskittyä tehtävään, eikä jätä töitä kesken, kunhan tehtävä vaan on sille mielenkiintoinen ja palkitseva. Tämä on erinomainen tieto! 

Testaaja kertoi, ja olin tästä jo aiemminkin kuullut, että  Smart-testien perusteella lapinkoirat ovat muita testattuja rotuja useammin jättäneet tehtävän kesken. Näitä keskeyttäjiä on toki muissakin roduissa, mutta testiin tuoduilla lapinkoirilla siis hieman keskimäärää enemmän.

Koitin tästä luovuttamisasiasta kerran keskustella lapinkoirien FB-palstalla, mutta keskustelu kääntyi enemmän siihen, että lapinkoira on niin fiksu, ettei aherra turhaan, jos se ei tuota tulosta. Minusta tällä mielipiteellä lakaistaan asia vähän maton alle. Itse uskon, että sinnikkyys on etenkin harrastus- ja työkoiralla hyvä ominaisuus ja jo alkuperäisessä työssään lapinkoiran on ollut oltava sinnikäs, joka säässä kuin säässä paimensi porot kotia kohti, oli tilanne mikä hyvänsä. Sinnikkyys on siis hyvä ominaisuus eikä se ole ällin vastakohta, näin ajattelen.

Testiraportti:
Tihku pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan itsenäisesti – pienen hetken koira pyytää apua ihmisiltä (2 % ajasta). Tihku on sinnikäs eikä missään vaiheessa hylkää tehtävää.
Pennuilla on yleensä vähäisempi sinnikkyys työskennellä rasian kimpussa, ja usein pennut lähtevät muualle ennen 2 min ajanjakson päättymistä. Pennut ovat yleensä myös pääosin itsenäisiä työskentelijöitä ja ihmisen kautta työskentely kehittyy iän myötä, mutta ei aina – toiset ovat itsenäisiä myös aikuisena.


Mallioppiminen
Viimenen tehtävä liittyi mallioppimiseen. Testaaja asetti lattialle laitteen, jonka nappulaa painamalla kone sylkäisi herkkuja tarjottimelle.  Pennulle näytettiin muutaman toiston kautta, että mitä nappulaa painamalla namit saa esille ja sen jälkeen kone jätettiin pennun tutkittavaksi. Testissä seurattiin, oliko pentu katsomalla omaksunut, miten herkkuja saadaan koneesta esiin.

Tämä kognitiivinen alue ei ollut Tihkun vahvuuksia. Hän kiersi konetta ja oli siitä hyvin kiinnostunut. Käytti myös tassuaan juuri oikealla tavalla, ja jopa onnistui kerran haromaan tassullaan ihan oikeastakin kohtaa ja namit tippuivat tarjottimelle. Mutta asiat eivät yhdistyneet Tihkun päässä ja tilanne ei toistunut. 

Tihku oli tämän, viimeisen, testiosion kohdalla jo hieman väsynyt, sekin saattoi asiaan vaikuttaa, tai sitten vaan sen kyvyt ovat muissa asioissa :), jää nähtäväksi.

Testiraportti:
Tihku koskettaa namikoneen oikeaa nappulaa - se saattoi ottaa mallia esimerkistä, tai sitten nenä osui oikeaan paikkaan vahingossa. Selkeää mallioppimista ei nähty.

Leluleikki ja aktiivisuus
Testiosio päättyi lelulla leikkimiseen ja hauskanpitoon. En tiedä mitä huomioita testaaja siinä teki, mutta näen sen varmasti testiraportista. Leikkiosiota ei ole kuulunut aikuisen koiran testipakettiin.
Omien havaintojeni mukaan Tihku syttyi oitis leluleikkiin, pontevasti veti ja riuhtoi lelua testaajan kanssa. Saatuaan lelun leikin tuoksinassa itselleen, Tihku vetäytyi lelun kanssa etäämmälle leikkimään, mutta kun testaaja iloisesti kutsui, niin Tihku loikkelehti paikalle yhtä iloisesti lelu suussaan leikkiä jatkamaan.

Testiraportti:
Tihku innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä, ja se leikkii mielellään sekä yksin että ihmisen kanssa. Leikkiä voi hyvin käyttää Tihkun palkkiona koulutuksessa.

Tihkulla oli aktiivisuusmittari kytkettynä valjaisiin koko testin ajan ja se mittasi Tihkun testin aikana ottamia askelia ja liikettä. Minulla ei ole aavistustakaan mitä mittari näytti testin päätteeksi, sen näen raportista. Sen tiedän, että ennen testiä luulin, että aktiivisuusmittari olisi fyysisen ja vauhdikkaan Tihkun selässä poksahtanut, mutta Tihku keskittyi niin erinomaisesti - näin totesi myös testaaja - että sitä liikettä oli kuin olikin vähemmän kuin olin etukäteen ajatellut.

Testiraportti:
Tihku on aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu koko huoneeseen pääasiassa kävellen. Aktiivisuusmittarissa olleen häiriön vuoksi Fitbark-aktiivisuutta ei saatu rekisteröityä testin aikana. Koiran käyttäytyminen vastasi keskimääräisen pennun aktiivisuutta testissä.

Summa summarum
Tänään julkaistut tekstit perustuvat omiin havaintoihini testitilanteessa ja tietenkin myös keskusteluihin testaajan kanssa. Tihku osoittautui päteväksi pojaksi testitulosten valossa, kuten olin arvellutkin. Silti oli yllätyksiäkin - Tihkulla keskittyinen harhailee jonkin verran ympäriston ärsykkeissä ja se on varmaan luonnetestitermillä Vilkas (jää nähtäväksi), joten olin tosi iloinen nähdessäni miten hyvin se pystyi testissä keskittymään. Uskon myös, että testissä nähdystä sinnikkyydestä on hyötyä erilaisissa nenänkäyttöharrastuksissa, jos itse osaan kanavoida tekemiset oikein. 
Liitän tähän postaukseen testiraportin kunhan se tulee!

Testiraportti, KOKONAISARVIO:
Tihku on avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Koira on testissä hyvin motivoitunut ruuasta, ja se keskittyy tehtäviin hienosti koko testin ajan. Sylinteritestissä Tihku osoittaa kohtuullisen hyvää itsehillintää, ja muissakin tehtävissä se pohtii tehtävien ratkaisuja ennen toimintaa.

Tihku lukee ihmisen eleitä erinomaisesti, ja myös tilaan liittyvä ongelmanratkaisu-tehtävä, V-aita, oli Tihkulle helppo. Tihku on mahdottomassa tehtävässä ehdottomasti enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, ja koira on myös työssään hyvin sinnikäs!
Tihku painaa namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta osuu nappiin vahingossa eikä myöskään opi tehtävää.

Tihku on innokas leikkijä, ja se leikkii aktiivisesti sekä yksin että ihmisen kanssa. Koira vaihtaa mielellään lelu- ja ruokapalkkioiden välillä, ja niitä kumpaakin kannattaa koulutuksessa hyödyntää. Itsenäisyydestään huolimatta Tihku on hyvin kiinnostunut ihmisen kanssa toimimisesta, ja koiran parhaat vahvuudet testissä ovat eleidenlukukyky ja tilaan liittyvä ongelmanratkaisu.


Sen verran intensiivinen "runsastuntinen" oli tuo testitilanne, että sen jälkeen lähdettiin nollaamaan päätä Turun Aurajoen rannoille Koroisten maisemiin. Sillä reissulla Tihkun tuli myös uitua Aurajoessa, mutta se on taas toinen tarina se :)